Olen 18 vuotias poika ja nyt lähestulkoon vuoden ollut hieman allapäin, välissä on ollut pitkiä taukojakin. En enään tiedä mitä pitäisi tehdä, olo on aivan avuton. Välillä saan paniikkikohtauksia ihan tyhjästä. Mikään ei kiinnosta, kaikki vähänkin surullinen pistää itkemään hysteerisenä, tahtoisi olla vain yksin ihan hiljaa paikallaan ja itkeä. Painoni on noussut huomattavasti ja ruoka- ja seksuaaliset haluni ovat nousseet. Joskus haaveilen ihan omissa maailmoissani, enkä tiedä mistään muusta mitään. Mielessäni on myös sillointällöin paha ajatus, itsemurha. En tiedä miksi. Tätä tunnetta/olotilaa on vaikea kuvailla, se on niin monimutkainen. Eikä ole mitään hajuakaan miksi näin on. Myös kaveri- ja perhesuhteet ovat heikentyneet huomattavasti. Uni ei tahdo tulla helposti ja on yleensä katkonaista ja itkuista. En ole menettänyt ketään läheistä ihmistä tai lemmikkiä moneen vuoteen. Tänä vuonna pitäisi valmistuakkin(datanomiksi), mutta ei jaksa, tuntuu että opinnotkin kaatuvat niskaan ja kaikki jää tekemättä. Hermostun ja raivostun usein, jopa jos jääkaapissa ei ole juustoa. Ovet paukkuvat ja tekisi mieli vain huutaa ja rikkoa jotain. Uusissa tilanteissa saatan mennä täysin lukkoon. Välillä pelottaa niin että tärisen, pienikin rasahdus herättää minut unestakin. Välillä myös valehtelen asioista toisille, niitä vain tulee suusta pihalle. Harrastuksetkin on loppuneet lähes kokonaan, aika menee nykyään tietokoneen ääressä. Ei tätä enään jaksa, mitta tulee pian täyteen. Mikä minulla oikein on?
Mikä minua vaivaa?
asdasdasdasdasdasdadsda
8488
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Muua vain vähän tottumuksiasi - käy kävelemässä, syö terveellisesti. Jos meet psykologille/psykiatrille, niin kohta sulla karsee kohtalo, sillä psykiatriset hoidot eivät ole muuta kuin kidutusta. Sulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin laittaa itsesi kuntoon - kukaan muu ei tee sitä puolestasi. Hanki toi DVD, sen katsottuasi sua ei voi enää vaivata mikään :)
https://www.cchr.org/store/product_info.php?cPath=21&products_id=29
Käyppä arvaus keskuksessa mittauttamassa hormonaalinen puolesi, on saattanu mennä hormonit sekaisin ja sinulla on menny tyttö vaihde päälle.
hormonitoiminnan heilahteluja pidetään usein mielisairautena. esim. syömishäiriöt johtuvat hormonitoiminnan muutoksista ja psykiatrit ovat ottaneet nekin "omikseen". Miksei tutkita biologisia muutoksia, vaan aletaan tutkimaan menneisyyttä. Järjetöntä!
Ei tuollainen koskaan ole leikinasia. Varsinkin kun jo vuodenverran on oireilu ollut. HUOM, oireilua, ei murkkuikään liittyvää.
Suosittelen että menet kaupungin terveyskeskukseen puhumaan, luottamuksellisesti.
Ne siellä osaavat kertoa mitä pitäisi tehdä, eikä sieltä sun vanhemmille soiteta jos sitä mietit.Rohkeesti vaan, kohtalotovereitas on niin paljon ettet ole poikkeus. Voimia.
ootko jo hakenu apua? Tuo kuulostaa paniikkihäiriöltä ja masennukselta. Hae ihmeessä itsellesi apua (jos, et ole vielä hakenut). Apua ja auttajia löytyy. Olet kärsinyt jo pitkän ajan. Kun hakee apua, elämä helpottuu. Pidä itsestäsi hyvää huolta!
Apua voi hakea terveyskeskuksesta tai mielenterveystoimistosta esim.
On ollut kiireitä tosi paljon. Terveydenhoitajalle mieluiten menen, hänen kanssa on helpompi puhua kuin paikallisen lääkärin. Sinnekkin on vain aina niin pitkä jono kun olisi aikaa käydä. Uudestaan ensi viikolla ja istun siellä odottamassa vaikka koko päivän. Tänään oli onneksi hyvä päivä, ei tee mieli itkeä, eikä kohtaustakaan ole tullut.
Hae itsellesi apua. Vaadi sitä. Voiko terveydenhoitajalle soittaa etukäteen ja kertoa vähän asioistaan, siis minkälainen tilanne, kuinka kauan kestäny. Jos näin saisit nopeammin häneltä apua. Jos terveydenhoitaja ei itse voi auttaa, hän ohjaa sinut jollekkin toiselle (ainakin luulen niin, jos ei, kysy itse häneltä keneltä voit apua hakea). Esim. mielenterveystoimiston työntekijät eivät ole mitään "kummastuksia". He ovat kouluttautuneet auttamaan ihmisiä ja heillä on tietoa asioista. He ovat vaitiolovelvollisia eivätkä siis saa kertoa kenellekkään asioista joista asiakkaansa kanssa keskustelevat. Keskustelisitko mieluummin mies- vai naispuolisen kanssa? Vai onko se ihan sama? Jos päädyt soittamaan esim. mielenterveystoimistoon, heille voi sanoa, jos haluaa erityisesti jompaa kumpaa sukupuolta olevan työntekijän. Valitettavasti ainakin omalla asuinpaikkakunnallani mielenterveystoimistoon pääsyä joutuu odottamaan tosi kauan.. :( Mistä päätätkin hakea apua, niin tärkeintä on, että haet sitä. ÄLÄ jää yksin ongelmiesi kanssa. Puhu jollekkin. Kirjoita ajatuksiasi. Jos näistä joku helpottaisi oloasi. Mukava kuulla, että tänään on ollut hyvä päivä. :) Hyviä päiviä elämässäsi on vielä edessäkin päin, vaikka joskus tuntuu tosi synkältä.
..viestiini. Sekoilin päivien kanssa.. Siis sinulla on ollut eilen hyvä päivä. Entä tänään?