Hei vaan!
Tilanne tämä: olen parikymppinen nainen, joka on noin yleisesti ottaen tosi elämänhaluinen, iloinen, haluaisin työskennellä ihmisten kanssa, perhesuhteet kunnossa, samoin poikaystävän kanssa, MUTTA... minulla on varmaankin sosiaalisten tilanteiden pelko. Punastun töissä, punastun kaupankassalla, kaverille puhuessa... ihan kaikesta! Se ahdistaa, koska en halua olla tällainen, olen oikeasti kaikkea muuta, mutta tuo punastuminen syö jo ihan kaikkea arkielämääni liittyvää! En kehtaa/uskalla puhua asiasta ihan suoraan kenenkään kanssa... mikä tähän auttaisi? No, ajattelin kuitenkin rohkaistua ja mennä huomenna lääkäriin... punastelen sielläkin sitten! Mitä te samassa tilanteessa olevat olette tehneet? Mitä lääkäri sanoi tai neuvoi tekemään? Miten suhtautui ja miten kerroit asiasta? Oletko päässyt tämän yli? En pysty normaaliin elämään kohta enään.
Tilanne tämä: olen parikymppinen nainen, joka on noin yleisesti ottaen tosi elämänhaluinen, iloinen, haluaisin työskennellä ihmisten kanssa, perhesuhteet kunnossa, samoin poikaystävän kanssa, MUTTA... minulla on varmaankin sosiaalisten tilanteiden pelko. Punastun töissä, punastun kaupankassalla, kaverille puhuessa... ihan kaikesta! Se ahdistaa, koska en halua olla tällainen, olen oikeasti kaikkea muuta, mutta tuo punastuminen syö jo ihan kaikkea arkielämääni liittyvää! En kehtaa/uskalla puhua asiasta ihan suoraan kenenkään kanssa... mikä tähän auttaisi? No, ajattelin kuitenkin rohkaistua ja mennä huomenna lääkäriin... punastelen sielläkin sitten! Mitä te samassa tilanteessa olevat olette tehneet? Mitä lääkäri sanoi tai neuvoi tekemään? Miten suhtautui ja miten kerroit asiasta? Oletko päässyt tämän yli? En pysty normaaliin elämään kohta enään.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Punastelu on söpöä, mulla menee taju kun edes näen ihmisen.