Terve. Olen 17 vuotias poika. Isälläni on masennus ja kaksisuuntainen mielenalan häiriö. Isoveljelläni on skitsofrenia (johtuneeko huumeidein käytöstä).
Noin kuukausi sitten minulle tuli yhtäkkiä kun oli lähdettävä tyttöystävän tyköä pois, niin sellainen kohtaus että:
- Hyperventiloin, eli hengitin todella nopeasta sisään ulos, sisään ulos.
- Silmissä sumeni
- Huulet ja niiden ympäriltä lähti tunto ja nipisti todella voimakkaasti
- Jaloille ja käsille kävi sama juttu
- Kädet ja jalat tärisi
- En saanut happea mitenkää
- En pysynyt pystyssä, vaan kaaduin kun huimasi niin paljon
- Hikoilin todella paljon (myös kohtauksen jälkeenkin)
- Maha on ollut todella kipeä ainakin kaksiviikkoa
- Rinnasta puristi todella paljon
- Kohtauksen jälkeen väsyin ja nukahdin
Tyttöystäväni pelästyi todella paljon. Nyt uudenvuoden aattona sattui sama juttu.. Olin ottanu vähän alkoholia, sitten tuli tyttöystäväni kanssa riita. Sitten taas se kohtaus alkoi, ihan samat oireet kuin edellisessäkin. Voiko minulla olla Paniikkihäiriö?
Kotona ahdistaa niin paljon, rinnassa on kovaa kipua ja kova ikävä tyttööni. Ja PS. en ole mikään teinipoika jolla on ikävä tyttöystävää tai vastaavaa!
Noin kuukausi sitten minulle tuli yhtäkkiä kun oli lähdettävä tyttöystävän tyköä pois, niin sellainen kohtaus että:
- Hyperventiloin, eli hengitin todella nopeasta sisään ulos, sisään ulos.
- Silmissä sumeni
- Huulet ja niiden ympäriltä lähti tunto ja nipisti todella voimakkaasti
- Jaloille ja käsille kävi sama juttu
- Kädet ja jalat tärisi
- En saanut happea mitenkää
- En pysynyt pystyssä, vaan kaaduin kun huimasi niin paljon
- Hikoilin todella paljon (myös kohtauksen jälkeenkin)
- Maha on ollut todella kipeä ainakin kaksiviikkoa
- Rinnasta puristi todella paljon
- Kohtauksen jälkeen väsyin ja nukahdin
Tyttöystäväni pelästyi todella paljon. Nyt uudenvuoden aattona sattui sama juttu.. Olin ottanu vähän alkoholia, sitten tuli tyttöystäväni kanssa riita. Sitten taas se kohtaus alkoi, ihan samat oireet kuin edellisessäkin. Voiko minulla olla Paniikkihäiriö?
Kotona ahdistaa niin paljon, rinnassa on kovaa kipua ja kova ikävä tyttööni. Ja PS. en ole mikään teinipoika jolla on ikävä tyttöystävää tai vastaavaa!
Vastaukset 8
Vanhimmat
meneppä lääkärin juttusille, ja ensi alkuun otatte selvää että ei ole neurologinen vaiva esimerkiksi epilepsia, mutta kuulostaa paniikin oireiltakin.
oliko sinulla epä todellinen olo?, elikkä tuntu niinku näkisit unta että eihän tämä voi olla totta?.
Okei, äitini on ex-lääkäri, niin voisin tottakai sille ensin kertoa tapahtuneista. Hän varmaan tietää, pitääkö mennä lääkärin juttusille.
En tiedä, en sinäänsä muista tapahtuneesta mitään, tai tästä uusimmasta. Huimasi niin paljon ja näin todella sumeesti. Ei se todelliselta tuntunut, pelkäsin et nyt kuolen tähän. En enää, eli ei mitään kuoleman pelkoa ole.
meneppä nyt vaan kiltisti oikean lääkärin juttusille, eikä pelkästään äidin, kun äidit tahtoo ajatella vain lapsensa parasta ja painaa asia villasella.
No kaipa täytyy mennä. Käykö ihan omalääkäri?
Minusta sinun pitäisi mennä pika pikaa vastaanotolle. Suosittelen alan asiantuntijaa eli psykiatria. Yleislääkärit eivät ymmärrä lääkehoitoon liittyviä riskejä. Pitkittyessään paniikki on äärrimmäisen vaikea hoitaa, puhumattakaan siitä, miten se vaikuttaa itse asianomaiseen. Tiedän sen tasan tarkkaan, koska poikani juuri kävi professorin
vastaanotolla ja sai oireen mukaisen hoidon viime tipassa. Tsemppiä sulle!!!
Minulla oli ensimmäisessä kohtauksessa samoja oireita ja myöhemmissäkin osa oireista. Tällä hetkellä lääkärit ovat sitä mieltä, että minulla on paniikkihäiriö.
Jostain luin myös, että jos vanhemmalla on psyyken ongelmia, on perinnöllisesti isompi riski sairastua paniikkihäiriöön kuin muilla.
Eka kohtauksessa minulla oli samoja oireita:
- Hyperventiloin, eli hengitin todella nopeasti sisään ja ulos pintahengityksenä, eli ei taukoa hengityksen välissä ja ei kunnon palleahengitystä
- Silmissä sumeni
- Jalat ja kädet puutuivat
- Kädet tärisivät ja olivat kuin olisivat olleet "sähköistettyjä" (en osaa kuvailla muuten)
- Hengenahdistusta
- Huimasi
- Hikoilin (Menee varman paniikin, nousseen pulssin ja nousseen verenpaineen piikkiin)
- Mahan toiminta oli sekaisin monta päivää
- Rinnasta puristi vasemmalta puolelta (tämän huomasin ennen kohtausta eka kerran)
Myöhemmin kohtauksissa oli vähemmän huimausta, mutta aina olin kohtauksen jälkeen ihan poikki ja yleisjännitys nousi niin, että niskat saattavat olla jumissa monta päivää ja puren huomaamatta hampaita yhteen.
Lue alempaa minun kysymykseni "Onko samanlaisia oireita?" Sain hyviä vastauksia ja siellä oli myös linkki yhden kaverin kertomukseen omasta paniikkihäiriöstään.
En tiedä oliko mun jaaritteluista apua, mutta itselleni ainakin on rauhoittavaa että muilla on samanlaisia oireita, niin uskaltaa vähän toivoa, että kyse on paniikkihäiriöstä eikä jostain elimellisestä ongelmasta. Pelkään nimittäin itse kovasti jotain sairautta tai jotain. 3 Lääkäriä on kuitenkin jo diagnosoinut paniikkihäiriöksi.
Kiitos kun ymmärrätte.. Äitini ihmetteli kun hänelle kerroin, ja kuulemma isosiskollani oli nuorempana samoja ongelmia, muttei lääkitystä tarvinnut. Äitini ehdotti ensin että puhun koulun terveydenhoitajan kanssa, mutta silloin sanoin EI, kouluterveydenhoitaja antaisi vaan muutaman buranan ja se siitä.
Huomenna tyttöystävä tulee mun luo, ja saa nähä millainen olo minulla itselläni on. Nyt on ollut siitä viimekohtauksesta todella ahdistava olo! Rinnasta sattuu, ruokahalu on mennyt ja maha todella sekasin. Vielä kun isälläni on masennus, ja kaksisuuntainen mielialahäiriö, niin se vielä huonontaa oloani. Myös isoveljeni huumeidenkäyttö todellakin, hän on Nokian Pitkäniemessä hoidettavana ja hänellä on todettu Skitsofrenia.
Olen aina ollut todella iloinen ja reipas poika, kaikki on ihmetellyt että miten jaksan, kun ei oikein perheen elämä ole hyvin mennyt. Nyt asia on ihan toisin! Minun pitäisi kyllä mennä psykiatrille, tai sitten lääkärin vastaanottoon. Viikonlopun jälkeen lupaan mennä, ja ilmoitan sitten miten kävi. Toivottavasti kestän viikonlopun yli, onneksi on tyttöystävä tukenani!
On erittäin hienoa että ihmiset jaksavat vastata tänne ja auttaa muita. Sekin helpottaa kun muut vastailevat näihin, niin toivon että jatkossakin tähän keskusteluun kirjoitetaan, niin kauan kun tiedän mikä minulla on. Skitsofrenia, paniikkihäiriö vai mikä?
Rohkeutta sulle mennä lääkärin pakeille. Ei perhetausta saa olla esteenä hyvinvoinnillesi. Jokainen yksilö joka on raivannut tiensä tähän yhteiskuntaan on voittaja. Suomi on "hyvinvointivaltio" niinsanotusti. Jokainen yrittää pärjätä omillaan ja ajattelee että apua en taatusti tarvitse, vaikka henki menis. Heikko ei saa missään nimessä olla, pois se minusta. Olet rohkea puhumaan ongelmastasi. Toivon hartaasti että saat apua pahoinvointiisi. Positiivista ajattelua, ja sitä myös, että asioilla on aina tapana järjestyä. :)