ja tietty myös eiveeällille..
”Sillä minä sanon teille: ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, niin te ette pääse taivasten valtakuntaan” (Matt. 5:20).
Mikä on sitten tuo paljoa parempi vanhurskaus? Ymmärrämme sen tarkoittavan sitä, että työt ja sydän ovat hurskaita ja ojentautuvat Jumalan sanan mukaan. Silloin ei ainoastaan käsi jätä tappamatta, vaan myös sydän on vapaa kaikesta vihasta; et ole vain elämässäsi vapaa huorin tekemisestä, vaan myös sydämesi on täysin puhdas ja vapaa kaikista pahoista haluista ja himoista. Sama pätee kaikkiin muihinkin käskyihin. Tätä laki nimittäin vaatii. Se ei vaadi ainoastaan tekoja, vaan myös puhdasta sydäntä, joka on kokonaan sopusoinnussa Jumalan sanan ja lain kanssa. Sanot: ”Mistä löydän sellaisen sydämen?” Minulla ei ole sellaista, ei myöskään sinulla. Eihän tarvita paljon, kun jo olet ärtynyt vihastumaan. Samoin paha himo herää nopeasti myös hurskaiden sydämessä vastoin heidän tahtoaan. He tahtoisivat mielellään olla vapaita siitä ja suuttuvat sen tähden itseensä. Mitä meidän silloin on tehtävä? Emme saa olla kirjanoppineiden ja fariseusten kaltaisia siinä, että luulemme tekojemme tähden olevamme vanhurskaita, vaan meidän on sanottava nöyrästi tehdessämme voimiemme mukaan kaikkea hyvää: Rakas Herra, minä olen kurja syntinen, ole minulle armollinen, äläkä tuomitse minua töitteni mukaan, vaan armosi ja laupeutesi mukaan, jonka olet meille Kristuksessa luvannut ja hänessä meitä kohtaan osoittanut! Herramme Kristus tahtoo siis täten varoittaa meitä hengellisestä ylpeydestä ja opettaa meitä tuntemaan saastaista, pahaa sydäntämme ja syntistä lihaamme sekä siten johdattaa meidät turvaamaan hänen armoonsa. Tämä on siis se oikea taivaassa kelpaava vanhurskaus. Se ei perustu meidän töihimme, kuinka pyhiä ja nuhteettomia ne ovatkin, vaan syntien anteeksiantamukseen ja Jumalan armoon.
Luther, Matkaevästä, s.171-172. SLEY. Helsinki 1923.
”Sillä minä sanon teille: ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, niin te ette pääse taivasten valtakuntaan” (Matt. 5:20).
Mikä on sitten tuo paljoa parempi vanhurskaus? Ymmärrämme sen tarkoittavan sitä, että työt ja sydän ovat hurskaita ja ojentautuvat Jumalan sanan mukaan. Silloin ei ainoastaan käsi jätä tappamatta, vaan myös sydän on vapaa kaikesta vihasta; et ole vain elämässäsi vapaa huorin tekemisestä, vaan myös sydämesi on täysin puhdas ja vapaa kaikista pahoista haluista ja himoista. Sama pätee kaikkiin muihinkin käskyihin. Tätä laki nimittäin vaatii. Se ei vaadi ainoastaan tekoja, vaan myös puhdasta sydäntä, joka on kokonaan sopusoinnussa Jumalan sanan ja lain kanssa. Sanot: ”Mistä löydän sellaisen sydämen?” Minulla ei ole sellaista, ei myöskään sinulla. Eihän tarvita paljon, kun jo olet ärtynyt vihastumaan. Samoin paha himo herää nopeasti myös hurskaiden sydämessä vastoin heidän tahtoaan. He tahtoisivat mielellään olla vapaita siitä ja suuttuvat sen tähden itseensä. Mitä meidän silloin on tehtävä? Emme saa olla kirjanoppineiden ja fariseusten kaltaisia siinä, että luulemme tekojemme tähden olevamme vanhurskaita, vaan meidän on sanottava nöyrästi tehdessämme voimiemme mukaan kaikkea hyvää: Rakas Herra, minä olen kurja syntinen, ole minulle armollinen, äläkä tuomitse minua töitteni mukaan, vaan armosi ja laupeutesi mukaan, jonka olet meille Kristuksessa luvannut ja hänessä meitä kohtaan osoittanut! Herramme Kristus tahtoo siis täten varoittaa meitä hengellisestä ylpeydestä ja opettaa meitä tuntemaan saastaista, pahaa sydäntämme ja syntistä lihaamme sekä siten johdattaa meidät turvaamaan hänen armoonsa. Tämä on siis se oikea taivaassa kelpaava vanhurskaus. Se ei perustu meidän töihimme, kuinka pyhiä ja nuhteettomia ne ovatkin, vaan syntien anteeksiantamukseen ja Jumalan armoon.
Luther, Matkaevästä, s.171-172. SLEY. Helsinki 1923.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ja tiedostamista
Jos joku tiedostaa nämä asiat paremmin kuin toinen, niin toivottavasti hän ei sorru pitämään tiedostamistaan minkään sortin ansiona.
Hahon rippiopetus (jos näin tapahtui..?) ei istu tähän Lutherin tekstiin. Rippi on armoetu, eikä ripittäytymällä koskaan ehdi autuaaksi. On turvattava armoon:
"Rakas Herra, minä olen kurja syntinen, ole minulle armollinen, äläkä tuomitse minua töitteni mukaan, vaan armosi ja laupeutesi mukaan, jonka olet meille Kristuksessa luvannut ja hänessä meitä kohtaan osoittanut!"
Ripin arvoa en toki kiistä, se on parasta sielunhoitoa itse kullekin.