Lueskelin palstan juttuja ja jäin miettimään sitä, millaisilla tavoitteilla ja toiveilla lomalle lähdetään.
Jäi sellainen fiilis, että se on "minä", joka päättää millaisella veneellä ja kuinka kauas ja kuinka pitkiä päivämatkoja. Siis onko mahdollista, että vaimo haluais vähän luksusta tai lapset mieluummin viettäis loman vaikka Rodoksella, mutta lähdetään taas kiertämään Visby?
Jäi sellainen fiilis, että se on "minä", joka päättää millaisella veneellä ja kuinka kauas ja kuinka pitkiä päivämatkoja. Siis onko mahdollista, että vaimo haluais vähän luksusta tai lapset mieluummin viettäis loman vaikka Rodoksella, mutta lähdetään taas kiertämään Visby?
Vastaukset 39
Vanhimmat
Vaimon kanssa mietittiin mihin mennään. Matkan varrelle katsotaan muutama hotelli lähitienoille satamasta, jos alkaa lapsia tai vaimoa tympimään veneessä niin mennään hotelliin yöksi tai kahdeksi. Lomalla ei saa stressata! Lapsiperheenä vedetään lasten ehdoilla...
Tästä tuli mieleen eräs tarina. Naispuolinen henkilö kertoi, miten oli kouluaikoina katkeraa, kun joutui joka kesä vain veneellä, vieläpä pienellä, saaristoon. Kaverit kertoivat syksyllä matkoistaan ulkomaille.
Mitäpä kyseinen henkilö nyt sitten aikuisiässä tekikään? Kiertää saaristoa ja Itämerta isommalla veneellä, usein iäkäs äitinsäkin mukanaan. Ja on siis veneensä kippari. Ja muisteleepa niitä lapsuuden purjehduksia suurella lämmöllä.
...on turhaa. Mulle riittäisi päiväpurjehdukset ja ehkä joku visiitti Tallinnaan, mutta vaimolle vene on kesämökki ja hän haluaa asua veneessä enemmän kuin minä. Kesällä mennään minne vaimo haluaa ja ollaan pääsääntöisesti luonnonsatamissa Saaristomerellä ja Ahvenanmaalla. Ei ole lapsia mukana.
Ollaan purjehdittu yhdessä jo ennen kuin mentiin naimisiin. Lapset on kaikki purjehtineet myös ensimmäisestä kesästään lähtien. Purjehtimesesta on tullut kesäinen elämäntapa. Joskus on miettitty, lähdettäisiinkö kesällä etelään, mutta aina tultu siihen tulokseen, että miksi lähteä pois Suomesta, kun kesä täällä on parhaimmillaan, pitkät päivät jne. Etelään on menty syksyllä, talvella ja keväällä.
Nykyään meillä on mennyt siihen, että vaimo ja lapset tahtoo mennä jonnekkin (yleensä ei samoihin paikkoihin) ja sinne sitten mennään. Minulle jää tehtäväksi sitten suunnitella vaihtoehtoisia reittjä ja uusia paikkoja näiden välillä. Mitään tiukkoja aikatauluja ei toki tehdä ja sääolot otetaan luonnollisesti huomioon. Välillä pysähdytään luonnonsatamiin tai jäädään ankkuriin. Turhia paineita vältetään. Mutta toisaalta silloin kun on sellainen keli, että matkataittuu, niin silloin sitten mennään vaikka parivuorokautta yhteen menoon, jää sitten aikaa olla perillä.
Veneessä toki on kaikki mukavuudet, jos ei nyt ihan sentään mitää luksusta (mitä se voisi veneessä olla?) Taulu TV ja DVD:t sekä riittävästi tilaa omalle perheelle.
"..ei nyt ihan sentään mitää luksusta (mitä se voisi veneessä olla?) "
Otetaan esimerkki. Jos Erkin vene on vanha ja pieni niin:
Erkin vaimon mielestä vene olisi ihan luksusta, jos siinä olisi iso jääkaappi ja kunnollinen kylppäri lämminvesisuihkuineen.
Erkin teinityttärien mielestä vene olisi luksusta, jos vene olisi uusi ja heille siellä omat tilavat hytit. Ja vene olisi Välimerellä. Ja siinä olisi iso uimataso.
Erkin vieraitten mielestä vene olisi luksusta, jos siellä olisi tilaa liikkua, sisällä pää ei kolhisi kattoon ja heille olisi omat hytit ja oma kylppäri.
Erkin mielestä vene on luksusta, kun se on skandi, olkoon vaikka pieni.
Aivan ilmeinen avioerotapaus. Erkki odottelee että tytöt häipyvät maailmalle nurkista narisemasta ja sen jälkeen jättää vaimon suihkuttelemaan itsekseen.
Loppuelämästä sitten voi nauttia ja hyvällä säkällä löytyy merihenkinen partneri joka osaa arvostaa elämän pieniä kauniita hetkiä.
Mutta voihan olla että Erkki jaksaa kuunnella eukon natkutusta kunnes infarkti armahtaa :-(
kestäisi vanha erkkikään. kyllä erkki varmaan myöntyisi perheen vaatimuksiin ja seilaisi pavarialla etelässä ihan simona.
Kaiken aikaa yhtykää, Simon kelkkaan ryhtykää, kukaan ei nyt ilman jää - Simo järjestää!
perheenisänä joustaa periaatteistaan ja venemessuilla allekirjoittaa uuden, ison Bavarian hankintasopimuksen. Ja kaikki saavat luksuksensa. Erkkikin, kun kesällä ruorin takaa katsoo ensi kerran uuden ison spinnun aukenemista.
[melkein maksettu mainos]
Uusia yrittäjiä FiFi-kennelin portilla näköjään.
minä kanssa aloin ihan miettimään, että mitähän luksusta se uusi "iso" Bavaria tarjoaisi.
Olisiko se kipparille 77 m2 purjealan sijaan 67 m2. Vai kenties teinitytöille 2 vessan sijaan yhden vessan peileineen? Vai vaimolle alituista ison trimmausta sen sijaan, että voisi ottaa aurikoa kun perheen MIES hoitaa selän takana olevan ison skuutin samalla kun genoaa skuuttailee. Vai olisiko se sitä, että syvä rautaköli estää satamaan menon 20-30 tunnin purjehtimisen jälkeen Ölannissa? Niin, kertokaa te.
Erkki on ihana!
Kunpa meidän Perttikin tekisi noin. Mutta ei, on se sellainen jöröjukka.
Siis mitä Bavaria tarjoaa?
"Vai vaimolle alituista ison trimmausta sen sijaan, että voisi ottaa aurikoa kun perheen MIES hoitaa selän takana olevan ison skuutin samalla kun genoaa skuuttailee. "
Purjehdin veneelläni joka vuosi myös yksin. Voin hoitaa veneen yksin myös silloin, kun vaimo on mukana, jos hän haluaa ottaa aurinkoa. Miksei saisi?
"Vai olisiko se sitä, että syvä rautaköli estää satamaan menon 20-30 tunnin purjehtimisen jälkeen Ölannissa?"
Onko Bavariassa muita kokoisiaan veneitä syvempi köli? En tiennytkään, luulin sen olevan palstan ihanneveneitä matalamman. Kerro tarkemmin.
"Vai kenties teinitytöille 2 vessan sijaan yhden vessan peileineen? "
Hmm, ainakin minun Bavariassa on 2 vessaa isoine peileineen. Tai paremminkin kylppäriä.
Merkillinen, jos kohta ärsyttävä tapa tuo lainausten käyttö! Teetkö samoin myös normaalissa keskustelussa, eli toistat kysymykset ja kommentit ennen omia kommenttejasi? Sisältöön en ota kantaa. Besserwisser mikä besserwisser...
kanssa
"Besserwisser mikä besserwisser... "
Miten tuohon pitäisi vastata?
Vastavuoroisesti voisin minäkin tarjota Sinulle neuvon Ernst Hemingwayn sanoin:
"Olennaisin lahja hyvällä kirjoittajalla on sisäänrakennettu, iskunkestävä paskanpaljastin. "
vuonna Erkit ja vaihtaa vanhan purkin ****riaan. Venemessujen jälkeen sen varmaan kuulee. Lissuli myöhästy, ois pitäny ruveta kutiteleen Perttiä jo syksyllä.
En ole nähnyt Bvariaa, jossa ison skuutti olisi hyvin ruorimiehen käsillä. Lyhyt levangin pätkä kulkuaukon edessä ja köydet parhaassa tapauksessa vedetty spryhoodin alle. Joo, tiedän että autopilotti..., mutta ei kuitenkaan ole sama asia, jos skuutti olisi hyvin käsillä.
En tiedä mikä on palstan ihanne vene. Omassa 11,5 m pitkässä kuitenkin syväyttä vain 1,67, köli lyijyä ja 2950 kg.
Onko sulla vielä kylppäreiden lisäksi peräkajuutassa lipasto peileineen? Kunnon veneissä on jo tässä alle 40 jalan luokassa.
.. rätit kotiin ja antaa koneen hoitaa hommat.
Nolaakohan sitä ittensä kun tällä palstalla ihan vakavissaan pohdiskelee ja vastaa kysymykseen joka on jokaiselle varsin henkilökohtainen. Eivät purjehtijat tässä ole mitenkään homogeeninen joukko. Minulle ei esimerkiksi tulisi mieleenkään majoittua hotelliin jos vaan pääsen olemaan veneessä yötä! (no, poislukien se yksi myrsky-yön jälkeinen päivä, kun vene oli lotimärkä jolloin huone motellista oli enemmän kuin tarpeen).
Mitä tavoitteita ja toiveita lomalla ja lomapurjehduksella?
- laittaa työpuhelin kiinni!
- nauttia elämästä, sellaisessa ympäristössä jossa työasiat unohtuvat
- toivotaan hyvää säätä - nautitaan siitä mitä vastaan tulee
- nähdä uusia paikkoja
- käydä vanhoissa tutuissa paikoissa, saunoa Lehtman motellilla, tavata tuttuja
- tavata ystävien venekunta, seilata jonkun matkaa eskaaderina tai pongata oman pursiseuran vene kaukana kotisatamasta ja vaihdella kuulumisia
- vaimo haluaa shoppailla - minä en
- syödä hyvin, ravintoloissa ja etenkin veneessä, savustettua nokkakalaa (tuulehaug) pitäisi maistaa, ostaa uusia perunoita ja suoraan savupöntöstä kalastan tuotteita
- istuskella onkimassa, ihan yksin ja hiljaa, joskus jopa halstrata saalista
- purjehtia, pari kolme legiä yli yön katsellen auringonlaskun ja nousun
- nauttia merestä, pärjätä merellä, päästä satamaan!
Kyllä se on ME joka on päättänyt minkalaisella veneellä liikutaan. Nykyinen vene aika pieni ja vanha, mutta tykätään siitä molemmat paljon! Veneen myi meille 80-vuotias pariskunta, joka oli sen viisikymppisinä ostanut uutena. Tässä siis kommentti siihen kuinka vanhana pitäisi siirtyä katettuun ohjaamoon :-)
Vaimon kriteerit venehankinnassa:
- yleinen siisteys ja etenkin sisustuksen kunto
- seisomakorkeus
- leveät punkat ja paksut patjat (tämä on erityisen tärkeää, patjat 12,5 cm 7 cm profiilivaahtomuovipetari)
- riittävästi tarttumakahvoja sekä sisällä että ulkona
Minun osani venehankinnan päätöksenteossa on arvioida purjehdusominaisuudet ja tekninen laatu. Eipä tässä ole ollut koskaan suurempaa ongelmaa, ainakaan sen jälkeen kun on päästy venehankinnasta yksimielisyyteen.
Kuka päättää kuinka pitkiä päivämatkoja? Minä se taidan olla, koska minä pääosin istun pinnassa ja valvon suurimman osan ajasta jos mennään yön yli. Vanhemmiten tosin ei jaksa enää niin kuin ennen - kun lapset olivat pieniä niin pitemmät legit mentiin aina yön yli, satamaan saapuminen heti kohta herättyä on lapsille parasta.
Loman alkuun on tullut tavaksi tehdä yksi pitempi legi, sen avulla irtautuu arjen huolista ja työasiat unohtuvat. Haminasta katsellen on sama matka Hankoon tai Haapsaluun, ensi kesänä homma vielä helpottuu kun ei tarvitse pistäytyä Orrengrundiin tai Glosholmeniin vaan voi ottaa kurssin keskemmälle lahtea ihan säiden, tuulensuunnan ja mielialan mukaan.
En usko että vaimo haluaa sen enempää luksusta kuin mitä purjehdusloma tarjoaa. Tytär tulee vielä mukaan ja tykkää kovasti, näin olen ymmärtänyt. Toteuttaa muuten unelmansa ja lentää tänään Dominikaaniseen Tasavaltaan liittyäkseen kolmeksi viikoksi Helenan miehistöön (Kuuban kautta Meksikoon). Pojalla tuossa iässä taitaa hormonitoiminta häiritä sen verran ettei kovin pitkiä jaksoja merellä jaksa olla :-)
Yksi kesä kun oli taloremontti ja muutenkin työelämä hulluimmillaan vene oli koko kesän kuivilla ja tosiaan vietettiin loma Rohdoksessa. Olihan se mukavaa vaihtelua, mutta eihän siitä purjehduksen korvikkeeksi ole, eihän?
Tosiaan, Visbyssä voisi ensi kesänä käydä, tai Bornholmissa johon on vaan meinattu mennä. Purjehdittiin aikoinaan Tanskaan kun lapset olivat pieniä, mutta pitempiä purjehduksia on viime vuosina haitannut ylenmääräinen työnteko. Viime kesänä sentään tuli käytyä Kuressaaressa. Saimaan seilaamisesta aina haastellaan, mutta sitten lopulta veri vetää merelle. Saaristomeri on tullut niin ruuhkaiseksi, ettei sinne tee heinäkuussa mieli.
Meitä on moneksi, mutta pääosin aikamoisen leppoista porukkaa löytyy satamista, sekä purjein että moottorilla liikkuvat sama juttu. Tällä palstalla esiintyvää ilkeilyä ja kastijakoja ei tapaa, ehken nämä nuivasti toisten veneisiin tai veneilyyn suhtautuvat eivät moisia asioita ilkeä sanoa päin naamaa? No, eipä tietenkään, nolaisivat vaan itsensä vielä pahemmin kuin minä tämä kirjoittaessani.
Entäs kysyjä, mitä itse haluat lomapurjehdukselta?
Ps. Eipä enää kuin nelisen kuukautta vesillelaskuun!
Ei ole mitään lisäämistä eikä pois ottamista. Mikä tosiaan voisi enemmän luksustakaan olla kuin kesä merellä.
vielä se että merivesi olisi puhdasta ja kirkasta ja lämmintä. ja olis lämmin aurinkoinen päivä.
"Entäs kysyjä, mitä itse haluat lomapurjehdukselta? "
Purjehdukset ovat olleet aika vaihtelevia, nykyään rauhallisempia tyyliin 100 nm viikossa yleensä vaimon kanssa tai miehistössä myös lastenlapsia, välillä vanhempineen. Viime vuodet jo tuttuja suosikkisaaria (ja -satamia) kierrellen. Yleensä minä saan sanoa purjehduksen suunnan, vaimo kyllä sitten asettaa kelirajat yms.
Mukavuudenhalu on kasvanut, vene vaihdettiin jo vuosia sitten reilusti isompaan yli 12 metriseen lähinnä 3. kajuutan vuoksi ja miehistön mukavuudeksi, saman tien paremmin Välimeren ja Karibian reissuun sopivaksi (Atlantin ylitykset vaimo teki lentokoneella, työn takia, ehkä muutenkin mieluummin näin). Silloin tuli muutamassa vuodessa yli 20.000 nm, nyt vuosittain vain noin 1.000 nm.
---------
Muuten, on mielenkiintoista, että yksikään tuohon lomakysymykseen nyt vastanneista ei tunnu harrastavan sellaista kovaa menoa, mistä monissa jutuissa tällä palstalla kerrotaan. Ehkä matkanteko leppoisin päiväetapein on kuitenkin ihan tavallista ja hyväksyttävääkin.
Loma on luksusta, kaikki muu on sen seurausta.
Loman käytössä on tärkeintä, että voi päättää milloin mennään ja mihin mennään vai mennäänkö tänään mihinkään.
Mikäli on päätetty lähteä purjehtimaan ja sataa, pistetään sadevehkeet niskaan ja nautitaan. Mikäli tuulee kovaa, reivataan ja nautitaan suolaveden pärskeistä, tuulen vinkunasta. Joskus harvoin kun tuulee "sopivasti" ja aurinko paistaa nautitaan purjehduksesta ja merestä, joka toivottavasti säilyy edes enempää pilaantumatta tuleville sukupolville.
Loman vietossa on antoisaa jos voi ankkuroida veneen tuulensuojaiseen laguuniin, nauttia hyvästä ruuasta, juomasta ja seurasta.
Luksusta on aina ollut, kun loma on alkanut ja heti töiden jälkeen on päästy seilaamaan. Tultu takaisin juuri ennen loman loppua ja siinä välillä ollaan käväisty uusissa paikoissa. Pieni "tsemppi" jonkun kryssiosuuden tai pikkuhankaluuden kanssa auttaa unohtamaan kaikki muut arkielämän murheet.
Vuosien mittaan vain on täytynyt mennä yhä kauemmaksi uusia paikkoja hakemaan. Itämeren ja Pohjanlahden jälkeen vuorossa oli Pohjanmeren eteläosa (n. 30 v sitten), sen jälkeen muutaman kerran Skotlantiin, sitten tuli Norjan länsirannikon vuoro. Kauemmaksi lomalla ei oikein ehtinyt, kun varapäiviä piti jättää huonojen säiden varalle eikä töistäkään haluttu myöhästyä. Nyt työt ei enää estä.
Leppoisaa purjehtimista avomeriseilauskin on. Yleensä toinen yö on huonon nukkumisen takia raskas, mutta sitten avomeripurjehduksen rytmiin tottuu - vaimokin on tosissaan tykännyt. Viime vuosina ensimmäinen pysähdys Hangon jälkeen on ollut joko Kalmar tai Köpis, aikaisemmin Chrö ja Kiel. Ajattelin tilata Islannin kartat, kun siellä ei vielä olla käyty...(Pallo kierrettiin joitakin vuosia sitten ja mieli tekisi tehdä sekin uudelleen eri reittiä käyttäen).
Vakavissani suosittelen muillekin purjehdusreviirin laajentamista. Meri on yhä puhdas Itämeren ulkopuolella, jonne ei sittenkään ole kovin pitkä matka. Pitää vaan muuttaa asenteita ja lähteä. Ei se mitään "kovan menon" harrastamista ole. Itse nimitän sitä kiireettömäksi ja rentouttavaksi purjehtimiseksi. Ihmiset on niin erilaisia. Meikäläistä stressaa pelkkä ajatuskin heinäkuisista päiväpurjehduksista ja täysinäisistä satamista.
Saaristopurjehdus on parhaimmillaan heti jäiden lähdön jälkeen, kun haahkat kaakattavat ja satamat on tyhjillään. Sekin on luksusta, kun räntää sataa ja veneen kamiina lämmittää mukavasti...Pikku asioistakin voi nauttia.
Mukavia purjehdusajatuksia muillekin, ilman stressiä!
oli sekä luonnonsatamissa ja kaupallisissa hyvin tilaa Turun ja Tukholman saaristossa heinäkuussa. Mastojen määrästä näkyy helposti, jos joku paikka on täynnä. Legille lähtiessä kannattaaa miettiä joku varasatama, jos aiottu kohde on huono, esim. muuttuneen sään takia.
Siis onko mahdollista, että vaimo haluais vähän luksusta tai lapsenlapset mieluummin viettäis loman vaikka Rodoksella?
Mitä muuten tarkoitat "sellaisella kovalla menolla"? Minun mielestäni melkosen moni tässä vastanneista kertoo harrastavansa avomeripurjehdusta ja tyypillisiä "iltapäivällä perille vierassatamaan, että mahtuu" -veneilijöitä ei juurikaan ole vastaajien joukossa, saati sitten järvipurjehtijoita.
Minä olen muuten sinua onnellisemmassa asemassa, minun ei tarvitse hankkia kolmatta kajuuttaa "miehistön takia". Seilatkoot tutut omalla paatillaan, jutellaan sitten satamassa jos tavataan. Tämä on tietysti mentaliteettikysymys: kaikki eivät viihdy yksin, eikä osa kestä olla puolison kanssa kaksin. Jotkut tuntevat vain laumassa olonsa kotoisaksi, jotkut taas ahdistuvat liiasta porukasta etenkin niin ahtaassa ympäristössä minkä vene tarjoaa. Niin makaa kuin petaa - jokaiselle makunsa mukaan!
sävyyn kirjoitettu juttu.
Vatsahaava pahana?
Mikä siinä niin hapoille pisti? Minä luin sen vielä toiseenkin kertaan, enkä päässyt sen enempää perille, mikä edellisessä olisi pahasti sanottu. Minulle siitä paistoi "antaa kaikkien kukkien kukkia"-asenne.
Ei ole sappivaivaakaan, vähän selkä kolottelee.
Ei ollut tarkoitus olla ilkeä, negatiivisinta kai oli kysymys joka oli vain lainattu ketjun ensimmäisestä viestistä? En sitä itse edes keksinyt.
Tosiaankin, pyrin olemaan rakentava. Meitä on monenlaisia, toiset tarvitsevat purteensa porukkaa toiset taas seilaavat mieluummin yksin tai kaksin. Eikä siinä ole mitään ihmettelemistä eikä arvolatauksia kummankaan ihmistyypin suuntaan. Jos purjehtii mieluummin isolla porukalla tai on lapsia kuin lahkolaisperheessä, niin luonnollisesti tarvitsee myös ison veneen. Luitkos sen jutun Hesarista jossa pariskunnalla oli 105 lastenlasta? Meitä on moneksi!
ymmärtää:
"Eikä siinä ole mitään ihmettelemistä eikä arvolatauksia kummankaan ihmistyypin suuntaan."
Niinkö, ei arvolatauksia?
"Jos purjehtii mieluummin isolla porukalla tai on lapsia kuin lahkolaisperheessä"
Vertaus lahkolaisperheeseen antaa viestille voimakkaan arvolatauksen.
"Jotkut tuntevat vain laumassa olonsa kotoisaksi"
Sanan laumassa käyttö joukossa- tai porukassa-sanojen sijaan antaa lauseelle negatiivisen sävyn, arvolatauksen.
"Niin makaa kuin petaa - jokaiselle makunsa mukaan!"
Sanontaa 'Niin makaa kuin petaa' käytetään yleensä hieman alentavassa, moittivassa tai halvenavassa tarkoituksessa.
mieti juttujasi.
"Niin makaa kuin petaa" -sanonnan tuntee alentavaksi, moittivaksi tai halventavaksi ainoastaan se koira johon kalikka kalahtaa!
En nyt jaksanut etsiä enää sitä viitettä, jossa puhuttiin sananlaskujen käytämisestä värittämään kirjoittamista. Etsi itse. Tuo Wikipedia sanoo saman lievemmin:
Wikipedia:
Niin makaa, kuin petaa.
merkitys: teoilla on seurauksia, huonosti tehty työ voi haitata myöhemmin
Voit googleta "niin makaa kuin petaa".
Noin 1000 vastausta, lähes poikkeuksetta vastuuttava, enemmän tai vähemmän negatiivinen painotus, usein hieman halventavassa mielessä.
Vuosituhannen vaihteessa siirrettiin vene Välimerelle. Aluksi purjehdus siellä oli sellaista kulttuurimatkailua tyyliin Daphne/Shildt (niitä kuninkaallisia tai kenraaleja ei näköjään enää nykyisin tapaa). Nykyisin se lomailu on enemmän uimista luonnonlahdissa ja pikkusaarten & -kylien kiertelyä. Mukavaa, kun on kirkas vesi, lämmintä ja aurinkoista. Eikä uikkareitten lisäksi muuta asua tarvita kuin T-paita ja shortsit, kun välillä mennään kaupungille/ravintolaan tai ostoksille.
"Lomapurjehdukset" ovat yleensä 4-6 vk mittaisia ja niitä 2-3 vuosittain, kun työt ei enää paina. Kahdestaan, välillä mukana pistäytyy jälkikasvua tai tuttavia. On koluttu Espanjaa, Marokkoa, Ranskaa, Italiaa, Maltaa ja nyt vene on Kreikassa, vuorossa myös Turkki. Oletan, että vielä ainakin muutama kesä menee pääosin Välimerellä. Saa nähdä mikä sitten kiinnostaa ja mitä jaksaa tai viitsii.
Sanoisin vaan että, jos käytte neljän-viiden viikon aikana kesällä Bornholmissa tai ryygenissä, niin aika rankkaa se kumminkin on, jos kahdestaan vaimon kanssa menee. Kyllähän siellä käy, mutta kysymys on enemmän työstä ja projektista kuin lomanvietosta. ja paljon riippuu keleistä, niitä pitää seurata tosi tarkkaan.
Eihä Bornholmissa käyntiin tarvita kuin 3 - 5 pidemää vetoa, ja Rügenissä käyntiin ei juuri sen enempää tarvita. Meille on lomaa se, kun vetäistään jonnekkin ja ollaan siellä muutamvuorokausi ja taas vetäistään jonnekkin muualle. En ymmärrä ihmisiä, jotka vuodesta toiseen sahaa väliä Helsinki - Marianhamna. Eikä se ole todella tylsää? Venehän on kuitenkin liikkumista varten. Vaikka ei kahden pisteenvälillä, mutta jonnekkin kuitenkin halutaan mennä. Näin ainakin erottaisin veneen saarimökistä.
Kun kauan sitten aloitin harrastuksen, oli M-hamina ensimmäisen kesän tavoite. Jopa Kihdin selkä tuntui silloin isolta ja perille pääsyssä oli saavuttamisen iloa. Luulen, että monille aloittelijoille Ahvenanmaa on yhä kesäloman purjehdustavoite - ymmärrän heitä hyvin.
Ymmärrän myös sinua, koska itsekin teen mielelläni "3 - 5 pidempää vetoa". Tosin niiden vetojen jälkeen olen Bornholmia tai Saksaa kauempana. Ehkäpä sinäkin innostut pidentämään vetojasi, jolloin siniristilippuja näkyisi nykyistä enemmän muuallakin kuin Itämeren satamissa. Purjehdus on hieno harrastus. Jokainen seilaa tyylillään eikä kenenkään harrastus ole vähemmän arvokas kuin jonkun toisen!
matkapurjehdus yber alles;-)
jos matkapurjehdusta tulee joskus kehuttua, mutta on se vaan niin kivaa. Viime kesänä Oslossa ja ensi kesänä Pohjanmerelle.