Hei kaikki jotka luette nyt tätä.
Olen kärsinyt masennuksesta kauan, välillä on ollut parempia jaksoja, välillä henkisesti tuskallisempia kausia.
Mun masennus on diagnosoitu toistuvaksi.
Viime heinä-elokuun vaihteesta marraskuun loppuun olin masennuksen takia sairaslomalla työstäni.
Joulukuun alussa aloitin, omasta halustani, työn uudessa työpaikassa. Siis sama työnantaja, mutta itselle uusi työyksikkö. Lääkäri olisi halunnut jatkaa sairaslomaani joulukuun loppuun mutta halusin kuitenkin aloittaa työt. Aluksi ns. osasairaustyöajalla, että tein muutaman tunnin työpäiviä, ja tarkoitus on siirtyä kokoaikatyöhön ensi viikolla.
Uusi työpaikka vaikuttaa kivalta, samoin työyhteisö.
Jotenkin vain tunnen itseni edelleen vajavaiseksi. Tietyt vanhat asiat tulee ajatuksiin kuin painajaisena säännöllisin ajoin. Elämässä eteenpäin meneminen on hankalaa.
Keskittymiskyky on aivan hukassa, eikä oikein jaksa kiinnostua mistään. Nytkin pitäisi tehdä lopputyötä, jotta saisi sen valmiiksi ja saisin paperit koulutuksestani. Tuntuu ettei ole voimia alkaa kirjottaan ja etsiin tietoa mistään.
Ihmissuhteetkin ontuu. Tuntuu että onnistun vaan pilaamaan kaiken.
Itsetuhoajatukset on lisääntyneet ja enkä kyllä nää mitään valoa elämässä tai se valo on hyvin himmeä.
Masennuslääkkeitä olen käyttänyt koko syksyn ohjeiden mukaan. Niistä vaan ei ole ollut mitään hyötyä eikä apua. Nyt olen omatoimisesti alkanut vähentää niitten käyttöä, katsotaan mihin se johtaa.
Mua ei ole ohjattu lääkäristä mihinkään terapiaan, eikä AA-ryhmäänkään jaksottaisen alkoholin käyttöni takia.
Toivoisin kovasti löytäväni jonkun ihmisen kellä vastaavanlaisia ongelmia.
Olen kärsinyt masennuksesta kauan, välillä on ollut parempia jaksoja, välillä henkisesti tuskallisempia kausia.
Mun masennus on diagnosoitu toistuvaksi.
Viime heinä-elokuun vaihteesta marraskuun loppuun olin masennuksen takia sairaslomalla työstäni.
Joulukuun alussa aloitin, omasta halustani, työn uudessa työpaikassa. Siis sama työnantaja, mutta itselle uusi työyksikkö. Lääkäri olisi halunnut jatkaa sairaslomaani joulukuun loppuun mutta halusin kuitenkin aloittaa työt. Aluksi ns. osasairaustyöajalla, että tein muutaman tunnin työpäiviä, ja tarkoitus on siirtyä kokoaikatyöhön ensi viikolla.
Uusi työpaikka vaikuttaa kivalta, samoin työyhteisö.
Jotenkin vain tunnen itseni edelleen vajavaiseksi. Tietyt vanhat asiat tulee ajatuksiin kuin painajaisena säännöllisin ajoin. Elämässä eteenpäin meneminen on hankalaa.
Keskittymiskyky on aivan hukassa, eikä oikein jaksa kiinnostua mistään. Nytkin pitäisi tehdä lopputyötä, jotta saisi sen valmiiksi ja saisin paperit koulutuksestani. Tuntuu ettei ole voimia alkaa kirjottaan ja etsiin tietoa mistään.
Ihmissuhteetkin ontuu. Tuntuu että onnistun vaan pilaamaan kaiken.
Itsetuhoajatukset on lisääntyneet ja enkä kyllä nää mitään valoa elämässä tai se valo on hyvin himmeä.
Masennuslääkkeitä olen käyttänyt koko syksyn ohjeiden mukaan. Niistä vaan ei ole ollut mitään hyötyä eikä apua. Nyt olen omatoimisesti alkanut vähentää niitten käyttöä, katsotaan mihin se johtaa.
Mua ei ole ohjattu lääkäristä mihinkään terapiaan, eikä AA-ryhmäänkään jaksottaisen alkoholin käyttöni takia.
Toivoisin kovasti löytäväni jonkun ihmisen kellä vastaavanlaisia ongelmia.
Vastaukset 2
Vanhimmat
lähete psykiatrian polille ja mene ihmessä rohkeasti AA-ryhmään. AA-ssa saat vertaistukea alkoholin käytön suhteen. Oman kokemukseni mukaan AA:ssa ei aina ymmärretä masennusta mutta kyllä siellä masentuneitakin on. Kaikenlaisia elämisen ongelmia on joita voi siellä jakaa, niitähän riittää kyllä. Itsekin tässä masennuksen aikana oppinut, että minulla on vajavaisuuksia, jotka aiheuttavat masennusta. En olekaan täydellinen ja kukapa meistä olisi. Voimia ja parempaa alkanutta vuotta sinulle:)
kuule sama täällä, toistuva masennus...huomenna pitäis töihin mennä, sama työ, mutta helpompi työnkuva, en tiedä olenko valmis. Olen hakenut uutta työtä työpaikkani sisältä. kohta pitäis tulla vastaus, jos jostakin jää kiinni niin siitä, että olen ollut paljon poissa. työ ei maita ja tuntuu, että kun kaikki alkaa olla ok, tapahtuu taas jotain. Pyydä ystäviltäsi apua päättötyösi kanssa, minäkin autoin yhtä uupunutta ystävää syksyllä...lääkkeet menee melkein maksimilla, mutta onko niistä apua, en tiedä???tulevaisuuteen suunnittelen kaikkea ja haaveilen kaikesta, mutta tuntuu etten aina tiedä kannattaako sinne edes matkata, jos tää on vaan tätä samaa...