Surkea vaimo

Mikä erottaa parisuhteen ystävyyssuhteesta? Seksi. Tottakai seksi on tärkee osa toimivaa suhdetta!

Sun kuvaama ongelma on erittäin yleinen. Voit hakea apua ensiksi vaikka yleislääkärin vastaanotolta. Hän ohjaa sinut varmasti parhaiten eteenpäin gynelle tms. Muista: apua on saatavilla, sitä pitää jaksaa vain hakea ja vaatia.

tsemppiä, kaikki menee varmasti hyvin.

niin ja voithan googlata "raskauden jälkeinen haluttomuus"..väestöliiton nettisivuilla on myös paljon materiaalia.

sieltä saatte kaikenpuolin apua ja neuvoja, sekä löydätte keskusteluyhteyden. Lisäksi sinä tilaat itsellesi ajan gynekologilta, jolta haet kenties hormonalista hoitoa sekä menet apteekkiin hakemaan liukuvoidetta seksiä varten, plus limakalvoja hoitavaa voidetta. Keskusteluyhteytenne on katkennut hoidettavissa olevan ongelmanne vuoksi ja miehesi turhautuneena/kyvyttömänä omasta mielestään tekemään mitään alentuu noin törkeisiin pölinöihin. NYT on aika tarttua toimeen ja hakea apua, ennen kuin tilanne riistäytyy vielä pahemmin ja henkinen siteenne katkeaa tuollaisten tunteiden rikkomisten alla. Tsemppiä ja toimikaa!

terv. täsmälleen saman kokenut, nykyään kahden lapsen äiti-palannut hyväpalkkaiseen työhöni ilman ylimääräisiä kotiinjäämisiä, mies on rajoittanut omaa työtään ja ehtii kotiin myös. Ymmärrän sinua täysin.

Onko teillä romantiikkaa avioliitossanne? Vai onko seksistä tullut, liian suorituskeskeistä, väkisin toimittamista. Saatko mieheltäsi koskaan kukkia? Käyttekö kaksin ravintolassa viihtymässä?
Kun lapsi menee illalla nukkuun, niin sulkeudutteko toistenne syleilyyn ja muistelette seurusteluaikojanne? Onko sinulla ketään ystävää, jolla myös on lapsi? Kun kerran olet joutunut uhraamaan paljon äidiksi alettua, niin etkö keksisi jotain uutta lapsen hoidon ohella. Se että olet nyt äiti, niin älä unohda omaa elämääsi. Kokemuksesta sanon, että täytyy olla lapsenhoidon ohella muutakin. Muuten siihen rutinoituu ja voi menettää esim. seksihalut.(Minä menetin sosiaaliset kontaktit. Lapsenhoidon ollessa ainoa asia elämässäni.)
Tuo vieraisiin meno miehesi taholta, kuulostaa pelottavalta, eikä varmasti rakenna teidän perhettä, hyvään. Et ole surkea vaimo, muista se. Voimia sinulle ja perheellesi.

Ihan turhaa enää tuossa vaiheessa imettää. Puolen vuoden imetys riittää loistavasti. Itselläni hormonitoiminta palautui normaaliksi vasta noin kahden vuoden kuluttua synnytyksestä (maidon riittämättömyyden vuoksi imetin esikoistani vain 2 kk, muita lapsiani vielä lyhyemmän aikaa ja terveitä ovat olleet).

Helpotti lukea vastauksianne, joista havaitsin aika paljon ymmärrystä ja kannustusta. Pelkäsin, että täältä saa vaan "ihan oikein sulle" kommentteja.

Sitä tarvitsee joskus vähän ulkopuolisten ravistelua, että havahtuu. Eli nyt apua hakemaan. On myös oikeasti ryhdistäydyttävä oman ajan järjestämisessä ja tosiaan asennemuutos äitiys -suoritetta kohtaan on paikallaan. Jotenkin vaan muiden (etenkin oman äidin) jatkuva ohjeistus on ajanut täydellisyyden tavoitteluun kaikessa.

Uskon, että miehenikin oikeasti haluaa työskennellä tämän asian kanssa, jotta suhde saadaan kuntoon. Jotenkin kommunikaatio on nyt vaan aivan jumissa, enkä oikein enää osaa tai pysty puhumaan omista ajatuksista ja tuskastumisesta tilanteeseen siten, että mieheni ymmärtää asiat oikein. On siis varmaan aiheellista, että hankimme tulkin sotkua selvittämään.

Hyvää tätä vuotta kaikille.

Hyvä että yrität sentään mutta kyllä sinulla pitäisi olla aika hyvä äityispaivaraha jos olet ollut hyväpalkkaisissa töissä. Sopikaa miehesi kanssa kuinka paljon laitatte yhteisiin menoihin kuin ruokaan ja muihin menoishin siinä suhteessa kuinka paljon tienätään vaiikka kumpikin laittaa 20% nettotuloistaan yhteisiin menoihin. Jos sinun omat menot kärsivät niin sinun pittää vaatia mieheltäsi että sinullakin on arki-iltoina omia nenoja vaikka jokin urheiluharrastus.
Kun minun ja avopuolison lapsi oli pieni niin vaadin että nainen ei jää pelkästään kotiin neljän seinän sisälle vaan harrastaa jotain että on muutakin elämää kuin pelkästään kotona. Kyllä ne halut sieltä palaa kun lapsi on vuoden niin palaa takaisin töihin ja tenava päivähoitoon niin on elämässä muutakin kuin lapsen ja miehen vaatimuksien täyttäminen. Seksi voi olla muutakin kuin pelkkää yhdyntää.

Mä olen elänyt kymmenkuntavuotta suhteessa, jossa vastapuoli on haluton. Minusta on tullut inha pettäjä (sittemmin luvan kanssa oikein, mutta silti on paska olo aina kun kotiin tulee) vuosien myötä. Nyt vihdoin suostui pariterapiaan, mutta olkaa te viisaampia, älkää aikailko, aivaan turhaa kerätä vuosikausia kaunaa jonka voi setviä alkajaisiksi. Sen verran terapiasta varoitan, että tunteet nousee pintaan eikä varmasti ole kivaa (vrt. hammaslääkäri), mutta kyllä se siitä iloksi muuttuu, jos molemmat haluaa tehdä töitä asian eteen. Lukekaas, molemmat, alkajaisiksi vaikka tuo lista ja pohtikaa sitä, seksi on yksi keskeinen osa parisuhdetta, mutta noita muitakin sietää miettiä..

http://www.helistin.fi/?page=4385891&id=3009988

Aina syytetään hormoneja, mutta tuohan vauva tosi suuren muutoksen elämään, siinä mielessä, että vauvan helliminen ja yhdessäolo on epäseksuaalista, kun taas se aikaisempi hellyys miehesi kanssa johti useimmiten seksiin.

Mihin sitä oikeastaan miestä tarvitseekaan, kun saa rakkauden ja hellyyden tarpeet tyydytettyä suhteessa vauvan kanssa?

Lisäksi vauva johtaa siihen, että sinulle ei jää omaa, itsenäistä erillistä aikaa, jolloin saat kokea yksinäisyyden ja siitä kumpuavan eroottisen kapuun heräämisen.

Minulla on 1v10kk lapsi ja nyt alkaa vasta seksihalut palautua. Ihmettelin miksi ei haluta ja vakuuttelin miehelleni, että se ei hänestä johtunut. Mieheni kyllä ymmärsi ja odotti suhteellisen kärsivällisesti.

Vihdoin ymmärsin, että haluttomuuteni johtui siitä, että en enää syttynytkään samoilla keinoilla kuin ennen. Kaipasin erilaista kosketusta ja otetta muutenkin seksiin. Kerroin toiveistani miehelleni ja hän toteutti ne mielellään. Nyt seksi maistuukin aivan mahtavalle. Paremmalle kuin koskaan!

Kannattaa muistaa, että suhde ja omatkin tarpeet muuttuvat siinä missä itsekin muutumme.