Liikunnan lisääminenkö ei vaikuta laihtumiseen? Tai toisin muotoiltuna, liikuntako ei yksin riitä laihtumiseen? Paskapuhetta. Mikäli ihminen jatkaa syömistään täsmälleen samalla tavalla kuin aikaisemmin, ei siis lisää sitä yhtään, ja samalla alkaa kuntoilemaan esimerkiksi tunnin kolme kertaa viikossa niin aivan takuuvarmasti laihtuu pelkästään silläkin.
Toisaalta, jos aloitettuun liikuntaan lisätään vielä ruokavalionmuutos, siis vähemmän kaloreita, niin laihtuu vielä enemmän ja nopeammin.
Joku täällä väitti, että 20 kilon karistamiseen vaaditaan 400 tuntia liikuntaa…noh, kyseessä taitaa kyllä silloin olla suhteellisen kevyt liikunta. Kevyt tunnin hölkkäkin kuluttaa painosta riippuen 600-900 kaloria ja jos tämäntasoista liikunta harrastaa kolmekin kertaa viikossa, niin kaloreita kuluu pelkän liikunnan avulla jo noin 1800-2700, siis parhaimmillaan ½ kg vkossa. Mikäli tähän vielä liittää esimerkiksi ruokavalion jossa on 500 kaloria vähemmän päivässä kuin tavallisesti, niin sen avulla putoaa vielä toinen reilu ½ kiloa, yhteensä siis jo yli kilo viikossa.
Kun otetaan vielä huomioon se, että liikunnan lisääminen paitsi lisää suoraa kulutusta niin se myös lisää ihmisen perusaineenvaihduntaa, joka taas johtaa välilliseen kaloreiden kulutukseen. Lopullinen painonpudotus edellä mainituilla keinoilla saattaa yksilöstä riippuen olla jopa 1 ½ - 2 kg viikossa. Alussa heittelyä tapahtuu siitä syystä, että lihakset usein varastoivat itseensä proteiineja, varsinkin jos aloittaa liikunnan pitkän tauon jälkeen. Proteiinit taas keräävät nestettä eli paino saattaa aluksi jopa hieman nousta, mutta muutaman päivän päästä proteiiniaineenvaihdunta normalisoituu ja nesteetkin poistuvat. Siinä tilanteessa paino saattaa pudota äkillisesti jopa useita kiloja vaikka yhtään kiloa rasvaa ei vielä ole kadotettukaan.
Siis pelkällä reippaalla liikunnalla voi painoa pudottaa 20 kg 40 viikossa eli 10 kuukaudessa. Liikunnalla ja pienellä ruokavalion muutoksella 20 kg saa putoamaan helposti jo 5 kuukaudessa. Ja jo muutaman vaalean kinkkuvoileivän poisjättäminen päivässä riittää, sen suuremmasta uhrauksesta ei ole kysymys. Mikäli liikuntaa ei halua ottaa mukaan laihdutukseen, joutuukin jättämään huomattavasti enemmän syötyjä kaloreita pois. Kysehän kun kuitenkin loppujen lopuksi on saatujen ja menetettyjen kaloreiden suhteesta.
Omat asiakkaani ovat noudattaneet antamiani kuntoilu- ja ravitsemusohjeita ja onnistuneet edellä mainitussa, joten siihen todellakin pystyy jos vain haluaa.
Toisaalta, jos aloitettuun liikuntaan lisätään vielä ruokavalionmuutos, siis vähemmän kaloreita, niin laihtuu vielä enemmän ja nopeammin.
Joku täällä väitti, että 20 kilon karistamiseen vaaditaan 400 tuntia liikuntaa…noh, kyseessä taitaa kyllä silloin olla suhteellisen kevyt liikunta. Kevyt tunnin hölkkäkin kuluttaa painosta riippuen 600-900 kaloria ja jos tämäntasoista liikunta harrastaa kolmekin kertaa viikossa, niin kaloreita kuluu pelkän liikunnan avulla jo noin 1800-2700, siis parhaimmillaan ½ kg vkossa. Mikäli tähän vielä liittää esimerkiksi ruokavalion jossa on 500 kaloria vähemmän päivässä kuin tavallisesti, niin sen avulla putoaa vielä toinen reilu ½ kiloa, yhteensä siis jo yli kilo viikossa.
Kun otetaan vielä huomioon se, että liikunnan lisääminen paitsi lisää suoraa kulutusta niin se myös lisää ihmisen perusaineenvaihduntaa, joka taas johtaa välilliseen kaloreiden kulutukseen. Lopullinen painonpudotus edellä mainituilla keinoilla saattaa yksilöstä riippuen olla jopa 1 ½ - 2 kg viikossa. Alussa heittelyä tapahtuu siitä syystä, että lihakset usein varastoivat itseensä proteiineja, varsinkin jos aloittaa liikunnan pitkän tauon jälkeen. Proteiinit taas keräävät nestettä eli paino saattaa aluksi jopa hieman nousta, mutta muutaman päivän päästä proteiiniaineenvaihdunta normalisoituu ja nesteetkin poistuvat. Siinä tilanteessa paino saattaa pudota äkillisesti jopa useita kiloja vaikka yhtään kiloa rasvaa ei vielä ole kadotettukaan.
Siis pelkällä reippaalla liikunnalla voi painoa pudottaa 20 kg 40 viikossa eli 10 kuukaudessa. Liikunnalla ja pienellä ruokavalion muutoksella 20 kg saa putoamaan helposti jo 5 kuukaudessa. Ja jo muutaman vaalean kinkkuvoileivän poisjättäminen päivässä riittää, sen suuremmasta uhrauksesta ei ole kysymys. Mikäli liikuntaa ei halua ottaa mukaan laihdutukseen, joutuukin jättämään huomattavasti enemmän syötyjä kaloreita pois. Kysehän kun kuitenkin loppujen lopuksi on saatujen ja menetettyjen kaloreiden suhteesta.
Omat asiakkaani ovat noudattaneet antamiani kuntoilu- ja ravitsemusohjeita ja onnistuneet edellä mainitussa, joten siihen todellakin pystyy jos vain haluaa.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Miten te viisaat ammatti-ihmiset laskette tämän: On nainen, ikää 50 v, pituus 155, paino 55. Työ kevyttä istumatyötä. Ei liikuntaharrastuksia. Harrastuksena napostelu. On toinen nainen, ikä 50 v, pituus 170 cm, paino 120 kg. Työ raskasta siivoustyötä, jalkojen päällä 8 h päivässä. Laihduttanut koko ikänsä. Ei napostelua, ei rasvaa leivälle, kuitua, kauraa, ruista, kasvista, hedelmää. Miksi eivät säännöt päde? Toinen istuu ja syö mutta ei liho. Toinen on koko ajan liikkeessä mutta lihoo...Ja tämä tarina on tosi!
ihmisellä on perusaineenvaihdunta, joka on hieman erilainen jokaisella ihmisellä. Kovinkaan suuria eroja tosin ei terveiden ja samankokoisten ihmisten aineenvaihdunnan keskimääräisessä suuruudessa kuitenkaan ole. Molemmat naiset ovat samanikäisiä, mutta pituuden perusteella on olettavaa, että ruumiinrakenteessa on eroa (enkä nyt tarkoita painoa)
Eli, joko jompikumpi valehtelee syömistensä ja liikkumistensa määrän tai lihavammalla on jokin sairaus kuten esimerkiksi metabolinen oireyhtymä jossa kuvaamasikaltainen ruokavalio ei todellakaan ole paras mahdollinen tai sitten viesti on vain tyypillinen esimerkki ihmisistä, jotka keksivät asioille tekosyitä, poikkeuksien poikkeuksia joiden perusteella voi perustella itselleen ja muille ettei liikunta tai ruuan vähentäminen kannata.
Todennäköisin syy näin ihmisiä tuntematta ja esimerkiksi ruokapäiväkirjaa lukematta on kuitenkin se, että lihavampi syö huomattavasti suurempia annoksia, napostelee joko salaa tai ei tajua syövänsä kokoajan ja työstä saatu liikunta ei riitä. Koskaan, ikinä, ei voi ihmisestä kuitenkaan vetää mitään johtopäätöksiä häntä tapaamatta ja todellisia faktoja tuntematta, joten tämä on ihan puhdasta spekulointia.
Väänteleepä asioita miten tahansa, niin se perustotuus on ja pysyy, että ihminen ei liho pelkästä auringonvalosta eikä laihdu ilman kalorimäärän pienenemistä. Yksilöllisiä eroja on, mutta esimerkiksi asiakkaistani 15 aloitti aloitusviestissäni esittämieni perusteiden mukaan räätälöidyn dietin ja heistä 10 laihtui puolessa vuodessa 15-24 kiloa. Yksi lopetti, ja loputkin onnistuivat laihduttamaan yli 10 kiloa vaikka sortuivatkin tavantakaa.
Kun luin juttuasi, heräsi taas toivo kevyemmästä tulevaisuudesta.
Sairastuttuani masennukseen ja työuupumukseen v. 2000, aloin lihoa, nyt on tullut jo yli 20kg.
En ole enää uskaltanut vaakaan mennä, mutta tiedän lihoneeni koko ajan.
Olen 57v. 159cm.pitkä, painoin n.52 -55 kg siihen asti, jos joskus lihoin, laihdutin liiat pois suhteellisen helposti.
Olen välillä saanut itseni liikkeelle ja jumpannut ja lenkkeillyt monet viikot, mutta paino ei putoa yhtään. Voisiko lääkkeet hidastaa niin paljon aineenvaihduntaa, että ei voi laihtua. Älä sano, niinkuin moni on sanonut, ikä tekee! Ei kai se ikäkään kaikkea voi vaikuttaa, kyllähän monet laihtuvat vielä kypsälläkin iällä.
Mulla on Efexor 300mg, Buspar 20mg ja Xanor 1.5mg pv. Lisäksi närästykseen Nexium 40 mg. Progynova 2mg pv.
Voiko nämä lääkkeet vaikuttaa niin paljon?
Mulla on "liikkumattomia" kausia kyllä, mutta pitkiä liikunnallisiakin jaksoja.
Jos jaksat vastata , niin olisin kovin iloinen, koska kirjoituksesi antoi pienen toivon kipinän.
Närästyslääkkeillä et pääse eroon itse närästyksen syistä. Joudut niiden kanssa kierteeseen.
Pääset närästyksestä vähentämällä kahvinjuontia kahteen kuppiin päivässä. Kaurapuuro taasen kummasti rauhoittaa mahan.
Ensiksi aamulla pitäisi juoda lasillinen vettä. Sitten keität kaurapuuroa jonka syöt mustikkakeiton kanssa. Tämä tasaa vatsasi olon. Pelkällä tällä aamupalalla jaksat mainiosti aamupäiväkahviin tai lounasaikaan asti.
Kaurapuuroa saa monessa muodossa. Maukkainta on tämä noin 8 min. keittoajan Elovena. Mauttomimpia ovat yhden minuutin puurot. Annospusseissakin saa kaurapuuroaineet johon sekoitetaan 1,5 dl kiehuvaa vettä.
Mustikkakeittoa saa litran tölkeissä. Käytä tavallista sokeroitua keittoa äläkä sitä keinotekoisesti makeutettua.
Mahan rauhoittamiseen esim. kaljottelun jälkeen on eräs erittäin hyvä keino; PIIMÄ. Asidofilus- tai kevyempi Gefilus. Käytä myös piimätuotteita päivittäin.
Jätä sitrushedelmät alkuun pois kokonaan. Kun vatsasi on tasaantunut, voit aloittaa jonkun kuukauden kuluttua varovasti niiden käytön.
aineenvaihduntaa tms. Päinvastoin, Efen on todettu auttavan mm. ahmimishäiriöissä, eli se vähentää ruokahalua. Eli lääkkeistä et syntipukkia saa.
Tsemppiä painonpudotukseen ja voinnin kohoamiseen!
Täysin liikkumaton sohvaperunakin VOI laihtua jos syö vähemmän kuin kuluttaa. Ei liikunta vaikuta mitenkään laihtumiseen. Päinvastoin. Perustelunani on se tosiasia, että LIIKUNTA LISÄÄ ruokahalua. Tällöin tulee huomaamatta syötyä TAAS enemmän kuin on kulutettu. Muuten liikunta on tietysti hyväksi. Tottakai.
Keinoni on se, että otan lautaselleni suht PIENIÄ annoksia. Kulutan enemmän kuin tankkaan. Työmaaruokalassa voit katsoa edelläolijan annoskokoa ja ota sen koosta vaikkapa vain kolme-neljäsosaa. Näin kuukauden aikana syöt töissäsi noin 9 lautasellista vähemmän kuin hän. Näin voit syödä mitä safkaa vain.
Lisäksi pitäisi syödä HITAASTI jolloin näläntunne ehtii häviämään sen imeytymisen kautta. Äkkiä syödessä näin ei tapahdu vaan silloin tulee ahmittua reppu täyteen.
Juo paljon vettä janoosi.
Noudatan itte näitä seikkoja. Tosin en katsele paljonko muut ottavat. Huomaan sen kylla ja ihmettelen vaan. Siksi voin syödä mitä vain. Läskiäkin vetelen. Ja pullaa, sokeria ja asidofilus-piimää. Suklaalevy kestää viikon. Lisäksi juon paljon vettä. Limonaadeja en käytä janojuomaksi. Kaksi kuppia kahvia menee päivässä sokerin, täyskerman ja pullan kanssa. Väliin tulee kyllä otettua oikein tukevakin annos ruokaa. Ja jälleen se voi olla mitä vain.
Syön vain yhden lämpöisen aterian päivää kohti. Lisänä aamu- ja iltapala teellä ja voileivillä.
Grilli- ja purilaishössöö en syö. Näiden paikkojen rasvan hajukin jo etoo. Pizzoja menee ehkä 5 kpl vuodessa. Tällöin huomaan niiden suolaisuuden. Kohta tulee valtava jano. Siihen auttaa vesi eikä coka-cola.
Painoni on pysynyt samana kymmeniä vuosia. Mukava olla kun ei tarvi katsoa MITÄ SYÖ.
Kiitos vaan normioloinen!
Kuten täällä palstalla yleensäkin, vastataan siihen, mitä ei kysy...
Sairastan refluksitautia, jota ei tässä vaiheessa leikata, vaan pysyy hallinnassa lääkkeellä. On lääkärin kanssa sovittu tämä. Että se siitä.
Efexorin ei pitäisi lihottaa, olen tietoinen siitäkin, mutta monet väittävät toisin, tiedä sitten miten on.
Pyysin vastausta personaltrainerittarelta, joka ei vielä ainakaan ole vastannut, jos tähän mun kysymykseen voi mitään vastata.
Unohdin aluksi mainita olevani kovin perso makealle, suklaa ja jäätelö mun kompastuskiviä. Pitkiä aikoja kuitenkin välillä olen niitäkin syömättä. Yleensä en kovin paljon syö, siksi ihmettelenkin, miksi paino ei putoa kun lenkkeilen voimistelen ym. Useita viikkojakin yhteen mittaan, ei painossa tapahdu mitään, vaikka välttäisin nämä makeatkin.
Olen tullut tulokseen, etten "voi" laihtua.
Kiitos vastauksista kuitenkin.
Ai niin piti vielä se, kun syön omenia monta päivässä, niihin on oikein himo. En voi uskoa omenien lihottavan, mutta onko niin kuitenkin?
hei karanpola, en tunne käyttämiäsi lääkkeitä kovinkaan hyvin mutta lääkeoppaan perusteella yksikään niistä ei vaikuta suoranaisesti aineenvaihduntaa hidastavasti. Toisaalta jos ajatellaan esimerkiksi ehkäisypillereitä niin toiset tutkimusten mukaan lihoavat niiden käytön aikana ja toiset taas eivät ja tähänkään yksilölliseen vaihteluun ei ole löydetty mitään selitystä. Masennuksen tosin on tutkimusten mukaan katsottu jo itsessään ajavan elimistön aineenvaihduntaa alhaisemmaksi. Mekanismia ei siihen ole löydetty.
Muutama kohta kirjoituksessasi pisti silmään "Unohdin aluksi mainita olevani kovin perso makealle, suklaa ja jäätelö mun kompastuskiviä. Pitkiä aikoja kuitenkin välillä olen niitäkin syömättä." ja "Ai niin piti vielä se, kun syön omenia monta päivässä, niihin on oikein himo. En voi uskoa omenien lihottavan, mutta onko niin kuitenkin?" Sokeri on siitä katala seuralainen, että se sotkee ihmisen aineenvaihduntaa suhteellisen tehokkaasti, koska se vaikuttaa elimistön insuliinintuotantoon, joka puolestaan vaikuttaa rasvan kertymiseen kehoon ja omalta osaltaa osittain myös näläntunteeseen.
Eli kun syöt suklaapatukan->verensokeri nousee->elimistö lisää insuliinituotantoa kompatakseen->(osa sokerista varastoidaan kehoon rasvana)verensokeri laskee nopeasti->huono olo ja näläntunne->ihminen syö lisää ja kierre jatkuu. Omenoissa ja hedelmissä on hedelmäsokeria, joka periaatteessa nostaa verensokerin samalla tavalla kuin rafinoitu sokeri ja makeiset. Tosin ompuissa on antioksidantteja, kuituja, vitamiinia ja nestettäkin, joten ovat tietysti sinänsä parempia kuin makeiset. Ja jos kaloreita ajatellaan, niin omenoista saa niitäkin. Refluksitaudissakaan omput tuskin ovat sitä parasta herkkua.
Itse suosittelen laihduttajille makeisten ja sokerin välttämisen lisäksi myös hedelmien ja tuoremehujen vähentämistä. Perustuen juuri tuohon edellä kuvaamaani. Vitamiinit ja kivennäisaineet saa myös sokerittomista kasviksista kuten tomaatista, paprikasta, vihreistä salaateista ja kaaleista.
Osa täällä edelleen väittää, ettei liikunnan lisääminen lisää laihtumista ja se on tieteellisesti ja ihan järjelläkin ajateltuna väärä uskomus. Tietenkään laihdutus ei toimi mikäli samaan tahtiin liikunnan kanssa lisää syömistään. Tosin sekin on väärä luulo, että liikunta sinänsä lisäisi ruokahalua. Liikunta tasaa insuliinintuotantoa ja pitää verensokerin tasaisempana, jolloin jatkuva napostelu vähenee ja syömistään pystyy hallitsemaan paremmin. Elimistö tietysti yrittää pitää saavutetun elopainonsa hinnalla millä hyvänsä ja juoksulenkin jälkeen illalla voi olla kovakin nälkä. Itse ajattelen silloin niin, että nyt tuli kulutettua kaloreita reippaasti kun nälkä kurnii ja se tuntuu hyvältä, tietää että lenkistä oli jotain hyötyäkin.
Liikunnassa on sekin hyvä puoli (sen lisäksi että se mm. kuluttaa kaloreita ja lisää aineenvaihduntaa, parantaa vastustuskykyä, madalataa verenpainetta, lisää oksitosiinin määrää elimistössä l."onnellisuushormoonin", vähentää riskiä sairastua aikuistyypin diabetekseen ja metaboliseen oireyhtymään jne.), että se muokkaa lihaksia esteettisimmiksi sekä kiinteämmiksi ja laihduttaessa kaikki mikä vaikuttaa positiivisesti olomuotoon on hyväksi ja lisää motivaatiota.
Haluaisin vielä muistuttaa, että asiakkaani ovat onnistuneet laihduttamaan hurjaltakin kuulostavia määriä, mutta osalla heistä vähennettiin reippaammin syömistä koska he eivät olleet halukkaita kohtalaisen rankkaan kuntoiluun ja osalta taas vähennettiin juuri vain muutama leipä päällisineen ja lisätiin liikuntaa neljään tuntiin viikossa. Tämä liikunta ei enää ollut luokkaa PPP eli pakko pystyä puhumaan vaan kävely- tai hölkkälenkit tehtiin niin ettei pystynyt kuin puuskuttamaan muutamia lauseita.
Jokaiselle löytyy ihan varmasti se oikea tapa. Ei ole olemassa tapaa, joka sopii kaikille. Osa vihaa liikuntaa, eikä se siksi ole heille edes varteenotettava vaihtoehto, osa on "tuuriliikkujia" eli he liikkuvat runsaasti tiettyinä aikoina ja sitten taas ovat täysin liikkumatta ja osa ottaa liikunnasta itselleen päivittäisen elämäntavan. Mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle.
En väitä olevani mikään "guru" tällä alalla, mutta minulla on teveysalan akateeminen tutkinto, vuosien kokemus, personaltrainerin tutkinto ja olen itse laihduttanut aikoinani lähes 30 kiloa, joten uskoisin tietäväni tästä asiasta melkoisesti ja lisää tietoa tulee jatkuvasti, laihdutus on eräs tutkituimmista asioista tällä hetkellä ihan maailmanlaajuisesti. Älä karanpola anna periksi, ei ole olemassa ihmisiä, jotka eivät voi laihtua, on vain ihmisiä jotka eivät ole löytäneet itselleen sopivaa tapaa laihtua.
Tosi mukavaa kun vastasit.
Kamala pettymys tuo omena juttu, mutta uskon kyllä, kun sen hyvin perustelit.
on paljon päiviä, et syön aamupalalla pari leivän palaa juuston ja meetfurstin kanssa, vain 2palaa kumpaakin, lienee sekin on paha, ovat niin rasvaisia kumpikin. Sitten saatan aloittaa omenien syönnin, jatkuen yöllä kun käyn vessassa.
Yhteen aikaan en voinut vastustaa jogurttia, menihän sitäkin helposti litra päivässä.
Banaanit kans välillä himoruokaa, niitä voisi syödä vaikka miten paljon.
Kun nyt tarkastelen ja mietin näitä outoja tapojani, ymmärrän, että vika on mun omien korvien välissä. Olen kai sen aina tiennyt, mutten ole itsellenikään silti sitä myöntänyt.
Ongelmista suurin kumminkin on se, en pysty kovin montaa viikkoa olemaan järkilinjalla, se alkaa käydä psyyken päälle, ahdistuksena ja väsymisenä. Sitten alkaa taas mässäily ja löhöileminen.
Mistä saisin tarpeeksi ison motivaation laihdutukseen, etten väsyisi yritykseen.
Lääkärikin on kehoittanut terveydellisistä syistä laihtumaan.
Tuntuu, etten tästä kierteestä pääse, olen vain siinä, asiat toistuvat,ja läskiä kertyy vain.
Eipä taida löytyä neuvoa, kun näin mahdoton olen.
Tavallista lämmintä ruokaa syön vain harvoin, jotenkin ei maita, vaikka tiedän, että pitäisi.
Liikunta kuluttaa kaloreita. Siksi ihminen laihtuu.
MUTTA. Varsinkin ulkona liikkumisen jälkeen ruokahalu herää ja ruoka maistuu... Tulee nälkä. Jos aina sen jälkeen syö enemmän kuin on kuluttanut niin takulla ei laihdu. No, alkuunhan liika neste poistuu siksi "laihtuu".
Nostan Sulle tarkoista tiedoistasi hattuani. Faktaa kaikki. Käytäntö on taas eri juttu. Ei kukaan jaksa kauaakaan mittailla ja laskea sapuskaansa. Geeniperimäkin vaikuttaa...
Oon tekniikan alan ihmisiä mutta siitä huolimatta äsköisillä neuvoillani pärjää terve ihminen lihomatta ja vieläpä terveenä.
Ite oon kohta kuuskyt, enkä syö mitään lääkkeitä. Oon hoikka ja täysterve.
Kalanmaksaöjyä "nautin" päivittäin syksystä huhtikuulle. Ramavit-kuurin silloin tällöin pari kertaa vuodessa.
Päivittäin otan myös pari C500 vitamiinipilleriä. Siinä lääkkeeni. Ja vähän kossua ja oluttakin...
Vielä: Näin laihdut/pysyt saavutetuissa oikeissa mitoissa:
Ei laihduttaakseen tarvitse mennä kalliille kursseille. Kun liikkuu, syö entistä vähemmän mutta monipuolisesti (läskiäkin), juo paljon raikasta vettä, nukkuu kunnolla ja omaa henkisen tasapainoisen elämän (ja työn). Niin kyllä se onnistuu. TSEMPPIÄ!
Lääkkeistä puheen ollen - mitä mieltä olette laihdutuslääkkeistä? Itse olen aloittanut Reductilin marraskuun puolivälissä ja nyt on paino pudonnut noin neljä kiloa. En ole erikoisemmin vahtinut syömisiäni, mutta ruoanhimo tuntuu kadonneen. Iltasyömiset ei ole tulleet mieleen eikä aamuisin ole hirvittävä nälkä. Painonpudotustarve noin 30 kiloa, enkä silloinkaan ole vielä ihannepainossa.
Enemmän sua on tainnut auttaa usko noihin tabuihin kuin itse lääke.
...amatöörinä, joskin itse yli 30 kiloa elämäntapamuutoksella laihduttaneena, suositella että alkaisit pitää ruokapäiväkirjaa. Laskisit energiankulutuksesi (laskureita löytyy vaikka mistä, muistaakseni esim. sydänliiton sivuilta, tai googleta) ja alkaisit laskea syömäsi ruuan kaloreita ainakin siksi aikaa, että saat jonkinlaisen käsityksen kuinka paljon missäkin on energiaa. Tilanteesi kuulostaa ainakin mulle sellaiselta, ettet tiedä kuinka paljon missäkin on kaloreita, joten saatat syödä "vahingossa" liikaa etkä laihdu. Minulle nimittäin kävi juuri niin, kun ensimmäisen kerran koitin laihduttaa. www.fineli.fi on ruokien kalorimääriä, siltä voi tsekkailla infoa. :) Monissa "tavallisissa ja terveellisissä" ruuissa (esim tuoremehut, mysli, karjalanpiirakat..) onkin yllättäen suht paljon kaloreita annoksessa.
Laihdutus on ihan iisibiisi, kun hankkii hiukan tietoa ja taitoa, ei siihen mitään ihmeellisiä tarvitse. Maltti ja motivaatio ovat myös koko homman kulmakiviä!
Voi olla että usko tabuihin auttaa, mutta mitä sitten? Pääasia että tepsii. Tai voihan se olla, että kun maksaa yli viiskymppiä kuukaudessa lääkkeistä, ei hirveesti jää rahaa ylimääräisiin herkkuihin... Ja aika kornilta tuntuu sen jälkeen vetää läskiä naamaan.
miten on onko liikunnan ajankohdalla vaikutusta? luin jostain jutun missä kerrottin että aamulla ennen aamupalaa tehty juoksulenkki on tehokkain.onko näin ja miksi?? kiitos.
"Elimistö tietysti yrittää pitää saavutetun elopainonsa hinnalla millä hyvänsä ja juoksulenkin jälkeen illalla voi olla kovakin nälkä. Itse ajattelen silloin niin, että nyt tuli kulutettua kaloreita reippaasti kun nälkä kurnii ja se tuntuu hyvältä, tietää että lenkistä oli jotain hyötyäkin."
Muuten viestisi oli erittäin asiaa, mutta tähän haluaisin puuttua. Treenin jälkeen pitää ehdottomasti syödä jotain ja lisäksi juoda riittävästi vettä. Muuten etenkään huonokuntoisen ihmisen elimistö ei palaudu vaan tuloksena on paha lihasjumi ja ns. katabolia, eli elimistö purkaa lihaksia ravinoksi läskin sijasta. Tämä taas ei edistä treenaamista myös seuraavana päivänä.
Se "jotain" ei tietenkään tarkoita makkaraperunoita tai jättipizzaa vaan esim. 1-2 ruisleipäsiivua, joiden päällä on kevytlevitettä ja vähärasvaista leikkelettä.
Ihan totta turiset, itselläni on huomattava ylipaino mutta liikun tosi paljon työkseni ja vapaa-ajallakin. Painoni pidän paikoillaan ihan sillä niksillä, että kun se on pudonnut liikunnan avulla kilon pari saan vasta jotain mässäillä. Tai siis normaalisti nyt yritän hiukan keventää syömisiäkin mutta en liiallisesti.(meidän töissä siis joko ollaan laihoja tai sitten kärsitään ylipainosta) Tai juuri keskityn terveelliseen ruokavalioon kaloreita laskematta. elikäs puolet lautasesta vihanneksi jne. Tiedän että liialliset laihdutuskuurit kostaantuvat. Tasapaino on järkevämpää tai maltillinen painonpudotus.
Meidänkin salilla on persinaltrainereita eilenkin yhdellä oli ohjattavanaan pyöreä tyttönen. Sitä aina itse mietin, että jotkut laihduttajat väärällä tavalla otaksuvat, että se auttaa kun on apu vieressä, mutta kyllä se on niin, että itse se työ kuitenkin on tehtävä.
Itselläni on tietenkin se etu, että olen nuorempana kuntosali niksini oppinut ja seurailen toisten liikkeitä jos jokin kiinnostaa, niin menen reilusti kyselemään neuvoja. Itsekseni kuitenkin olen tullut siihen tulokseen, että teen "kivoja juttuja" jotta innostus pysyy ylhäällä, omaksi onnekseni se kiva on se, että tykkään juuri liikunnasta jossa lentää hiki ja pulssi nousee. Latinojumppa salillani on niin pienessä tilassa, että siellä ei pääse vauhtiin kun tulee liian usein taukoja kun peruutellaan ja sarjat ovat yksinkertaisia. Sitäkin miettinyt, että menisin lisäksi viellä alan kursseille jonnekin missä suuremmat tilat.
Pulssimittaria joudun odottamaan viellä kolmisen vuotta sillä tiedän, että saan sellaisen työnantajaltani silloin. Pyöräilyjumpatkin kiinnostavat juuri vauhdin takia, se on viellä vaiheessa. Nyt harjoittelen itsekseni olikos se grosstraining nimeltään, elikkä vaihtelen kuntopyörästä soutulaitteeseen, juoksulaitteeseen... kun pääsee vireeseen, niin tulee tosi mahtava fiilis.
Mutta toisin kun muut tuolla ketjussa, niin minun ei kyllä tule nälkä treenien jälkeen, mutta tiedän, että sen jälkeen pitää jotain ottaa ihan vain siksi, että se taisi edistää aineenvaihduntaa entisestään? Mulla treenien jälkeen on mahtava energia ja alan touhuilemaan ihan jotain muuta kun syömisiä... touhuilu jatkuu ja jatkuu ;)
Minusta liikunta ja terveellinen ruokailu vähentää yleensäkin liiallista halua syödä tai se menee taka-alalle ja syö vaan sopivasti ja se ei enää ole pääasiana vaan kun saa energiaa tulee muuta pohdittavaa, muitakin elämäntapamuutoksia. Jos jompikumpi sattuisi jäämään, niin lipsahdus tulisi heti huonompaan päin, eli vaikka en laihduttaisi, niin pelkästään oikeanlainen ruokavalio pitää asiat kasassa liikunnan lisäksi, elikkä ehkäisee sitä masennusta jonka joku täällä mainitsi jonka myötä repsahtaa kaikki palikat ja alkaisi ahmimaan surukseen jne..
Niin ja minulla on paljon myös paino kohonnut vain siksikin, että töissä ei ole aikaa kunnollisiin ruokapausseihin ja hotkaista pitää jotain nopeasti energiasisältöistä jotta jaksaa normaalia fyysisesti rankemman työn jonka aikana ei löydy toiletteja, eli suuhun pitää työntää jotain sellaista joka ei ulos tule. Ja kun työpäivän pituutta ei aina voi etukäteen tietää, niin sapuskamäärät ovat vaikeasti joskus hallittavissa etukäteen. 4-12 tuntisiakin päiviä helpolla jolloin on välillä aivan pakko hakea jotain jostain ja se ei yleensä ole terveellisemmästä päästä silloin. Toisinaan taas on varautunut liiallisilla eväillä ja sitten niitä saa heitellä pois... niitä pikapuuroja pidän pukukaapissa varalta ja joskus miettinyt, että saattaisi olla hyvä joskus kokeilla urheilijoiden energia juttukin, sillä tiedän miltä todella tuntuu kun verensokeri sattuu laskemaan pahasti ilman energiaa, silloin tulee pyörryttävä olo ja heikottaa.
niistä pikapuuroista saa hyvää välipalaa, kun sekoittaa rasvattomaan luonnonjugurttiin. Sekaan vielä pellavansiemeniä, leseitä, auringonkukan siemeniä, tms.
olla murskattuina jotta niistä saa tehon? Olen kanssa niitä pohtinut juuri ravintosisällön vuoksi, mutta kulkevat kokonaisina ruuansulatuksen ohi jostain luin? Ainakin ne pellavansiemenet ovat niin pieniä, että ei taida tulla pureskeltua hyvin? No mulla ei kyllä ole töissä aikaa melkein edes syömiseen kun työtahti on melkoinen, että jotain vain syö samaan aikaan kun tekee töitä. Et kaikki pitää olla just eikä melkein nopeasti otettavaa.
jääkaapissa ei oikein uskalla paljoakaan mitää pitää kun joku niitä aina "lainaa" mut saattais toki olla, että jogurtti säästyisi lainaamiselta.
jos sekoitat johonkin tylsän näköiseen lasipurnukkaan niitä leseitä, pähkinöitä ja siemeniä, niin luultavasti kukaan ei ole kiinnostunut niistä.. Tylsän näköistä pöperöä, mutta ah! niin terveellistä ja hyvää.
Niitä pellavansiemeniä saa valmiina rouheena, eikä maksa montaa euroa pussi. Ei kannata sitten ylittää suositeltuja päivittäisannoksia, ettei tule liikaa jotakin en nyt muista mitä elimistöön.
Ja uskokaa tai älkää, niin sellainen hikitippuu-liikunta on oikeasti mukavaa. Kunhan siis pitää sykkeen tarpeeksi matalalla, ettei mene rasituksen puolelle. Itsellä ainakin aineenvaihdunta kiihtyy ja hyvä olo on vielä seuraavanakin päivänä. Olen keski-ikäinen nainen ja liikunta on tähän saakka ollut parasta lääkettä kaiken maailman huoliin ja muihinkin takapakkeihin. Alkoholin juonnin lopetin muutama vuosi sitten ja liikunnasta saa sopivaa euforiaa elämään. Mutta sen pitää olla säännöllistä. Ottakaa myös te painonnousun liikunnan myötä kokeneet, että lihakset kehittyvät ja nehän painavat myös. Mutta onhan se kiva, että tulee muotoja sinne lihasten kohdalle ja toisaalta kapenee läskikerrostumat sen myötä.
Olen myös huomannut, että kuntosalilla käynnin jälkeen on nälkäisempi kuin tunnin hidasteluhölkän jälkeen! Punttien nostelu taitaa imeä elimistöstä jollakin tapaa enemmän 'mehua' kuin pitkäkestoinen laihdutushölkkä. onko tietoa?
Pidä kunnon ruokatauko! Sehän on jo lakisääteinenkin asia. Ruokatunnit ovat työntekijän omaa aikaa josta ei makseta palkkaakaan. Teet ilmeisesti ilmaista työtä tehdessäsi duunia ruokatunneillasikin! Ihmetyttää moinen meno. Työnantajasi varmaan tykkää Sinusta!
Muista, ruokatauot (3kpl) ovat työpäivän mukavinta aikaa. Niiden avulla jaksat pirteänä kotiin asti.
Jos et satu tietämään, että lisäksi työpäivään kuuluu vielä 2 kpl ns. kahvituntia.
Vain nämä tauot pitämällä voi 'keskittyä' syömiseen.
Jos olet vaikkapa töissä kaupan kassana, ethän levittele ja syö sapuskaasi ja juo kahvisi siinä kaikkien nähden? Vai?
Pitämällä nämä ruokatauot syöt rauhassa, kunnolla ja tarpeeksi joten ei tule karkki-nälkä. Se taasen on lihottavaa...
Hei, olen pannut jugurttiin pellavansiemeniä ja en ole tiennyt ettei niitä saa syödä liikaa. Mikä on sopiva ja turvallinen määrä päivässä? Mitä pahaa liika määrä voi ihmiselle aiheuttaa?
55 minuuttia kuuluu päivän taukoihini totta, mutta kun siinä on se tylsä puoli että jos ne pitää joutuu kaiken aikaa tekemään pitkää päivää. Itseasiassa minähän niitä pitänyt olenkin, vaan muut vähemmän. Viimevuoden ansioissa se näkyy jo vertaillessa toisten tuloja omiini kun ylityökorvausta pukkaa. 3000 euroa enemmän verrattuna työkaveriin joka ei pidä taukoja ja tulee töihin ennen työajan alkua, leimaa itsensä ulos "ajoissa" ja tekee sen jälkeenkin viellä töitä. Eli ilmatteeksi en anna työvoimaani, nopeamminkin tekisin, mutta periaatteesta en...
Vaan sitten selitykset olen hidas sekä syömään ja tupakoimaan joka on toinen paheeni. Kolmella tupakalla käyn taukoaikana ja se on jo vartin verran taukoa. Syömiseen mulle menee aivan liian paljon aikaa, vaikka sanotaan, että on hyväksi, että ruoka pureskellaan hitaasti, niin se ei auta. Vielä yksi syy osan työpäivästä olen siten, ettei ole mahdollisuutta vessakäynteihin joten vatsa ei saa toimia silloin se rajoittaa tietynlaista syömistä...
Joo nyt ei syödä makeisiakaan kun ollaan tarkkailemassa kaloreita, tai vähän saa syödä eri vähän...
Aikanaan vuosien ajan eräällä työmaalla menimme autolla työkavereiden kanssa ruokalaan syömään. Hitaana syömärinä kaverit päästivät mut aina jonon etummaiseksi.
Tosin muut sitten olivatkin aina ehtineet lopettamaan aterioimisensa kun ittelläni vielä oli homma kesken.
Se oli vähän kiusallista kylläkin kun he siinä sitten tuijottelivat kelloa ja tupakoivat odotellessaan.
Mutta minkäs sille mahtoi. 30 minuuttia ruokista riitti hyvin. Ei mennyt työajalle sentäs.
Yksinkertaisesti en pysty syömään nopeasti. Ruokaa ei vain pysty nielemään kuin hyvin hienonnettuna. Tämä on kait hyvin yksilöllistä.
aloitin taas lenkkeilyn/matalasykkeisen hölkkäilyn kuntosalilla (juoksumatolla). Kyllä hiki tippuu ja kilot karisee! Tunnin voi hyvin kerrallaan hölkytellä hissun kissun ihan mukavasti ja kun saa näitä kiloja karistettua, niin voi taas tehdä varovasti niitä vauhtileikittelyjä. Maltti on valttia ainakin vauhdin suhteen.
Toiseksi minua suorastaan ärsyttää erilaiset mainokset, joissa väitetään, että jotain jugurttia syömällä laihtuisi! Eikö ne jugurtit ole juuri sellaista turhaa lisäkettä (lukuun ottamatta niitä rasvattomia luonnonjugurtteja). Ja oikeasti jotkut ihan oikeasti uskovat niihin mainoksiin! Pitäisi lailla kieltää.
Joulun ja muiden mässäilyjuhlien aikaan televisiossa mainostetaan myös kaiken maailman samariineja, vatsahappolääkkeitä yms. huonoon oloon (joka on mässäilyn seurausta). Hyvä ja ilmainen konsti olisi juoda vettä ja lisätä liikuntaa ja tietysti syödä terveellisesti.
Itsellä on toisinaan vaikeuksia hillitä ylensyöntiä, vaikka olenkin ihan normaalilukemissa. Vaikka järki sanoo, että olisi niin paljon parempi olo, kun ei söisi liikaa, niin kuitenkin sitä syö erityisesti iltaisin. Taka-alalla on sellainen askeettisen elämäntavan ihanne, jossa pystyisi hallitsemaan itsensä ja syömään vähemmän. Irrottautumaan tästä yltäkylläisyydessä vellovasta länsimaailmasta. Mutta tuohan on tietysti se äärikeino eli anorektinen ajattelutapa. Ehkä olisi vaan parempi kun ei miettisi liikaa vaan lähtisi sinne lenkille hikoilemaan ja keskittäisi energiat muualle kuin tuon ruoan ajatteluun.