Nyt on pakko avautua; olen lopen kyllästynyt median/elokuvien/ihmisten käsitykseen rakkaudesta ja sen mekanismeista. Iltapäivälehdet syytävät toinen toistaan älyttömämpiä tarinoita missä rakkaus kuvataan aina normaaleista kehon mekanismeista täysin irrallisena voimana, joka on yhtä selittämättömissä kuin Jumalan olemassaolo. Totuushan on kuitenkin se, että ihminen koostuu soluista, ja niiden yhteisvaikutuksesta syntyy kaikki se mitä olemme, ei yhtään enempää (1 1≠3). Selkärankasi kannattelee 1.3 kilon painoista hermokimppua joka tuottaa koko tietoisuutesi, mukaan lukien kaikki tunteesi ja havaintosi. Miksi siis ei myös rakkauden tunnetta?
Haluan erikseen painottaa etten väitä etteikö rakkautta tunteena olisi olemassa, ja etteikö se olisi ihana asia joka rikastuttaa meidän jokaisen elämään. Yhtään vähäpätöisempää siitä ei tee se tosiasia, että rakkauden tunne on kuitenkin vain kemiallisten reaktioiden aikaansaamaa. Mielestäni tämän tiedostaminen helpottaa sosiaalista kanssakäymistä ja elämää yleensäkin. Se miksi et enää tunne samanlaista intohimoista tunnetta kumppaniasi kohtaan kuin ensitreffeillä, ei johdu siitä ettet enää rakastaisi häntä. Kahdenkymmenen avioliittovuoden jälkeen tuo tunne on erilainen, muttei yhtään vähäpätöisempi. Se on vain erilainen. (huom. tämänkaltaisissa teksteissä on aina pakko yleistää, joten kommentit ”en itse tunne noin” eivät tuo keskusteluun mielestäni hirveästi lisäarvoa).
Mielestäni olisi eriarvoisen tärkeää että näinkin paljon ihmisten elämään vaikuttavista seikoista kerrottaisiin jo esimerkiksi peruskoulussa. On todella ikävää että ihmiset eroavat mitä triviaaleimmista syistä, vedoten siihen ettei tunne toista kohtaan ole enää sama kuin suhteen alkukuohuissa.
Nämä ovat 24 vuotiaan miehen mietteitä, olisi mukava kuulla muiden näkemyksiä
Haluan erikseen painottaa etten väitä etteikö rakkautta tunteena olisi olemassa, ja etteikö se olisi ihana asia joka rikastuttaa meidän jokaisen elämään. Yhtään vähäpätöisempää siitä ei tee se tosiasia, että rakkauden tunne on kuitenkin vain kemiallisten reaktioiden aikaansaamaa. Mielestäni tämän tiedostaminen helpottaa sosiaalista kanssakäymistä ja elämää yleensäkin. Se miksi et enää tunne samanlaista intohimoista tunnetta kumppaniasi kohtaan kuin ensitreffeillä, ei johdu siitä ettet enää rakastaisi häntä. Kahdenkymmenen avioliittovuoden jälkeen tuo tunne on erilainen, muttei yhtään vähäpätöisempi. Se on vain erilainen. (huom. tämänkaltaisissa teksteissä on aina pakko yleistää, joten kommentit ”en itse tunne noin” eivät tuo keskusteluun mielestäni hirveästi lisäarvoa).
Mielestäni olisi eriarvoisen tärkeää että näinkin paljon ihmisten elämään vaikuttavista seikoista kerrottaisiin jo esimerkiksi peruskoulussa. On todella ikävää että ihmiset eroavat mitä triviaaleimmista syistä, vedoten siihen ettei tunne toista kohtaan ole enää sama kuin suhteen alkukuohuissa.
Nämä ovat 24 vuotiaan miehen mietteitä, olisi mukava kuulla muiden näkemyksiä
Vastaukset 2
Vanhimmat
on helppo yksinkertaistaa noin ja jättää kaikki ns. erikoistapaukset pois. Eli siis ne yksittäiset asiat, jotka eivät sovi kokonaiskuvaasi. Kun todellisuudessa se on niin, että jos et saa tuohon mahdutettua kaikkea, mitä rakkaus on ja mitä siihen liittyy, niin sinulla ei ole kokonaiskuvaa.
Olisikin helppo yksinkertaistaa kaikki asiat noin. Mutta se ei vain toimi, asiat on monimutkaisia. Olisi helppo sanoa, että hermokimppuni painaa 1.3 kiloa ja minä painan x kiloa, ja that's it. Mutta kun ei sekään edes ole niin. Avaruudessa se hermokimppukaan ei paina sitä 1.3 kiloa ja painovoimasta riippuen itsekin painan eri tiloissa mitä lystään. Ja helppo olisi myös sanoa, että jos jokin on jossain, niin se ei voi olla muualla. Mutta jos mietitään hiukkasia ja kvanttifysiikkaa, niin eihän sekään ole totta, hiukkanen voi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa.
Joten miksi siis pitää yksinkertaista kaikki asiat sellaisiksi miltä ne näyttää? Tai ylipäätään yksinkertaistaa ne.
Ja varmasti ymmärrät fyysikassa, että miten kaikki ei ole sitä, miltä loogisesti näyttää, niin miksi se olisi sitten niin paljon vaikeampaa tajuta sielullisissakin asioissa.
poeettisen tiedon kannalta.
Kysymykseen mitä esim. tuli on?
Tieteen avulla saat vastauksen mitä sen on tieteen näkökulmasta.
Mutta kertooko se koko totuuden, kertooko se tulen tarinan, sen merkityksen ihmiselle, ja sen mitä se saa meidät tuntemaan...pelkoa, kodikkuutta, lämpöä ja paljo muuta...tämä on ihan yhtä validia tietoa siitä mitä tuli on?
Sama pätee pohdintaasi rakkaudesta, sillä on myös paljon tärkeämpi osa poettisena ilmiönä. ajattele mitä rakkaus on saanut ihmiskunnan historiassa aikaan...ja taiteessa. on tosin totta että media revittelee jutuilla, mutta ehkä ne tarinat jotka on näiden juttujen takana kertoo vain jotain rakkauden luonteesta, joskus se on helppoa joskus vaikeata. Ne on seurauksia ei syitä.