"joo mä tiedän mitä tunnen,
mut en koskaan sitä ääneen sano en.
mä pelkään että joskus peilistä
katsoo sun kaltainen.
mä en suutu enkä raivoo,enkä huuda,
siihen suostu enää en.
yksi ainoo katse jota et ymmärrä kuitenkaan,
kertoo enemmän kuin kaikki sanat yhteensä.
sitä mitä tapahtuu syvällä mun sisällä
ja sitä mikä odottaa vielä sitä hetkeä,
kun on vapaa kaikesta mitä kannan mukana.
tiedän kuka sinä oot,mut onko sulla hajua,
siitä mihin päässyt oon ilman sinun apua?
oikeastaan minun pitäisi kai kiittää sinua,
avasit mun silmät,enkä usko enää satuja..."
Ihastuin,ikävöin ja kaipasin...sain vihdoin kaipaukseni kohteen lähelleni, havaitakseni että kaikki olikin pelkkää unelmiin perustuvaa haavekuvaa.Räksbang ja haavekuvat rikki, sain huomata kuinka typerää on pitkiäkin aikoja lämmitellä muiston haavekuvan ääressä, koska todellisuus osoitti kohteen vain omaa etuaan tavoittelevaksi julmaksi tyhjänpuhujaksi.
mut en koskaan sitä ääneen sano en.
mä pelkään että joskus peilistä
katsoo sun kaltainen.
mä en suutu enkä raivoo,enkä huuda,
siihen suostu enää en.
yksi ainoo katse jota et ymmärrä kuitenkaan,
kertoo enemmän kuin kaikki sanat yhteensä.
sitä mitä tapahtuu syvällä mun sisällä
ja sitä mikä odottaa vielä sitä hetkeä,
kun on vapaa kaikesta mitä kannan mukana.
tiedän kuka sinä oot,mut onko sulla hajua,
siitä mihin päässyt oon ilman sinun apua?
oikeastaan minun pitäisi kai kiittää sinua,
avasit mun silmät,enkä usko enää satuja..."
Ihastuin,ikävöin ja kaipasin...sain vihdoin kaipaukseni kohteen lähelleni, havaitakseni että kaikki olikin pelkkää unelmiin perustuvaa haavekuvaa.Räksbang ja haavekuvat rikki, sain huomata kuinka typerää on pitkiäkin aikoja lämmitellä muiston haavekuvan ääressä, koska todellisuus osoitti kohteen vain omaa etuaan tavoittelevaksi julmaksi tyhjänpuhujaksi.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tää oli jo aika hyvä pahan olon levittäjä pitää myöntää, että onnistuit tämän kohdalla tavoitteessasi tosi hyvin...
Mun mielestä realismia.Ei kuulkaas pilvilinnat kestä, ne hajoo jo ilman tönimistä.Ei tarvia kuin avata silmät.
ei kannata kyllä haaveilla jos ei osaa erottaa sitä todellisuudesta. Teot osoittaa kuinka paljon joku merkitsee.
Kyllä todellinen tunteva ihminen jakaa sen tunteen julkisestikin ja antaa itseään häpäistä, loukkaantumisen uhalla.
Haaveilija taas ei kerro koskaan tunteistaan eikä niillä ole ollenkaan arvoa. Näin se vaan on.
Yhtä tyhjän kanssa tunnet jos et koskaan kerro.
Itse olen kylläkin uhrannut itseni vähän turhankin helposti. Turha on olo. Niin kuin ei olisi ikinä saavuttanut mitään.
Kuva jonka olen saanut naisista tämän takia on että tunteettomia kaikki, tai tunteet on heille jotain rakkausleffojen satuja, eikä miehet tunne yhtään mitään, mikä saa minut ajatuksena raivon partaalle.
En tahtoisi pitää semmoista kuvaa mutta minkäs voit. Ei ole yksikään naispuolinen koskaan kertonut tunteistaan.
Ihmiset silmäilevät toisiaan jatkuvasti, katseita... ei merkkaa, eikä kerro paljon mitään.
Kyllä puhe ja teot pitää ihmiset yhdessä.
Joo siis tottakai pitää kertoa. Olet siinä ihan oikeassa. Ihania naisiakin on olemassa. Älä menetä uskoasi. Kyllä se vielä tärppää. Toivottavasti seuraavalla kerralla käy sinun kohdallasi hyvin, jos ei ole jo käynyt :) !
Siksi juuri kannattaakin jäädä lillumaan tähän epämääräiseen epätietoisuuden tilaan jossa voi ylläpitää toivoa ja unelmiaan vaikkei tosissaan niihin uskokaan!
Oikeasti minäkin kyllä haluaisin tutustua ihastukseni kohteeseen. Sitten voisi päästä jatkamaan matkaansa, suuntaan tai toiseen. On tosi surullista ja turhauttavaa olla haavekuviensa vankina ja nähdä "oikean elämän" soljuvan ohi.
Säilytä sinäkin kuitenkin edelleen mielessäsi jokin pieni viaton pakopaikka. Ehkäpä joskus vielä tulee vastaan sellainen tositarina jossa on hiven sadun taikaa mukana.
Itse tiedän jo sen jonkun, jonka haluaisin tehdä, niin onnelliseksi kuin ikinä osaan. Siinä olisi minun elämäntehtäväni, jos joskus häneltä saisin mahdollisuuden yrittää tehdä hänet onnelliseksi. Pidä sinäkin lippu korkealla ja pysy positiivisena, niin eiköhän sinullekin se oikea vielä kävele vastaan silloin kun sitä vähiten odotat:) !
..joka leivotaan yhdessä, joka päivä? Ja se yhdessä leipominen on tärkeintä, joten lopputulos riippuu molemmista.
Joo tottakai. Eihän se tietenkään onnistu jos ei molemmat ole yhtä sydämellä "leipomisessa" mukana. Jokainen voi kuitenkin yrittää varmistaa ainakin sen, ettei ainakaan itsestä jää se homman onnistuminen kiinni:)
monet muutkin kertoo teistä paljon enemmän kuin haluatte itse itsellenne myöntää. Eli haaveilette ihmisistä joita ette tunne, joihin ette uskalla ottaa yhteyttä ja opetella tuntemaan. Sitten olette vihaisia ja pettyneitä sille, joka ei ymmärrä katseitanne. Naurettavaa ja lapsellista touhua.
Tai sitten uskallatte lähestyä kohdetta, otatte kontaktia ja aloitatte tutustumisen, kuten tän kirjoittaja. Mutta ette saakaan sellaista tulosta mitä odotitte, halusitte, toivoitte. Haavekuvat rikkoutuu räksbäng. Niinhän elämässä käy, useinkin. Tänne on hyvä purkaa asioita, mutta siltikin olisi hyvä muistaa kysyä itseltään, miksi ihastui siihen toiseen? Kukaan meistä ei ole täydellinen, mutta jos valitsemme vääriä kohteita on hyvä miettiä miksi. Meistä jokainen kuitenkin ansaitsee onnen, mutta sitä on vaikea tavoittaa jos ei näe omia vikojaan vaan vain toisen. Eipä muuta, mutta tällaisia mietteitä nousi pintaan kun tämän luin.
täysi idiootti. Mun ois pitäny avata suuni ja sanoa yksi ainoa sana, hei. Miten helpolta kaikki tuntuukaan jälkeenpäin, mutta siinä tilanteessa sä oot ollu niin täynnä erilaisia tunteita. Sulle on tapahtunu niin paljon niin lyhyessä ajassa, ettet sä osannu olla siinä tilanteessa niinkuin sun ois pitäny. Mun haavekuvat ei oo rikkoutuneet. Mulla on hänestä ihan samat ajatukset kuin alussakin. Tän ihmisen kanssa ois helppo ja ihana elää. Niin samanlainen "ote" asioihin. Tulista rakkautta ja vähän riitojakin. Mun täytyy opetella "vähän" itsehillintää. Olen pahoillani.
jo parilla ekalla treffilla tai viimeistään muutaman vuoden jälkeen huomaa, että tuo "omaa etuaan tavoitteleva julma tyhjänpuhuja" löytyy meistä jokaisesta. Se on selviytymiskeino se.