Miten pitkä sairasloma

loppujen lopuksi kuntoutustuen jälkeen sairaseläkkeeksi.8v.meni aikaa.

Sairasloman pituus on jokaisella kiinni omasta tilanteesta ja miten on selivinnyt masennuksesta.
Minä olin aikoinani kuukauden sairaslomalla,lääkäri suositteli loman jatkamista.
Halusim mennä kokeilemaan työn tekoa ja se kannatti ehdottomasti.
Jos liian kauaksi aikaa jää kotia,on aina vaan vaikeampi lähteä töihin.
Tottakai se aluksi jännittää miten pärjää,ja miten minuun suhtaudutaan.
Työnantaja ei saa paljastaa sairasloman syytä kenellekään,ja ei sitä tarvitse mainita jos ei halua.
On jokaisen oma asia jos siitä haluaa puhua työkavereille.
Mene rohkeasti kokeilemaan työntekoa ja jos tuntuu ettet jaksa,ouhu siitä lääkärille.
Joskus sieltä kotoa on lähdettävä ja se ensimmäinen askel otettava.
Minulla on edellenkin välillä tosi vaikeaa ja raskasta,mutta koetan ne vaikeat päivät vaan jotenkin mennä.
Onnea sinulle matkaan.

Olen itse ollut sairaslomalla kesäkuun -07 alusta. Edelleen lomani jatkuu ainakin helmikuun loppuun.
Pääsen nyt Kelan kuntoutukseen tammikuun lopussa ja odotan sitä kovasti. Uskoisin sieltä saavani uusia eväitä jaksamiseeni.

Hei,

Et kertonut, minkäasteinen masennus sinulla on. Tekstisi perusteella kuulostaa vakavalle.

Kun minä sairastin vakavaa masennusta, olin sairauslomalla lähes 5 kk. Vaikka alussa olin jyrkästi 6 viikkoa pidempää sairauslomaa vastaan, niin sairausloman lopussa oli pakko todeta, että tarvitsin kyllä tuon vajaat 5 kk toipumiseeni. Tämä oli myös minulle ensimmäinen masennukseen liittyvä sairauslomani.

Tausta: burn out ja virallinen diagnoosinimitys vaikea masennus F32.2.
Ennen sairauslomalle jääntiä reilun vuoden verran rimpuilua töissä, kun en halunnut jäädä sairaslomalle. Tsemppasin vain ja vedin itseni samalla totaalisesti piippuun, kunnes olin siinä pisteessä, että eksyin kotikulmille, kun en muistanut, missä asun yms.

Nyt on hurahtanut yli puoli vuotta sairaslomalla ja vielä on nuppi niin toimintakyvytön, ettei toivoakaan työkyvystä. Olisin työturvallisuusriski heille, joihin työni kohdistuu. Nyt olen jo kykenevä käymään kaupassa jne. Lääkitys ollut jo yli vuoden ja terapiakin puolisen vuotta, joten valoa tunnelin päässä alkaa hiljalleen näkyä.

Otin itse viinaa niihin 20 vuotta, helpotti toki. Nyt olen ollut juomatta 20 vuotta ja taas ahistaa. Vaan kuppia ei voi enää ottaa.
Luultavasti teen kiikun.

Olen ollut sairauslomalla kohta melkein vuoden. Kevättalvesta 2011 ei juuri ole muistoja ja jos niin hataria ja tuskallisia sellaisia. Olo oli järkyttävä. Opettelin pikkuhiljaa hakemaan apua, mutta samalla suunnittelin ties mitä duuneja tunnetasolla...se oli ainoa mikä helpotti. Joka päivä vaan jyskytti päässä raha ja duuni kunnes loppukesästä kunto alkoi romahtaa ja voimat loppuivat totaalisesti. Siinä meni pari kuukautta itsetuhoajatusten kanssa, kunnes löydettiin lääke joka alkoi toimia. Lisäksi tajusin, että en voi enää jatkaa samalla tavalla elämääni kiireen keskellä. Ennen vihansin viherpiiperrystä ja luonototouhuja, mutta nyt olen alkanut löytää niistä juuri rauhan. Olen alkanut antaa itselleni aikaa. Ne ovat kuntoutumisen kannalta ydinkysymyksiä. Nielin häpeän. Opettelen tulemaan sen kanssa toimeen ja muiden oireiden. Työkokeilu alkanee jossain vaiheessa kevättä hyvin varovasti yli vuoden saikun jälkeen. Olkapäälläni istuu edelleen se sama vanha piiskuri, mutta en anna sille enää valtaa enkä niin ikään muiden mielipiteille. Hoida itseäsi, ota apua vastaan, vaadi sitä, jos mahdollista älä vietä liikaa aikaa netissä etsiessäsi vastauksia, äläkä pahastu ja ota paineita kun "nykyään tedään niin tai näin masennuksen kanssa" vaan kulje oma polkusi. Usko perimmäisiin arvoihisi! Mieti miten sinun on mahdollisimman hyvä olla. Ennen kaikkea elä jokainen päivä vaikka on murhe tulevasta. Elä se sellaisena kun se tulee kaikkine tunteineen.