Olen aina uskonut Jumalaan ja johdatukseen.
Nykyään ajattelen, että jos Jumala on, hän rankaisee minua jostakin. Olen oikeastaan menettänyt kaikki ystävät, osittain omaa syytäni, osittain huonoa tuuria. Lapseni, jonka yksinhuoltaja olin 18 vuotta on muuttanut pois luotani. Elämälläni ei ole tarkoitusta, minua ei enää tarvita.Olen myös menettänyt kaiken kiinnostuksen vastakkaiseen sukupuoleen. Teen työtäni tietäen, että joku nuorempi tekisi sen jo paremmin. Tuntuisi suorastaan järkevältä, jos kuolisin pois. Totean näin rauhallisena, en itke, en sääli itseäni.
Viikonloppu television ääressä on kohta ohi, verhot kiinni koko päivän. Muutama tekstiviesti veljeltä, siinä päivän sosiaaliannos. Yksinäisyys tässä muodossa tappaa minut.Se on jo alkanut painaa minua hautaa kohti.En tunne enää edes surua, energiaa ei ole mihinkään.
Kun olin pieni, minulla oli poissaoleva ,välinpitämätön isä. Siitäköhän johtuu, että koko olemukseni huutaa itseinhoa ja häpeää siitä millainen olen, ts. viallinen.
Kärsin kaikkivaltiaan minulle räätälöimää rangaistusta:tämä on vihan ja häpeän kuritushuonetuomio, elinkautinen omassa eristyssellissä.
Ja näennäisesti minulla on hyvä elämä, kaikki kunnossa.Vielä tällainen valittajakin..
Nykyään ajattelen, että jos Jumala on, hän rankaisee minua jostakin. Olen oikeastaan menettänyt kaikki ystävät, osittain omaa syytäni, osittain huonoa tuuria. Lapseni, jonka yksinhuoltaja olin 18 vuotta on muuttanut pois luotani. Elämälläni ei ole tarkoitusta, minua ei enää tarvita.Olen myös menettänyt kaiken kiinnostuksen vastakkaiseen sukupuoleen. Teen työtäni tietäen, että joku nuorempi tekisi sen jo paremmin. Tuntuisi suorastaan järkevältä, jos kuolisin pois. Totean näin rauhallisena, en itke, en sääli itseäni.
Viikonloppu television ääressä on kohta ohi, verhot kiinni koko päivän. Muutama tekstiviesti veljeltä, siinä päivän sosiaaliannos. Yksinäisyys tässä muodossa tappaa minut.Se on jo alkanut painaa minua hautaa kohti.En tunne enää edes surua, energiaa ei ole mihinkään.
Kun olin pieni, minulla oli poissaoleva ,välinpitämätön isä. Siitäköhän johtuu, että koko olemukseni huutaa itseinhoa ja häpeää siitä millainen olen, ts. viallinen.
Kärsin kaikkivaltiaan minulle räätälöimää rangaistusta:tämä on vihan ja häpeän kuritushuonetuomio, elinkautinen omassa eristyssellissä.
Ja näennäisesti minulla on hyvä elämä, kaikki kunnossa.Vielä tällainen valittajakin..
Vastaukset 11
Vanhimmat
ihmiset sanoo, ettei itku auta ja että älä ryve itsesäälissä!!!! Itku täytyy päästää ulos tai se patoutuu........ Painukoon suolle kaikki superihmiset, jotka eivät koskaan itke.
-
En usko Jumalaan enkä johdatukseen, mutta tietynlaista lajitoveruutta tunnen Sinua kohtaan.
Kuulostat masentuneelta. Oletko yrittänyt saada siihen hoitoa? Usein masennuslääkkeistä on ainakin sen verran kainalosauvoiksi, että pääsee hieman paremmin liikkeelle tekemään jotakin muutakin kuin vain apaattisesti odottamaan kivusta ja ahdistuksesta vapauttavaa kuolemaa.
Asuuko veljesi kaukana? Entä lapsesi? Jos vaikka lääkityksen avulla saisit sen verran lisää virtaa että pääsisit liikkeelle, voisit mennä käymään.
Ehdotan että heti ensimmäisenä arkipäivänä raahaat itsesi joko työterveyslääkärille tai terveyskeskukseen. Älä jää odottamaan, että olo paranee itsekseen - sitä se tuskin tekee ja menet vain huonompaan kuntoon.
koska osasin JUURI NYT avata tämän palstan!
Kun itselläni on aivan samanlainen olo: eri syyt vain. Osin samat - oman lapsen syytökset ja ylimielisyys, turhuuden ja tyhjyyden tunne, mielenkiintoa ei mihinkään - istun sisällä ja puen tuskin päälleni joka päivä. Aamulla inhottaa, että on aamu...saisi nukkua.
TIEDÄN, että olen masentunut. Mutta alkaako kemiallisilla aineilla tätä hoitamaan? Kaipaan IHMISIÄ - mutta minussakaan ei ole voimaa mennä heidän pariinsa. Jotenkin tuntuu hyvältä (niin absurdia kuin se onkin...) että jossain on JOKU, jolla on samanlainen olo.
Tunnit kuluvat - päivät ja viikotkin. Ja totta sekin, että osin omaa syytäni olen rikkonut monia ihmissuhteita - milloin minusta tällainen tuli? Iloinen, sosiaalinen ihminen - olin ennen...Nyt näen vain vikoja ja synkkyyttä.
En kykene neuvomaan - voin vain sanoa, että olen samassa jamassa...kunpa voisimme yhdessä itkeä ja valittaa! Vaikka ulkopuolisen mielestä ei "pitäisi" olla mitään syytä...Taistellaan...?´´
-
"... Mutta alkaako kemiallisilla aineilla tätä hoitamaan?"
Miksi ei? Menettäisit hyvän masennuksen?
Ennakkoluulot ovat usein suotta käsijarruna hoitoon hakeutumiselle.
Paljon kiitoksia sanoistasi,panin korvan taakse.
Olen miettinyt lääkitystä, mutta asia tuntuu vastenmieliseltä.Sivuvaikutukset, mm.lihominen olisi viimeinen pisara. Mietin vielä.
Olen kaikista saamistani vastauksista kiitollinen.
"Olen aina uskonut Jumalaan ja johdatukseen."
En minä anna niinkuin maailma antaa > Tulkaa minun tyköni...> Kevyt on minun IKEENI > Ettekö te tiedä että PYHÄHENKI asuu teissä....> Kristus on teissä itsessänne < Nämä kaikki tekstit löytyvät pyhästä kirjasta ja sieltä löytyy paljon lisääkin.
Ihmisen täytyy joka päivä kääntyä (joka aamu) JUMALAN puoleen > Pyhänhengen puoleen> rukouksin > ei tarvitse, edes välttämättä sanoja.
Usko syntyy kuulemisesta.> Sana on JUMALA
Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi > myös sitäkautta JUMALA toimii.
Mutta auttaako se onkin sitten eri asia..
>Olen aina uskonut Jumalaan ja johdatukseen. >
No niin minäkin olen joskus kauan sitten uskonut.
>Nykyään ajattelen, että jos Jumala on, hän rankaisee minua jostakin. >
Ja juuri samoin ajattelin silloin.
Sitten se alkoi vaan riittää minulle.
Jos se jumala nyt on olemassa niin en enää
tunne muuta kuin inhoa ja vihaa sitä kohtaan.
Minun rangaistukseni on nyt päättynyt.
Ei auttanut rukoilu tai mikään muu vaan se
että lakkasin luottamasta johonkin "johdatukseen"
ja sen sijaan aloinkin uskomaan itseeni.
Jos joku haluaa uskoa johonkin jumalaan ym.niin
siitä vaan,jollekin sellainen usko voi sopia
minulle se ei sopinut.
Mutta auttaako..se onkin sitten eri asia.
>Olen aina uskonut Jumalaan ja johdatukseen. >
No niin minäkin olen joskus kauan sitten uskonut.
>Nykyään ajattelen, että jos Jumala on, hän rankaisee minua jostakin. >
Ja juuri samoin ajattelin silloin.
Sitten se alkoi vaan riittää minulle.
Jos se jumala nyt on olemassa niin en enää
tunne muuta kuin inhoa ja vihaa sitä kohtaan.
Minun rangaistukseni on nyt päättynyt.
Ei auttanut rukoilu tai mikään muu vaan se
että lakkasin luottamasta johonkin "johdatukseen"
ja sen sijaan aloinkin uskomaan itseeni.
Jos joku haluaa uskoa johonkin jumalaan ym.niin
siitä vaan,jollekin sellainen usko voi sopia
minulle se ei sopinut.
Jokainen halukas voi kokeilla uskontoa
mutta jossei siitä mitään hyvää saa irti
niin ei kannata pilata elämäänsä sen kanssa.
kanssa." - Siis uskonnon. Miten se "pilaa" elämän? Minä uskon - rukoilen ja välillä huudan ja raivoan, kun rukouksiini ei vastata. Mutta vastaus tulee kyllä ajallaan...miten se voisi olla "elämäni pilaamista"??
Ihminen on tyhjä kuori, jollei sisin usko muuta kuin itseensä! Näin minä ajattelen. En voisi nähdä mitään tarkoitusta ilman uskoani, ilman rukouksiani ja keskusteluja Jumalan kanssa.
Meitä kehoitetaan : "rukoilkaa lakkaamatta"!
Minä rukoilen liikennevaloissa, että ne JOSKUS olisivat nopeammat, rukoilen, että lääkäri olisi vähän myöhässä, että ennättäisin. Kun alan valmistaa ruokaa - siunaan sen ruuan ja kun avaan netin, rukoilen, että löytäisin ne oikeat palstat.
Ja kas! Ihan kuin suorana vastauksena pyyntööni tuleekin jokin aihe, josta saan lohtua ja voimaa.
SINULLE ALOITTAJA SANOISIN, että otetaan se Raamattu tai muu hengellinen kirja vähän useammin esille, silloin kun masentaa! Tai hakeudutaan muiden uskovien pariin ja tilaisuuksiin.
Siellä voimme kuitenkin kokea AITOA iloa ja tavata ihmisiä, joilla on sama arvomaailma!
Kiitoksia vastauksestasi.
Olen kyllä samalla kannalla kanssasi.Olen olin vapaa tästä ahdistuksesta kerran yhdessä hengellisessä kokouksessa.Siinä kirkon penkissä istuessa oloni oli kevyt ja iloinen suorastaan.
Oli hyvä saada painava reppu pois harteilta vähäksi aikaa.
Hienoahan se on että uskoa riittää..
Jos siitä uskonnosta jotain saat niin hyvä se
sinulle sitten on mutta jos joku ei siitä mitään saa niin miksi jäädä siihen roikkumaan lopuksi elämäkseen?
>Ihminen on tyhjä kuori, jollei sisin usko muuta kuin itseensä! Näin minä ajattelen. >
Tyhjä..? ei vaan täydellinen..
Vain itseensä kannattaa uskoa ja luottaa,
kaikki muu on kuvittelua.
>En voisi nähdä mitään tarkoitusta ilman uskoani, ilman rukouksiani ja keskusteluja Jumalan kanssa. >
Ja se usko on se kaiken tarkoitus..?
Jaa että oikein keskustelet jumalan kanssa,
taidat sitten ollakin oikein "valittu" tai jotain..
(tai sitten omaat vaan tosi hyvän mielikuvituksen..)