varsinkin nuorena. Ja niistä myös sitten kärsivät. Jos tosi rakkaus kuitenkin tulee eteen, ei menneellä ole merkitystä. Molemmilla on takana elettyä elämää, se on vain hyväksyttävä. Niiden hyvien/huonojen kokemuksien ansiosta olemme sellaisia, kuin olemme nyt. Kun tapaa sen oikean, alkaa siitä kahden ihmisen uusi yhteinen elämä. Uusi alku. Ei ole väliä iällä tai muullakaan. Jos kaksi ihmistä on tarkoitettu yhteen, vain he sen tuntevat, ei kukaan muu. Sitä tunnetta ei voi sanoin kuvailla, sen vain tuntee. Eli sitä tykästyy vain siihen oikeaan ihmiseen ja se oikea ihminen nyt sitten vain sattuu olemaan sellainen kuin on. Kai silläkin joku tarkoitus sitten on. Niih.
Kaikki tekevät elämänsä
aikana virheitä
142576
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Totta puhut. En voi muuta kuin sanoa sen ja kumartaa:)
Rakastan jokaista kirjainta viestissäsi, jokaista pilkkua ja pistettä. Jokaista välilyöntiä ja loppukommenttia. Jokaista hikistä(kin) ajatusta, jonka omituinen pääsi tuottaa.
Älä tule minulta kysymään elämää suurempia asioita, minä yritän pärjätä päivästä päivään
-niih.
viestiä, kun et kaikkiin vastaa. Petyn aina yhä uudelleen. Miehelle meni Savoon.
http://youtube.com/watch?v=Gft_l4lK-RY&feature=related
;)
:DDDDDDDDDDDDDDDDDDD
ajattelisi sinun tapaasi. Tuolla tavoin sydämeltään viisaasti.
*huokaus punakuonolleni*
"Sen vain tuntee.. eikä sitä voi sanoin kuvailla.."
Nii-ih.
ajattele sydämeltään viisaasti?.. kuin joku muu??
Ajattelitko mitä kirjoitit?
kirjoitin. Voi olla etten osannut pukea ajatustani sanoiksi. Tarkoittaen että kaikki ihmiset ei kuitenkaan ajattele sydämellään viisaasti, vaan osa on pinnallisia 'tuulenpieruja'. Osa tuomitsee toisen, vaikkei häntä oikeasti tuntisikaan. Jotkut tykkää arvostella toisia heidän virheistään vaikka ovat itsekin yhtä lailla erehtyväisiä virheitä tekeviä ihmisiä siinä kun muutkin.
Niin "se tietty nainen".. hän oli ja on yhä mielessäni.. hänen ajatuksensa haluisin tuntea paremin.
Minä ymmärsin ainakin tuon kirjoituksesi. Aiemmankin, näin kuten sen olit selittänyt tähän. Pelkäät tosin pahinta, mutta sen pitäisi mennä mieluummin niin, että ensin tutkitaan ja sitten vasta hutkitaan. Niin helposti toisen voi ymmärtää väärin ja aina ajattelutavat eivät kohtaa. Varmaan vähemmän tulisi avioerojakin, jos pystyisi ajattelemaan noin selvästi. Kun voisi olla arvostelematta toista toisen tekemien virheiden vuoksi, vaikka me kaikki olemme vain ihmisiä ja teemme jokainen virheitä!
Allekirjoitan myös tuon alkuperäisen viestin. Hyvin kirjoitettu! =)
T: n ulkopuolelta.
Olen täytellinen.
:)
hienosti kirjoitit, mutta tosielämä on kovin raadollista. Kun tiukka paikka tulee, niin "sapelit heiluu ja hampaat kalisee" ja sieltä otetaan menneisyydestä järeämpiä aseita tyyliin "kyllähän säkin silloin teit sitä ja tätä ja kyllä olit sitten pikku nilviäinen, että olishan mun pitänyt se tajuta".
Ihminen ei kasva aikuiseksi kuin vanhuksena, jos silloinkaan. Seksuaalisesti kyllä kaksi ihmistä on tarkoitettu yhteen, mutta muuten...hohhoijaa. Tai jos joskus pientä ymmärtäväisyyttä ja lämpöä jaetaan toisille, niin onhan sekin jo paljon.:)
Jos tätä nykyä muuttaisin jonkun urhon kanssa yhteen asumaan, niin se olis omat talot kummallekin ja silta välissä. Nih!
En ymmärrä myöskään miksi ihmiset kuluttavat aikaansa ja voimiaan kahden toisilleen, toisiaan rakastavien ihmisten, suhteen epäonnistumisen eteen. Eikö se oli kaikille vain parhaaksi, mitä useampi ihminen toinen toisensa löytää ja sydämestään rakastuu? Silloinhan se on helpompaa muillekin "löytää" se oikea, niille entisillekin "elämänkumppaneille". Ei Rakkaudessa pitäisi olla mitään väärää, vaikka se yleensä tuleekin yllättäen, kuin salama kirkkaalta taivaalta :). Ja mullistaa koko elämän kertaheitolla. Ja jokaisen parin Rakkaustarina on aina omanlainen, se alkaa ja etenee erilailla, se valmistaa molempia sen ajan, jonka he tarvitsevat. Jokainen kuitenkin on erilaisessa elämän vaiheessa, kun se joku tulee ja vie jalat alta :). Jokaisella se tunne varmaaan kuitenkin on sama, mutta erilainen, ihmisistä riippuen. Jokainen kai myös itse tarinansa tavallaan unelmillaan ja haaveillaan käsikirjoittaa. Rakastuneet toisensa saavat, kun sen aika on. He sen sisimmässään tuntevat kai, kun "aika" on. Ei sitä kukaan muu tunne.
on kuin viini, että se vaatii tietyn ajan kypsymistä. Ihminen saattaa olla niin keskenkasvuinen nuorena, ettei ymmärrä, mitä rakkaus on ja miksi ymmärtäisikään, kun ei ole elämänkokemusta. Sitten kun tulee hieman enemmän ikää ja rakastuu, niin ajattelee, että tämä on sitä rakkautta, mutta ei uskalla heittäytyä, kun pelkää, että taas pettyy. Välttämättä vastapuolikaan ei ole valmis rakkaudelle.
Ei rakkaudessa pitäisikään olla väärää. Sehän on ihan ihana aito tunne. Rakkaus on rohkeiden ihmisten laji. Se ei ole pelkureita varten. Silloin kun rakastaa ja uskaltaa näyttää sen koko maailmalle, niin ihminen on silloin rohkea. Ja rohkeudesta saa valtavasti energiaa.
Se on kurjaa, jos muut käyttävät energiaansa kahden rakastavan ihmisen suhteen epäonnistumisen eteen. Sitä alkaa vihaamaan niitä toisia, että miksi tulitte siihen väliin. Pitäisi ihmisten sen verran osata kunnioittaa toisten tunteita.
Rakkaus todellakin tulee yllättäen ja silloin, kun sitä vähiten odottaa. Suorastaan puskan takaa tuli kyllä.. Ei siinä mitään väärää olekaan, mutta tuntuu vain vaikeammalta heittäytyä mukaan, varsinkin jos on pieniä lapsia. Toisaalta kannattaako kituuttaa huonossakaan suhteessa. Kärsii ne lapset siitäkin..
silloin, kun sitä vähiten odottaa, mutta sisimmässään eniten kaipaa ja tarvitsee. On rohkeaa ottaa se lahja vastaan, oli elämän tilanne sitten mikä tahansa. Vaikeiden aikojen jälkeen tulee kuitenkin aina hyvät ajat. Ja asiat kääntyy kaikkien kannalta toivottavasti parhain päin :)