Onko täällä kohtalon tovereita? Olen ahminut joka päivä suklaata, torttuja, leivoksia, kinkkua..ym kilotolkulla. Sairastan/sairastin anoreksiaa, josta koitan parantua. Nyt olen lihotuskuurilla, ja siksi olen antanut itselleni jonkun erikoissyyn ylensyödä. Mutta se ei ole tervettä, kun en pysty kontrolloimaan itseäni, vaikkei edes tee mieli mitään. Sitä vaan syö sen syömisen ilosta. En halua edes miettiä kuinka paljon kaloreita vedän päivässä.
Loppuisipa jo loma, niin pääsisin taas takaisin rytmiin.. Hävettää tälläinen. Olenko yksin?
Loppuisipa jo loma, niin pääsisin taas takaisin rytmiin.. Hävettää tälläinen. Olenko yksin?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itse en varsinaisesti sairasta anoreksiaa, mutta joulun takia menetin itsekurini. Ajattelin pitää päivän taukoa laihdutuksesta mutta se tauko venyikin moneksi päiväksi ja nyt yritän epätoivoisesti päästä taas rytmiin mutta kontrolli tuntuu hävinneen jonnekin.. Itsekin syön pelkän syömisen ilosta, nälkä ei ole mutta tuntuu että on pakko syödä vaikka yököttäisikin..
Ihana kuulla, että muitakin kohtalontovereita.. Äskenkin kun jäin kotiin yksin, vedin pari suklaata, piparin, kuivattuja hedelmiä ja tortun. Ja äsken syötiin! Ja tänään piti muutenkin olla ahmimatta.. :(
oli samaa viikon, mutta eilen katkaisin sen putken! Olen todella iloinen, ja tekin pystytte siihen!
Vihdoin sain itseni irti siitä putkesta! Tosin söin vielä eilen aamupäivällä, mutta loppupäivästä en enää syönytkään, kun sain kontrollin takaisin.. Pitää vaan tehdä sellainen tiukka päätös, ettei syö. Niin ei syö. Ja se pitää.
Vielä tosin on vaikeuksia oikean ruoan kanssa, kun esim. aamupalaksi piti syödä liikaa leipää, vaikkei enää nälkäkään ollut. Se oli vaan hyvää. Mutta onneksi olen vielä lihotuskuurilla vähän aikaan, niin on "lupa" syödä. muttei herkkuja. :)
Mulla taas on hankalaa kun äiti vahtii mun syömisiäni (se aavistaa jotain vaikkei tiedä vielä totuutta) joten tuntuu tosi ahdistavalta joutua syömään jotain ja jos mä jotain pari suklaapalasta oon joutunu syömään niin sen jälkeen alkaa tehdä mieli lisää ja kontrolli pettää. Mut huomisesta lähtien yritän saada itseni taas kontrolliin.
Just niinkun meillä! Siis toi, että äiti aavistelee jotain ja tavallaan pakottaa syömään silleen, että se sanoo vaikka että lähetäämpä vaikka ulos syömään, niin eikai siihen voi sanoa ei...