Mitä sitten kun masennus jyllää, muut psyykkiset ongelmat lisäävät tuskaa ja entisten arvet vielä kirvelevät kuin suola haavassa.
Elämä ei tahdo luistaa millään osa-alueella. Ei ole elinkumppania, eikä liiemmin ystäviä joihin luottaa. Pysyn neljän seinän sisällä näin kylmimpään vuoden aikaan lähes 24 tuntia vuorokaudessa katsellen tv:tä ja internetissä selaillen.
Elämä tuntuu niin tyhjältä ja enemmänkin tappiolta. Mikään ei ota onnistuakseen, ei ole varsinaisesti työkykyinen vaikka mitään lausuntoa ei vielä ole, elellään toimeentulotuilla mikä ei kulutusjuhlaa ole. Pahaan oloon haen jatkuvasti apua viinan tai huumeiden avulla.
Oikeastaan ainut syy miksi yritän elää suhteellisen "järkevästi" on sisarukset ja vanhemmat. Sitä ajattelee että jos vaan joku aamu ei heräisi niin ei tarvitsisi seuraavana aamuna taas odotella että pääsee nukkumaan ja nauttimaan elämästään. Toisaalta taas ei ole valmis menemään niin pitkälle vaan pohdiskelee miten laittomin tai epämoraalisin tein saisi itselleen sievoisen summan rahaa. Oli se sitten isomman luokan luotto jotakin kautta mitä ei koskaan maksella takaisin tai mitä tahansa.. Olo vain on että tässä yhteiskunnan normeilla eläminen tuntuu niin epäinhimilliseltä että en aio sitä edes yrittää. Ihmisen mittana nykypäivänä lompakon lihavuus. Arvot muuttuvat jatkuvasti kylmempään suuntaan, samasta syystä eristäydyin ihmisistä ja olen kyyninen uusien suhteiden luomisessa. En yksinkertaisesti luota ihmisiin, en koe että tarvitsen seuraa vaikka yksinäisyys syö terveyttä.
Samalla tavalla en luota yhteiskuntaan tai siihen että ihmisyys mitataan työssäkäynnillä ja tilin suuruudella. On joitakin ihmisiä jotka ajattelevat toisin, mielestäni heidät tulisi hyväksyä sellaisenaan kuin ovat.
Palataan takaisin niihin peruskysymyksiin, eli mitä kun pitää itsensä hengissä ja turvallisen elämän kehyksissä vain muiden ihmisten vuoksi?
Paikkakunnan vaihtoa olen kokeillut 3 vuoden ajan kolme kertaa ja huonoin tuloksin, en ole päässyt asettumaan, ei ole löytynyt sitä haluttua työtä.
Eniten tässä rasittaa että ei pääse asettumaan, eikä tunne oloaan kotoisaksi.
SSRI-lääkkeiden en usko auttavan tilanteeseen, liemmin kuin minkään muunkaan, olen yrittänyt auttaa itseäni huumein ja viinoin samalla periaatteella huonoin tuloksin.
Masennushan johtuu pääosin olosuhteista ja mielen reaktioista siihen. Psyyke käy kai ylikierroksilla, kokee olonsa ulkopuoliseksi, olisiko siis järkevintä lähteä hakemaan ratkaisua täysin uudella elämäntavalla täysin uudessa paikassa.
Puhumme sitten pankin ryöstöstä, vankilatuomiosta, suuresta vedonlyönnistä tai mistä ikinä.
Yksi ristiriita minulla tavallaan on jonka voin myöntää. En usko väkivaltaan tai siihen että ilkeydellä voittaa mitään, kuitenkin pankit, valtion päämiehet, ryöstävät yritykset joilta löytyy rahaa tuntuvat oivalta maalitaululta jossakin mittapuussa. Puhumme sitten sosiaalipummina elämisestä tai ryöstöstä.
Kiistän siis suunnittelevani mitään laitonta mutta ajatus jostakin aivan uudesta tavasta saada elämä käyntiin tuottaa hyvää oloa, rauhaa ja tyytyväisyyttä.
Elämä ei tahdo luistaa millään osa-alueella. Ei ole elinkumppania, eikä liiemmin ystäviä joihin luottaa. Pysyn neljän seinän sisällä näin kylmimpään vuoden aikaan lähes 24 tuntia vuorokaudessa katsellen tv:tä ja internetissä selaillen.
Elämä tuntuu niin tyhjältä ja enemmänkin tappiolta. Mikään ei ota onnistuakseen, ei ole varsinaisesti työkykyinen vaikka mitään lausuntoa ei vielä ole, elellään toimeentulotuilla mikä ei kulutusjuhlaa ole. Pahaan oloon haen jatkuvasti apua viinan tai huumeiden avulla.
Oikeastaan ainut syy miksi yritän elää suhteellisen "järkevästi" on sisarukset ja vanhemmat. Sitä ajattelee että jos vaan joku aamu ei heräisi niin ei tarvitsisi seuraavana aamuna taas odotella että pääsee nukkumaan ja nauttimaan elämästään. Toisaalta taas ei ole valmis menemään niin pitkälle vaan pohdiskelee miten laittomin tai epämoraalisin tein saisi itselleen sievoisen summan rahaa. Oli se sitten isomman luokan luotto jotakin kautta mitä ei koskaan maksella takaisin tai mitä tahansa.. Olo vain on että tässä yhteiskunnan normeilla eläminen tuntuu niin epäinhimilliseltä että en aio sitä edes yrittää. Ihmisen mittana nykypäivänä lompakon lihavuus. Arvot muuttuvat jatkuvasti kylmempään suuntaan, samasta syystä eristäydyin ihmisistä ja olen kyyninen uusien suhteiden luomisessa. En yksinkertaisesti luota ihmisiin, en koe että tarvitsen seuraa vaikka yksinäisyys syö terveyttä.
Samalla tavalla en luota yhteiskuntaan tai siihen että ihmisyys mitataan työssäkäynnillä ja tilin suuruudella. On joitakin ihmisiä jotka ajattelevat toisin, mielestäni heidät tulisi hyväksyä sellaisenaan kuin ovat.
Palataan takaisin niihin peruskysymyksiin, eli mitä kun pitää itsensä hengissä ja turvallisen elämän kehyksissä vain muiden ihmisten vuoksi?
Paikkakunnan vaihtoa olen kokeillut 3 vuoden ajan kolme kertaa ja huonoin tuloksin, en ole päässyt asettumaan, ei ole löytynyt sitä haluttua työtä.
Eniten tässä rasittaa että ei pääse asettumaan, eikä tunne oloaan kotoisaksi.
SSRI-lääkkeiden en usko auttavan tilanteeseen, liemmin kuin minkään muunkaan, olen yrittänyt auttaa itseäni huumein ja viinoin samalla periaatteella huonoin tuloksin.
Masennushan johtuu pääosin olosuhteista ja mielen reaktioista siihen. Psyyke käy kai ylikierroksilla, kokee olonsa ulkopuoliseksi, olisiko siis järkevintä lähteä hakemaan ratkaisua täysin uudella elämäntavalla täysin uudessa paikassa.
Puhumme sitten pankin ryöstöstä, vankilatuomiosta, suuresta vedonlyönnistä tai mistä ikinä.
Yksi ristiriita minulla tavallaan on jonka voin myöntää. En usko väkivaltaan tai siihen että ilkeydellä voittaa mitään, kuitenkin pankit, valtion päämiehet, ryöstävät yritykset joilta löytyy rahaa tuntuvat oivalta maalitaululta jossakin mittapuussa. Puhumme sitten sosiaalipummina elämisestä tai ryöstöstä.
Kiistän siis suunnittelevani mitään laitonta mutta ajatus jostakin aivan uudesta tavasta saada elämä käyntiin tuottaa hyvää oloa, rauhaa ja tyytyväisyyttä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Et voi paeta itseäsi
Mitään säälittävämpää ei ole kuin keittiöpsykologi.
Millä perusteella sanot että kirjoittaja pakenee itseään?
Onko itsensä pakeneminen nykyään sitä että pyrkii muuttamaan olosuhteita paremmaksi mihin ei itse aikoinaan ole voinut vaikuttaa?
Tällä tarkoitan asuinpaikkakuntaa, terveyttä jne.
Keittiöpsykologi kertoo seuraavaa - olet joko narsisti tai pakenet itseäsi, oli kyseessä sitten päänsärky, hampaan vihlonta tai vakava psykoosi.
Luulenpa, että tässä tapauksessa sinä olet oikeassa ja muu maailma on väärässä. Kenelläkään ei ole oikeutta sanella sitä, milloin ja mistä sinä oman onnesi olet löytävä. Jos kehitys ja maailma kulkee arvojesi vastaiseen suuntaan, on hyvin epätodennäköistä, että täällä kylmän ja pimeän valtakunnassa voisit koskaan olla onnellinen. En tiedä, onko ison lainan ottaminen ja jonnekin lämpimään katoaminen hyvä ratkaisu, mutta hyvin monet ovat tehneet niin ja vielä useammat tulevat niin tekemään. (tietoa rahoituslaitosten luottotappioista kannattaa pitää silmällä mahdollisuuksien mukaan..)
Universaali tiedon määrä ahdistaa samalla tavalla kuin tietoisuus siitä, ettei yksittäinen kansalainen voi tehdä juurikaan mitään asioiden korjaamiseksi. Lohtua ei löydy uskonnosta eikä lääkkeistä, ei edes harrastuksista, kun talvella ei ole luntakaan, missä voisi hiihtää. Entäpä politiikka, työstä puhumattakaan, jos kieroilu ei kannata, äly ei riitä ja kiinnostus tai osaaminen on nollassa lähes kaikkea kohtaan. Älyä ja huippuosaamista joka paikassa kuitenkin penätään entistä enemmään.
Hyväntahtoiset, vähään tyytyvät ihmiset tarvitsisivat jonkun, joka kertoisi miten elämää eletään. Kyllähän näitä tietysti onkin, mutta kaikilla on kettu kainalossa, ja oman edun tavoittelu on konsultaation taustalla.
Vaikka uskonto on yhdentekevä asia minulle, sanoisin, että aika ei voisi olla otollisempi ilmestyskirjan möröille, väärille profeetoille ja muille antikristuksille. Näiden auktoriteettien ohjeistuksilla pimeydessä vaeltavat epäonniset murheenkryynit voisivat kuvitella pärjäävänsä edes hetken verran tässä järjettömässä tuhon kierteessä.
No, kaikki elämme valheessa, mutta toiset meistä vain valehtelevat enemmän kuin toiset. Ja heikot sortuvat elon tiellä.