Olemme mieheni kanssa vaikeassa tilanteessa ja seuraavan kysymyksen äärellä: Onko elinkelvottomia lapsia pakko synnyttää?
Olemme mieheni kanssa kaukaisia sukulaisia ja meillä molemmilla on eräs harvinainen geenivirhe, jonka takia lapsemme syntyvät vammaisina ja kuolevat hyvin pian. Olemme tähän mennessä menettäneet kaksi lasta sen jälkeen olemme lääkärin kehoituksesta ehkäisseet. Mieheni vanhempien mielestä teemme väärin ehkäistessämme.
Nyt olemme kahden vaiheilla mitä tehtä. Edelliset raskaudet olivat hyvin raskaita enkä koe jaksavani jatkuvaa lasten menettämistä. Geenimme eivät muuksi muutu ja on varmaa että kaikki lapsemme ovat sairaita. Hankkimalla toisen miehen siittiöitä saisimme tätä geenivirhettä kantavia ja eteenpäin levittäviä lapsia. Ongelma siirtyisi meiltä jälkeläisilleni, mitä en missään nimessä halua. Miehen suvun mielestä ehkäisy ei tule kysymyseen, vaan lisää vauvoja pitäisi laittaa alulle.
Mitä ihmettä meidän pitäisi tästä kaikesta ajatella?
Olemme mieheni kanssa kaukaisia sukulaisia ja meillä molemmilla on eräs harvinainen geenivirhe, jonka takia lapsemme syntyvät vammaisina ja kuolevat hyvin pian. Olemme tähän mennessä menettäneet kaksi lasta sen jälkeen olemme lääkärin kehoituksesta ehkäisseet. Mieheni vanhempien mielestä teemme väärin ehkäistessämme.
Nyt olemme kahden vaiheilla mitä tehtä. Edelliset raskaudet olivat hyvin raskaita enkä koe jaksavani jatkuvaa lasten menettämistä. Geenimme eivät muuksi muutu ja on varmaa että kaikki lapsemme ovat sairaita. Hankkimalla toisen miehen siittiöitä saisimme tätä geenivirhettä kantavia ja eteenpäin levittäviä lapsia. Ongelma siirtyisi meiltä jälkeläisilleni, mitä en missään nimessä halua. Miehen suvun mielestä ehkäisy ei tule kysymyseen, vaan lisää vauvoja pitäisi laittaa alulle.
Mitä ihmettä meidän pitäisi tästä kaikesta ajatella?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Raamattu ei puhu ehkäisystä mitään. Sen sijaan Raamattu kehottaa huolehtimaan hylätyistä ja orvoista. Teidän perheenlisäys tulisi parhaiten adoptoimalla lapsia. "Minkä te teette yhdelle näistä pienimmistä, sen te teette minulle". Voiko enää suuremmin palvella Jeesusta?
Kaikkea hyvää teille!
sillä turha tuottaa tietoisesti tuskaa ja epänormaalia maailmaan, täällä on sitä jo omasta takaa, mutta kuten vastaaja sanoi, Isä ja Äiti voi olla myös orvoille.
Muista se, että et ole ehkäisystä vastuussa muille kun parillisesi, mutta kuka on vastuussa, jos pelleilet sille ”epänormaalille”.
Perhe on perhe, vaikka se hankintaan hieman hajastaakin.
Ole Rauhassa ja palvele herraa ja parisuhettasi.
Olette joutuneet kokemaan kovia menettäessänne lapsia. Sen raskaampaa taakkaa on mahdoton ihmiselle kuvitella. Ei voi kuin toivoa teilel voimia ja tukea. Myötätuntoni on puolellanne.
Tunnen erään perheen jossa on käynyt samalla tavoin. Mutta he eivät ehkäisseet... suunnaton tragedia, kärismystä, vanhempien mutta ennen kaikkea näiden lapsetn joilta puuttui kaikki elämisen mahdollisuudet ja tuli kaikille kuolema tietyn ajan kuluttua. Kärsimyksen ehkäisy hedelmöittymisen ehkäisemisellä tulee mieleen jo pelkästään siksi, että miksi levittää kärsimystä maailmaan...
Mitä jos ajattelisitte asiaa vielä kerran. Lapset ovat perhe-elämän rikkaus - ja lapsi on yhtä lailla oma vaikka olisi adoptoitu. Yhtä paljon sitä rakastaa. Ja saa rakkautta lapselta itselleen! On valtavasti lapsia jotka joutuvat elämään ilman kotia ja rakkautta. Teillä saattaisi olla mahdollisuus antaa koti ja saada lapsia, adoption kautta.
Haluan palata vielä täydentämään vastaustani.
Haluan korostaa, että asiassa taäytyy aina turvata avioparin oma itsemääräämisoikeus mitä jälkeläisten saamiseen tulee. Kukaan muu ei voi vastuuta kantaa, ei vammaisista lapsista ja heidän menehtymisestään, eikä myöskään sterilisaatiosta. Päätökset on pariskunnan itse tehtävä. Vanhemmilla tulee olla ehdottomasti itsellään määräysvalta asiassa.
Sama itsemääräämisoikeus koskee sikiöseulontoja ja geeniselvityksiä, niihin osallistumista ja niistä kieltäytymistä sekä niiden pohjalta tehtäviä ratkaisuja.
Edellinen kirjoittaja jo kertoi, että Raamattu ei tunne ehkäisyä.
Totesit aivan oikein, että geeninne ovat mitä ovat.
Tarkemmin kun en tiedä geneettisestä sairaudestanne suvussanne, en voi spekuloida, kuinka suuri riski on saada seuraavat lapset myös sairaina ja elinkelvottomia. Tästä syystä paras asia on sterilointi.
Kun olet itse saanut henkilökohtaisen tiedon omalta lääkäriltäsi, että kaikki tulevat lapset ovat elinkelvottomia, kuolevat pian, niin omien lasten hankinta ei tunnu mitenkään puolustettavalta.
En voi ymmärtää miehesi vanhempien mielipidettä. He eivät joudu kokemaan lapsien menetystä, kuten sinä ja miehesi. Asia on yksinomaan teidän. Sinun ei pidä vastoin omia ja miehesi päätöstä muuttaa mielipiteitä. Te elätte omaa elämäänne ja miehesi vanhemmat omaansa. Älä anna heidän lannistaa itseäsi syytöksillä.
Et kertonut, onko teillä jo ennestään lapsia, mutta jos ei ole, niin mielestäni adoptio on paras. Ei kannata keinotekoisesti vieraan luovuttajan siittiöillä alkaa lisäämään perhettä. Sitähän pidetään myös vl-piireissä kiellettynä, eikö vain?
Ole rohkealla mielellä. Olet saanut koettelemuksen, mutta selviät siitä uskon voimin eteenpäin. Maailmassa on orpoja lapsia ja heistä huolehtiminen on parasta Jumalan palvelusta, sillä silloin "huolehdit yhtä /tai useampaa) näistä pienimmistä".
Hyvää uutta vuotta ja iloa silmiin, kaikesta huolimatta:)
Lämmin osanottoni vaikean tilanteenne ja menetystenne tähden.
Yhdyn edellisen kirjoittajan ajatuksiin. Todennäköisesti sterilointi on käytännöllisin tapa ratkaista asia. Suurempi ja vaikeampi prosessi lienee hyväksyä asia henkisellä tasolla. Omista biologisista lapsista luopuminen saattaa olla joillekin raskasta hyväksyä. Kristinuskon pohjalta on tietysti niin että kärsimyksen vähentäminen silloin kun voi, on kristityn velvoite.
Adoptointi on toisaalta hyvin onnellinen ja palkitseva kokemus, olen nähnyt ystävistäni.
Jumalan sanaan tässäkin tapauksessa. Vaikea tilanne muttei mahdoton. Miehenne suku on ulkopuolinen, eikä pidä vaikuttaa teidän jo muutenkin hankalaan tilanteeseen. Te olette yhtä lihaa, te päätätte itse mitä teette.
Room. 14:22
Pidä sinä itselläsi Jumalan edessä se usko, mikä sinulla on. Onnellinen on se, joka ei TUOMITSE ITSEÄÄN SIITÄ, minkä hän OIKEAKSI HAVAITSEE;
Kun Jeesuskaan ei tuominnut maan päällä ketään teoistaan, ei kenelläkään ole oikeutta tuomita teitä. Uskokaa Jeesukseen, Hän on oikeudenmukainen ja armollinen.
Siunausta ja voimaa puolustajaltamme Pyhältä Hengeltä.
Hyvä nimimerkki "Lasten tähden"! Kirjoitit:
"Mitä ihmettä meidän pitäisi tästä kaikesta ajatella?"
Olisi mielenkiintoista lukea onko tässä keskustelussa esiin nousevista näkökohdista teille mitään hyötyä... Olaanko lähelläkään samalla kartallakaan...?
Kiitos kaikille tukevista viesteistä. Olemme mieheni kanssa ajatelleet, että ehkäisy ei voi tilanteessamme kovin suuri synti. En jaksaisi enää yhtään "turhaa" raskautta kokea.
Ongelmana ovat mieheni vanhemmat. He ovat kannassaan hyvin jyrkkiä ja tuomitsevia. Asumme onneksi kaukana, mutta lasten saanti nousee joka vierailulla ja lähes joka puhelussa esille. He vaativat meitä yrittämään ja uskomaan terveen lapsen mahdollisuuteen (eli ihmeeseen). Miten ihmeessä pysymme heidän kanssaan puheväleissä?
Mitä jos kokeilisi rehellisyyttä?
Kertoisitte vain vanhemmillenne (ei kaikkien sukulaisten tarvitse yksityiskohtia tietää), että teidän perintötekijänne ovat lääkärien mukaan tällaiset. Lääketieteellistä faktatietoa vastaan ei pöllöinkään fundamentalisti sentään voine asettua.
Ja joka tapauksessahan kyse on teidän omasta elämästänne, ei vanhempienne elämästä. Miehesi vanhemmat eivät ole niitä jotka valvovat vammaisen lapsen kanssa yötä ja kantavat hänet aikanaan hautaan. He ovat esittämässä teille vaatimuksia joihin heillä ei edes ole oikeutta. Kellään ei ole oikeutta vaatia teitä hedelmöittämään sairauksia kantavilla sukusoluilla uusia ihmisiä maailmaan, jos te ette sitä tahdo! Ja eiväthän miehesi vanhemmat kanna vastuuta sitten katastrofissa. Tämä kertoo heidän kylmästä moraalittomuudestaan.
Jos he eivät suoran puheen jälkeen halua olla puheväleissä, he menettävät enemmän kuin te. He menettävät yhteyden poikansa perheeseen, ja teillähän voi olla joskus vaikka miten paljon lapsia.
Itse kannatan avointa ja rehellistä keskustelua. Voisitko ajatella kokeilevanne tätä keinoa. Helppoa se ei ole.
Hyvää vuoden jatkoa ja kaikkea hyvää elämäänne!
Ei oikeastaan tarvi sanoa sukulaisille mitään, koska asia ei heille kuulu. Mutta voihan heille sanoa, että siittiöitten tuotanto on nyt loppunut tai etteivät ne ole heldelmöityskykyisiä/elinkelpoisia. Hankitte sterilisaation ja ei teidän siitä tarvitse kenellekään kertoa. Jos joku kysyy, miksei lasta tule, sanotte vaan, että niin, eikö olekin ihmeellistä, että toiset saavat ja toiset eivät, kiitätte Jumalaa kaikesta siitä hyvästä mitä teillä on ja jätätte asian Herran haltuun. Adoptoimalla saatte lapsia, jos heitä oikeasti haluatte. Itseään ei pidä tappaa ja kiduttaa loputtomiin ja kyllä lääkäri on asiantuntija, joka tietää asian paremmin kuin maallikko.
http://koti.mbnet.fi/vltietoa/sekalaista/perhesuunnittelu.html
""Päivämies 12.10.2005:
"Vaikean sairauden tai muun ylitsepääsemättömän esteen edessä voidaan joutua ratkaisuun, jonka seurauksena uusi raskaus ei ole enää mahdollinen.""
Tuossa on epäsuora (SRK:n) "lupaus" estää raskaus kuvaamassasi tilanteessa. Raamatusta ehkäisykieltoa ei koskaan ole edes löydetty.
Tilanteessasi pyytäisin miestäsi pistämään "putket poikki", koska asia on miehelle helpompi tehdä.
Miehesi vanhemmille voit kertoa, että teidän perhe on sinä ja miehesi. Tarkista asia sormuksista, mitä siellä lukee. Asia ei kuulu heille ja teidän päätöstä täytyy kunnioittaa!
Tekemänne päätökset tai toimenpiteet ei kuulu miehesi vanhemmille lainkaan, joten heille ei tarvitse mitään kertoa!
Adoptio tms. on teidän harkinnassanne! Omien lasten puuttuminen ei velvoita adoptioon.
Viime tekstissäsi osuit asian ytimeen:
"Ongelmana ovat mieheni vanhemmat. He ovat kannassaan hyvin jyrkkiä ja tuomitsevia."
Olen hyvin iloinen, että ongelmana ei ole miehesi. Te kaksi olette samaa mieltä asiasta ja siksi teitä täytyy onnitella. Sinulla olisi paljon pahempi olo miettiessäsi tätä ongelmaa yksin ja miehesi olisi vanhempiensa kanssa vastapuolella.
Ikivanha tosiasia on, että toisia ihmisiä ette voi muuttaa, vain omaa itseään on mahdollista muuttaa.
Kuitenkin itse olet itsesi paras ystävä, eikä sinun missään tapauksessa pidä muuttaa itseäsi toisten mielipiteitten mukaiseksi. Se olisi itsepetosta ja joutuisit elämään koko loppuelämäsi "näyttelemällä" toista kuin olet, eli tosiasiassa elämällä valheessa, epärehellisenä itsellesi.
Onnesi on, ettette asu lähellä. Puhelinsoitot toiselle paikkakunnalle ovat toki vaikeita, mutta teidän ei ole pakko keskustella heidän kanssaan näistä asioista.
Kun he kyselevät siitä, voit sanoa ystävällisesti, mutta tiukasti:"Kuulkaahan, tämä on meidän yksityisasia, minä en halua keskustella siitä teidän kanssanne" ja samat ohjeet miehellesi. Miehen vanhemmat ovat tosiaan huonosti käyttäytyviä ja toisten intiimille alueelle tunkeutuvia, jos haluavat antaa mielipiteitään tuollaisessa asiassa.
Jos he loukkaantuvat tästä, niin älkää välittäkö. Se ei ole teidän syynne tai syntinne eikä teidän valintanne, vaan heidän. Kyllä he siitä leppyvät, jos todella rakastavat poikaansa (ja sinua) ja jos eivät lepy, niin siitä älä syytä itseäsi.
Loppujen lopuksi, appivanhempasi pistävät nenäänsä sellaisiin asioihin, joihin heidän ei missään tapauksessa kuulu pistää. Te olette nuoria ja epävarmoja ja kunnioitatte miehesi vanhempia, mutta siinäkin on rajansa. Kunnioitus on ihan eri asia, kuin muuttaa oma, oikea käytös ja päätös toisten mukaiseksi.
Hyvä "Lasten tähden", haluaisin keskustella kanssasi vaikka sähköpostilla, joten ota itsellesi sellainen, vaikka suomi24:n kautta, niin voimme anonyymeinä jutella asioista enemmänkin, jos haluat.
Jumalan siunausta sinulle ja miehellesi nyt ja tulevaisuudessakin:)
siksi että tiedän sinun kaltaisia todella olevan tosielämässä. Ja tiedän myös että juuri kuvaamasi kaltaisiin tilanteisiin ihmiset jotuvat.
Ensimmäinen asia on ettet ole tilivelvollinen miehesi vanhemmille etkä kenellekään muulle. Eli sinun ei tarvitse tehdä tiliä miksi teille ei tule lasta.
Toisekseen et voi elää ihmisille mieliksi. Aina on niitä joiden mielestä sinun (teidän) pitäisi tehdä toisin.
Kolmaneksi on niin että ihminen joka ei ole joutunut tosipaikassa käymään tuota kaikkea läpi voi todella kuvitella että ihmeet ovat mahdollisia.
Jos olisit palstaa pitenpään seurannut tietäisit itsekin olen joutunut mutta myös saanut tehdä sen ratkaisun että lapsia ei enää tule. Meillä kyse on minun sairaudestani (olen nainen).
Itselläni ei ole ihmettä odotettavissa en parannu koskaan. Ja kuitenkin tiedän kuinka pahalta tuntuu tuon "ihmeen" tuputtaminen. Olen menettänyt lapsen. Tiedän mitä se on. Enkä toivo kenekään joutuvan kokemaan sitä.
Minä olen sanonut kysyville ettei perheenlisäystä kannata meidän peheeseen enää odotaa. Ja syyn olen kertonut niille jotka sitä ovat suoraan kysyneet.
Mutta se vaatii sinulta itseltäsi asian läpikäymistä. Siihen pisteeseen asti että voit laitaa ihmiset miettimään oman elämänsä kautta onko heillä oikeutta tehdä asioita oman elämänsä hyväksi. Niin kauvan sinua voidaan lyödä kun olet "aseeton".
Toisen ihmisen elämää on helppo kadehtia ja elää. Oman elämän kanssa on välillä vaikeampaa. Saamasi komentit mihesi vanhemilta kuitenkin osoittavat että ihmisenä kasvaminen on vielä heillä kesken. Voidaan olla hyvin ehdottomia kuin teini-ikäisiä. On vain yksi ainoa totuus.
Miski antaa heille mitään muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä tilanne sellaisena kuin se on. Lapsia ei tule.
Ei sinun ole pakko tuosta asiasta puhua. Se on sinun ja miehesivälinen asia. Kysy miehesi vanhemilta millä oikeudella he repivät jatkuvasti haavoja auki. Eikö sinulla ole oikeutta tehdä surutyötä rauhassa....
Ja viimekädessä on niin että sinä et voi tehdä vastoin omaatuntoasi toisille mieliksi. Sanot niin tai näin mikään ei ole ehkä mieliksi. Välit voivat rikoontua kaikesta huolimatta.
Ymmärrän täysin ratkaisunne ja rukoilen voimia puolestanne.
Palon pitää itsensä kanssa tehdä töitä ennen kuin ymmärtää sen että viimekädessä itsensä kanssa on pysytyttävä elämään johtaa se muiden kanssa sitten ihan minkälaiseen tilanteeseen hyvänsä.
Ihmisiä ei voi kieltää ajatelemasta ajatelee ne kuitenkin. Hyväksy se ettet voi tehdä aina toisille mieliksi. Toisten mielytttäminen ei ole elämän tarkoitus vaan selvitä hengeissä uskossa aina kuolemaan asti.
semmonen rovo ja veikki! T: Junttilesta Taiwalkoskelta.
Miksi et voi uskoa hätääni? Etkö ole koskaan kuullut perinnöllisistä taudeista?
Onneksi tiedän itse olevani aito.
matkia palstalla kirjoittelevia vl:iä, jotka kirjoittavat jokaiseen aloitukseen: "provo, provo, provo, feikki, feikki, feikki".
Ylläoleva viestisi kuitenkin paljasti sinut juuri tuollaiseksi feikiksi, joten myötätuntoni ei enää ole puolellasi.
Kukaan "aito" ei varmasti kirjoittaisi: "Onneksi tiedän itse olevani aito."
Olet huono näyttelijä, joten älä enää esitä täällä jotain, mitä et ole.
t: ex-vl
lisää vauvoja pitäisi laittaa alulle?? jos on näin ikävä tilanne kyseessä.
mikä teitä lestoja oikein vaivaa?
teette omasta elmästänne hankaa sekä muidenkin, tee itse päätöksesi äläkä kuuntele sukulaisiasi
Elämä on kummallista.
Meillä on terveitä lapsia. Kun ikää alkaa tulla, haluaisimme vieläkin lapsen. Vaimoni sanoo, ettei se ole meidän yrittämisestämme kiinni, vaan lasta täytyy pyytää Jumalalta. Olemme pyytäneet. Jumala ei ole vastannut meidän mielemme mukaisesti.
Siunausta aloittajalle. Sinunkin autuutesi on yksin Kristuksen sovitustyön varassa.