Olen ihastunut yhteen poikaan, jonka tiedän olevan masentunut.
Hän ei ole osoittanut minua kohtaan mitään kiinnostuksen merkkejä, mutta ite tykkään pojasta niin paljon, että miten masentunutta kannattaisi lähteä iskemään?
Kunnollisia kommentteja haluaisin.
Olen itse aika yksinäinen ja en silleen itsekkään hirveän seurallinen, mutta tuon pojan kanssa on kivaa. Vaikkakin nyt joskus tuo poika saattaa loukata mua.
Se saattaa välillä sanoa jotain, josta tulee huono mieli. Esimerkiksi sellaista, että tummahiuksiset on kivoja. Ittellä ku ei satu olemaan tummia hiuksia, vaan vaaleat :(
Kuuluuko tuo masennukseen, että vahingossa saattaa loukata toista, vai tekeeköhän tuo poika sitä ihan tahallaan. Poika kyllä sanoo masentuvansa yhä enemmän, kun kerron siitä, että hän loukkaa mua. Poika on nyt erittäin huonossa kunnossa. Tuntuu, kuin itse olisin aiheuttanut sen. Olenko ehkä liikaa painostanut tuota poikaa.
Nyt se ei enää oikeen uskalla puhuakkaan ja ei enää oikein syökkään mitään. Oiskohan tuo merkki siitä, että se olisikin ihastunut muhun, mutta pelkää jotain. Tai sitten se, että masennus on päässyt vakavampaan suuntaan. Miten toimisin tässä tilanteessa?
Hän ei ole osoittanut minua kohtaan mitään kiinnostuksen merkkejä, mutta ite tykkään pojasta niin paljon, että miten masentunutta kannattaisi lähteä iskemään?
Kunnollisia kommentteja haluaisin.
Olen itse aika yksinäinen ja en silleen itsekkään hirveän seurallinen, mutta tuon pojan kanssa on kivaa. Vaikkakin nyt joskus tuo poika saattaa loukata mua.
Se saattaa välillä sanoa jotain, josta tulee huono mieli. Esimerkiksi sellaista, että tummahiuksiset on kivoja. Ittellä ku ei satu olemaan tummia hiuksia, vaan vaaleat :(
Kuuluuko tuo masennukseen, että vahingossa saattaa loukata toista, vai tekeeköhän tuo poika sitä ihan tahallaan. Poika kyllä sanoo masentuvansa yhä enemmän, kun kerron siitä, että hän loukkaa mua. Poika on nyt erittäin huonossa kunnossa. Tuntuu, kuin itse olisin aiheuttanut sen. Olenko ehkä liikaa painostanut tuota poikaa.
Nyt se ei enää oikeen uskalla puhuakkaan ja ei enää oikein syökkään mitään. Oiskohan tuo merkki siitä, että se olisikin ihastunut muhun, mutta pelkää jotain. Tai sitten se, että masennus on päässyt vakavampaan suuntaan. Miten toimisin tässä tilanteessa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
On hyvä että olet hänen rinnallaan jos hän sitä itse haluaa, tosin hän masentuneena ei kovin pysty näyttämään ja jos saisi sanoa luultavammin sanoisi että mene pois.
Kunhan et ole liian tyrkky se voi tuntua pojasta hankalalta.Onko poika hakenut apua tilanteeseensa?
Jos hän ei ole syönyt kuten sanoit se enemmänkin viittaisi masennukseen kun siihen että olisi korvia myöten rakastunut(ikävä kyllä).
Uskon että se auttaa eniten että olet vain läsnä ja seuraksi hänelle ettei hänelle tule olo että hänet on hylätty taikka on yksin kaiken keskellä..
mene halaamaan ja sano että tykkään susta ni eiköhän tuo sitte selviä.
Jos joku tulisi yhtäkkiä halaamaan mua, niin kyllä minä katoaisin ja kauas.
Minua ei saa halata kukatahansa. Ei!
En kaipaa haleja. Varsinkaan yrittäjiltä.
Vain se voi halata mua, jonka kans ehkä joskus jaan elämäni. Ja sen pitää olla samaa pataa minun kans. Pitää tulla juttuun ja molempien pitää pystyä luottamaan toisiinsa.
Mutta niin kauan, kuin tuollaista ei astu vastaan, niin suostun ilomielin olemaan yksin.
Ihan kenelle tahansa en antaudu.
Minua ei hurmata hiuksilla, ei ulkonäöllä, ei vaatteilla, eikä millään pinnallisella.
Ne on vähäpätöisiä asioita syvällisempien asioiden rinnalla.
Mulle on ihan ja yks hailee, miltä se tuleva kumppani voisi näyttää. Tärkeintä on se, että todella tullaan toimeen, juttu luistaa ja pystyy osoittamaan aitoa rakkautta.
Mua ei voi myöskään lahjoa, jota myös ollaan tehty.
Joten vonkaajat, minua ei tarvi yrittää!
Ittel myös ollu väliin ruokahaluttomuutta, mut se liittyy masikseen, ei siitä, että olisin ihastunut johonkin.
Pelkään niitä, jotka yrittävät väkisin.
Sitäkin on nimittäin tapahtunut :(
Kaikkiin vain ei pysty ihastumaan.
Minua on muutamat yrittäneet väkisin.
En tajua, mitä ne haluaa minusta, kun sanon
niille, ettei mua kiinnosta he seurustelumielessä
lainkaan. Ja nuo ovat selvästi myös ite masentuneita, koska ottavat sen liian raskaasti.
En rupea hajottamaan itteäni sillä, että rupeaisin seurustelemaan jonkin kanssa vain sen takia, että olisin sille mieliksi. Ei. En rupea teeskentelemään. Jos johonkin en ihastu, niin en ihastu. Se vain on näin.
Mulla on oikeus päättää mitä teen, eikä nuo yrittäjät voi mua muuksi muuttaa.
Jos pyrkisisin muuttumaan erilaiseksi, hajoaisin.
Kyllä ihmisen pitäis tajuta lopettaa yrittämästä, jos selkeästi huomaa, ettei toista kiinnosta.
Ihan turhaa ruveta silloin ettii syitä, miks ei kiinnostu toisesta. Mulle se on ihan ja sama!
Turhaa masentaa itteä moisilla syytöksillä.
Milloin syyt on lääkkeissä, milloin itsekkyydessä, milloin jopa homoudessa. En jaksa kuunnella yhtään minkäänlaisia syyllistämisiä.
Jos jonain päivänä astelee sellainen ihminen vastaan, johon voin ihastua, ja jonka kans todella tulee toimeen niin, että on samaa pataa, niin silloin on eriasia. Tämän suhteen en aio kuitenkaan yhtään kiirehtiä. Jos sellaista ei ikinä kävele vastaan, niin ei kävele. Sitten ollaan yksin. Niin yksinkertaista se on!