On siis luotava sellaisia työpaikkoja, joiden työntekijät ovat työttömiä työnhakijoita. Palkaksi he saavat työttömyyskorvauksen. Ilman työtä ei työttömyyskorvaustakaan! Tämä motivoi monia kouluttautumaan ja tehostamaan työnhakua!
Kaupunkien lähiöt ovat täynnä tällaisia potentiaalisia työntekijöitä, joilla ei ole tarkoituksena tarttua mihinkään työhön. Edelleen työttömyys säilyisi vapaaehtoisena, mutta se jäisi jokaisen omakustanteiseksi. Jos ei töitä, niin valtio elätä.
Mainittakoon maataloustuet. Tuki on vastikkeellista. On siis tehtävä töitä, että tukiehdot täyttyvät. Sitten saa tukea. Jos ei tee töitä, niin tukea ei saa. Yksinkertaista!
Kaupunkien lähiöt ovat täynnä tällaisia potentiaalisia työntekijöitä, joilla ei ole tarkoituksena tarttua mihinkään työhön. Edelleen työttömyys säilyisi vapaaehtoisena, mutta se jäisi jokaisen omakustanteiseksi. Jos ei töitä, niin valtio elätä.
Mainittakoon maataloustuet. Tuki on vastikkeellista. On siis tehtävä töitä, että tukiehdot täyttyvät. Sitten saa tukea. Jos ei tee töitä, niin tukea ei saa. Yksinkertaista!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sellaisella summalla kuin mikä on työttömyyskorvaus minä en ainakaan viitsi edes pieraista.
Ja jos porvarit ei perusturvaa anna, niin kyllä ihmiset sen sitten "ottavat", ei kukaan rupea nälkään kuolemaan.
kirjoittele. Vai vielä pitäis töihin alkaa??!
Onpa törkeys huipussaan. Minä en ainakaan ala kapitalistia elättään.
Työnantajana ottaisin tietysti vain tuollaisia potentiaalisia työntekijöitä, joiden palkan (sen työttömyyskorvauksen) valtio maksaisi.
Aina ne jotain helppoa osaa tehdä.
Menköön vakiväki sitten työkkäriin sanomaan, että tuli loparit tuotannollisista ja taloudellisista syistä.
Ehkä pääsevät jollekin kaltaiselleni työnantajalle sitten työttömyyskorvauksella töihin.
Jos ei, ei valtio elätä, eikö niin?
Eikun kommarit ja sossut kyykylleen. Se opettaa niille vähäsen nöyryyttä.
En minä työntekijöiden poliittisesta taustasta ole kiinnostunut.
Kunhan halvalla vain saan, niin olkoon vaikka kepulainen pankollamakaaja, kyllä se töihin oppii pakon edessä.
Ja, jos yksi ei opi, olkoon oppimatta, niitähän piisaa, ei ne kaikki niin tyhmiä voi olla, ettei jotain opi.
Jottei keskustelu lähtisi väärille urille, on syytä muistaa, että ihminen, jolle luodaan mainitsemasi työpaikka, ei ole enää työtön, koska hän käy töissä. Siksi hän ei voi saada työttömyyskorvaustakaan.
Tarkoittamiasi työpaikkoja on jo olemassa. Niitä kutsutaan harjoittelupaikoiksi ja noiden entisten työttömien tekemää työtä kutsutaan työharjoitteluksi. Työharjoittelusta maksettava palkka on entisen työttömyyskorvauksen suuruinen lisättynä kahdeksan euron kulukorvauksella/työpäivä, mutta sitä ei tietenkään kutsuta enää työttömyyskorvaukseksi, vaan harjoitteluajan palkaksi tai vastaavaksi.
Työharjoittelupaikka tarjottaisiin varmaan kaikillekin työttömille, jos harjoittelutyötä olisi kylliksi tarjolla. Valtio ei ole nimittäin lähtenyt sille linjalle, että se pakottaisi työnantajat ottamaan vastaa harjoittelijoita. Ajatuksena toisaalta on, että työtön oppii harjoittelupaikkaa hakiessaan työnhakua työmarkkinoilta yleensäkin.
Työnantajien pakottaminen voisi sitä paitsi olla lainvastaistakin ja EU katsoa, että Suomi häiritsee kansainvälistä kilpailua suurella määrällä harjoittelupaikkoja.
Työttömien kannalta työharjoittelusta on ristiriitaisia tuloksia. Osa harjoittelupaikoista on johtanut työsuhteen jatkumiseen harjoittelujakson jälkeen tai helpottanut työpaikan saantia toiselta työnantajalta. Mutta ilmeisesti suurin osa työharjoittelijoista palaa jakson jälkeen työttömäksi. Joitakin työnantajia on myös kritisoitu siitä, että nämä ottavat poisjoutuvan tilalle heti uuden harjoittelijan eli keinottelevat valtion maksamilla palkoilla vääristäen samalla kilpailua.