Heippa, onkohan mulla kohtalotovereita, työkaveri kateellinen raskaudestasi?
Itse olen saanut kokea moisen kamaluuden, piikittelynä ja kummallisina kommentteina. Kun kerroin raskaudestani, hän kyllä onnitteli ja halasikin, mutta sen jälkeen alkoi tulla mitä ihmeellisimpiä lausahduksia. Mm.pienten lasten kanssa elämä on h***ä jne...
Olen muutenkin joutunut hänen oman elämänsä ongelmien syntipukiksi, aina teen jotain väärin, enkä miellytä häntä millään lailla, vaikka aivan normaalisti käyttäydyn niin häntä kuin muitakin kohtaan.
Onkohan muita vastaavan kokeneita?
Itse olen saanut kokea moisen kamaluuden, piikittelynä ja kummallisina kommentteina. Kun kerroin raskaudestani, hän kyllä onnitteli ja halasikin, mutta sen jälkeen alkoi tulla mitä ihmeellisimpiä lausahduksia. Mm.pienten lasten kanssa elämä on h***ä jne...
Olen muutenkin joutunut hänen oman elämänsä ongelmien syntipukiksi, aina teen jotain väärin, enkä miellytä häntä millään lailla, vaikka aivan normaalisti käyttäydyn niin häntä kuin muitakin kohtaan.
Onkohan muita vastaavan kokeneita?
Vastaukset 9
Vanhimmat
kuulostaa kaverisi minun anopiltani. Lasten kanssa elämä on vaikeaa, ei silloin ehdi tehdä mitään, turha minun on kuvitella, että ehtisin katsoa esim. televisiota iltaisin tai että minua edes kiinnostaisi se yms...
Välillä ihmiset mitä ihmeellisimpien syiden takia piikittelevät yms. vaikkei olisi edes kateellisia. Moni ihminenhän mm. tuomitsee erinäisiä asioita, kunnes se tapahtuu omalle kohdalle.
Ehkäpä ystäväsi haluaisi todella oman lapsen, mutta ajankohta ei ole sopiva tms. joten purkaa sitä pahaa oloaan näin..
Tsemppiä! Onneksi et sentään joudu häntä vapaa-ajalla kestämään, kuten minä joudun anoppiani(luonnollisesti)
Juu, sain vahvistuksen epäilyilleni, eli hän todella on kateellinen. Hetken nälvittyään kertoi yks kaks, että ovat miehensä kanssa suunnitelleet lapsen hankkimista tuonnempana. Tähän hänen olotilaansa en pysty vaikuttamaan, jos kerta voi huonosti jollain elämänsä alueella, niin kyllä olisi syytä tarkkailla kehen sitä purkaa ja millä lailla.
Itse en oikein jaksaisi hänen hölmöjä juttujaan, tuntuu että oma iloa nauttia raskaudesta menee siihen, että miettii teenköhän tänään taas jotain väärin...
Minullakin tuo anoppi varmasti katkera siitä, kun hänen poikansa ensimmäistä kertaa asuu toisen naisen kanssa ja lapsikin putkahtaa taloon.
Toivottavasti sinulla edes tällä saralla parempi onni. Sukuaan kun ei voi valita. Tosin eipä työkavereitakaan, vielä jos on sen sortin ihminen, ettei tajua sinun eleistäsi tms. että tekee väärin ja voisi pysyä poissa.
No, mä en tiedä omista työkavereista, mutta tässä näin heitä hoitovapaalla ollessani ja nyt olen työhön palaamassa. Jotenkin tämmöstä "jaa, kun on kuultu että sinä jo toista odotat", (ei pidä paikkaansa) "missä ne raskauskilot on?" (Haloo, 2 vuotta sitten synnytin!) Niillä varmaan pelko perseessä, kun aloitan työt, että jos nyt sitten pamahdan paksuksi. No, hassuinta tässä on, että näin on käynyt tuon näkemisen jälkeen. Aika alussa ollaan. Nyt ne ajattelee, että silloin valehtelin about 2 kk sitten. Mutta mä en välitä. So what. Meidän töissä on lapsellisia, joilla jo isot muksut ja sitten lapsttomia, en tiedä omasta tahdosta vai eivät saa. Enemmän huonoja ilmaisuja tulee näiltä vanhemmilta naisilta.
Täällä kans ehkä jonkinmoista kateutta huomattavissa yhdessä työkaverissa. Piikittelee ja haukkuu melkein päin näköö. ja kaikki tämä alkanut kun sai tietää raskaudestani! Sysää omia fyysisesti raskaita töitä mulle ihme tekosyillä. olen jo pitkään sanonut että en voi tehdä töitä niinkuin ennen (esim raskaat nostot jne)kun aina välillä supistellut ja liitoskivut valloillaan.. Hän sitä mieltä että laiskuuttaan näin sanon. No nyt olen saikulla loppuun saakka kun en enää kertakaikkiaan jaksa nostella enkä pysty. Eikä se mielipahakaan niin mukava ole, kun melkein itkien saa lähteä töistä..
Itsellä on kokemusta työkaverinkin piikittelystä kun odotin ensimmäistä lastani, hän käytännössä etääntyi minusta koska lapsen vuoksi en enää tulisi hänen kanssaan baareihin ja kaikenhuippuna hän sanoi että haluaisi niin tiputtaa minut portaista että tulisi keskenmeno!
No, välit siinä vain katkesivat onneksi!
Mutta tässä raskaudessa olen saanut huoleksi/harmiksi ystäväni joka sai keskenmenon samoihin aikoihin kun itse aloin odottaa ja hänelle se oli jo toinen.
En ole´itse kohdannut keskenmenoa ja siitä hän välillä minua syyllistää.."Et voi tietää ym."
En puhu hänelle koko raskaudesta ellei itse ala kysymään, hän muistelee aina missä vaiheessa itse olisi nyt ja tapahtuneesta on jo kuukausia.
Olen koittanut sanoa että uutta vaan yrittämään, aikaa vielä on.
Mutta hän vain puhuu minulle kuinka helposi vauva kuolee kohtuun ja kuinka hänen tutultaan kuoli rv33 tai rv 20 tai synnytyksessä :( Olen surullinen hänen puolestaan enkä enää viitsi nähdä/jutella koko ihmistä, koska pahaolo vain tulee ja jotenkin tuntuu että hän vain nauttii siitä ja salaa toivoo että, jotain pahaa tapahtuisi!
Kyllä jotkut osaavat olla inhottavia!
itsellä hiukan sama tilanne, mutta käänteisesti.. Olen itse kokenut kaksi keskenmenoa, jotka henkisesti todella raskaita. Ystäväni koitti samoihin aikoihin tulla raskaaksi, kun itselläni oli nämä kokemukset. Joku kerta aloin puhumaan kuinka pahalta tuntuu ja seuraava mahdollinen raskaus pelottaa. Hänen kommenttinsa oli että sinä sentään voit tulla raskaaksi! Hetken aikaa katsoin suu auki ja sitten lähdin sanomatta sanaakaan. Hänen kommenttinsa loukkasi todella syvästi :( heillä yritystä oli kuitenkin huomattavasti vähemmän takana.. No nyt olemme molemmat raskaana, itsellä jo reilusti yli puolen välin, mutta en siltikään pysty olemaan hänen kanssaan. En pysty unohtamaan tuota tapahtunutta.. Hän ei tätä ilmeisesti ole tajunnut, koska laittaa viestiä jne mihin en yleensä mitään vastaa. Olen päättänyt että on parempi olla erossa kuin pahoittaa mielensä tälläisten puheitten takia.
Ei tuo nyt niin pahasti ollut varmaan tarkoitettu - ehkä hän oli vain turhautunut siitä jos itse oli vaikka just saanut taas yhden negatiivisen tuloksen raskaustestistä... Ehkä ylireagoit? En tietysti tiedä kun en tunne muuten ystävyyttänne/kaveruuttanne ja sen tasoa. Minä taas toivoisin joskus, että onnelliset odottavat olisivat hieman hienotunteisempia meitä lapsettomia kohtaan, se ei aina ole oma valinta vaan joskus raskas kohtalo ja se todella riipaisee kun jotkut äidit käyttäytyvät kuin maailman omistajat, maailmaan ei mahdu muuta kuin he ja heidän vauvansa ja todella ovat niinkuin olisivat lapsen/raskauden kautta jotenkin parempia, ylempänä arvoasteikossa niin naisina kuin ihmisinä yleensä meihin lapsettomiin verrattuna. Pyydän että ette siis rehvastelisi mahoillanne ja odottaisi kanssaihmisiltä riemunkiljahduksia, he saattavat olla niitä joille asia on todella raskas. Ymmärrystä ja hienotunteisuutta siis kaikilta tarvitaan.
Eli.. Itsellä siis kaksi keskenmenoa vuoden yrittämisen jälkeen, kun he olivat yrittäneet kolme kuukautta. Ja tuo lausahdus että voin tulla sentään raskaaksi, loukkasi siksi että minulla ei ole lapsia eikä tieto siitä että hedelmöittyminen on mahdollista lohduta jos aina menee kesken.. Enkä tykkää siitä että vaikeina hetkinä ei tueta ja unohdetaan ystävyys vain siksi että toisella rankkaa. ja oli hän myös yhteiselle ystävällemme sanonut että ei voi olla kanssani tekemisissä, kun minulla tuo raskautumisen mahdollisuus. Heillä ei siis mitään syytä epäillä että eivät voisi saada lapsia. Nyt kun hänellä kaikki ok ja hän raskaana niin nyt hän haluaa ystävyyttä. Mielestäni tämä asia vain ei toimi niin.
Mutta ymmärrän mitä tarkoitat tuolla hienotunteisuudella. Ensimmäisen keskenmenon jälkeen tuntui aivan äärimmäisen pahalta, kun ihmiset kyselivät/utelivat miksei meillä jo lapsia kun yhteiseloa niin kauan takana. Olisi välillä tehnyt mieli huutaa, ettei ole oma ratkaisu. Mutta ymmärrän myös miksi jotkut haluavat ylpeillä mahallaan. Ystäväni kävi neljä vuotta lapsettomuushoidossa ja nyt kun hän raskaana, niin ymmärrän että hän haluaa sen myös näyttää. Asiaan on niin monta puolta.