Hei.
Olen täysi-ikäinen naispuolinen bi.
Olen säästellyt itseäni yhdynnältä, joten olen vielä neitsyt ja ylpeä siitä. Uskon, että vähänkin fiksut miehet osaavat sitä kunnioittaa ennemin kuin halveksia.
Olen seurustellut elämäni aikana usean miehen kanssa ja vain kahden naisen kanssa. Yleensä suhteet ovat kestäneet parista viikosta korkeintaan kahteen kuukauteen. En ole tahtonut sitoutua ja mennyt paniikkiin jokaisen kanssa.
Nyt olen seurustellut miehen kanssa puolivuotta ja uskon, että yhdyntä voisi olla hänen kanssaan kokeilemisen arvoista. Hänelle seksi ei ole iso asia ja hän on kestänyt kanssani tämän ajan yhtään yhdyntää kokematta. Nyt mielestäni voisi olla aika viedä asia ihan loppuun asti eikä vain puoleenväliin, mutta nyt kuukauden verran mieleni on muuttunut. Minua on alkanut kuvottaa miehet ja seksi heidän kanssaan. Ei yleinen 'kuhertelu' mutta kaikki intiimi miesten kanssa kuvottaa.
Jotenkin olen saanut päähäni sellaista, että kaikki miehet ovat kauhean likaisia, julmia ja niin edelleen. Ajatuskin siitä, että joku mies tunkee sisälleni jotain 'likaista', monta muijaa kokenutta vehjettä - kuvottaa ja saa minut voimaan pahoin. Ja ajatus siitä, että näkisin spermaa tai tuntisin sitä sisälläni, tekee eniten pahaa.
Muutenkaan ei ensimmäiset yhdynnät ole naisille helppoja, kuten ei miehillekkään. Mutta kipu ja jälkiseuraukset ovat naisille kuitenkin yleensä paljon vaikeampia.
Ei tämä johdu siitä, että en ole kokenut. Eikä minulla ole nyt mitään paniikkia. Ajatus miehistä on nyt vaan kääntynyt enemmänkin naisiin.
Olenko seuraava ikineitsyt vai meneekö tämä ällötys -vaihe ohitse?
Olen täysi-ikäinen naispuolinen bi.
Olen säästellyt itseäni yhdynnältä, joten olen vielä neitsyt ja ylpeä siitä. Uskon, että vähänkin fiksut miehet osaavat sitä kunnioittaa ennemin kuin halveksia.
Olen seurustellut elämäni aikana usean miehen kanssa ja vain kahden naisen kanssa. Yleensä suhteet ovat kestäneet parista viikosta korkeintaan kahteen kuukauteen. En ole tahtonut sitoutua ja mennyt paniikkiin jokaisen kanssa.
Nyt olen seurustellut miehen kanssa puolivuotta ja uskon, että yhdyntä voisi olla hänen kanssaan kokeilemisen arvoista. Hänelle seksi ei ole iso asia ja hän on kestänyt kanssani tämän ajan yhtään yhdyntää kokematta. Nyt mielestäni voisi olla aika viedä asia ihan loppuun asti eikä vain puoleenväliin, mutta nyt kuukauden verran mieleni on muuttunut. Minua on alkanut kuvottaa miehet ja seksi heidän kanssaan. Ei yleinen 'kuhertelu' mutta kaikki intiimi miesten kanssa kuvottaa.
Jotenkin olen saanut päähäni sellaista, että kaikki miehet ovat kauhean likaisia, julmia ja niin edelleen. Ajatuskin siitä, että joku mies tunkee sisälleni jotain 'likaista', monta muijaa kokenutta vehjettä - kuvottaa ja saa minut voimaan pahoin. Ja ajatus siitä, että näkisin spermaa tai tuntisin sitä sisälläni, tekee eniten pahaa.
Muutenkaan ei ensimmäiset yhdynnät ole naisille helppoja, kuten ei miehillekkään. Mutta kipu ja jälkiseuraukset ovat naisille kuitenkin yleensä paljon vaikeampia.
Ei tämä johdu siitä, että en ole kokenut. Eikä minulla ole nyt mitään paniikkia. Ajatus miehistä on nyt vaan kääntynyt enemmänkin naisiin.
Olenko seuraava ikineitsyt vai meneekö tämä ällötys -vaihe ohitse?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ensimmäinen kerta eli neitsyyden "menetys" ei satu kuhan sitä ei kauhean nuorena tee. Alkulämmittelyt kuten klitoriksen hellä hieronta rentouttaa ja valmistaa emätintä. Ja minua ei ainakaan ensimmäinen kertani sattunut tai tuntunut mitenkään epämiellyttävältä. Ja verta ei tullut!
Tietenkin jätkän kalun koko vaikuttaa ja sen käyttö. Eli ei niin rajuna ensimmäisellä kerralla jookos.
Ei mua huolestuta se 'eka kerta' vaan se että mua kuvottaa nykyään miehet ja niiden kanssa oleminen.
Kuitenkin laitoit että huolestuttaa tms. naisten ensimmäinen kerta ja sen seuraukset. Se ei satu kunhan oikein tekee.
Ja ei huolta, jos miehet ällöttävät niin olet LESBO. Sinun onneksesi naiset ovat kauniita ja haloo; meillähän ne rinnat ovat! Ihanaa seksiä ainakin, ja minun mielestä naiset niin paljon kiihottavampia ulkoisesti..
Eli ei niin kauheeta. Ota vastaan oma itsesi, se on ainut jonka kanssa olet koko ajan.
ei mulla ainaskaa ekakerrassa mitää erikoista ollu. olin 15, ei se juuri koskenukkaa, vähä harmitti ku poikaystävä tuli nii nopeasti, mut ei siin mitää koska seki oli kokematon. mun on vaa vaikeeta lukee tollasta ku ite rakastan tuota miehisyyden symbolia; penistä (etenki mustaa). mun mielestä... oot feministilesbo
älä ota nii vakavasti tota viimestä
neitsyyden menettäminen mikään velvollisuus ole, minuakin kuvottaa ajatuskin seksin harjoittamisesta jonkun karvaperseisen miehen kanssa, tosin itse olen mies, vastakkaisen sukupuolen edustajat koen kylläkin iki-ihaniksi olennoiksi kaikkine ruumiinosineenkin. Ei oikein selvinnyt, miksi seurustelet miehen kanssa, onko sinulla sukupuolisia haluja ja miten koet ne, tuottavatko ne sinulle henkistä ja ruumiillista mielihyvää, vai koetko ne inhottavan loisen tavoin kalvavaksi vaivaksi, joista on päästävä eroon.
Se yhdynnän kokeileminen päättyisi todennäköisesti fiaskoon ja olisi varmin tapa päästä eroon miehestä Tällaiset asiat ovat jotain traumojen ja fobioiden suurta vyyhtiä, joista pirukaan ei ottaisi selvää, saatikka sitten joku psykiatri.