Olen 22 vuotias mies ja minulla on ilmennyt paniikkohairiokohtauksia siita asti kun olin 18v. Siis ei sita ole mitenkaan tutkittu tarkemmin mutta luulen, etta kyse on siita.
Kaikki alkoi kun olin 18v ja lukiossa. Luokassa minua rupesi aina pyorryttamaan ja tuli sellainen erittain pahainvoiva olo.. Aluksi en tiennyt, etta mista oli kyse ja luulin olevana vakavasti sairas.
Tama "sairaus" eteni siihen pisteeseen, etta edes kaupassa kaynti oli vaivalloista. Mutta huomasin, etta tallainen epamiellyttava olo ei iskenyt minulle koskaan kun olin kannissa. Pelkastaan selvinpain.
Nyt kun olen tietoinen ongelmastani oireet ovat vahentyneet paljon. Ja kohtaukset muuttuneet erillaisiksi. Esim. jokin outo tuntemus voi laukaista kohtauksen (jalan puutuminen, outo tunne paassa tms). Oireena aarimmainen paniikki ja hirvea kuoleman pelko.
Selviaminen kohtauksesta kestaa riippuen siita kuinka nopeasti saan kohtauksen kuriin. Joskus se voi kestaa jopa viikon, etta on aarimmaisen ahdistunut olo. Joskus vain paivan.
Kohtaukset alkavat salakavalasti ilman mitaan sen suurempaa syyta. Ennen ne alkoivat vain julkisilla ja avoimilla paikoilla jossa oli paljon ihmisia. Nykyaan ihan missa vaan.
Viimeisin kohtaukseni tapahtui toissa kun stressi painoi paalle. Olin istunut huonossa asennossa ja jalkani puutui pahasti. Sen jalkeen minulle tuli erittain ahdistava ja painostava tunne paahani. Suu puutui osittain ja taman jalkeen mieleton kuoleman pelko. Kaikki tama tapahtui noin 3minuutin aikana. Muistan kun mietin paassani, etta "nyt tuli todellakin lahto. Tahan tama elama sitten paattyi" ja kaskin tyo kaverini vieda minut sairaalaan.
Ongelmallista tilanteessani on se, etta kohtaukset ovat erillaisia. Ei ole aina tiettya kaavaa mita ne toistaa. Yhteista on vaan, etta ahdistaa ja pelotta aivan helvetisti. Mutta fyysiset oireet vaihtelee.
Kuulostaako kenestakaan tutulta? Miten olette hoitaneet ongelmaanne?
Kaikki alkoi kun olin 18v ja lukiossa. Luokassa minua rupesi aina pyorryttamaan ja tuli sellainen erittain pahainvoiva olo.. Aluksi en tiennyt, etta mista oli kyse ja luulin olevana vakavasti sairas.
Tama "sairaus" eteni siihen pisteeseen, etta edes kaupassa kaynti oli vaivalloista. Mutta huomasin, etta tallainen epamiellyttava olo ei iskenyt minulle koskaan kun olin kannissa. Pelkastaan selvinpain.
Nyt kun olen tietoinen ongelmastani oireet ovat vahentyneet paljon. Ja kohtaukset muuttuneet erillaisiksi. Esim. jokin outo tuntemus voi laukaista kohtauksen (jalan puutuminen, outo tunne paassa tms). Oireena aarimmainen paniikki ja hirvea kuoleman pelko.
Selviaminen kohtauksesta kestaa riippuen siita kuinka nopeasti saan kohtauksen kuriin. Joskus se voi kestaa jopa viikon, etta on aarimmaisen ahdistunut olo. Joskus vain paivan.
Kohtaukset alkavat salakavalasti ilman mitaan sen suurempaa syyta. Ennen ne alkoivat vain julkisilla ja avoimilla paikoilla jossa oli paljon ihmisia. Nykyaan ihan missa vaan.
Viimeisin kohtaukseni tapahtui toissa kun stressi painoi paalle. Olin istunut huonossa asennossa ja jalkani puutui pahasti. Sen jalkeen minulle tuli erittain ahdistava ja painostava tunne paahani. Suu puutui osittain ja taman jalkeen mieleton kuoleman pelko. Kaikki tama tapahtui noin 3minuutin aikana. Muistan kun mietin paassani, etta "nyt tuli todellakin lahto. Tahan tama elama sitten paattyi" ja kaskin tyo kaverini vieda minut sairaalaan.
Ongelmallista tilanteessani on se, etta kohtaukset ovat erillaisia. Ei ole aina tiettya kaavaa mita ne toistaa. Yhteista on vaan, etta ahdistaa ja pelotta aivan helvetisti. Mutta fyysiset oireet vaihtelee.
Kuulostaako kenestakaan tutulta? Miten olette hoitaneet ongelmaanne?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mulla on ollut tosi pahoja pelko- ja ahdistustiloja jostain sieltä 18v ikävuodesta asti kans, ehkä jopa vähän aikaisemminkin jo puhennut. Oireet ei nyt oo ihan ollut samanlaisia kuin sulla mutta esim. tuo kaupassa käynti on ollut mulle tosi vaikeaa. Typerää tässä hommassa on se että kärsin ongelmista tooosi pitkään ennenkuin löysin avun. Olen nimittäin nyt 30v ja vasta 2v sitten ymmärsin mennä lääkäriin joka määräsi Cipralex-nimistä masennuslääkettä. Lääke on poistanut lähes kaikki oireet.
Onhan tuolla lääkkeellä toki sivu- ja haittavaikutuksiakin mutta minusta ne on paljon pienempi haitta kuin mitä minulle kaikesta siitä ahdistuksesta ja pelkäämisestä oli.
Sun kantsii mennä lekurille puhumaan asiasta, ja mitä pikemmin sitä enemmän kiität itseäsi myöhemmin.
ihana kuulla tuollainen selviytymistarina! onnea!
Kuulostaa aika samalta kuin omat "oireeni". Mulla alkoi ns. paniikkikohtaukset kanssa siinä 18 vuoden iässä lukion jälkeen. En tiedä, onko kyse paniikista vai yleistyneestä ahdistuksesta, todennköisesti molemmista. Mulla helposti paniikkikohtaus jää "päälle".
Olen kerran syönyt vaivaan lääkettä (buspar-ahdistuslääke, miedoimmasta päästä) ja se auttoi. Nyt en ole vuosiin syönyt, koska olen oppinut ottamaan vaivan haltuun muilla keinoinen. Stressiaikoina tuntuu kuitenkin siltä, että lääkitykselle olisi tarvetta. Kohtaukset ovat silloin pahempia.
Mulla myös fyysiset oireet usein provosoivat kohtauksia. Olen ehkä "hieman" luulotautinen :O.
Kannattaa käydä juttelemassa lääkärin kanssa. Minunkin pitäisi taas käydä mutta en ole saanut aikaiseksi...