on kerrottu. Eikö olekin tervettä, että ihminen uskoo maapallon olevan pallo eikä kuutio ja siihen, että yksi plus yksi on kaksi? On, se on tervettä. Ensimmäisessä kohtaa hän tietää fyysisen tosiasian ja toisessa kohtaa hän elää meidän ihmisten yleisessä ajatusmaailmassamme eikä omassaan.
No niin. Nyt tullaan ihmistä koskevaan palautteeseen. Jos hän saa jostakin asiasta haukkuja toistuvasti ja niitä haukkuja on samaisesta asiasta tosiaan selvästi enemmän kuin kehuja, silloin ihminen käsittää "huonon ominaisuutensa" (olisipa se sitten oikeasti huono tai ei, tai olisipa sellaista ominaisuutta hänessä edes olemassakaan) samalla tavoin kuin opetellun laskukaavan "yksi plus yksi on kaksi": Tässä siis havainnoin yleistä ihmisten ajatusmaailmaa!
Jos ihminen tuossa kohtaa kieltäytyy "havainnoimasta yleistä ihmisten ajatusmaailmaa" (lue: uskomasta jankattua asiaa), psykologit sun muut sanovat häntä sairaan valheelliseksi. Siis sellaiseksi, joka elää omissa maailmoissaan ja on kehittänyt omat psyykkiset defenssinsä, sivuuttaen "tosiasioita".
Siis ymmärrättekö? Ihminen jatkuvasti havannoi ympärillä olevaansa ja imee siitä erilaisia asioita itseensä. Jos jotakin asiaa toistuvasti hänelle "opetetaan", hänelle tulee päätöksen paikka: uskonko itseeni, vaikka muut sanoisivat mitä, vai imenkö ja "hyödynnänkö" ympärillä olevaa tietoa? Itsensä voi myös sulkea kaikelta maailman viestimiseltä.
Yksinkertainen esimerkki. Jos ihminen elää olosuhteissa, jossa häntä haukutaan päivittäin rumaksi, hän ensin kyseenalaistaa asian, mutta jos ei saa ajatuksilleen riittävästi tukea, vaan "ruma"-sanaa sanotaan tuhatkertainen määrä "kaunis"-sanaan verrattuna, hän alkaa pitämään rumuuttaan yleisenä totuutena. Samanlailla kuin opetteli yksi plus yhden olevan kaksi. Hänen henkilökohtainen totuutensa on siis: "Olen äärimmäisen monen ihmisen mielestä ruma", mutta oikeasti hän on ihan hyvännäköinen (vähintään siedettävä, katsojasta riippuen). Ihmisiä häntä rumaksi haukkumassa on ollut parikymmentä, mikä saa määrän tuntumaan suurelta. Mutta entäpä jos vertaa kahtakymmentä kaikkiin maailman ihmisiin.. Ero on valtava.
Siiis. Jokaisella on oma henkilökohtainen totuutensa, joka on oikeasti valheellinen, mutta jota ihminen itse pitää totisimpana totena. Samanlailla kuin ihminen ihmisenä kehittyy ja oppii, samanlailla hän myös saa huonojakin vaikutuksia itseensä. Noita kahta ei saa erikseen annosteltuina, vaan ne kummatkin kuuluvat ihmisen elämään.
No niin. Nyt tullaan ihmistä koskevaan palautteeseen. Jos hän saa jostakin asiasta haukkuja toistuvasti ja niitä haukkuja on samaisesta asiasta tosiaan selvästi enemmän kuin kehuja, silloin ihminen käsittää "huonon ominaisuutensa" (olisipa se sitten oikeasti huono tai ei, tai olisipa sellaista ominaisuutta hänessä edes olemassakaan) samalla tavoin kuin opetellun laskukaavan "yksi plus yksi on kaksi": Tässä siis havainnoin yleistä ihmisten ajatusmaailmaa!
Jos ihminen tuossa kohtaa kieltäytyy "havainnoimasta yleistä ihmisten ajatusmaailmaa" (lue: uskomasta jankattua asiaa), psykologit sun muut sanovat häntä sairaan valheelliseksi. Siis sellaiseksi, joka elää omissa maailmoissaan ja on kehittänyt omat psyykkiset defenssinsä, sivuuttaen "tosiasioita".
Siis ymmärrättekö? Ihminen jatkuvasti havannoi ympärillä olevaansa ja imee siitä erilaisia asioita itseensä. Jos jotakin asiaa toistuvasti hänelle "opetetaan", hänelle tulee päätöksen paikka: uskonko itseeni, vaikka muut sanoisivat mitä, vai imenkö ja "hyödynnänkö" ympärillä olevaa tietoa? Itsensä voi myös sulkea kaikelta maailman viestimiseltä.
Yksinkertainen esimerkki. Jos ihminen elää olosuhteissa, jossa häntä haukutaan päivittäin rumaksi, hän ensin kyseenalaistaa asian, mutta jos ei saa ajatuksilleen riittävästi tukea, vaan "ruma"-sanaa sanotaan tuhatkertainen määrä "kaunis"-sanaan verrattuna, hän alkaa pitämään rumuuttaan yleisenä totuutena. Samanlailla kuin opetteli yksi plus yhden olevan kaksi. Hänen henkilökohtainen totuutensa on siis: "Olen äärimmäisen monen ihmisen mielestä ruma", mutta oikeasti hän on ihan hyvännäköinen (vähintään siedettävä, katsojasta riippuen). Ihmisiä häntä rumaksi haukkumassa on ollut parikymmentä, mikä saa määrän tuntumaan suurelta. Mutta entäpä jos vertaa kahtakymmentä kaikkiin maailman ihmisiin.. Ero on valtava.
Siiis. Jokaisella on oma henkilökohtainen totuutensa, joka on oikeasti valheellinen, mutta jota ihminen itse pitää totisimpana totena. Samanlailla kuin ihminen ihmisenä kehittyy ja oppii, samanlailla hän myös saa huonojakin vaikutuksia itseensä. Noita kahta ei saa erikseen annosteltuina, vaan ne kummatkin kuuluvat ihmisen elämään.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Toisin sanoen, ei voi olla omatuntoa ilman turhia, valheellisia uskomuksia itsestään.
Kuulostat paljon entiseltä kaveriltani...
Mutta tahtoisin lisätä sinun juttuusi sen, että yksi negatiivinen kommentti vastaa noin 20:ntä positiivista kommenttia. Se tuntuu ihmisestä hyvälle, jos häntä sanotaan kauniiksi, mutta jos sanotaan rumaksi, se on mielessä paljon, paljon pidempään. Kuten varmaan isekukin muistaa paremmin lapsuudestaan enemmän huonoja hetkiä, kuin hyviä...