Olen hankkimassa koiraa, ja ehdottomasti "kunnon kasvattajan" kannalla. Mutta minua kiinnostaa silti löytökoirat, sillä olen hankkimassa koiraa ihan vain lenkkikaveriksi, tokoilemaan ja agilityyn ym. Minulla on vain hyviä kokemuksia kasvattajista ja heiltä hankkimistani, aikaisemmista koiristani. Mutta olisin hyvin kiinnostunut kuulemaan sekä hyvät, että varsinkin huonot kokemukset löytökoirista ja niiden koulutukseen ja arkielämään liittyvistä ongelmista.
Kiitos! :)
Kiitos! :)
Vastaukset 17
Vanhimmat
kaverilla on löytökoira virosta.Sekarotuinen todella kiltti ja lutunen. Alussa tosin koira oli pitkään arka,suhtautui todella epäluuloisesti vieraisiin. Ja sitä oli myös ilm.lyöty. Sillä pelkäsi kättä.Mutta vaikka oli arkakin se oli silti älyttömän kiltti. Ja kun aikaa kului siitä alkoi tulla enemmän avoin,ja nykyään se on jokaisen paras kaveri.Tosin pitkiä miehiä se ei mieluiten päästä lähelle.Eli niistä jäänyt ilm.trauma.
Eli tämmöisten koirien kanssa jolle jäänyt traumoja tai kohdeltu huonosti pitää antaa vaan aikaa ja kärsivällisyyttä eikä heti heittää pyyhettä kehään jos koira ei toimi mielesi mukaan tai tekee vahinkoja.Minusta jokainen koira rotuun katsomatta antaisee tilaisuuden saada hyvä kodin.Jossa sitä osataan kohdella oikein.
Mutta hyvin on oppinutkin,alussa se ei osannut mitään muuta kuin istua,nyt oppinut hyvin tokoa,hihnassa kulkemista jne..Koira oli 2 vuotias tullessaan.alussa veti kuin hyöryveturi..=)Mutta raksuilla saa ihmeitä aikaan..se kun on niin perso ruualle.=D Se myös on ottanut tämä omistajansa aivan ykkösihmisekseen,seuraa kaikkialle.niin ja totteleekin vaikka muita ei ehkä niin hyvin kuuntele..=)
Niin ja täällä suomessakin kyllä löytyy paljon sekarotuisia jotka etsivät kotia,jos ei tuolta viron puolelta mielellään hae.
Veli hommasi itselleen koiran Virosta, kovin on ihana tapaus. Ja nyt on talven tieltä tuotu pois pentuja sieltä Virosta Suomen puolelle..
Veli hommasi itselleen koiran Virosta, kovin on ihana tapaus. Ja nyt on talven tieltä tuotu pois pentuja sieltä Virosta Suomen puolelle..
löytökoiran sairauksista et voi tietää.Etkä koiran luonteesta,kuinka sitä on aiemmin pidetty?Löytökoira on yleensä hylätty ja osaamattomilla ollut,koska on joutunut löytökoiratarhaan. Jos otat koiran tällaisesta paikasta,voit varautua hyvinkin suuriin ongelmiin koiran kanssa.Jos vielä otat koiran virosta,silloin kaikki riskit moninkertaistuvat.Suosittelen kaikille lämpimästi,ottakaa koiranne vastuunsa tuntevilta kasvattajilta,silloin teillä on paremmat mahdollisuudet saada hyväluonteinen ja terve koira,josta on iloa vuosikausiksi eteenpäin.
Kyllä koiran kuin koiran kanssa voi tulla ongelmia, meillä kuoli juuri 3 vuotias rotukoira joka ostettu kunnon kasvattajalta, että ei kauan tuota iloa kestänyt.
seuraava koira haetaan tarhalta ja hui, vielä sekarotunen.
löytökoiria, tai otettu huonosta paikasta. Ei mitään negatiivista sanottavaa. Agressiivisen koiran kyllä tunnistaa, sitä ei pidä ottaa ja uskoa että "kyllä minä sen opetan". Eikä säälistä sairasta koiraa, lääkärikulut ovat suuria. Meidän uusin tulokas Virosta, ollut 2kk, arka oli, mutta hellästi hoitaen ja makupaloilla opettaen jo luottaa ihmisiin ja on sisäsiisti ja kiltti.
Minulla oli ns.löytökoira,se oli palautettu kasvattajalleen ja oli ollut huonolla pidolla hakattu remmillä ,hammskin oli poikki ja ääniä pelkäsi kovin,mutta kun puolisen vuotta jaksoimme ,niin koira alkoi pikkuhiljaa luottaa meihin ja saimme siitä parhaimman koiran,minkä koskaan kukaan voi saada,se vahti lastenvaunuja ,kun sille vaan sanoi että vahdi,niin se vahti ,koskaan en sille hihnaa laittanut ja ääntäni ei tarvinnut korottaa,kaikki meni laakista perille ,silloin ajattelin etten ikinä enää ota täysiveristä koiruutta,sillä kasvatimme samaan aikaan kultaisia noutajia,mutta kaikkihan tiedämme että ne ovat viisaita,mutta löytömme oli kyllä luotettavin ja kiltein,mitä koriimme tuli,joten ota ihmeessä,niin sa koirakin kunnollisen kodin,sillä 70% löytökodinkoirista on huonolla pidolla olleita,kunhan semmoisen luottamuksen voitat,saat ikuisen ystävän,joka sinua ei koskaan petä.
Eli täältä meiltäkin löytyyp löytökoira! Urospentu tuli meille n. 2 vuotta sitten Viipurin koiratarhalta, Viipurin Koirat Ry:n kautta, jossa nyt on tapahtunut aivain kauheita! Erään hyväsydämisen naisen talo oli palanut ja monia eläimiä sen mukana... :(
Mutta siis, koiramme oli minun ja poikaystäväni ensimmäinen yhteinen koira. Se oli meille tullessaan noin 8vk vanha ja se oli sisaruksineen löytynyt Viipurista roskalaatikosta ja joku hyväsydäminen ihminen oli sitten tuonut pennut pahvilaatikossa tarhan portin eteen.
Pentuna koiramme ahmi ruokaa ja siitä huomasi että on elänyt ensimmäiset elinviikkonsa karuissa olosuhteissa. Meille tullessaan se haisi voimakkaasti pissalta ja oli laiha ja hieman takkuinen, mutta kunnon ruoka ja pesu tekivät ihmeitä:)
Koira kiintyi meihin todella nopeasti, kun huomasi, että siitä pidetään huolta ja sillä on turvallinen elinympäristö. Sisäsiistiksi opettaminen kävi helposti ja suht lyhyessä ajassa.
Yskää sillä oli tullessaan, mutta sekin hävisi ajan myötä.
Koira on siis sekarotuinen, kuten arvata saattaa, joten meille tulikin sitten ihan yllätyksenä se, miten suureksi niin kamalan pieni ja hento pennunrääpäle voi venyä...Poitsu on nyt reilut 2v ja painoa on 36kg ja selänpituus on noin 75cm. Eli ihan on suht suuri koiruus:)
Älyttömän terve se on ollut, vuoden ikäisenä kärsi hieman panosteitista, mutta esim. kertaakaan sillä ei ole tainnut olla korvatulehdusta tai muutakaan tavallista sairautta, eli lääkärissä on käyty vain rokotuksissa ja kastoroinnissa:)
Nyt aikuisena koira on melko arka, pelkää isoja karvaisia miehiä, lapsia ja muutenkin vieraita, siihen asti kun pääsee haistelemaan. Muille koirille rähjää hihnassa, vielä en ole saanut sitä loppumaan, vaikka on yritetty kaikenlasita...Mutta vapaana tulee toimeen tositen koirien kanssa loistavasti, eli siis vika taitaa olla narun toisessa päässä :D Melkoisen haukkuherkkäkin tämä meidän ukkeli on, johtunee osittain siitä, että saksanseisoja näyttäisi olevan vallitseva rotu herran geeneissä ;P
Mutta siis kaikinpuolin haastava tapaus, nyt ilmeisesti menossa vielä jokin uhmaikä ja koska on uros, niin yrittää viedä johatajan paikkaa koko ajan.
Että tällaista...tässä taisi tulla oikeastaan vaan noita huonoja puolia suurimmaksi osaksi, mutta kyllä niitä hyviäkin löytyy, usko pois:)
Mutta poinnti on se, että löytökoiran rodusta ei ole useinkaan tietoa, ja jos on pentu niin ei voi sanoa miten suureksi kasvaa, jos vanhemmat eivät ole tiedossa. MYöskään terveydestä ei voi olla varma, mutta asianmukaisella hoidolla saadaan koiran elämänlaatua parannettua. Yksi hyvä puoli ainakin on se, että koska löytökoirat useinkin ovat sekarotuisia, ne ovat suhteessa kuitenkin terveempiä kuin rotukoirat. Mutta puolensa tälläkin asialla, se onkin sitten ihan sinun oma päätös, otatko löytökoiran vai rotukoiran kasvattajalta:)
Suosittelen löytökoiran hankkimista. Meillä on ollut kolme löytökoiraa, eikä mitään ongelmia ole ollut. Seuraavankin koirani hankin tuolta:
http://www.espanjankoirat.com/
Suosittelen ehdottomasti.. On itsellä tällä hetkellä 13 v. koira Virosta..
hyviä järjestöjä jonka kautta voi auttaa kodittomia koiria ja löytää omaa ystävää:
www.rekkurescue.com
www.pelastetaankoirat.com
www.pets.fi
Suosittelen ehdottomasti.. On itsellä tällä hetkellä 13 v. koira Virosta..
hyviä järjestöjä jonka kautta voi auttaa kodittomia koiria ja löytää omaa ystävää:
www.rekkurescue.com
www.pelastetaankoirat.com
www.pets.fi
Löytökoira on paras koira....ainakin kun hetken jos toisenkin jaksaa koluttaa ja hakea koiran luottamusta. Itselläni ihan suomesta löytöeläin tarhalta otettu sekarotuinen, meillä suurin ongelma oli eroikävä, joka oli sitten aivan mahdoton. Koira hajotti useita tavaroita ja huonekaluja, haukkui ja ulisi yksinään... Alussa oli hirveän arka ja alistu heti ja pissasi allensa kun vähän kättä heilauitti. Koira oli noin vuoden ikäinen kun meille tuli.
Koira oppi luottamaan ihmisiin todella nopesti, on todella aktiivinen,lapsirakas ja suojelee kotiaan ja perhettään. Yksin olemisen opetteluun sitten menikin pidempi aika... noin vuosi ehkä vähän reilu...nyt ollut meillä 2.5 vuotta enkä luopuisi mistään hinnasta.
Suomessa löytöeläin tarhoilla on useasti myös rotukoiria, itse ajattelisin näin että suomalainen koira ei ehkä ole niin kovia kokenut kun esim virosta tuodut ja ehkä siten hieman helpompia kouluttaa... ja suomessa on paljon hyvä kuntoisia nuoria koiria vailla kotia :)
www.hesy.fi
ottaa mahdollisimman nuori koira, varsinkn jos koira on ensimmäinen
No joo...ihan kiva ajatus löytökoiran otto ja en ole sellaista vastaan. Mutta ole erittäin tarkkana silti koiran taustasta. Jos otat ns. rescue-koiran jostain ulkomailta niin tarkista ehdottomasti että se on asianmukaisesti rokotettu ennen suomeen tuontia. Nyt viime vuotena on tullut luvattoman paljon suomeen tuontikoiria jolla ei ole papereita kunnossa tai koiraa ei ole rokottettu mutta papereihin on maksua vastaan laitettu leimat ulkomailla.
Myös yksi rabies-koira on näin tullut suomeen.
Eli siis tarkkana lähtökohdista ettei saada maahan raivotautia tai muita tarttuvia ihmisille vaarallisia tauteja.
Meillä on sekä rotukoiria, että löytökoiria. Löytökoiria kaksi kappaletta. Toinen tuli pentuna, joten ei eronnut ns. tavallisesta pennusta, mutta toinen tuli n. 3-4 vuotiaana. Narttu oli todella arka, mutta kiltti ja vähään tyytyväinen. Pelkäsi kättä, äkkinäisiä liikkeitä ja miehiä. Ei osannut leikkiä, eikä heiluttanut häntäänsä.
Ajan ja lempeyden kanssa neidistä on tullut maailman ihanin koira! Olemme todella onnekkaita, koska näin ihanan koiran olemme saaneet perheenjäseneksemme.
Tietysti on niitä hankalampiakin tapauksia, mutta
erilaisten järjestöjen sivuilta löytyy kyllä kuvauksia koirista, joiden perusteella voi ainakin jotain päätellä.
Toinen löytökoiristamme tuli Suomeen Pets:in, toinen Pelastetaan Koirat RY:n kautta!
Onnea koiranhankinnallesi!
Suosittelen kovasti löytökoiran ottamista!
Omani tuli Virosta 1,5v sitte ja oli rakkain eläimeni koskaan. Ikäväksemme pieni menehtyi onnettomuudessa kk sitte.. :(
Toinen koira on nyt tulossa ja se saapuu helmikuun aikana Espanjasta!