Jos kaikesta ehkäisystä ja varovaisuudesta huolimatta joutuisin raskaaksi tekisin abortin. Joko yrittäisin savustaa alkion itse ulos tai menisin suoraan lääkärille, en ole varma. Mutta elävänä se ei minusta poistuisi. Olen kamala, julma ihminen joka ajattelee etupäässä omaa hyvinvointiaan. Myönnän sen, en ylpeile sillä, mutta asia on ollut jo pitkään näin ja jo pelkän raskauden ja äitiyden ajatteleminen saa minut voimaan pahoin.
En kestäisi ajatella, että maailmassa on ihminen, joka on osittain minun aineksistani. Olisiko se yhtä onneton tapaus kuin minä? En hitto soikoon haluaisi nähdä ihmisen kehittyvän ja alkavan muistuttaa minua! Eihän niin välttämättä kävisi, mutta en taatusti halua ottaa sitä riskiä, että näkisin itseni lapsessani. Hirveää! Nyt taisi jo käydä ilmi kaikille, etten siis usko koskaan hankkivani biologista jälkikasvua. Se pitää paikkaansa näillä näkymin. Pelottavaa ajatella, että jossain vaiheessa ruksahtaisi jokin biologinen kello käyntiin ja tulisi pakkomielle lisääntyä. Puistattavaa...
En myöskään haluaisi, että minun syystäni joku joutuu näkemään tämän maailman tulevaisuuden edes kolmenkymmenen vuoden päästä. Minulla on hyvin pessimistinen näkökanta maailman kehitykseen ja epäilen, että tulevaisuudessa ihmiskunnalla ei mene häävisti. Luulottelua kenties, mutta näkemyksiini nojaten uskallan sanoa, että tietyllä tavalla vastuullista. Maailma on sitä paitsi pullollaan kodittomia lapsia. Tuntuisi kovin irstaalta valmistaa lisää. (juu niin "eikö tunnu irstaalta murhata pläpläp.." jep jep).
Ja lopuksi. Minusta ei olisi nyt, eikä varmaan tulevaisuudessakaan äidiksi. En pidä lapsista. Näen heissä heijastumia synkästä tulevasta ja hemmotellusta elintasolapsuudesta, jonka myötä he ovat oppineet roskaamaan, olemaan välinpitämättömiä ja piittamattomia luontomme rajallisista resursseista ja toisita ihmisistä ja rakastamaan liiaksi materiaa. Se ei ole yksin vanhempien syy. Jotain mätää on yhteisöissä ja yhteiskunnassakin.
Minun sisälläni olisi lapsen konkreettisesti kehno aloitta kehityksensä. Ruumiini on aliravittu enkä saa levättyä tarpeeksi. En luovu tupakan poltosta. Enkä viinistä. Olen tekemisissä kemikaalien kanssa toissä ja kotona. Sydämeni lyö liian nopeasti.
Tämä kuulostaa oudolta, mutta en kestä kovia ääniä ja melua. Repisin lapseni kappaleiksi kun se huutaisi. Tai sitten hysteria tarttuisi minuunkin ja huutaisin lapsen vieressä kunnes molemmilta loppuu happi. Mieleni ei taida olla aina ihan vakaa ja voin kaiketi elää sen asian kanssa, mutta en elättää. En ikinä uskaltaisi tai edes tahtoisi yrittää.
Siksi minä keskeyttäisin oman raskauteni. Varmaan potisin syyllisyyttäkin, mutta poden muutenkin. Se pisara hukkuisi kyllä mereen.
En kestäisi ajatella, että maailmassa on ihminen, joka on osittain minun aineksistani. Olisiko se yhtä onneton tapaus kuin minä? En hitto soikoon haluaisi nähdä ihmisen kehittyvän ja alkavan muistuttaa minua! Eihän niin välttämättä kävisi, mutta en taatusti halua ottaa sitä riskiä, että näkisin itseni lapsessani. Hirveää! Nyt taisi jo käydä ilmi kaikille, etten siis usko koskaan hankkivani biologista jälkikasvua. Se pitää paikkaansa näillä näkymin. Pelottavaa ajatella, että jossain vaiheessa ruksahtaisi jokin biologinen kello käyntiin ja tulisi pakkomielle lisääntyä. Puistattavaa...
En myöskään haluaisi, että minun syystäni joku joutuu näkemään tämän maailman tulevaisuuden edes kolmenkymmenen vuoden päästä. Minulla on hyvin pessimistinen näkökanta maailman kehitykseen ja epäilen, että tulevaisuudessa ihmiskunnalla ei mene häävisti. Luulottelua kenties, mutta näkemyksiini nojaten uskallan sanoa, että tietyllä tavalla vastuullista. Maailma on sitä paitsi pullollaan kodittomia lapsia. Tuntuisi kovin irstaalta valmistaa lisää. (juu niin "eikö tunnu irstaalta murhata pläpläp.." jep jep).
Ja lopuksi. Minusta ei olisi nyt, eikä varmaan tulevaisuudessakaan äidiksi. En pidä lapsista. Näen heissä heijastumia synkästä tulevasta ja hemmotellusta elintasolapsuudesta, jonka myötä he ovat oppineet roskaamaan, olemaan välinpitämättömiä ja piittamattomia luontomme rajallisista resursseista ja toisita ihmisistä ja rakastamaan liiaksi materiaa. Se ei ole yksin vanhempien syy. Jotain mätää on yhteisöissä ja yhteiskunnassakin.
Minun sisälläni olisi lapsen konkreettisesti kehno aloitta kehityksensä. Ruumiini on aliravittu enkä saa levättyä tarpeeksi. En luovu tupakan poltosta. Enkä viinistä. Olen tekemisissä kemikaalien kanssa toissä ja kotona. Sydämeni lyö liian nopeasti.
Tämä kuulostaa oudolta, mutta en kestä kovia ääniä ja melua. Repisin lapseni kappaleiksi kun se huutaisi. Tai sitten hysteria tarttuisi minuunkin ja huutaisin lapsen vieressä kunnes molemmilta loppuu happi. Mieleni ei taida olla aina ihan vakaa ja voin kaiketi elää sen asian kanssa, mutta en elättää. En ikinä uskaltaisi tai edes tahtoisi yrittää.
Siksi minä keskeyttäisin oman raskauteni. Varmaan potisin syyllisyyttäkin, mutta poden muutenkin. Se pisara hukkuisi kyllä mereen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000024&posting=22000000031654286
ehkä parempi vaihtoehto, niin ei tarvii tehdä aborttia ei toivotun raskauden tullessa. Kirjoituksesi perusteella sinusta ei koskaan tule hyvää äitiä, etkä pystyisi kasvattamaan edes kohdussasi tervettä lasta, etkä syntymän jälkeenkään:(
Mutta sterilisaatio on mahdollista vasta reilun viiden vuoden päästä.
ja vieläpä tökeröä sellaista, mutta jo tälläisten väsääminen antaa aiheen hakeutua lähimpään lataamoon pehmustettuun huoneeseen, tai mielellään lepositeisiin. (sama homma jos oisit raskaana!)
pitää lapsista,hankkiutua raskaaksi,synnyttää ja pitää itseään sopivana äidiksi ettei tarvitsisi lepositeitä tai lataamoa? Huhuhhuh.
antaa jo olemassaolevien lasten jatkaa elämäänsä, vaikka vahingossa olisikin alkanut.
Eipä ollut provo. Miksi luulet sen olevan? Ihmiset kokevat eri tavoin asioita ja minä ilmeisesti ajatuksineni vaikutan sinusta sekopäältä tai leikinlaskijalta, koska et voi samaistua näkemyksiini.
Vai onko niin, että kun ei mitään älykästä ajatusta tai sanottavaa löydy niin on helppoa ohittaa koko asia esittämällä provosyytöksiä?
Minä tekisin abortin. Ja syyt jo kerroin.
jo olemassa olevia,syntyneitä lapsia surmaamassa.
olemassaolevia, syntymättömiä kylläkin.