Olen aiemmin jo kertonut täällä ongelmastani, mutta nyt sais kuulla suoraan mieheni suusta että hän epäilee todellakin ettei odottamamme lapsi olisikaan hänen. Kuinka voin jatkaa elämääni hänen kanssaan, jos hän todella luottaa minuun niin paljon? On mielessä käynyt myös sellainen vaihtoehto että hänellä itsellään olisi toinen nainen ja jos hän saisi minut syyllistettyä johonkin niin pystyisi helpommin olemaan sen toisen naisen kanssa ja jättämään minut ja vauvan syyllistämättä itseään. Olen ihan pihalla! :(
Mies epäilee pettäjäksi
Täys ääliö
18864
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
kaikki kolme
pelaa,ni avatkoon oven ja lähteköön..voit vinkata isyystestin tekemiseen..mutta outo epeli on,ku tollasia latelee..kai hää o epävarma ja tekee kasvua aikuiseksi tai sitten hän testaa sua kierolla tavalla?tollaisilla syytöksillä tuskin hyvää parisuhdetta saa aikaiseksi.ja sehän on miehen häpeä!
siis että se on kyllä ääliö...sano sille vaikka että tehään isyystesti lapsen syntymän jälkeen..vaikka tuskin sä siihen enää sen jälkeen luotat..tai en tiedä.
mutta sun aiempaan kysymykseen vastanneena kyllä harmittaa tosi paljon että se ei voi sua uskoa, siis ihan käsittämätöntä, mä en tiedä mitä sanoa. toi toinen nainen tuli kyllä mieleen, kun se ite tolla tavalla sua epäilee, ilman mitään syytä..
siitä puhumisesta ei siis ollut mitään apua?
Mistä miehesi olisi voinut saada epäilyksensä? Jos hän ei voi saada lapsia...
.......
Olenko luovuttaja jos jätän asian selvittämättä ja lähden vain pois? Mutta tuntuu etten yksin saa asiaa selvitettyä, mies vain haluaa tietää mitä minä ajattelen ja ei omia suunnitelmiaan halua kertoa, myötäilee vain minun sanojani nyt.
mä niin kauheesti toivoisin että sun asiat selviäis parhain päin..en yhtään tiedä mitä sanoa..
mietin tossa äsken että jos mies on kiinnostunut sun mietteistä, niin miten se sitten syyttelee sua tms...ihan oudolta se kuulostaa..siis että epäilee että lapsi ei ole hänen, mutta kuitenkin haluaa kuulla mitä sä ajattelet..
kukaan ei sun puolesta voi sanoa teetkö oikein jos vaan lähdet selvittämättä asioita..asioilla on aina kaksi puolta, toisaalta tollanen mies ei ole sun ja vauvan arvoinen, toisaalta taas voi olla että olis parempi selvittää asiat kun vain lähteä..eli hirveen vaikea neuvoa..mutta toisaalta, ootko ajatellu että haluaisitko sä vielä jatkaa sen miehen kanssa? en ihmettele kyllä yhtään jos et halua, mutta en kyllä ihmettele vaikka haluat..paha sanoa kun en sinua tunne..
mutta jos yleistän asioita, mitä ei yleensä kyllä sais tehdä, niin ajattelisin ehkä että kannattaa ainakin yrittää tehdä jotain selvyyttä asioihin, vaikka se johtaisikin siihen että sä lähdet vauvan kanssa pois...silloin et todennäköisesti jää miettimään että mitä jos olisin selvittänyt asioita.. tarkotukseni ei siis ole kuulostaa mitenkään neuvojalta tai ei ole tarkoitus tuomita sua millään tavalla (toivottavasti mun kirjotuksesta ei sitä käsitystä saakaan), koska mä olen sun kanssa aiemminkin tästä muistaakseni kirjotellut, ja mä olen täysin sun puolella tässä asiassa. jos saa kysyä, niin onko sulla muuten tukiverkostoa? esim vanhempia tms?
mun äskeinen pidempi viesti tuli, kone nimittäin tilttas...taas...tai siis nää sivut...
testeihin vaan, jos se sitä haluaa..tai en tiedä mitä tossa tilanteessa oikein pitäisi tehdä..
toivottavasti kaikki selviää kuitenkin lopulta jotenkuten, tsemppiä! ja muista että vauva ja sinä olette ne jotka merkitsee eniten.
Tänään todella räjähdin - siis sanoin kaiken mitä mielessä oli - kun sain tilaisuuden. Emme riidelleet vaan juttelimme vakavasti tulevaisuudesta. Mies kertoi että oli tullut petetyksi todella pahasti edellisessä suhteessaan. Ja todella rakastaa minua ja tulevaa lastamme, pelkää vain kuollakseen että kuinka kävisi jos paljastuisi että kaikki ei olisikaan niin kuin on. Aloin ymmärtää häntä kun hän kyyneleet silmissä asiaa selitti - hän taitaa olla todella herkkä kovan kuorensa alla. Minun oma rakas.
ihanaa että saitte vihdoin puhuttua kunnolla, se yleensä kummasti puhdistaa ilmaa, vaikka joutuisi huutamaankin.
tuli tosi hyvä mieli nyt kyllä sun puolesta, onneks et vaan lähtenyt ja jättänyt asioita selvittämättä, mulla oli vähän sellanen tunne jo sillon kun ekalla kerralla kirjotit, että kyllä toi homma kuitenkin jotenkin järjestyy.
nyt vaan paljon iloa, onnea ja rakkautta teidän pienelle perheelle, ja onnea loppuraskauteen!
te siis jatkatte yhdessä...?! toivottavasti mun kommenteista oli edes jotain apua, vaikka en kyllä ite odottaja olekaan....
hyvää uutta vuotta! :)
teko-itkua
Minunkin mieheni heitti isyydestään epäilyksen tultuaan uuden vuoden pikkuhiprakassa ennen nukkumaanmenoa. Minä kun olin ollut päivää ennen lapsen alulle laittamista hurvittelemassa eri kaupungissa ja mukana oli sinkkumiehiä. Keskustelumme asiasta ja hän valitteli kovasti ettei saa ajatusta mielestään. Seuraavana päivänä juteltiin uudestaan ja hän sanoi uskovansa kyllä minua, mutta heikkona hetkinä ajatus tulee mieleen. Mieheni on herkkää sorttia ja sanonut isyyden varmaan olevan suurin asia, mitä on koskaan saanut aikaiseksi.
Mielestäni teidän kannattaa keskustella asiasta, miehesi pään sisällä tuo ongelma eniten näyttää olevan.Hienoa, että hän on uskaltanut ottaa asian esille, jotta voitte siitä keskustella. Eiköhän se lapsi sitten omalta tunnu kun syntyy. Tsemppiä teille!
sanaa!!
Olen todella onnellinen etten jättänyt asiaa kesken ja vain lähtenyt, olisin taatusti miettinyt sitä joka päivä ja elämä olisi ollut ainakin jonkin aikaa vielä vaikeampaa.
Puhuminen auttaa - vaikka sitten tuntuisikin että juttelisi yksinään. Kyllä se toinen kuitenkin taitaa kuunnella ja varmasti on vakuuttunut että toinen on tosissaan. :)
miehethän kokevat tämän vanhemmaksi tulemisen ihan eri tavoin eli voi kokea itsensä vieraantuneeksi senkin takia. Luin just MLL:n vanhempainoppaasta, että miehille on usein vaikeaa nähdä naistensa äitiintyvän jo odotusaikana esim. naisten halut voivat vähentyä ja miestä kohdellaan tulevana isänä (vaikkei tämä oikein osaa itseään vielä isäksi tunnistaa) eikä haluttavana miehenä. Eli voiskohan toi vieraantuminen edesauttaa myös isyytensä epäilemistä-kun ei tunnu vielä todelliselta.
Testasin tänään herkkää avokkiani lopettamalla vauvakeskustelut ja kehumalla tämän seksikästä ulkonäköä ym. Kovasti sain positiivista vastakaikua.Luulen että vastaavasti huomioimalla miehesi,vahvistat myös liittoasi ja miehesi uskallusta kasvaa isäksi.
Olemme lähtö tilanteessa, kuinka tämä asia ei voi selvitä lopullisesti? Hetken jo luulin ja uskoin. :( Miksi hän kuitenkin puhuu niin että haluaisi yhteisen tulevaisuuden ja että asiat ovat selvät?? En näe enää muuta mahdollisuutta kuin perääntyä luovuttajana häntä koipien välissä. :(
tyhjäämään pääsi,joo riitely voi johtaa siihe,et et saat vielä monoa mahaasi