Vaiettu totuus balttivaikutuksesta

Siis totuus tiedetään, mutta sitä kollektiivisesti pimitetään? Minkä vuoksi? Tuossahan on sellainen pommi balttien vaikutuksesta, että jokainen tutkija läähättäen kiirehtisi sen julkaisemaan, jos tieteellistä pitävyyttä löytyisi.

Ilman lähdeviitteitä ja tulosten päättelyn logiikkaa uskottavuus on kuin Veikko Huovisen tarinassa "Heimojensa karkoittamat" esitetty hypotesi Pulkkilan seudun asutuksen alkamisesta. Huovista on kuitenkin intuitiivisesti helpompi uskoa.

Kannattaa tutustua balttikielten professorin Kari Laukkasen kirjaan, jonka nimi on otsikossa. Hänen mukaansa suomenkielessä on balttilainoja kolme-neljä kertaa enemmän kuin on tähän mennessä tajuttu.

Syy tähän on se, että kielilainoja on etsitty lähempää (ruotsi, venäjä, saksa) - myös poliittis-historiallisista syistä. Balttikielet eivät olleet "muodissa" neuvostoaikana.

Kosonen vähän oikoo mutkia, mutta mielestäni Suomen kansan esihistorian tutkimuksessa
muhii keskisuuri kumous.

"Ostaa" muuten on nykylatviassa 'pirkt', joten
jotkut pirkat ovat liikkuneet Itämeren alueella.
Myydä on muinaispreussiksi 'kaauptan', sitähän
voi ihan kaupata oman sanamme juureksi.

Nauroin itseni tärviölle jo lukiessani "prusseista". Joku on näköjään lukenut englanninkielistä huuhaata ja nyt toistelee sitä suomeksi. Onhan se hyvä, että huuhaa näkyy huuhaana jo sen perusteella, että termit ovat ilmeisiä käännösvirheitä.

(Sekin näkyy, että skribentti ei ole lukenut yhtään alkeisesitystä suomen kielen historiasta. Balttivaikutuksesta kerrotaan paljonkin. Tosin se ei ehkä miellytä kaikkia vouhottajia, koska heidän sepittämiään älyttömyyksiä ei ole mukana.)

On ollut paljon myös geneettistä kanssakäymistä.

Lätin kielessä pimppis on miehen sukuelimen nimi, kun taas suomessa pimppi on v...n synonyyni. Eli on ymmärretty väärin sanan tarkoitus.

Ilmari Kosonen on selvästi ilmaissut eri yhteyksissä, että hän ei halua keskustella tiedeyhteisön kanssa tulkinnoistaan. Olen vastannut hänen Ruija, Turja ja Lappi juttuunsa Pohjolan Sanomissa tammikuun alkupuolella. Hän luulee olevansa oikeassa, eikä luulossaan anna periksi. Ei kannata vängätä.

Ilmari Kosonen on oikeassa.

Tämä on maailmalla ainakin saksalaisen fennougristiikan pääteos

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/12/suomalaisten-ja-germaanisten-kielten-varhaisimmista-lainakosketuksista-ajalaskun-alun-aikaan

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/12/suomalaisten-ja-germaanisten-kielten-varhaisimmista-lainakosketuksista-ajalaskun-alun-aikaan-2

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2017/12/viikinkiajan-kuurilaisten-dzauna-loydetty-pirkkalasta

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/06/skepsis-hopsis-poisti-vuosia-vanhan-historiallisen-keskustelun-vasarakirveskansan-balttilaisuudesta

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2018/03/tuttua-tietoa-vasarakirveskansasta-uusin-menetelmin-todistettuna

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2011/09/sven-svin-etymologiaa

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/10/pan-germanisti-jorma-koivulehto-1934-214-vaarensi-suomen-kielen-ja-kansan-alkuperan

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/08/lalli-myrkkymies

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/08/suomen-esitetyt-balttilainat-vuoteen-1936-mennessa

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/10/viron-pan-germanistinen-susi-etymologinen-sankirja-2

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/07/suomen-kuninkaista

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2013/12/antibaltistista-pangermanistista-pseudokielitiedetta-helsingin-yliopistossa

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/07/jorma-koivulehdon-suomen-arkkimuinaiset-kermaanilainat-3000-vuoden-takaa-ovat-humpuukia

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/10/suomen-sanat-fraenkelin-liettuan-etymologisessa-sanakirjassa

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/08/uusi-vaitos-suomen-arkkimuinaisista-germaanilainoista

Kyllä geenitutkimusten mukaan nykybaltit eli latvialaiset ja liettualaiset on suomalaisille läheisempää sukua kuin esim. skandinaavit ja venäläiset (jotka taas on sekoitus etupäässä slaaveista ja suomensukuisista kansoista).

En osaa arvioida aloituksen kaikki a päätelmiä. Mutta vanhan koulukunnan oikeat historioitsijat ovat tulkinneet Kalevalan maailmankuvaa niin, että ensinnä sen vanhimmat runot ovat jo varhaismetallikaudelta ellei kivikauden lopulta. Se on runomuotoinen historiankirjoitus eepos-muodossa. Siis alkuperäiset, jonka Lönnrot väänteli tunnistamattomaksi. Mutta arkistosa on yli 100 000 alkuperäistä säettä

Mm Hgin yliopistossa opetettiin ,että Kalevala-runoston Väinölä Viro-Baltia-Varsinais-Suomi-Ruotsin itärannikko ja Gotlanti- alueet, siis balttilaiset hyvin edustettuina. (Väinö-runot ovat eteläistä). Se on tiedossa että germaani-siirtokunniksi tulkitut ovat enimmäkseen balttilaisia, ehkäpä juuri niitä muinais-preussilaisia, jotka lopullisesti ajettiin pohjolaan 1200-luvulla (saksalainen ritarikunta ajoi Äänisen suuntaan). Kalevala oli jotakuinkin Savo-Karjalaa ja osan Päijänteen itäpuolen Hämettä. Pohjola oli Kainuu-Pohjanmaa molemmin puolin ja Lappi,

"Tutkijat ovat arvelleet Turjan olevan vanhaa omaperäistä pohjaa ja pitäneet jonkin henkilön nimeen pohjautuvana. Mutta turja kertoo sanan vastaan väittämämättömästä balttitaustasta. Nimittäin verbit turéjau, turiù ja liettuan nykykielessä yleisimpänä perusmuotona turéti, turi, turèjo tarkoittavat kaikki 'omistaa', 'pitää hallussa' "

Turjake?

R.I.P: Ilmari Kosonen

https://www.hs.fi/muistot/art-2000009364728.html

Ilmari Kosonen 1946–2022



Screenshot%202023-02-14%20at%2004-14-30%

Metsänhoitaja

Ilmari Kosonen
12.2. 2:00



Metsänhoitaja Ilmari Kosonen kuoli 11. lokakuuta 2022 Mikkelin keskussairaalassa äkillisen sairauskohtauksen seurauksiin. Hän oli 76-vuotias, syntynyt Säämingissä 16. huhtikuuta 1946.

Kosonen varttui maanviljelijäperheessä, seitsenpäisen sisarusparven nuorimpana. Kirjoitettuaan ylioppilaaksi Savonlinnan lyseosta hän opiskeli Helsingin yliopistossa metsänhoitajaksi. Keski-Suomen metsänhoitoyhdistysten liiton toiminnanjohtajana Kosonen toimi vuodet 1973–1994. Tehtäväänsä hän hoiti aktiivisesti ja idearikkaasti ja oli useissa asioissa edellä aikaansa.


Uran toinen, lähes 30 vuotta kestänyt päävaihe, toteutui monipuolisena oman yrityksen puitteissa. Ensin oli erilaisia oman alan asiantuntija-, konsultointi- ja opetustehtäviä, kunnes luova lahjakkuus löysi toimintakentän ensin keksintöjen, sitten nimistöntutkimuksen piiristä. Kososen keksinnöille luonteenomaista on käytännöllisyys, esimerkkinä taimikämmen, siirtoistutuksissa kätevä kuokka.


Paikannimien tutkiminen oli intensiivinen harrastus ja eläkeiän päätoimi, aiheesta julkaistiin useita satoja Kososen lehtiartikkeleita ja haastatteluja. Lähestymistavassa uutta on luonnon painotus: vanhat paikannimet perustuvat useimmiten luonnonmuodostumiin ja ihmisen toimintaan, ja nimien selitystä tukeva näyttö löytyy yhdistämällä karttojen ja kielihistorian tietoja. Ilmarin luonnontuntemus oli perusteellinen sekä ammatin että elämänikäisen harrastuksen ansiosta. Aiheesta hän piti myös runsaasti yleisöesitelmiä, usein kotiseutuyhdistysten kutsumana.


Ilmari kantoi vastuuta yhteisistä asioista. Opiskeluaikana hän oli HYY:n hallituksessa. Keski-Suomen Osuuspankin hallintoneuvostoon hän kuului lähes 20 vuotta. Metsä- ja paikallishistoria olivat sydäntä lähellä, ja hän osallistui aktiivisesti mm. Sääminki-seuran sekä Savonlinnan oppaiden toimintaan. Vahvaa auttamishaluaan Ilmari toteutti vapaaehtoistoiminnassa: hän tarttui talkootehtäviin jäänveisto- ja hiekanveistokilpailuissa ja muissa tapahtumissa. Ja silloin saatiin nauttia Ilmarin oivaltavista ideoista, kuten kirkkaasta jäästä tehdystä kelkasta, jolla lapset laskivat vauhdikkaasti mäkeä. Se oli luonnonmukaista rakentamista ja leikkiä.

Luonto ja metsässä liikkuminen oli Ilmarin harrastuksista rakkain. Hän lähti myös pitkille vaelluksille, kuten ”Pyhät polut”-retkille patikoiden, polkupyörällä tai kirkkoveneessä. Retkikaverit oppivat luonnosta paljon, kun Ilmari kertoi havaintojaan ja tietojaan. Retkillä valmistui vuosien aikana satoja vaellussauvoja ja tuohituokkosia.

Työuransa ajan Ilmari asui Jyväskylässä, mutta kotiutui elämän loppuvuosiksi Enonkoskelle. Hänen ystäväverkkonsa oli laaja, ja hän piti siitä hyvää huolta. Tärkeä hänelle oli ”Keski-Suomen läpihiihtäjät”, elinkeinoelämän johtajia yhteen koonnut ryhmä, jonka vaelluksia hän oli toteuttamassa usean vuosikymmenen ajan.

Pekka Kosonen

Tuomo Jantunen

Kirjoittajat ovat Ilmari Kososen veli ja ystävä.

https://ristojuhanikoivula.vuodatus.net/lue/2022/08/5000-vuoden-takaisessa-kierikissa-puhuttiin-lansibalttilaista-kielta

"

maanantai, 1. elokuu 2022
5000 vuoden takaisessa Kierikissä puhuttiin länsibalttilaista kieltä

Idästä vähän myöhemmin tullut vasarakirveskansa oli itäbalttilaista. Molemmat toivat uusia tuulia kaikkeen kulttuuriin mutta aivan erityisesti maanviljelykseen ja karjanhoi-toon (joskin molempia oli ennestäänkin), työkaluihin,keramiikkaan, asumiseen,ja mo- lemmat myös veivät aiempia täkäläisiä vaikutteita ja yhteisiä innovaatiota muualle.

Ikivanhoja länsibalttilaisia sanoja ovat ainakin rauta < liett. raudá = puna, itkuvirsi < *remda = "rauhoitettu, hiljennetty,rauhoittumut" = vainaja (rento,ruoto, raato, ruoma, ruumis ym.), joka on tarkoittanut hautauspunamultaa, ja josta germaanikieliin tulee sana röd = punainen; nauta < nauda (liett.) < *nemda = "talotettu,navetoitu, navetta- eläin", germaanikielissä tarkoittaa "hyödykettä, hyötyä, nautinta(oikeutt)a, omaisuut-ta; käydä, kävellä < *geng-ti = on kulkea, germaanin gang, gå (gick); aura, aure = ilma, alun perin sisäänhengitysilma *(h)en-ra (vasarakirveestä tulee *air-), auraami-nen on maan "ilmaamista", kivikautiset tiesivät uskomattoman hyvin syitä ja seurauk-sia luonnossa (ja yhteiskunnassa); kauna = taistelu, puolustus, viha < *kauti (pr. 3. kauna, liett.) = taistella < *ken-ti = puo-lustaa; kaunis < *skaun- = erottuva (näöllä, maulla ym.) < *s-ken-ti (kanta-IE) = erota (tapellen), taitella irti, lähteä lätkimään, ottaa hajurakoa; lauma < *len-ma(s) = "irroittama, vapauttama, vapaasti liikkuva, paimennettava lauma erotukseksi ktketystä tai aidatusta; rauma = (hitaasti virtaava) joki, salmi, srauti (liett.) = virrata hitaasti, < s-rem-ti (kanta-IE) = kirj. "levätä pois", germaanissa ja mm. latviassa tähän tulee loiskonsonatti -t- (strauma, ström) tai -p- (sprout); kauppa < kauptun (preussi) = myydä < *kem-p- = kasailla, varastoida; leuka < < *len-k- tarkoittaa "liikkuvaa, liikuteltavaa osaa", reuna < briauna (liett.) < *brem- = rajoittaa, ahdistaa, vetää (painaen), laahata, jarruttaa, venäjän brevno = (järeä) (reuna)hirsi (esim. lautan tai laivan).

Muun muassa sanat sauna, hauta, rauha ja tauti ovat nekin länsibalttilaista perua, mutta eivät tule kierikkiläisiltä. Tästä varmati selviää, että diftomgit -au- ja -eu- ovat tavallisia, koska kantaindoeuroopan (ja muidenkin, lainattujen) juurien tavalliset ään-neyhdistelmät tavun lopussa -en-, -em-, -eng- (-eb-, -ep-) menevät muotoon -au-, -eu-. Vasarakirveessä ne menevät muotoon -ai-, -oi- (-äi-, -öi-), latviassa usein -ie-, jotvingissa -ei-. Tämä riippuu myös seuraavasta konsonantista.

Länsibalttilaiset kielet ovat ns. kuolleita kieliä, mutta yksi niistä eli preussi tunnetaan sille tehdyn luterilaisen raamatunkäännöksen ansiosta. Preussi säilyi mahdollisesti sakraalisena kielenä "korkeissa" yhteiskuntapiireissä kuin tavallisen kansan joukossa, josta se hävitettiin tuhoamissodilla.

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/09/suomen-sanat-preussin-etymologiseessa-sanakirjassa

Yksi kaikkein viimeisistä äidinkielenään preussia puhuneista oli muuan merikaptee-nisuvun vesa, joka lähti piispa-enonsa ohjaamana pappisuralle, joskaan hänestä ei pappia koskaan tullut, vaan hallintomies ja matemaatikko: Niklas Kapperniks - eli Nikolaus Kopernikus. Sukunimi tarkoittaa "Kuurilaista" - ja sellainen hänen vaarinsa olikin.

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/354880?page=4#355277

https://yle.fi/uutiset/3-12546126
" Kivikautinen pihkapurkka voi paljastaa yllättäviä tietoja menneistä ajoista ja ihmisestä

Screenshot%202022-08-01%20at%2007-23-21%

Purupihkaa eli koivuntuohitervaa käytettiin kivikaudella liima-aineena, mutta sitä on myös pureskeltu. Pihkapurkan mahdolliset DNA-jäämät ovat tutkijoille tärkeitä tietolähteitä.
Risto Ukkonen
22.7.

Yli-Iin Kierikkikeskuksen arkeologisilta kaivauksilta on löytynyt tänä kesänä poik-keuksellisen paljon purupihkaa. Alueella on meneillään yleisökaivaukset, jotka ovat säilyttäneet suosionsa vuodesta toiseen.

Kivikauden kylässä tehdyissä kaivauksissa tutkitaan Iijoen suistoalueella 5000 – 7000 vuotta sitten kukoistanutta kyläkulttuuria. Tänä vuonna kaivauksista on löytynyt purupihkan lisäksi esimerkiksi kvartsiesineiden valmistuksessa syntyneitä iskoksia, keramiikkaa ja palanutta luuta.

Purupihkaa on tullut poikkeuksellisen paljon.

– Yleensä on hyvä jos sitä löytyy kerran vuodessa, mutta nyt on tullut useita palasia, kertoo museolehtori Hanna Puolakka.

Mutta mitä tuhansia vuosia vanha ja mahdollisesti pureskeltu pihkan pala voi kertoa tutkijalle?

– Se kertoo todella paljon, koska sitä on käytetty vähän purkankin tapaan. Siitä saat-taa löytyä ensinnäkin hampaanjälkiä, joista jo saadaan tietoa. Lisäksi siellä sisällä voi säilyä myös ihmisen DNA:ta, jota voimme tutkia sitten hyvinkin konkreettisesti..

Kivikautisen kylän yleisökaivaukset alkoivat heinäkuun alussa ja päättyvät lauantaina 30. päivä heinäkuuta.