Yleensä valitetaan jaksamattomuutta ja mielialaa, mutta en ole juuri huomannut, että masennukseen liittyvistä kognitiivisista vaikeuksista keskusteltaisiin. Eikö teillä muilla ole niitä vai eivätkö ne haittaa elämäänne?
Kognitiiviset vaikeudet
masennuksessa
131034
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Nostit esiin ainakin itselleni tärkeän asian eli kognitiiviset (tai sitä läheltä liippaavat) ongelmat, jotka minulle masennusta sairastaessani ovat olleet ehkä ne kaikkein raskaimmat.
Olen perusluonteeltani utelias, erittäin oppimishaluinen ja -kykyinen ihminen. Kun tämä puoli itsestäni suorastaan kuoli vakavan masennukseni aikana, se oli valtava isku. Ensin lähti oppimiskyky ja sitten perään oppimishalu ja uteliaisuus.
Olen aina esim. opiskellut työn ohella, mutta nyt en siihen pystyisi suin surminkaan, vaikka olenkin palannut töihin.
Toisaalta ja ehkä yllättävää kyllä minulla ei ole ole ollut masentuneena minkäänlaisia syyllisyys- tai itsetunto-ongelmia sinänsä. Kaikki muut oirealueet ovat sitten olleet ehkä sitäkin voimakkaampia.
todettiin monta vuotta sitten vakava masennus ja hänellä oli kognitiivinen ongelma. Hän sai pitkän sairausloman, jona aikana söi vahvoja mielialalääkkeitä ja kävi kognitiivisessa psykoterapiassa. Kun hän palasi osa-aikaiseksi entiseen työhönsä, hän kävi vielä pari vuotta kaksi kertaa viikossa kognitiivisessa psykoterapiassa ja hoito auttoi. Hän pääsi täysin masennuksestaan ja muuttui aurinkoiseksi ihmiseksi. Nyt hän on jo monta vuotta pystynyt käymään normaalisti työssä, tosin valitsi osa-aikatyön, ettei rasitu liikaa. Hänellä on akateeminen loppututkinto ja tekee vastuullista työtä.
Kongikliinisiä vaikeuksia?
Jos "oikeesti" on masentunut niin ei sellasia osaa etes ajatellakaan..
Kyllä sitä on ihan muuta mietittävää silloin
esim. miten selviytyä päivästä yöhön ja yöstä päivään.
Sinä olet kyllä tosissaan kamalan negatiivinen luonne ja yrität tartuttaa ajattelumallisi muihinkin. Miksi ihmeessä jaksat nähdä vaivan? Täällähän käy jo muutenkin mieli maassa kulkevaa porukkaa.
Ymmärrän toki, että olet varmaan masentunut ja kaikkea, mutta ei se silti oikeuta sinua olemaan niin tyly muita kohtaan. Hyvähän se on, jos jonkun aivot vielä masentuneenakin pelittävät sen verran, että kykenee jotakin ajattelemaan. Ei sen luulisi olevan sinulta pois.
Elä vapaasti with your dark soul, mutta salli muille myös ne harmaan sävyt.
Vissiin enempikin seurannut minun kirjoituksia täällä vai..? (ei kannata..)
Kerron vaan mielipiteitäni asioihin, en jaksa
uskoa että niitä kukaan sen vakavammin ottaa.
Sori vaan kun mulla on vahvat mielipiteet..
Ja toki saa ja pitääkin sanoa vastaan jos siltä tuntuu.
Mailmankuvani nyt vaan on tälläinen,saa kommentoida vapaasti.
Ja voit aivan vapaasti kertoa omasta mailmankuvastasi
(jos minä saan myös sitten kommentoida sitä vapaasti...)
Omasta mielestäni en ole nyt kovinkaan masentunut.
Olen vaan luonteeltani hieman negatiivisuuteen taipuvainen..
On olemassa paljon masentuneempia ihmisiä kuin minä.
Tai ainakin sellaisia jotka eivät pärjää asian kanssa..
En minä nyt mitenkään seurannut ole, mutta kirjotuksesi pomppivat väkisinkin silmille, kun juttuja yleensä lueskelen. Olet toki vastannut ihan asiallisestikin, se myönnettäköön.
Taisit vähän innostua ajatuksesta, että joku täällä olisi erityisesti sinusta kiinnostunut ;). Miksipä sinä muuten nimimerkillä kirjoittelisitkaan kuin siinä toivossa, että joku huomaisi sinut, ja muodostaisi sinusta päässään jonkinlaisen kuvan. Joko toivot, että joku huomaisi sinussa jotakin tiettyä, tai sitten haluat pelata kissa ja hiiri -leikkiä, hämmentää ja johtaa harhaan.
Vahvat mielipiteet sinänsä ei ole huono juttu ollenkaan. Tapa jolla ne esitetään voi olla ongelma. Jos omaa vahvat mielipiteet, täytyy osata perustella, keskustella ja tarpeen vaatiessa myös myöntää erehtymisensä. Muutoin niiden vahvojen mielipiteidensä kanssa näyttää vain tyhmältä muiden silmissä. Tosin sinä taidat olla sitä tyyppiä, joka ei myönnä välittävänsä muiden mielipiteistä?
Sinäkö et ole kovin masentunut? Mistä sitten tiedät, kykeneekö oikeasti masentunut ajattelemaan sitä tai tätä? Etkä sinä minun maailmankuvastani oikeasti jaksaisi kiinnostua, joten taidanpa jättää selventämättä sitä sen enempää.
"Olen vaan luonteeltani hieman negatiivisuuteen taipuvainen.. "
Hieman? Ha ha ha =D! Mutta oikeasti kiva, jos tunnet tulevasi toimeen itsesi ja synkkyytesi kanssa. Se kai se tärkein juttu on, kun se oma napa tuppaa olemaan aina lähinnä.
Että ihan väkisten täytyy mun kirjoitukset lukea..
Kuka pakottaa lukemaan..
No aattelin vaan siitä kun sä noin hyvin näytät mun jo tuntevan..
>Taisit vähän innostua ajatuksesta, että joku täällä olisi erityisesti sinusta kiinnostunut ;) >
Tottakai sitä nii innostuu..
No ihan onnessaanhan mä olen kun joku nettipsykologi alkaa mua analysoimaan keskustelupalstalla..
>kirjoittelisitkaan kuin siinä toivossa, että joku huomaisi sinut, ja muodostaisi sinusta päässään jonkinlaisen kuvan. Joko toivot, että joku huomaisi sinussa jotakin tiettyä >
Ahaa..mä en ole mitää tälläisiä etes osannut ajatellakaan.
Mutta mulla varmaan onkin niitä kongigtiivisiä vaikeuksia..
Mitähän se "jonkin tietty" voisi olla mitä minussa pitäsi huomata?
>tai sitten haluat pelata kissa ja hiiri -leikkiä, hämmentää ja johtaa harhaan. >
Tässäpä on ihan joitain uskonnollisia sävyjä..
Joku sellainenhan taisi olla joka johtaa
ihmisiä harhaan oikealta polulta tai jotain..
>Jos omaa vahvat mielipiteet, täytyy osata perustella, keskustella ja tarpeen vaatiessa myös myöntää erehtymisensä. >
Just niin,oikeessa olet.
Mutta miten mä voisin myöntää olevani väärässä
kun kukaan ei edes uskalla keskustella mun kanssa..
>taidat olla sitä tyyppiä, joka ei myönnä välittävänsä muiden mielipiteistä? >
Tottakai toisten mielipiteet on tärkeitä ja
ne pitää ottaa huomioon kun muodostaa minäkuvaansa....
No nyt sentään..kaikkee skeidaa ei pidä uskoa mitä lukee.
"Myönnä välittävänsä"..pitäskö mun nyt sitten myöntää jotain vai..
Mutta miksi ihmeessä mua pitäisi liikuttaa
yhtään se mitä muut ajattelee..oikeesti en ymmärrä?
>Mistä sitten tiedät, kykeneekö oikeasti masentunut ajattelemaan sitä tai tätä? >
No sanoinkin että NYT en ole (mielestäni) kovin masentunut..
Ja tarkoitin sillä "oikeasti" masentuneella
todella pohjalla olevaa älyttömän masentunutta henkilöä..
>Etkä sinä minun maailmankuvastani oikeasti jaksaisi kiinnostua, >
No..ehkä..jos...no en.
Mutta olisiko sillä nyt sitten niin suurta
väliä että mitä minä ajattelisin mailmankuvastasi?
Jotenkin kyllä oletinkin niin että et uskalla
kertoa mitään omaa mielipidettäsi mihinkään..
>>"Olen vaan luonteeltani hieman negatiivisuuteen taipuvainen.. "
>Hieman? Ha ha ha =D!
No lisätään nyt sitten että "omasta mielestäni"..
Tai oikeastaan olen vaan realisti. Hyvin realisti.
>Mutta oikeasti kiva, jos tunnet tulevasi toimeen itsesi ja synkkyytesi kanssa. >
"Kiva"..en tiedä mitä se tarkoittaa..
En tulisi mitenkään toimeen ilman synkkyyttäni ja luottamusta itseeni.
Tai jossen tuntisi itseäni.
Hyväksyin synkkyyden omakseni ja siten se lakkasi vaivaamasta.
Luovutin siis.
Elän negatiivisuudesta,synkkyydestä,pimeydestä.
Nyt kaikki hyvä,kaunis,positiivinen,iloinen on kuin myrkkyä.
(onneksi sellaista ei joudu tässä elämässä pahemmin kohtaamaan..)
Ehkä kuitenkin yritän jotenkin olla varoittava
esimerkki siitä millaiseksi ei kannata tulla
jos vaan on mahdollista tulla joksikin muuksi.
Mutta vaikkei olisi koskaan mahdollisuuksia
mihinkään niin siltikin voi selviytyä.
>Se kai se tärkein juttu on, kun se oma napa tuppaa olemaan aina lähinnä. >
Tottakai, se on tärkeintä.
Eihän kukaan oikeasti välitä toisista.
Jos pitää valita niin itse on aina etusijalla,
tämä on luonnonlaki.
mm. muistamisessa, keskittymisessä ja uuden oppimisessa.
Masennuksen kanssa nyt vielä on suht "helppo" tulla toimeen oman päänsä sisässä, vaikka diagnoosina 32.2 onkin. Mutta noita muistiongelmia en voi hyväksyä. Ja varsinkin kun huomaa tuon, niin minulla se ainakin vaikuttaa masennukseen negatiivisesti.
Miten näistä oikein pääsee eroon?! Onko tähän jotain lääkettä? Monesti tekee mieli hakata päätä seinään kun jonkin asian tietää tietävänsä, mutta sitä ei saa millään muistettua. Ja kun keskittymiskyky vaan ei riitä lukemiseen ja uuden oppimiseen.
Jotenkin tunnen olevani "välissä". Toisella puolella on muistin ym. parantuminen ja toisella täydellinen black out.
Kaikista ikävintä tässä on se, että olen opiskelija, joka käy töissä. Gradu puolitiessä ja työ jossa pitää koko ajan opiskella uutta. Tunnen olevani umpikujassa, mutta silti sinnittelen päivä kerrallaan muistilappujen ja muiden avulla. Syyllisyys painaa kun en voi tehdä täysipainoisesti töitä ja opiskella, mutta en myöskään kehtaa jäädä pois tai lopettaa opintoja kun ne ovat kuitenkin jo niin lähellä loppusuoraa..
10 vuoden masennus on pilannu muistini lopullisesti. Masennus on nyt hoidettu mutta muisti on edelleen paska. Lähimuisti ja keskittymiskyky on niin huono etten pysty lukemaan kirjoja vaikka haluaisin. En pysty ratkasemaan arjen ongelmia koska ajattelemisesta ei tule mitään ku muisti ja keskittymiskyky on niin huono.
Masennus tutkitusti tuhoaa aivoja ja mä oon elävä esimerkki siitä.
Auttaako masennuslääkitys mielestänne muisti- ym. vaikeuksiin vai pahentaako niitä? Virallinen kantahan luultavasti on, että lääke auttaa, mutta voiko olla toisinkin?
kärsin kognitiivisista vaikeuksista.
Tosin ne tiedostin ennen, ennenkuin tajusin olevani masentunut. Päivittäin minua häiritsee muisti- ja oppimisvaikeudet ja puhuminenkin tuntuu vaikealta ja sanat sekoavat ja jopa kääntävät järjestystään..
Jos kirjojen lukeminen ei onnistu, oletko kokeillut äänikirjoja? Sinulla voi olla oikeus päästä näkövammaisten kirjaston Celian asiakkaaksi, jos voit esittää asiantuntijan (lääkärin tms.) lausunnon lukemisesteestä. Kannattaa kokeilla, MTKL:n tietopalvelusta voit kysyä lisää, heidän pitäisi tietää asiasta tai ainakin he ottavat selvää.
Celialla on kattava valikoima äänikirjoja, eikä asiakkuus maksa mitään. Asiakkaalle lähetetään kotiin lukulaite ja myös äänikirjat tulevat CD-levyinä kotiin. Käyttösäännöt ja lisää tietoa löydät Celian sivuilta:
http://www.celialib.fi/lainaus/asiakkaaksi.html
http://www.mtkl.fi/liiton_toiminta/tietopalvelu_propelli/
Kärsin itse muistin ja keskittymiskyvyn ongelmista, samoin tarkkaavuus häiriintyy helposti. Minulle vaikeinta on ollut hyväksyä se, etten enää pysty oppimaan samoin keinoin kuin ennen ja että kaikki vaatii enemmän työtä ja aikaa. On kuitenkin olemassa apuvälineitä, joita masennusta sairastavakin voi hyödyntää.
Pidän mukana erillistä muistikirjaa, johon kirjaan ylös kaikki päivän tehtävät ja muut asiat ja viivaan yli sitä mukaa kun ne on hoidettu. Välillä selailen aiempia merkintöjä nähdäkseni, onko jotain unohtunut. Kännykkä muistuttaa monesta asiasta. Seinälleni olen teipannut A3-kokoisen paperiarkin, johon olen tehnyt mind mapin kevään deadlineista, menoista yms.
Gradunteossa hyödynnän monia erilaisille oppijoille tarkoitettuja neuvoja ja apuvälineitäkin. Esim. jos painettu teksti näyttää rauhattomalta, käytän värillistä lukukalvoa, jollaisen voi ostaa parilla eurolla lukiyhdistyksestä. Kalvoja on erivärisiä ja kokeilemalla tietää, onko niistä hyötyä. Juon paljon vettä, enkä yritäkään pysytellä paikoillani. Työtuoliksi olen suunnitellut isoa jumppapalloa. (Luennoilla voi pitää mukana stressipalloa tms.)
Teen mind mappeja eri luvuista ja ongelmakohdista - isotöistä kieltämättä, mutta joskus piirtely ja visualisoiminen voi auttaa eteenpäin. Koneella kirjoittaessani käytän erilaisia fontteja, raamitan tärkeitä kohtia ja kokeilen välillä eri värejä, ettei teksti olisi yhtä ja samaa pötköä.
Jos kirjallisuuden referoiminen tuntuu hankalalta, lainaan reilusti, merkitsen selkeästi että kyseessä on sitaatti ja luotan siihen, että myöhemmässä vaiheessa pystyn muokkaamaan sitaatin omin sanoin.
Jos luennoilla muistiinpanojen tekeminen tuntuu hankalalta (ei ehdi kirjoittaa mukana, ajatus ei kulje, sanat menevät väärin), voi luennon nauhoittaa sanelimelle ja tehdä vain joitakin tärkeimpiä muistiinpanoja joko kirjoittamalla tai piirtämällä.
Lisäksi yritän aktivoida aivojani. Kaikenlainen liikunta tekee hyvää, mutta erityisesti lajeissa, joissa tarvitaan koordinaatiota (oikea/vasen, kädet/jalat), huomaa oman edistymisensä. Se vaikuttaa myös aivojen toimintaan. Tanssi on hyvää aivojumppaa! Oppimisvaikeuksiin suositellaan tällaista aivojumppaa:
http://www.etk.fi/Binary.aspx?Section=40906&Item=26376 (-> s.24-25)
Lisää neuvoja löytyy Erilaisen oppijan käsikirjasta, jota pitäisi saada ilmaiseksi lukiyhdistyksistä. Masennukseen voi liittyä samanlaisia oppimisvaikeuksia ja niihin tepsivät myös osittain samat keinot. Tsemppiä kaikille, älkää antako periksi!