Minun voisi sanoa olevan erittäin yksinäinen.
Äsken koulussa ryhmätyössä pieneen ryhmääni tuli tosi ruma ja lihava tyttö, joka vaikutti erittäin ujolta ja jolla oli vaikeaa saada oikein mitään sanotuksi. Sellainen tyttö joka voisi hyvinkin olla todella yksinäinen (ainakin oli siinä luokassa aina yksin).
En ole maailman pinnallisin ihminen, mutta onhan siinä hyvin vaikea ihmisestä kiinnostua jos heikkojen fyysisten ominaisuuksien lisäksi toinen ei pysty edes ilmaisemaan mitään (ryhmässä oli lisäksemme vain 1 ihminen ja hänkin hiljainen, joten tämä tyttö tuskin jäi kenenkään varjoon).
Pieni huumorinpoikasen yrityksenikin sai tytöltä aikaan vain epämääräisen ynähdyksen.
Monesti yksinäiset valittavat tälläkin palstalla kokevansa olevansa huomaamattomia. Ihan kuin heillä ei olisi kenellekään mitään väliä.
Mutta haluaisin tietää että miten tälläisen ihmisen maailmaan pääsisi sisään?
Minulla ei ole psyykkisiä voimia joilla voisin telepaattisesti kommunikoida ja lukea kaikki ne mielenkiintoiset ajatukset ja pohdinnat mitä tällä tytöllä lienee pään sisässä.
Oma kiinnostukseni small talkkiin on täysi nolla, mutta jos joku ei pysty edes vastaamaan ystävällisesti esitettyyn kysymykseen rauhallisessa ilmapiirissä, niin sehän on aivan selvää ettei kenelläkään ole mahdollisuutta pystyä olemaan tekemisissä tälläisen ihmisen kanssa.
Äsken koulussa ryhmätyössä pieneen ryhmääni tuli tosi ruma ja lihava tyttö, joka vaikutti erittäin ujolta ja jolla oli vaikeaa saada oikein mitään sanotuksi. Sellainen tyttö joka voisi hyvinkin olla todella yksinäinen (ainakin oli siinä luokassa aina yksin).
En ole maailman pinnallisin ihminen, mutta onhan siinä hyvin vaikea ihmisestä kiinnostua jos heikkojen fyysisten ominaisuuksien lisäksi toinen ei pysty edes ilmaisemaan mitään (ryhmässä oli lisäksemme vain 1 ihminen ja hänkin hiljainen, joten tämä tyttö tuskin jäi kenenkään varjoon).
Pieni huumorinpoikasen yrityksenikin sai tytöltä aikaan vain epämääräisen ynähdyksen.
Monesti yksinäiset valittavat tälläkin palstalla kokevansa olevansa huomaamattomia. Ihan kuin heillä ei olisi kenellekään mitään väliä.
Mutta haluaisin tietää että miten tälläisen ihmisen maailmaan pääsisi sisään?
Minulla ei ole psyykkisiä voimia joilla voisin telepaattisesti kommunikoida ja lukea kaikki ne mielenkiintoiset ajatukset ja pohdinnat mitä tällä tytöllä lienee pään sisässä.
Oma kiinnostukseni small talkkiin on täysi nolla, mutta jos joku ei pysty edes vastaamaan ystävällisesti esitettyyn kysymykseen rauhallisessa ilmapiirissä, niin sehän on aivan selvää ettei kenelläkään ole mahdollisuutta pystyä olemaan tekemisissä tälläisen ihmisen kanssa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Eihän kaikki yksinäiset ole kykenemättömiä sosiaaliseen kanssakäymiseen. Jotkut ovat vaan niin uskomattoman ujoja, että he ahdistuvat jos joku heille puhuu vaikka sisällään toivovat, että heidät huomataan.
Heillä on siis muitakin ongelmia, kuin yksinäisyys ja heidän yksinäisyytensä johtuu niistä muista ongelmista. Varmaan lihavuuskin tällä tytöllä johtui ujouden tuomasta ahdistuksesta.
Yksinäisyys ei ole este ystävyydelle, mutta olemattomat sosiaaliset taidot kyllä.
todella pahasti erääseen lihavaan, ujoon pojuun. Poika oli kyllä hyvä koulussa ja viittasikin paljon, eli ei siis varsinaisesti ollut ujo, mutta jotain niin sisäänpäinkääntynyttä, nössöä ja avutonta hänessä kuitenkin oli. Tuosta vaikutelmasta nimenomaan puhunkin, enhän häntä tuntenut.
Ajattelin, että jos saisin tuon miehenalun omakseni, meillä menisi hyvin, kun rumat miehet eivät ole mikään in-juttu naisten keskuudessa. Ajattelin siis, että hän olisi rumuudensa ja nössömäisyydensä vuoksi hyvä kumppani.
Tuollainen ihastumiskokemus minulta :)
Eivät kaikki ihmiset halua hyvännäköistä ja itsevarmaa ihmistä. Sellainenhan on sitä paitsi liian täydellinen (ei voi samaistua). Joskus pehmeät arvot vievät voiton.. ujo, lapsimainen katse, pyöreä ja epätäydellinen vartalo (söpöä), mystinen sulkeutuneisuus..
Mutta kun pelkään muita ihmisiä. :(
Toi on hyvä pointti. Mut ystäväksikään ei mun mielestä "vaan aleta"... pakko siinä jonkinlaista intressiä on olla ihmistä kohtaan jossain mielessä. Kai.
Ehkä "huomaamattomille" on jopa vaikeaa olla huomion kohteenakin, "hei, toihan puhuu mulle" - ja shokki on sitten sitä tasoa kuin on jos tavikselle tulee hänen ihastuksensa juttelemaan, mittakaava on sama vaikka aihe eri. Pieni shokkihan se on?
Mutta joo. Mä olen vaan turisti täällä. Olen vain osa-aika yksinäinen ja mun osa-aikani on nyt.
Mene ja puhut omiasi, jahat toisen hiljaisuudesta välittämättä maan ja taivaan väliltä. Kyllä ne hiljaiset tatitkin johonkin lähtevät aina lopulta pikkuhiljaa mukaan. Heillä on huono itsetunto.
Voit tuntea itsesi samalla todella puheliaaksi mikä on outo fiilis jos muuten olet perus pulliainen.
Ja olen puhumattomien kanssa harjaantunut sen verran että kaksi serkkua puhekyvyttömiä syntymästä eri syistä. Ei siinä mitään erikoista. Ei sitä aina tarvitse itsekään asioista paasata. Joskus hiljaisuudessa näkee enemmän kun seuraa maailmaa.
Eivät kaikki ujot elele oman päänsä sisällä ja pyöri ajatuksissa. Se on olettamus
Jotkut voivat olla lähempänä maan pintaa kuin sinä itse ja keskittyvät siihen mitä tapahtuu ympärillä... eivät vaan hallitse niitä sosiaalisia taitoja
Ikävä kyllä, jos toinen on hiiren hiljaa ja sen näköinen ettei kauheasti nappaa, niin en juurikaan viitsi lämmitellä.
Sama toimii toisinpäin. Kun itse olin ujo ja kauhusta jäykkänä kiukkusen näköinen, ei juuri ystäviä ollut. Eniten auttoi naaman laittaminen peruslukemille ehkä hymyn kanssa ja kysymys: moi, mitens sulla menee? Ei sosiaalisuus hirveän vaikea laji ole mutta vaati minultakin kolme vuotta ennen kuin alkoi tuloksia näkymään.
itse olen aina huomannut kaikki yksinäiset tytöt niilä on varmasti enempi järkeä päässä kuin kellään muulla... tuntee itsensä syylliseksi kun katsoo kun joku fiksu ja kaunis istuu yksin katsoen maahan. oisin todella kiitollinen jos voisin otta kaikkien yskinäisyyden ja pitää sen itselläni ja kuolla sen kanssa viedä sen pois että muilla ei olisi yksinäistä.