25-vuotiaana abortin tehnyt, sittemmin lapsen synnyttänyt Susanna sanoo mm., että hänen mielestään jokainen nainen on täynnä syyllisyyttä mennessään raskaudenkeskeytykseen.
Hän kertoo olevansa yleensä tunteella maailmassa elävä, syvästi asiat kokeva ihminen, ja että hänellä on tavallisesti tarve pohtia kokemiaan asioita niin kauan, että ymmärtää mistä niissä on kyse. Tekemänsä abortin hän kertoo kuitenkin syväjäädyttäneensä niin, ettei lähde edes käsittelemään asiaa tunnepohjalta!
Hän kertoo myöskin, että jos nyt tulisi raskaaksi suunnittelematta, hän ei kykenisi aborttiin. Lapseen hän ei enää voi suhtautua pelkkänä ’sikiönä’, vaan ihmislapsena!
Tämä on juuri sitä, mitä tälläkin palstalla on keskusteltu, mutta mitä tunteensa ja ajatuksensa liian pahoin syväjäädyttäneet abortintehneet eivät voi millään myöntää!
Kaksi ydinkohtaa ja usein kiisteltyä asiaa, jotka tästäkin(asiat kuitenkin melkoisen realistisesti kohtaavan Susannankin, toisin kuin eräiden tällä palstalla selittävien) kirjoituksesta löytyvät:
-Asia on yleensä niin kipeä ja syyllisyys niin vaikea ja syvällä, että asian nurjien puolien myöntäminen, etenkin itselleen, tuottaa suunnattomia vaikeuksia. Kuitenkin tosiasioiden kohtaaminen olisi välttämätöntä psyyken eheytymisen kannalta!
-Näkemys siitä, mitä naisen sisältä abortissa poistetaan, muuttuu hyvin usein siinä vaiheessa täysin, kun nainen antaa ensimmäisen lapsensa (jota ei siis abortoi) kasvaa sisällään loppuun asti ja synnyttää hänet!
"Susannalle tehtiin abortti 25-vuotiaana. Myös hän eli silloin parisuhteessa.
”Emme käyttäneet ehkäisyä. Se oli jätetty tietoisesti pois. Emme olleet kauheasti puhuneet asiasta, mutta ajatus mahdollisesta raskaudesta tuntui jännittävältä ja luonnolliselta.”
Susanna tuli raskaaksi saman tien. Samoin abortin mahdollisuus. Mies ei ollutkaan valmis vastuuseen ja sitoutumiseen.
Mies saattoi Susannan toimenpiteeseen ja tuli hakemaan kukkakimpun kanssa. He menivät puistoon istumaan, söivät jäätelöt ja katselivat merelle. Eivätkä koskaan enää puhuneet asiasta.
”Halusin myös itse painaa asian villaisella, kieltää pettymykseni ja sen tosiasian, ettei mies halunnut kanssani perhettä. Mutta en hetkeäkään pohtinut, että olisin ilman miehen tukea synnyttänyt lapsen. Lapsen koti on vanhempien välinen suhde. Meidän suhteemme olisi ollut hyvin alkeellinen maja.”
Parisuhde ei kestänyt. He erosivat vuosi tapahtuneen jälkeen.
Susanna myöntää, että myös hänelle itselleen on ollut yllätys oma kylmän rationaalinen suhtautuminen aborttiinsa.
”Yleensä olen tunteella maailmassa elävä, syvästi asiat kokeva ihminen. Minulla on tarve pohtia kokemiani asioita niin kauan, että ymmärrän mistä niissä on kyse. Tämän asian olen syväjäädyttänyt. En lähde edes käsittelemään asiaa tunnepohjalta.”
”Mutta kyllä suurin tuska sielussa oli aamulla ennen toimenpidettä”, Susanna muistelee 10 vuoden takaista tapahtumaa.
Susannan mielestä jokainen nainen on täynnä syyllisyyttä mennessään raskaudenkeskeytykseen.
”Aborttiin sisältyy intiimiä häpeää, sillä siinä on kyse naiseuden ydinkysymysten problematiikasta. Asian kohtaaminen vaatii hoitajilta ammattitaitoa. On henkilökunta mitä mieltä tahansa, sitä ei tulisi ilmeillään paljastaa. Itse olin hyvin herkkänä syyllisyydestäni johtuen. Hain hoitohenkilökunnan katseesta hyväksyvää, rakastavaa ilmettä - että olen vielä olemassa päätöksestäni huolimatta, etten tule maailmalta hylätyksi, etten oikeasti ole paha.”
Mutta tukea tai ymmärrystä ei ollut tarjolla.
”Hoitaja haukkui minut vastuuttomaksi ja kysyi, että tiedänkö, ettei lapsia saada kuin maitotölkkejä kaupasta.”
Nykyään Susannalla on lapsi.
”Jos nyt tulisin raskaaksi suunnittelematta, en kykenisi aborttiin. Lapseen ei voi suhtautua enää pelkkänä ’sikiönä’ vaan ihmislapsena.”
Hän kertoo olevansa yleensä tunteella maailmassa elävä, syvästi asiat kokeva ihminen, ja että hänellä on tavallisesti tarve pohtia kokemiaan asioita niin kauan, että ymmärtää mistä niissä on kyse. Tekemänsä abortin hän kertoo kuitenkin syväjäädyttäneensä niin, ettei lähde edes käsittelemään asiaa tunnepohjalta!
Hän kertoo myöskin, että jos nyt tulisi raskaaksi suunnittelematta, hän ei kykenisi aborttiin. Lapseen hän ei enää voi suhtautua pelkkänä ’sikiönä’, vaan ihmislapsena!
Tämä on juuri sitä, mitä tälläkin palstalla on keskusteltu, mutta mitä tunteensa ja ajatuksensa liian pahoin syväjäädyttäneet abortintehneet eivät voi millään myöntää!
Kaksi ydinkohtaa ja usein kiisteltyä asiaa, jotka tästäkin(asiat kuitenkin melkoisen realistisesti kohtaavan Susannankin, toisin kuin eräiden tällä palstalla selittävien) kirjoituksesta löytyvät:
-Asia on yleensä niin kipeä ja syyllisyys niin vaikea ja syvällä, että asian nurjien puolien myöntäminen, etenkin itselleen, tuottaa suunnattomia vaikeuksia. Kuitenkin tosiasioiden kohtaaminen olisi välttämätöntä psyyken eheytymisen kannalta!
-Näkemys siitä, mitä naisen sisältä abortissa poistetaan, muuttuu hyvin usein siinä vaiheessa täysin, kun nainen antaa ensimmäisen lapsensa (jota ei siis abortoi) kasvaa sisällään loppuun asti ja synnyttää hänet!
"Susannalle tehtiin abortti 25-vuotiaana. Myös hän eli silloin parisuhteessa.
”Emme käyttäneet ehkäisyä. Se oli jätetty tietoisesti pois. Emme olleet kauheasti puhuneet asiasta, mutta ajatus mahdollisesta raskaudesta tuntui jännittävältä ja luonnolliselta.”
Susanna tuli raskaaksi saman tien. Samoin abortin mahdollisuus. Mies ei ollutkaan valmis vastuuseen ja sitoutumiseen.
Mies saattoi Susannan toimenpiteeseen ja tuli hakemaan kukkakimpun kanssa. He menivät puistoon istumaan, söivät jäätelöt ja katselivat merelle. Eivätkä koskaan enää puhuneet asiasta.
”Halusin myös itse painaa asian villaisella, kieltää pettymykseni ja sen tosiasian, ettei mies halunnut kanssani perhettä. Mutta en hetkeäkään pohtinut, että olisin ilman miehen tukea synnyttänyt lapsen. Lapsen koti on vanhempien välinen suhde. Meidän suhteemme olisi ollut hyvin alkeellinen maja.”
Parisuhde ei kestänyt. He erosivat vuosi tapahtuneen jälkeen.
Susanna myöntää, että myös hänelle itselleen on ollut yllätys oma kylmän rationaalinen suhtautuminen aborttiinsa.
”Yleensä olen tunteella maailmassa elävä, syvästi asiat kokeva ihminen. Minulla on tarve pohtia kokemiani asioita niin kauan, että ymmärrän mistä niissä on kyse. Tämän asian olen syväjäädyttänyt. En lähde edes käsittelemään asiaa tunnepohjalta.”
”Mutta kyllä suurin tuska sielussa oli aamulla ennen toimenpidettä”, Susanna muistelee 10 vuoden takaista tapahtumaa.
Susannan mielestä jokainen nainen on täynnä syyllisyyttä mennessään raskaudenkeskeytykseen.
”Aborttiin sisältyy intiimiä häpeää, sillä siinä on kyse naiseuden ydinkysymysten problematiikasta. Asian kohtaaminen vaatii hoitajilta ammattitaitoa. On henkilökunta mitä mieltä tahansa, sitä ei tulisi ilmeillään paljastaa. Itse olin hyvin herkkänä syyllisyydestäni johtuen. Hain hoitohenkilökunnan katseesta hyväksyvää, rakastavaa ilmettä - että olen vielä olemassa päätöksestäni huolimatta, etten tule maailmalta hylätyksi, etten oikeasti ole paha.”
Mutta tukea tai ymmärrystä ei ollut tarjolla.
”Hoitaja haukkui minut vastuuttomaksi ja kysyi, että tiedänkö, ettei lapsia saada kuin maitotölkkejä kaupasta.”
Nykyään Susannalla on lapsi.
”Jos nyt tulisin raskaaksi suunnittelematta, en kykenisi aborttiin. Lapseen ei voi suhtautua enää pelkkänä ’sikiönä’ vaan ihmislapsena.”
Vastaukset 129
Vanhimmat
mieltä, kaikken muidenkin on pakko olla samaa mieltä. Tässä kiteytettynä puoskariaborttiasiamiesten filosofia.
Ikävää, että tarinan päähenkilölle abortti ei ollut oikea ratkaisu, mutta miettiä sopii, mitä kadutaan sen jälkeen, jos vaihtoehtoja ei ole. Abortti tulee tehtyä joka tapauksessa, mutta missä ja kenen toimesta Susanna tai hänen poikaystävänsä Susannalle abortin teettää.
Suomen kaltaisessa yhteiskunnassa ei oikeasti ole muita vaihtoehtoja?! Lääketieteellisin syin tehtävissä aborteissa ja ehkä todella nuorten kohdalla, mutta muutoin yleensä kyse vain naisen omista haluamisista ja haluttomuudesta järjestellä elämäänsä (hyvin yhteiskunnallisin tuin) siten, että voisi lapsensa pitää, eikä tappaa!
lapsia tehdä, niin minua ei kiinnosta pätkääkään, että miksi ei. Mitä se minulle tai sinulle kuuluu, niin kauan kun kyse on laillisesta operaatiosta?
Kukin huolehtikoon ainoastaa omasta moraalistaan.
mutta meinaatko, että kun susanna katuu ja potee valtavaa syyllisyyttä, se tarkoittaa että kaikki abortin tehneet tuntevat samoin? Vuodessa tehdään 11000 aborttia joten yhdestä tapauksesta ei saa luotettavaa yleistystä.
Mirja teki abortin 15 vuotiaana. Nyt hän on 48 vuotias, ja viiden lapsen äiti. Hän kertoo että hänen elämänsä pelastus nuorena oli abortti. Hän kertoo sen olevan nuoren elämänsä järkevin päätös, joka ohjasi elämän uudelle hyvälle polulle. Mirja on tasapainoinen ihminen ja kaikki hänen lapsensa ovat syntyneet rakkaudesta.
Tämäkin on yksi tositarina, mutta edelleen ei voida tehdä yleistystä, että kaikki abortin tekijät kokevat sen elämänsä parhaimpana asiana.
nuorena, mutta jonkinlainen syyllisyys kuitenkin varmasti olemassa!
Itse en voi kieltää ettenkö tuntisi syyllisyyttä. Kyllä tunnen, se on hirveä kalvava tunne joka on aina jossain taustalla eikä jätä rauhaan, koska minä TIEDÄN tehneeni väärin. Ja kadun sitä mitä tein, vaikka tiedän etten olisi voinut lasta pitääkään.
Välillä sattuu enemmän, välillä vähemmän, mulla abortista on vielä niin vähän aikaa... mietin vaan, kuinkahan kauan tätä kidutusta kestää.
Jollain voi olla syyllisyyttä, jollain ei. Miksi kaikkien pitäsi potea syyllisyyttä. Tuntuu välillä, että ab vastustajille tärkeämpi asia on että ab. tehneet potevat syyllisyyttä, kun teko itse. Ja huoli siitä jos ei podekkaan syyyllisyyttä on suorastaan liikuttavaa.
Tutkimuksissa on todettu, että syyllisyys tehdystä abortista voi leimahtaa pintaan vasta kymmenenkin vuoden jälkeen ja myöhemminkin... Usein se alkaa ensimmäisen lapsen syntymästä.
Sanotaan, että ihmisen on kohdattava tosiasiat ennemmin tai myöhemmin ja käytävä vaikeiden sellaisten kanssa tarvittava paininsa. Sinulla voi olla niin, että käyt pahimmat tunteet läpi nyt kun abortistasi on vasta vähän aikaa ja käytyäsi "pohjamudissa" pääset iäksi ainakin pahimmasta... Erään ystäväni syyllisyys taas alkoi vuosia abortin jälkeen ja hän itse kertoi, että uskoo sen johtuvan siitä, että hän työnsi asian sivuun ja kieltäytyi kohtaamasta tekoaan ja siihen liittyviä ikäviä asioita silloin tuoreeltaan. Hänen syyllisyytensä on helpottamaan päin, mutta on vaikea sanoa, katoaako se koskaan. Sanon sinullekin, kuten olen aina hänelle sanonut, että myöskin itselleen täytyy osata antaa anteeksi! Se onnistuu vain myöntämällä tehneensä väärin. Sinähän sen olet jo tehnytkin. Voimia!
Mä en osaa, enkä pysty siirtämään asioita pois mielestä, en varsinkaan näin vaikeaa asiaa, joten pakostakin ne asiat tulee nyt käytyä läpi. Välillä niitä yrittää työntää pois mielestään mutta kuitenkin vaan väkisin palaa kaikki mieleen ja mä vatvon ja vatvon kaikkea mitä on tapahtunut, väsyksiin saakka. Kai onkin parempi että se tapahtuu nyt, vuosien päästä niitä asioita voi olla jotenkin vaikeampaa käsitellä...
Mä olen kasvanut syvästi uskonnollisessa perheessä, joten varmaan sekin osaltaan vaikuttaa tähän suureen syyllisyydentunteeseen, vaikka kyllä sen oikeastaan perusmoraalikin sanoo, mikä on oikein ja mikä väärin. Tuntuu ettei toisilla sellaista sisäänrakennettua omaatuntoa ole ollenkaan, mieskin on vaan ihmetellyt mun tuntemuksiani. Enkä ainakaan vielä ole pystynyt itselleni anteeksi antamaan, saa nähdä tapahtuuko se sitten ajan kanssa.
Olen tehnyt abortin hyvin nuorena, noin 35 vuotta sitte. Nyt olen jo mummo useammalle lapselle.
Aborttia en ole koskaan katunut, en edes lasteni syntymän aikaan, niinkuin joku täällä kirjoitti.
Silloin kun päädyin aborttiin, se oli minulla ainoa mahollinen ratkaisu ja käsittelin asian silloin niin hyvin, ettei sitä ole tarvinnut jälkeen päin enää murehtia.
Jos sinusta tuntuu pahalta, käy juttelemassa jonkun ammattilaisen kanssa. Ei huonoa omaatuntoa ja syyllisyyttä kannata potea ja itseään turhaan ruoskia. Ei sillä mitään voita. Hyvää jatkoa, sinulle!!
Susannan tarina on tosiaan riipaisevaa luettavaa, mutta sanomattakin lienee selvää se, ettei yhden ihmisen kertomusta voi yleistää koskemaan kaikkia muitakin. Susanna voi itse olla sitä mieltä, että jokainen nainen kantaa syyllisyyttä sisällään mennessään raskaudenkeskeytykseen, mutta olettaisin hänen olevan silti väärässä.
Tätä seuraavaa en ymmärrä:
"Tämä on juuri sitä, mitä tälläkin palstalla on keskusteltu, mutta mitä tunteensa ja ajatuksensa liian pahoin syväjäädyttäneet abortintehneet eivät voi millään myöntää!"
Totta on, etteivät useimmat abortintehneet tai aborttioikeuden puolustajat millään sellaista myönnäkään, että JOKAINEN nainen kantaisi syyllisyyttä abortistaan. Henkilökohtaisesti olen myös sitä mieltä, ettei syyllisyys ole sen yleisempääkään kuin syyllisyyden puute. Sen sijaan en ole kertaakaan huomannut kenenkään väittävän, etteikö abortista koskaan kenellekään syyllisyyttä seuraisi. Sen faktan, että abortti voi aiheuttaa valtavaa syyllisyyttä ja häpeää, nähdäkseni ovat myös aborttioikeuden puolustajatkin myöntäneet.
Se, mistä tällä palstalla sen sijan on kovasti keskusteltu, on eräiden tiettyjen henkilöiden syyllisyys omasta abortistaan. Nämä henkilöt eivät itse koe syyllisyyttä kantavansa, mutta abortin vastustajat sitkeästi väittävät heidän sitä kantavan, vaikka eivät koko ihmistä edes tunne. Tällainen ei ole hedelmällistä keskustelua, koska itselleen täysin tuntemattomasta ihmisestä ei mitenkään voi tehdä päteviä oletuksia, joita sitten väittää faktoiksi vastoin asianomaisen itsensä henkilökohtaista kokemusta.
Lähtökohta asialliselle ajatustenvaihdolle on mielestäni siinä, että suhtaudumme kanssakeskustelijoihimme oman itsensä asiantuntijoina, ja oletamme heidän puhuvan totta omista henkilökohtaisista tuntemuksistaan ja ajatuksistaan. Ihan kuten luotamme Susannan henkilökohtaisen kokemuksen aitouteen, ansaitsee saman kunnioituksen jokainen muukin keskustelija täällä. Pikemminkin minä voisin kysyä, että miksi muutamille abortin vastustajille on niin vaikea myöntää se, että kaikki naiset eivät kanna abortista syyllisyyttä.
Susannan tarinassa mielestäni riipaisevinta oli se, että hän oli miehensä kanssa tietoisesti jättänyt ehkäisyn pois, koska ajatus raskaudesta tuntui luonnolliselta. Ja silti hän päätyi aborttiin. Jälkiviisaus on toki helppoa, mutta mielestäni tämän luulisi olevan jo aika selvä merkki siitä, ettei abortti ole oikea ratkaisu näin toimineelle ja ajatelleelle henkilölle. Jos Susanna olisi tältä palstalta neuvoja kysellyt ennen aborttiin menoaan ja sanonut kuten nyt sanoi, hän olisi varmaan saanut lähes yksinomaan lapsen pitämiseen kehottavia vastauksia.
Tältä pohjalta en ihmettele, ettei Susanna kykene asiaa tunnepohjalta käsittelemään lainkaan. Hän pyrkii suojelemaan itseään vielä pohjattomammalta syyllisyydeltä kuin mitä jo tuntee. Ja kyllä, minustakin asian kohtaaminen olisi Susannallekin välttämätöntä psyykkisen eheytymisen kannalta. Itsesuojeluvaisto haraa vastaan, koska ennen sitä eheytymistä pitäisi kohdata silmästä silmään koko se tunneskaala, jonka hän tähän mennessä on kieltänyt, Tämä on ilman muuta pelottava ajatus, ja suosittelisin Susannalle ammattiavun hankkimista tämän prosessin läpikäymiseksi.
Susanna kuvaa sydäntä särkevän kauniisti sitä, millaista kohtelua odotti hoitohenkilökunnalta, millaista hänen mielestään kohtelun pitäisi olla. Hän nimittää hyväksynnäksi ja rakkaudeksi sellaista kohtelua, minkä minä katsoisin olevan inhimillistä kohtelua, jonka jokainen potilas ansaitsee; että hän olisi olemassa päätöksestään huolimatta, ettei tulisi maailmalta hylätyksi, ettei oikeasti ole paha. Kuitenkin hän sai osakseen syyllistämistä ihmisiltä, joiden jo pelkän ammatillisuuden puitteissa tulisi osata kohdella asiakkaitaan asiallisesti!
Tässä kohtaa mielestäni terveellistä olisi, jos jokainen meistä tykönänsä miettisi sitä, miten kohtelemme kanssaihmisiämme, millaisia sanoja näppikseltämme päästelemme, millaista kohtelua vaikkapa juuri Susanna tai hänen kaltaisensa ansaitsisivat. Minua kauhistuttaa ajatellakin, millaista kommentointia Susanna luultavasti osakseen saisi tällä palstalla. Kuinka hänet haukuttaisiin murhaajaksi ja huonoksi äidiksi, kuinka sanottaisiin, ettei hän olisi ansainnut yhtään lasta. kaiketi joku jopa kiiruhtaisi kertomaan, kuinka hänen tulisi äkkiä luopua lapsestaan, ennenkuin murhanhimossaan tappaa tämänkin... Tällaiset kommentit ovat liian yleistä kauraa tällä palstalla, joilla abortin vastustajat osoittavat empatiakykynsä ja ymmärryksensä jo ennästään kauheasti kärsivää naista kohtaan. Jokainen tykönänsä siis miettiköön, että kuinka tällaiset viestit auttaisivat Susannaa tekemään juuri sen, mihin tässäkin viestissä abortin tehneitä kehotetaan, kohtaamaan aborttinsa tunneskaalan tosiasiat, jotta psyykkinen eheytyminen saisi mahdollisuuden. Kuinka tahallinen loukkaaminen ja ilkeily auttaisi Susannaa? Kuinka se auttaisi ketään muutakaan?
yhden lapsenmurhaajan epätoivonen selittely yritys saada syyllisyyden tuskat himmennettyy..! Melkein säälittää ku nää abortöörien jutut on jo niin läpinäkyvii että kilsan päähän syyllisyys loistaa.
Uskomattoman viisasta tekstiä tässä, eipä oikein muuta voi sanoa. Pari kommenttia lisäisin joistakin kohdista...
"Susannan tarinassa mielestäni riipaisevinta oli se, että hän oli miehensä kanssa tietoisesti jättänyt ehkäisyn pois, koska ajatus raskaudesta tuntui luonnolliselta. Ja silti hän päätyi aborttiin. Jälkiviisaus on toki helppoa, mutta mielestäni tämän luulisi olevan jo aika selvä merkki siitä, ettei abortti ole oikea ratkaisu näin toimineelle ja ajatelleelle henkilölle."
Itsekään en käyttänyt mitään ehkäisyä silloin, kun raskaaksi tulin, otin riskin tietoisesti... ja se osaltaan kyllä lisää syyllisyydentuskaa, kun miettii että JOS olisimme käyttäneet silloin kortsua, kun TIESIMME että näin voi käydä, niin en olisi tullut raskaaksi... jälkiviisaus todellakin on helppoa, ei sitä voinut etukäteen tietää miten syvältä abortti sitten riipaiseekin. Miehen kanssa olimme etukäteen keskustelleet näistä asioista ja molemmat olivat sitä mieltä, että abortti on ainut vaihtoehto jos vahinko sattuu. Helppoa sanoa, kun sitä ei ole kokenut, enää en tekisi samaa. Jos tällaisesta asiasta on mitenkään mahdollista löytää hyvää puolta, niin se on se, että nyt todellakin huolehdin ehkäisystä tarkkaan enkä ota mitään riskejä.
"Susanna kuvaa sydäntä särkevän kauniisti sitä, millaista kohtelua odotti hoitohenkilökunnalta, millaista hänen mielestään kohtelun pitäisi olla. Hän nimittää hyväksynnäksi ja rakkaudeksi sellaista kohtelua, minkä minä katsoisin olevan inhimillistä kohtelua, jonka jokainen potilas ansaitsee; että hän olisi olemassa päätöksestään huolimatta, ettei tulisi maailmalta hylätyksi, ettei oikeasti ole paha. Kuitenkin hän sai osakseen syyllistämistä ihmisiltä, joiden jo pelkän ammatillisuuden puitteissa tulisi osata kohdella asiakkaitaan asiallisesti!"
Itse en tiennyt, millaista kohtelua odottaa, mutta ajattelin että tuskimpa ne alkavat syyllistää. Eikä kukaan syyllistänytkään, terveyskeskuksessa ensin oli vastassa nuorehko mieslääkäri joka kyseli tarvittavat asiat ja kirjoitti lähetteen. Sairaalassa hoitaja oli ainut joka jotenkin vaikutti surumielisen vakavalta, lääkäri oli mukava ja asiallinen, samoin kätilö joka oli toisena päivänä mukana itse keskeytyksessä...
Mietin välillä sitä, minkälaisen kuvan ne ihmiset minusta saivat siellä, kun mä pystyn hallitsemaan itseni ja tunteeni täysin vieraiden ihmisten läsnäollessa, olin varmaan iloisen ja reippaan oloinen mutta kotiin tullessa vasta mun "naamioni" särkyy ja tunteet pääsevät valloilleen. No, ainakin se kätilö näki sen fyysisen tuskan jonka mä koin, henkisestä tuskasta kellään ei varmaan ollut mitään hajuakaan. En tiedä, jos kuvittelivat mun olevan kylmä ja tunteeton ihminen joka ei sure sitä, että joutuu tapattamaan oman lapsensa, mutta sille mitä he kuvittelevat tai eivät kuvittele mä en voi mitään... turha kai sitä on pohtia.
...sitten siinä mistä ihmeestä syyllisyyttä kantaisi sellainen nainen joka voisi allekirjoittaa Daran äskeisen viestin jokaisen sanan, olisivat voineet tulla hänen omalta näppikseltään, mutta joka ei ole koskaan aborttia tehnyt vaan lapsia useamman.
Mistä minä syyllisyyttä kannan jos kirjoitan samanlaisen viestin? Sitä voit myös miettiä.
***
Jos olen oikein ymmärtänyt, Dara ei ole tehnyt aborttia.
mutta olen miettinyt näitä sun ja Daran ym. ei abortoineiden(?) motiiveja tähän. En tiedä, olette sitten kai muuten vain niin sen feministisen aatteenne pauloissa..?
En tiedä liittyiskö sulla jotenkin asiaan (tunnetasolla vaikeen asian järjellistämisenä tms.) se kokemus sikiön menetyksestä raskauden myöhäisvaiheessa.
Oletko itse miettinyt näiden yhteyttä?
Lapsen menettäminen, mm. kuolleena synnyttäminen, saa yleensä äidin tuntemaan myöskin jonkinlaista syyllisyyttä/huonoutta, vaikka itse tapahtuma ei todella johtuisikaan hänestä/olisi ollut hänen estettävissään. Kysymykset; olisinko voinut jotenkin ehkäistä, mitä tein väärin, piinaavat kuitenkin normaalisti ko. äitejä. Se, että muidenkin lapsia kuolee ennen syntymäänsä, joko äitinsä tahdosta tai tahtomatta (ihan kuten mikä tahansa muukin "niin muillakin"-asia yleensä), helpottaa naisen omaa tuskaa näissä tilanteissa.
Myöskin tahtomattaan lapsettomat tuntevat usein itsensä jotenkin huonoiksi ja kärsivät ns. tyhjän sylin-syndroomasta. Etenkin, jos he tulevat raskaaksi (myöskin vaikka raskauden alkaminen ei olisi ollenkaan mahdollista), mutta saavat sitten keskenmenoja, he kokevat usein, että heidän kehonsa petti heidät itsensä ja ennen kaikkea sen heidän odottamansa lapsen. Tällaistakin tuskaa helpottaa se, että kaikkien muidenkaan lapset eivät automaattisesti ja poikkeuksetta saa syntyä..!
Kylmän rationaalinen suhtautuminen syntymättömiin lapsiin yleensäottaen, voi näissä tilanteissa johtua siitä, että omia vaikeita tunteita helpottaakseen, nainen alkaa selittää syntymättömät lapset arvottomimmiksi kuin he oikeasti ovat ja heidän kuolemansa vähemmän merkitykselliseksi kuin mitä se oikeasti on!
En siis väitä, että Tristarin ja Daran kohdalla olisi näin, mutta yleisiä nuo tunteet ja käyttäytymismallit ovat...
Haluan tässä korostaa sitä, että tällainen ihminen, joka näin tuntee ja käyttäytyy, ei ole pahantahtoinen (välttämättä, riippuu henkilöstä), vaan ihmisen psyyken kiemurat, etenkin silloin kun se suojelee itseään, ovat moninaiset ja joskus hyvinkin kummalliset (päämäärää tietämättä katsottaessa)! Ja että vielä kiemuraisemmaksi menisi; se, että ihminen väittää, että näin ei ole missään tapauksessa hänen kohdallaan, johtuu hyvin usein ihan niistä samoista psyyken omista suojakeinoista!
>>Tätä seuraavaa en ymmärrä:
"Tämä on juuri sitä, mitä tälläkin palstalla on keskusteltu, mutta mitä tunteensa ja ajatuksensa liian pahoin syväjäädyttäneet abortintehneet eivät voi millään myöntää!"
Totta on, etteivät useimmat abortintehneet tai aborttioikeuden puolustajat millään sellaista myönnäkään, että JOKAINEN nainen kantaisi syyllisyyttä abortistaan. Henkilökohtaisesti olen myös sitä mieltä, ettei syyllisyys ole sen yleisempääkään kuin syyllisyyden puute. Sen sijaan en ole kertaakaan huomannut kenenkään väittävän, etteikö abortista koskaan kenellekään syyllisyyttä seuraisi. Sen faktan, että abortti voi aiheuttaa valtavaa syyllisyyttä ja häpeää, nähdäkseni ovat myös aborttioikeuden puolustajatkin myöntäneet.
Se, mistä tällä palstalla sen sijan on kovasti keskusteltu, on eräiden tiettyjen henkilöiden syyllisyys omasta abortistaan. Nämä henkilöt eivät itse koe syyllisyyttä kantavansa, mutta abortin vastustajat sitkeästi väittävät heidän sitä kantavan, vaikka eivät koko ihmistä edes tunne. Tällainen ei ole hedelmällistä keskustelua, koska itselleen täysin tuntemattomasta ihmisestä ei mitenkään voi tehdä päteviä oletuksia, joita sitten väittää faktoiksi vastoin asianomaisen itsensä henkilökohtaista kokemusta.
Mieliptieeni olivat tosin tältä osin samoja kuin ennenkin, olen ollut aborttivastaisella kannalla (siis kieltojen tai rajoitusten kannalla) joskus teininä kune n edes ymmärtänyt mitä raskaus tai äitiys on, saatikka seksi :D
Toki kaikki elämän tapahutmat aina ja jokaisella vaikuttavat mielipiteisiin ja katosmuksiin. Luulisi ennemmin että jos itse on menettänyt ja jo äiti lisäksi, sitä olisi edellisen kijroittajan logiikalla hyvinkin aborttivastainen?
Fakta kun on että mieliptieet ovat pohdinnan tulosta, useimmiten, eivät vain reaktioita tapahtumiin.
***
Menettänyt tuntee kyllä kateutta ja katkeruutta raskaana olevia kohtaan, mutta toisen tuska ei kyllä helpota yhtään :D
Kuinka sairas sitä mielen täytyisi olla että oman menetyksen tuskaa helpottaisi se että joku toinen on saanut sen mitä tise pitää tavoiteltavana (raskaus) eikä edes halua sitä ja keskeyttää sen? En vain osaa vääntää mieltäni noin nurin.
***
Kiitos viestistäsi Maya. Luin muutkin kirjoituksesi tästä ketjusta ja tiedätkö, olen tosi pahoillani puolestasi. Älä nyt pahastu vaikka näin sanonkin, mutta olit toki aika vastuuton ehkäisyn suhteen. Toisaalta tiedät sen itsekin, joten moralisoimaan en ala. Etköhän sitä lajia harrasta jo itse itseäsi kohtaan enemmän kuin riittävästi.
Teit virheen, josta todella opit vasta kantapään kautta. Jokainen meistä tekee virheitä, jokainen tekee tyhmiä päätöksiä tai toimii ajattelemattomasti. Minusta on hyvä, että näet positiivisena asiana sen, että ainakin otit opiksesi etkä samaa virhettä enää aio toistaa. Positiivista se onkin, koska aina on niitäkin, jotka eivät silti opi.
Sain kirjoituksistasi sellaisen käsityksen, että aborttisi on vielä aika tuore kokemus? Uskoisin, että syyllisyys helpottaa ajan kanssa. Mielestäni tärkeintä on nyt se, että annat itsellesi anteeksi. Sillä ei tosiaan enää ole merkitystä, mitä ulkopuoliset sinusta ja reaktioistasi ajattelivat/ajattelevat. Itsesi kanssa loppuelämäsi kuitenkin elät, et niiden ulkopuolisten, joten tee kaikkesi, että tulet itse itsesi kanssa hyvin juttuun. Toivon sinulle kaikkea hyvää elämääsi.
"he kokevat usein, että heidän kehonsa petti heidät itsensä ja ennen kaikkea sen heidän odottamansa lapsen."
Niin, keskenmenoja en ole kokenut, mutta tietyllä tavalla kyllä olen tuntenut kehoni pettäneen minut. Kai se on luonnollista, kun ei tunnu niinkin yleiseen asiaan kuin raskaaksi tuloon kykenevän. Mutta en kyllä koskaan ole edes ajatellut lohdullisena asiana sitä, etteivät kaikki muutkaan saa lapsia, tai etteivät kaikkien syntymättömät lapset saa syntyä. Ja ainakin omien kokemuksieni mukaan tahtomattaan lapsettomissa tuntuisi olevan enemmänkin aborttiin negatiivisesti suhtautuvia henkilöitä. Tällöin ajatuksena on juuri se elämän epäreiluus; miksi tuo tekee abortin, kun minä en lasta saa vaikka miten haluaisin... Itse en tosin koskaan ole toisen abortista mieltäni pahoittanut. Eihän se minun hedelmällisyyteeni mitenkään vaikuta.
Toisessa viestissä kyseltiin motiiviani tänne kirjoittelemiseen. Luulisin, että se on se kaikkein yleisin motiivi: se että tykkään keskustella minua kiinnostavista asioista erilaisten ihmisten kanssa. Vastustan ajatusta siitä, että aborttioikeuden puolustamiseen liittyisi aina jotain henkilökohtaisia traumoja, että se olisi ikäänkuin mielensairaus vastustamisen ollessa sitten se terveyden ja normaliuden merkki.
Aborttioikeuden kannattaja olen ollut niin kauan kuin minulla on mitään mielipidettä koko asiaan ollut. Muistan jo yläasteella väitelleeni aiheesta koulutovereiden kanssa ;) Meillä oli oikein sellainen pienimuotoinen "väittelyklubi", jossa aiheesta innostuneet oppilaat kävivät keskustelua monenlaisista yhteiskunnallisista ja muutenkin mieltä kuohuttavista asioista. Alunperin sen olivat perustaneet politiikasta kiinnostuneet lukiolaiset, jotka saivat pari opettajaa innostumaan asiasta. Sittemmin aihepiirit laajenivat politiikan ulkopuolelle ja mukaan otettiin myös meitä kiinnostuneita yläastelaisia. Sekä opettajat että oppilaat esittivat käsiteltäviä aiheita ja opettajat pitivät huolta siitä, että keskustelut sujuivat asiallisesti ja kaikille puheenvuoron antaen. Vitsit, taas nousi hymy huulille kun niitä keskusteluja muistelen :D
En tarkoittanut tässä yhteydessä syyllisyyden tuntemattomuudella sitä, ettei ihmistä millään tavalla abortti liikuttaisi, etteikö se minkäänlaisia negatiivisia tunteita herättäisi. Olen itsekin sitä mieltä, että abortti on vain äärimmäisen harvalle mikään läpihuutojuttu, mikä ei minkäänlaisia jälkiä ihmiseen jättäisi. Tarkoitin lähinnä sitä, että ymmärtääkseni harvempi kantaa siitä niin kovaa ja koko elämää rampauttavaa syyllisyyttä, kuin mitä esim. tämän alkuperäiskirjoituksen Susanna koki.
"Tälläkin palstalla kirjoitta sellaisia ihmisiä, joiden kielto- ja selittämisreaktio on niin selkeä, ettei sitä voi olla huomaamatta."
Entä miten voi olla varma siitä, että juuri se oma näkemys ja oma arvio osuu oikeaan? Kuitenkaan edes ammattilaiset eivät lähde itselleen täysin tuntemattoman henkilön psyykeestä väittämään mitään näin varmaksi. Analyyseja voi toki jokainen tehdä, mutta niiden täysin selvästi oikeiksi väittäminen on jo aika paksua jollei analyysinsa kohdetta ole koskaan edes tavannut.
Tästäkin ketjusta löytyy esimerkki ihmisestä, joka on minusta tehnyt mielestään pätevän analyysin. Hänestä minun aborttisyyllisyyteni on niin selvä, ettei sitä voi olla huomaamatta. Ainoa vaan, ettei ko. kyökkipsykologi enää enemmän metsään olisi voinut mennä. Aborttiahan en ole koskaan tehnyt, enkä tuossa viestissäni tainnut itseäni mainitakaan.
"Selkeitä merkkejä siitä ovat mm. omanlaisten merkitysten hakeminen tietyille asioille (mm. erilaisten lähteiden antaman informaation muokkaaminen mielelleen sopivaksi), tiettyjen asioiden kieltäminen ja niiltä silmänsä sulkeminen ...
toisenlaisen näkemyksen omaavan itseään "pienemmäksi" alentaminen/nimittely"
Tässä on muuten kerrassaan oiva luettelo niistä 'synneistä', joihin varsin moni abortin vastustajakin tällä palstalla syyllistyy tämän tästä. Mitähän henkilökohtaisia traumoja he mahtavat täällä olla purkamassa?
Henkilökohtaisesti olen edelleen sitä mieltä, ettei itselleen tuntemattoman henkilön toistuva analysointi ole asiallista eikä edes aiheenmukaista. Täällä on tarkoitus keskustella abortista, ei kenenkään kirjoittajan persoonasta tai mahdollisista henkilökohtaisista traumoista.
"Tälläkin palstalla kirjoittaa sellaisia ihmisiä, joiden kielto- ja selittämisreaktio on niin selkeä, ettei sitä voi olla huomaamatta. Selkeitä merkkejä siitä ovat mm. omanlaisten merkitysten hakeminen tietyille asioille (mm. erilaisten lähteiden antaman informaation muokkaaminen mielelleen sopivaksi), tiettyjen asioiden kieltäminen ja niiltä silmänsä sulkeminen/tahallinen huomiottajättö, huumorin/asiasta huvittumisen liiallinen korostaminen, toisenlaisen näkemyksen omaavan itseään "pienemmäksi" alentaminen/nimittely sanallisesti (mm. lapseen viittaavilla termeillä jne.) Yksi asia, joka paljastaa, mistä on kyse, on se, että ko. ihminen näkee sellaistenkin asioiden tarkoittavan juuri itseään ja omaa tekoaan, jotka oikeasti ovat yleisluontoista keskustelua, ja se, että ihminen puolustautuu liian voimakkaasti ja ihan väärässä kohtaa!"
Osuipa nappiin tämä kuvaus, varsinkin eräs vakiokirjoittaja pitkine, sekavine seli-seli "satuiluineen" on tästä paremmin kuin hyvin tunnistettavissa!!
Mielstäni on omituista tämä abortin kokeneiden syyllisyyskeskustelu. Tuntuu että enemmänkin abortin aiheuttaman syyllisyyden tunteen sijaan päällimmäiseksi tulee ei syyllisyys syyllistäminen.
Näissä keskusteluissa on tullut välillä jo tunne aivopesusta, jota vastustajat harrastavat. Yksi aivopesun menetelmistähän on syyllisyydentunteen herättäminen.
Miksi vastustajille on niin tärkeää, että, jokainen abortin tehnyt katuu, kokee syyllisyyttä ja häpeää.? Ja miksi se on niin vaikeaa hyväksyä, että todellakaan kaikki eivät koe em tuntemuksia.
Ennemminkin tuntemukset ovat helpotuksen tunteita.
Syyllisyyshän tarkoittaa tunnetta että on tehnyt jotakin moraalisesti väärää. Kaikki naiset eivät varmasti ajattele tekevänsä väärin päättäessään abortista. Joillekin se voi olla ainoa järkevä oikea ratkaisu. Luonnollista on etteivät nämä naiset asiaa jälkeen päin murehdi.
Varmasti on niitäkin abortin tehneitä jotka jälkeen päin katuvat tekoaan. Tällaisia riskiryhmiä , joille abortti voi olla erityisen vaikea kokemus ovat esimerkikisi naiset jotka on pakotettu tekemään abortti tai naiset jotka ovat päätyneet aborttiin äkkipikaisesti ilman perusteellista harkintaa. Myös naiset joilla on jo enemmin ollut mielenterveysongelmia ovat riskialttiimpia.
Tuo oli siis mielipiteesi, mutta minun kirjoituksessani ei sitä vastoin ollut kyse mielipiteestä, vaan tiedosta (alan tietoudesta). Eikä todellakaan ole kyse sairaasta mielestä tai siitä, että toisen tuska olisi se, joka omaa oloa helpottaa. Asia voi olla vaikea ihan äkkiä maallikon/asiaa muuten tuntemattoman ymmärtää ja sisäistää oikealla tavalla.
ja tavat käsitellä vaikeita asioita ovat sellaisia, että niitä on vaikea ihan äkkiseltään ymmärtää ja itse tiedostaa kaikkea, mitä oman mielen syövereissä tapahtuu :) Tavat ja kiemurat ovat monet. Ammattilaiset saavat usein ihmisen (itsensä!) löytämään käytökselleen ja suhtautumiselleen johonkin, sellaisia syitä ja selityksiä, että jälkeenpäin he ovat ihmeissään siitä, miten eivät asiaa aikaisemmin nähneet. En silti väitä, että sinun kohdallasi asia menisi juuri noin päin, kuten kerroin, mutta tavallista se kuitenkin on.
Sitten kysymys: ovatko kaikki abortit sinun mielestäsi perusteltuja ja oikeutettuja, ja näetkö aborteissa (missään tapauksessa) mitään nurjaa tai kurjaa?
(Tristar ja tietysti muutkin voivat vastata.)
oli vain esimerkki yhden ihmisen kokemuksista ja ajatuksista sellaisenaan, mutta samalla liittyi niin monien samantyyppisten joukkoon.
Ammattilaisen ei välttämättä tarvitse tavata henkilöä kyetäkseen erittelemään hänestä/hänen käytöksestään löytyvät johonkin tiettyyn oirekuvaan liittyvät tyypilliset asiat. Itseasiassa kun mennään psyyken tutkimisen puolelle, voi noita tyypillisyyksiä löytää paljon nopeammin ja helpommin, kun ko. henkilö saa pysyä anonyymina, koska vaikka ihminen itse hakeutuisi ammattiavun piiriin, hän useimmiten panttaa tiettyjä asioita pitkään, ennen kuin (tietyistä syistä johtuen) sanoo ne suoraan kasvotusten.
>>Tässä on muuten kerrassaan oiva luettelo niistä 'synneistä', joihin varsin moni abortin vastustajakin tällä palstalla syyllistyy tämän tästä. Mitähän henkilökohtaisia traumoja he mahtavat täällä olla purkamassa?
Pohdit lopussa millaisen kuvan sinusta saivat keskeytyssairaalassa...
Tuskin kuvittelivat kylmäksi ja tunteettomaksi. Tietävät kyllä,e ttä kukaan ole täysin tunteeton jos on hengissä oleva ihminen. He luultavimmin pitivät sinua ihan tavallisena abortin teettäjänä, jollaisia on viides osa kaikista naisista.
Aloin miettiä kuitenkin kirjoitustasi lukiessasi, että miksi ihmeessä mielipiteesi abortista on muuttunut jälkeenpäin? On selvää ettet ollut kuitenkaan sisäistänyt asiaa etukäteen, silloin kun olit miehesi kanssa päätöksen jo valmiiksi tehnyt mikäli vahinko tapahtuu... Mutta jos pidit silloin aborttia vaihtoehtona, niin miksi et enää pitäisikään?
Mietin vain näitä viestejä täälläkin; "tunnusta syntisi; myönnä syylisyytesi"... Saako ne aikaan syyllisyyttä myös ihmisissä, jotka eivät sitä välttämättä tuntisi. Ajattelin vain kohdallasi, kun olit miettinuyt jo sairaalankin mielipidettä itsestäsi, että muiden mielipide taitaa vaikuttaa sinuun paljon.
Olisiko sinulle parasta kenties ollut, että jälkikäteen sinua ei olisi kannutettu potemaan syyllisyyttäsi, vaan vahvistettu päätöstäsi, sillä sitä ei mikään enää jälkeenpäin muuta. Tottakai omaat oman ajattelukyvyn ja olisit potenut sen syyllisyyden minkä jokainen abortin tekijä läpikäy. Mutta miksi jäit vellomaan syyllisyyteen? Jos pitäisit aborttia murhana ja vääryytenä lapsia kohtaan, niin ethän sinä olisi aborttia tehnyt... Jos olet alkanut pitämään sitä murhana ja vääryytenä jälkeen päin, niin miksi ihmeessä?
Ilmeisesti sinulle abortti on ollut se "pahakriisi" joka on muuttanut koko maailmankatsomustasi? Olisitko jonkin/tietynlaisella tuella päässyt tilanteesta yli ilman "pahaakriisiä", normaalilla kriisillä kuten valtaosa naisista?
puhun kyllä itsekin alan tiedosta, sekä teorian että kokemusken voimin. Viestissäsi oli paljon totta, mutta myöskin asioita jotka joidenkin yksilöiden kohdalla paikkansa. Joidenkin yksilöiden. Vastaukseni tuossa äsken tuli pääasiassa omasta kokemuskesta vastalauseena itsestäänselvyytenä esitettyyn reaktioon joka "pitäisi tulla". Yksiselitteinen ihmisen psyyke ei ole.
***
Hyvin tiivistetty joo....
Mutta eikö se riittänyt jo Daran kertomana, että kaikilla joitakin syyllisyyden tunteita tulee? Dara oli jo itse kirjoittanut yhtä tiiviin ja hyvän paketin ihan samasta aiheesta. Tiivistelmälle tiivistelmä...
Ja kommentoin vain otsikkosi perusteella. Tuota kyökkitason puolustusmekanismi juttua ei ole syytä enempiä vatvoa, kun psykiatrinen oikea puolustusmekanismi teoria on kenen vain saatavilla milloin vain...
kun kerrans anoit että kysymys osoitettu muillekin, vastaan oamsta puiolestani ainakin. Asiaa on kyllä käsitelty ja uskon puuvani Darankin puolesta tässä.
"ovatko kaikki abortit sinun mielestäsi perusteltuja ja oikeutettuja, ja näetkö aborteissa (missään tapauksessa) mitään nurjaa tai kurjaa? "
Ei-toivottu raskaus ja sen keskeyttäminen ovat AINA nurja ja kurja asia joka ei suju keneltäkään olkia kohauttamalla. Abortti on tilanne joka ei oel kenellekään mieluinen, mutta sen vaihtoehto (raskauden jatkaminen) olisi ehkä vielä pahempi. Negatiivisia puolia ja tunteita liittyy asiaan yllin kyllin.
Lisäksi tosiaan on tilanteita joissa aborttia ei koskaan pitäisi tehdä, joissa raskaana oleva nainen kokee että se on "pakko tehdä" taloudellisten syiden tai parisuhteen vuoksi vaikka ei itse haluaisi. Joissa syynä on vain tutnemus pakkotilanteesta, ja joka kaikkein todennäköisimmin jälkeenpäin kaduttaa ja rikkoo mielenrauhan ehkä lopullisestikin. NÄMÄ ovat turhia abortteja, ja niitä kaikkein kurjimpia tilanteita.
Ihme ettei tämä asia ole käynyt selväksi vielä..? Ei kukaan täällä ihannoi abortteja ja toivo niitä tehtävän...
***
Noin viidesosa abortin tehneistä naisista kuuluvat psykiatriseen apuun hakeutuvien tilaston mukaan tähän ryhmään.
Ja juuri nämä naiset, jotka kokevat psyykensä uhatuksi joutuvat puolustautumaan, eli käyttävät keinoja joita kutsutaan psyykkisiksi puolustusmekanismeiksi.
Esimerkiksi jonkun vanhuksen kuoleminen. Omaiset suhtautuvat eri tavoin. Yksi alkaa hakemaan syyllisiä kuolemaan hoitohenkilökunnasta (syyllisen hakeminen on yksi puolustusmekanismi), koska ei itse, ilman mitään muuta ajateltavaa, kestä omaa menettämisen tuskaansa. Toinen alkaa surea välittömästi ja suree surunsa pois terveesti. Pääasia on että molemmat omaiset ovat kokeneet menetyksen, trauman, josta pitää päästä yli. Syyttelijän yli pääseminen pitkittyy, sillä hän ei siirry suruun.
Voi olla myös kolmas omainen, omainen joka ei ole koskaan edes nähnyt vainajaa, eikä mitään yhteyttä pitänyt koskaan. Hänelle ilmoitetaan, että omainen kuoli, hän ajattelee "voi, voi, onpa sääli, millaisen kukkalaitteen ostan..." ja jatkaa elämäänsä, ehkä joskus ajatellen lämmöllä vainajaa, joskus ehkä jopa katuen hetkittäin, sitä ettei koskaan nähty. Kyse ei hänen kohdallaan ole kieltämisestä tai muustakaan puolustautumisesta, vaan hän ei koe henkilökohtaista menetystä.
Näin siis esimerkiksi omaisen kuolemassa...
Mutta mistä ihmeestä saadaan se trauma/menetys niille naisille jotka eivät sellaisena pidä aborttia?
"Mielen kiemurat ja tavat käsitellä vaikeita asioita ovat sellaisia, että niitä on vaikea ihan äkkiseltään ymmärtää ja itse tiedostaa kaikkea, mitä oman mielen syövereissä tapahtuu :) Tavat ja kiemurat ovat monet."
Aivan niin! Siksi onkin äärimmäisen naurettavaa, että jotkut imbesillit alkavat netin keskustelupalstalla noita asioita toisista kirjoittajista väittämään edes heitä näkemättä! Kun tosiaan mielen kiemurat ja tavat käsitellä asioita ovat hyvin erilaisia, ja niihin tottakai itsestään selvästi vaikuttavat etenkin se ihmisen oma maailmankatsomus.
On erittäin kapeakatseista väittää, että ihminen, joka perustelee aborttioikeutta sillä, että ihmisoikeudellisen syntyneen (syntyneiden) ihmisen elämän laatu on tärkeämpi kuin alkion vastaava, jotenkin kieltää tosiasioita. JA sellaista esittäessänne syyllistytte siihen räikeään virheeseen, eli todellisuuden kieltämiseen oman tietämättömyyden tai ymmärtämättömyyden perusteella. Jos siis väitätte jonkun muun henkilön kannoista tai "syyllisyydentunteista" jotain puuta heinää.
"Sitten kysymys: ovatko kaikki abortit sinun mielestäsi perusteltuja ja oikeutettuja, ja näetkö aborteissa (missään tapauksessa) mitään nurjaa tai kurjaa?
(Tristar ja tietysti muutkin voivat vastata.)"
Kaikki abortit ovat mielestäni perusteltuja, jos aborttipäätöksen tehnyt itse tarkkaan harkittuaan ja todellisuutta selvitettyään niin päättää ja oman päätöksensä takana seisoo. "turhia abortteja" ovat ne, joiden tekijä ei ole päätöstään harkiten ja totuutta tuntien tehnyt. Nämä olisi saatava vähennettyä paremman valistuksen kautta. Lähestulkoon kaikkien mielestä aborttien tekeminen on aina nurjaa tai kurjaa, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että vaihtoehto voi olla vielä paljon huonompi. Sillä taas ei ole asian kanssa mitään merkitystä, ovatko kaikkien muiden abortit MINUN MIELESTÄNI perusteltuja. Vain typerä voi kuvitella tietävänsä toisen abortin syyt ja perusteet niin hyvin, että voisi tuon ihmisen päätöksen sanoa omasta mielestään "perustelemattomaksi". Minun mielipiteelläni, aivan kuten sinunkaan, ei tulekaan olla merkitystä kenenkään muun lapsen pitämis- tai aborttipäätöksen kanssa. Me voimme vain herättää kysymyksiä hänelle ja auttaa häntä miettimään kaikki asiaan liittyvät tekijät mahdollisimman monipuolisesti, mutta hänen lopullista päätöstään ei kenelläkään muulla ole oikeutta ei-perustelluksi tai oikeudettomaksi väittää. Jos Jumala on olemassa, vain Hän siihen pystyisi. Sen tähden olennaisinta on, hyväksyykö aborttioikeuden, eli oikeuden jokaiselle itselleen miettiä nuo perustelut täysin itse ja oman maailmankuvansa pohjalta omassa tilanteessaan ja myös kantaa vastuu päätöksiensä seurauksista itse.
on sulle yks esimerkki siitä mainostamastas neljäsosasta? (vai oliko tuo hakeutunut hoitoonkaan vaikka ilmeisesti tarpeessa olisi..) Syyllisyydessä "vellominen" tarkoittaa (valitettavasti liian) myöhäistä ymmärrystä siitä mitä abortti on ja mitä tuli tehtyä (=vääryys!). Mutta itseasassa asian myöntäjä on toipumisessaan näitä tosiasioiden kieltäjiä pisemmällä.
Kiitos 1977, olit löytänyt hyvät esimerkit kuvaamaan asiaa!
Tosiaan tuo kolmas henkilökään ei kiellä sitä tosiasiaa, että tuo henkilö on kuollut, eikä hänen myöskään tarvitse kieltää sitä, miten se henkilö on kuollut. Menettämisen surun määrä on hyvin sidonnainen siihen, kuinka läheiseksi on kokenut yhteyden tuohon ihmiseen hänen eläessään ja kuinka paljon kaipaa sitä yhteyttä kuoleman jälkeen. Ja menetyksen käsittelemisen tarve ja siihen kuluva aika ovat suoraan liitoksissa siihen myös.
Eikö yleisesti ottaen olisi fiksumpaa uskoa, että ne abortinkieltäjät eivät kirjoittele aborttipalstalla? Heillä ei ole "varaa" asettaa uskoaan kyseenalaistettavaksi.
Tällä palstalla kun törmää vääjäämättä myös niihin faktatietoihin abortin tekemisestä kuin myös aborttiin liittyvistä maailmankatsomuksellisista tekijöistä.
On tosiaan aika erikoista, että minäkin, joka olen yläasteelta ja viimeistään lukion etiikan tuntien perusteella aina ollut aborttioikeuden kannattaja, kiellän mielestänne abortin todellisuuden, kun en tunne katumusta tarkkaan harkitusta ratkaisustani :D Mitään tekemistähän ei ole sillä, että olen näitä asioita todellakin sieltä yläasteelta lähtien punninnut ja eri näkökannoista ottanut selvää?
jos joku on kuollu niin miksi ihmeessä näkemättömydestä tuntis syyllisyyttä..?
Eri asia jos on ollut jollain tavoin myötävaikuttamassa henkilön kuolemaan ja miettii esim. olisiko se nyt elossa jos olisin tehnyt erilailla..
Eikö se uudempi tieto kriisihoidetuista ollu neljäsosa, miksi edelleen sitkeästi hoet tätä viidesosaa?
"Noin viidesosa abortin tehneistä naisista kuuluvat psykiatriseen apuun hakeutuvien tilaston mukaan tähän ryhmään.
Ja juuri nämä naiset, jotka kokevat psyykensä uhatuksi joutuvat puolustautumaan, eli käyttävät keinoja joita kutsutaan psyykkisiksi puolustusmekanismeiksi."
Eihän nämä nyt ole mitenkään yks yhteen sama ryhmä! Noiden lisäksi kun varmasti on vielä se lukuisa joukko mekanismien "orjia" jotka ei hakeudu hoitoon! Toisaalta noissa hoidetuissa moni on jo voinut päästä eteenpäin siitä puolustelu eli kieltämisvaiheestaan.
Jospa Maya vastaa itse niin ei tarvitse esittää arvailuja...
Sitähän kai kieltäminen tarkoittaa, että ei halua ajatellakaan asiaa, vaan kieltää sen tapahtuneeksi... Erittäin fiksua ajattelua satualta.
Mutta vastustajahan väittää tietenkin kiellettäväksi syyllisyyden, eikä abortin. Aborttiahan on kiva kertoilla muille, että saa muutkin tekemään, eikä ole itse niin marginaalia väestöä, niin voi kokea olonsa normaalimmaksi ja syyllisyys vähenee...
Mutta syyllsiyyteen sama juttu. Ketä kiinnostaisi lukea syyllsiyydestä, jos itse kieltää syyllisyyttä olevan olemassa? Jokuhan voi sanoa jonkun liian koskettavan sanan joka läpäisee suojauksen...
On hyvin yleistä tuntea syyllisyyttä näkemättömyydestä, varsinkin jos välit ovat katkenneet riitaisesti. Eikö itselläsi ole sukulaisia joita et ole nähnyt, etkä pitänyt yhteyttä, mutta tiedät heidän olevan olemassa? Jokin mummosi veli tai vastaava ehkä? Jos sinulla olisi joskus ollut mahdollisuus tavata hänet, niin silloin kun hän on kuollut melko varmasti harmittelet ettet silloin tilaisuuteen tarttunut.
Niin, jos olisinkin juuri silloin käynyt sairaalassa, kun hänelle syötettiin se pihvi johon tukehtui, niin olisin ehkä itse sen syöttänyt ja pieninyt pienemmiksi.
Tämä on kuitenkin ihan normaalia, "entä jos" ajattelua. Mutta siinä vaiheessa jos se käy elämää rasittavaksi spekuloinniksi on psyyke jo vaarassa.
Ei ole ei yksi yhteen. Iso osa abortista sairastuvista naisista ei käy läpi puolustusmekanismeja, vaan saattavat siirtyä suoraan esimerkiksi sairastuttavaan suruun tai syyllisyyteen. Ne mekaaniset orjat hakeutuvat hoitoon, mikäli sairaus käy liian pahaksi. Puolustelu- ja kieltämisvaihe eivät ole sama asia, vaan kieltäminen on yksi mahdollinen puolustautumismekanismi, kuten on selittelykin eli puolustelu.
olennaistahan abortin kohdalla on se, pitääkö alkioita yleisesti ottaen syntyneiden kanssa täysin yhdenveroisina. Ja erityisesti oman keskeytyksen oikeutta pohtiessa, kokeeko alkion jo siinä vaiheessa omaksi lapsekseen ja ajatteleeko sitä, mikä siitä voi tulla eikä niinkään sitä, mikä se fyysisesti sillä hetkellä on ja ettei siitä koskaan mitään muuta tulekaan.
Aborttiin viitaten on erittäin perusteltua käyttää vertailukohtana syntyneitä ihmisiä. Nainen joka aborttia ei halua tehdä, kokee todennäköisesti alkion jo omana lapsenaan ja siten on kehittänyt psyykkistä yhteyttä tähän sillä hetkellä psyykkisesti vielä "mielikuvituslapseen". Jos nainen ei lasta halua pitää, hän suurella todennäköisyydellä ei ole muodostanut alkioon minkäännäköistä keinotekoista yhteyttä. Silloin "menettämisen trauma" on verrattavissa kaukaisen ja vähän yhteyttä pidetyn sukulaisen aiheuttaman kuoleman aikaansaamaan menetyksen tunteeseen. Siis lopullinen toki, mutta aika vähäinen.
Jos ei alkiota pidä vielä tasavertaisena syntyneiden kanssa, tarkoittaa se yleensä myös sitä, että perustaa ihmisyyden tärkeyden johonkin
muuhun kuin ihmisen DNA:han. Siis silloin se, että sillä alkiolla on puolet minun DNA:stani, ei vielä tee siitä minun lastani tai kaivattavaa _ihmistä_ ja lasta. Siis olen tehnyt päätökseni omalla kohdallani vain siitä, onko minulla eettisessä mielessä oikeutta puuttua alkioikäisen ihmisen elämään. Koska me puutumme muutenkin alkioiden ja etenkin muiden jo syntyneiden ja täysikasvuisten eläinten elämään, ei alkion elämän lopettaminen ole eettisesti yhtään ongelmallisempi juttu. Tämän tähden ainoa merkittävä seikka "trauman" muodostumisen suhteen on se, olenko tuntenut jonkinlaista yhteyttä alkioon raskauteni aikana. En tuntenut, joten syytä traumaan ei ole.
"jos joku on kuollu niin miksi ihmeessä näkemättömydestä tuntis syyllisyyttä..?"
Häh? Tottakai voi näkemättömyydestä tuntea syyllisyyttä. Siitä ettei tullut käyneeksi ja kerrottua enemmän vaikka omasta elämästään, kun siihen vielä oli mahdollisuus. Siitä että nyt jo kuollut on jäänyt paljon ennen kuolemaansa yksin. Siitä, ettei tullut jutelleeksi tuon ihmisen kanssa vaikka sukua koskevista asioista, kun siihen vielä oli mahdollisuus. Siitä ettei tullut sovittua sitä viimeistä riitaa jne.
Ah joo, sulle ei merkannutkaan elämässä mikään muu, kuin hengittääkö vai eikö hengitä. Elämänlaadulla ei ole sinulle merkitystä. Onneksi valtaosa ihmisistä ei ajattele samoin.
abortin tehnyt tietää että todennäkösemmin se tapattamansa ihminen olisi nyt elossa ilman aborttia ja ainoa joka sen olisi voinut pelastaa on tekijä itse. (vrt. pihvitilanne) Pihvinsyöjä myös vaikutti itse kohtaloonsa ettei pilkkonut pienemmiksi, ehkä hotki tai nieli liian isoja paloja jne.
abortintehnyt tietää myös, että todennäköisesti se lapsi olisi muuttanut hänen elämänsä sellaiseen suuntaan, johon hän ei halunnut sen muuttuvan. Siksihän hän sen ratkaisun teki ja punnitsi.
Minullekin olis aika tyhjänpäiväistä, jos se alkio olisi elossa alkiona vieläkin (vaikka pakastettuna), mutta kun tarkoitus tosiaan oli, että se ei kehity lapseksi, eikä sitä olisi voinut siihen alkiovaiheeseen jämäyttää. Ja sen ei tullut kehittyä lapseksi, koska en kokenut, että lapsen tulolle olisi ollut lapsen kannalta soveltuvat ja tarpeeksi sen kehitystä tukevat olosuhteet.
niin kyllähän sisälläsi oli jälkeläisesi (ihmisellä lapsi) noin 6 viikon ajan. Olit siis sen aikaa äiti, halusit torjua vaistomaista tunnesidettä tai ei.
Aborttisyyllisyys on erilaista koska siinä on vaikuttanu jonkun toisen elämään eli sen päättymiseen.
etkö siis olisi halunnut pakastaa sitä ja antaa sen kehittyä myöhemmin pisemmälle jos niin olis mahdollista (olettaen että joskus haluisit lapsia)??? Silkasta tappamisen ilostako sen sitten abortoit? Tai etkö olisi antanut sitä jonkun toisen kohtuun (jos et halua ollenkaan lapsia)?
"Ammattilaisen ei välttämättä tarvitse tavata henkilöä kyetäkseen erittelemään hänestä/hänen käytöksestään löytyvät johonkin tiettyyn oirekuvaan liittyvät tyypilliset asiat."
Ei tarvitsekaan. Mutta näkemättä ja tuntematta henkilöä, ammattilainen ei pidä omaa analyysiaan selviönä, ehdottomasti oikeana, vaan on valmis kyseenalaistamaan se tarvittaessa. Ammattilainen ei myöskään tyydy vain toitottamaan, että syyllisyytesi on päivänselvää, vaan hän kyselee enemmän, tarkentavia kysymyksiä, joista voisi saada uusia näkökulmia. Ammattilainen ei analysoi ihmisen kärsivän aborttitraumoista vain siksi, että tämä puolustaa aborttioikeutta. Tässä yhteydessä muistuttaisin siitä, että satua, johon tässä ketjussa on viitattu, keskustelee täällä enimmäkseen ja lähes poikkeuksetta nimenomaan aborttioikeudesta eettiseltä kannalta. Omasta henkilökohtaisesta abortistaan hän ei ole lähtenyt juurikaan kertoilemaan. Hän ei liioin pääasiallisesti toitota omaa katumattomuuttaan.
"Harvemmin olen kyllä silti edes itse törmännyt täällä abortin vastustajiin, jotka esim. kieltäisivät tosiasioita tai sulkisivat silmänsä niiltä tai hakisivat asioille merkityksiä, joita niillä ei oikeasti ole, tai sellaiseenkaan, joka "pienentäisi" (ei kaikki nimittely) toista sanallisesti edes pelkästään keskustelullisin motiivein"
Linkkejä en nyt jaksa ruveta etsimään. Voin laittaa niitä myöhemmin, mikäli aikaa ja energiaa riittää ruveta läpikäymään viestejä. Näitä löytyisi minusta kyllä aikalailla. Kerron silti suusanallisesti muutamia esimerkkejä:
Esimerkki tosiasioiden kieltämisestä tai niiltä silmänsä sulkemisesta on tässäkin ketjussa käsitelty syyllisyyden tunteminen. Monien vastustajien on ilmeisen mahdotonta käsittää sitä, että kaikki eivät todellakaan abortistaan syyllisyyttä kanna, ja siltikin he ovat ihan normaaleja tuntevia ihmisiä, eivät mitään jääsydämisiä ihmishirviöitä. Toinen tosiasia on se, että aborttioikeuden kannattaja tekee selkeän eron syntyneen ja syntymättömän ihmisen välille. Silti täällä saa tämän tästä lukea kirjoituksia, joissa epäillään abortoineen voivan surmata syntyneet lapsensakin jotenkin muita ihmisiä helpommin tai todennäköisemmin. Toistuvasti myös kysellään tyyliin saako nukkuvankin tappaa tai muuta yhtä järjetöntä.
Se, että täällä toistuvasti intetään tiettyjen henkilöiden syyllisyydestä vastoin heidän omia lausuntojaan, on oivallinen esimerkki siitä, kuinka toisen ihmisen sanomista asioista haetaan merkityksiä joita siellä ei ole. Tämä toistuva inttäminen on myöskin esimerkki yrityksestä "pienentää" toinen ihminen kyseenalaistamalla se, mitä hän itse sanoo kokevansa ja ajattelevansa.
Palstalla pyörii ajoittain myöskin eräs verbaalisesti varsin lahjakas aborttioikeuden vastustaja, joka on tehnyt toisten ihmisten sanomisten vääristelystä jo suunnilleen taiteenlajin. Hänen tyyliinsä kuuluu mm. irrotella pätkiä edellisistä keskusteluista asiayhteydestään ja vääristellä siten toisen ihmisen sanomiset joksikin aivan muuksi, kuin mitä on alunperin tarkoitettu tai mistä on alunperin ollut edes kyse. Hänen tyyliinsä kuuluu myös jonkin tietyn henkilön hampaisiinsa ottaminen. Viimeisin uhri taisi olla nimimerkki 1977. Hänen tekstinsä ovat varmaan poikkeuksetta oivallisia esimerkkejä jokaikisestä luetellusta synnistä.
Tällä palstalla myöskin vedotaan usein tutkimukseen, jonka mukaan abortin tehneiden itsemurhariski on moninkertainen synnyttäneisiin nähden. Tämä tutkimus on varmaan ihan pätevä sinällään, mutta täällä sitä käytetään toistuvasti väärin. Toistuvasti abortin vastustajat unohtavat sen faktan, että ehdoton valtaosa tutkimukseen osallistuneista synnyttäneistä on tehnyt sen vapaaehtoisesti. Joten tämä tutkimus ei mitenkään osoita esim. sellaista, että vastentahtoinen raskaus ja synnytys olisi psyykkisesti helpompi kuin vapaaehtoinen ja harkittu abortti.
Toisen ihmisen "pienentämisestäkin" annoin jo esimerkkejä ja niihin toki kuuluvat myöskin suorat nimittelyt, solvaamiset ja haukkumiset. Et varmasti kiellä sitä, etteivätkö abortin vastustajatkin olisi kunnostautuneet nimenomaan tällä saralla?
Eräs palstalla varsin usein käytetty termi on mielestäni niin ikään osoitus sekä tosiasioiden kieltämisestä, asioiden merkitysten vääristelystä kuin myöskin kanssakirjoittajien "pienentämisestä". To termi on 'mukaavuusabortti'. Tällä termillä viitataan täällä kaikkiin muihin kuin terveydellisellä perusteella tehtyihin abortteihin. Tosiasia on kuitenkin se, että niitä muitakin syitä on pilvin pimein, joista läheskään kaikki eivät ole vain mukaavuudenhalusta kumpuavia. Tällä termillä yleistetään valtava määrä erilaisia syitä yhden nimikkeen, mukavuudenhalun alle. Tämä on paitsi toisten ihmisten todellisten ongelmien vähättelyä, se on myöskin tarkoitushakuista toisen ihmisen vähättelyä ja hänen itsetuntemuksensa törkeää aliarvioimista.
Tristarin ja satuan näkemykset täysin. Pidän ylipäätään sitä elämäntilannetta, jossa abortti yleensä tehdään todellakin nurjana ja kurjana. Näen että silloin ei hyviä vaihtoehtoja olekaan, mutta abortti saattaa olla se vähiten huono vaihtoehto.
Satua esitti myös erinomaisen pointin: me ulkopuoliset ihmiset emme ole päteviä arvioimaan toisten ihmisten aborttien turhuutta tai vääryyttä heidän kannaltaan. Minä voin pitää jonkun ihmisen syytä aborttiin henkilökohtaisesti turhana, typeränä tai jopa vääränä, mutta en voi mennä arvioimaan sitä sellaiseksi hänenkin kantiltaan katsottuna. Voin vain ajatella etten itse aborttia sellaisesta syystä tekisi, mutta sen itse asianomaisen elämää en kuitenkaan elä enkä hänen tunteitaan tunne, joten en myöskään hänen tilanteestaan riittävästi tiedä tuomitakseni hänet. Pidätän itselläni oikeuden määritellä itse omien ratkaisujeni turhuuden tai tarpeellisuuden, ja saman oikeuden annan muillekin.
"Esimerkki tosiasioiden kieltämisestä tai niiltä silmänsä sulkemisesta on tässäkin ketjussa käsitelty syyllisyyden tunteminen. Monien vastustajien on ilmeisen mahdotonta käsittää sitä, että kaikki eivät todellakaan abortistaan syyllisyyttä kanna, ja siltikin he ovat ihan normaaleja tuntevia ihmisiä, eivät mitään jääsydämisiä ihmishirviöitä. Toinen tosiasia on se, että aborttioikeuden kannattaja tekee selkeän eron syntyneen ja syntymättömän ihmisen välille. Silti täällä saa tämän tästä lukea kirjoituksia, joissa epäillään abortoineen voivan surmata syntyneet lapsensakin jotenkin muita ihmisiä helpommin tai todennäköisemmin. Toistuvasti myös kysellään tyyliin saako nukkuvankin tappaa tai muuta yhtä järjetöntä."
.. liittyy abortin vastustajien syyllisyyteen (?) jos konkreettisin esimerkein osoittaa abortin puoltajien logiikan järjettömyyden ja siten kumoutuvia perusteluja?
Mukavuusabortti on hyvä yhteisnimike kaikille ei-välttämättömille, muille kuin fyysisestä terveellisyydestä tehdyille aborteille. Kun ei joka kerran jaksa luetella niitä sosiaalisten-, ikä-, lapsiluku- jne syitä.. Raskaus ja synnytyshän olisi tällöin vain epämukavaa, ei esim. epäterveellistä tai hengenvaarallista, joten..
Mihin abortin vastustajien syyllisyyteen nyt mahdat viitata? Entä mitä mahdat tarkoittaa konkreettisilla esimerkeillä, joilla osoitetaan abortin kannattajien logiikan järjettömyys? Jos tarkoitat esimerkiksi tuota nukkuvan vertaamista alkioon/sikiöön, niin enkös jo tuon vertauksen typeryyden kertonutkin? Näillä kahdella kun on katsos se konkreettinen ero, että nukkuva ihminen on syntynyt ihminen, joka tulee toimeen kohdun ulkopuolella. Alkio/sikiö ei tätä ole.
Termin 'mukavuusabortti' käytöstäkin jo edellisessä viestissäni kerroin ja myöskin perustelin kantani. Se, että sinä nimität vain epämukavuudeksi kaikkia niitä psyykkisiä, taloudellisia tai ikään perustuvia syitä, osoittaa juuri sen, että haluat ilmeisesti sulkea silmäsi tosiasioilta. Tosiasia kun katsos on se, etteivät kaikki nämä syyt perustu pelkkään mukavuudenhaluun ja ei-toivottu raskaus voi syystä taikka toisesta olla enemmän kuin pelkkä epämukavuus, ja se voi olla myös epäterveellistä vaikkei fyysistä terveyttä uhkaisikaan. Samalla myös alennat ihmisinä nämä 'mukavuusabortin' tehneet, vähättelet heidän syitään, elämänkokemustaan ja tunteitaan. Tällä termillä teet esimerkiksi psyykkisestä terveydestä pelkän epämukavuustekijän.
ei kehollaan muutenkaan saa tehdä mitä haluaa (käyttää kenekään tappamiseen).
Menettääkö siis ihmisoikeutensa jos on tilapäisesti elintärkeän avun tarpeessa? On ihan ok jättää tyyppi roikkuun jyrkänteelle tai tipauttaa sukeltajan hengitysletku veteen kun ei vaan jaksa/viitsi enää kannatella sitä.. mitäs ei tullu toimeen ilman toisen kehoo..
Nukkuva ihminen -vertaus liitty siihen tiedostamisoikeuteukseen (alkio ei tunne kipua/ tajua menetystään).
Näissä perusteissa on aina ajateltava myös voisiko samoin toimia eri ikäsen (syntyneen) ihmisen kanssa.
Epämukavuus johon ei lääketieteellisesti osotettavissa olevaa lisäkärsimystä liity on pelkkää mielentilaa, haluamista (mukavuudenhalua).
Oletko tietoinen, että jo kohtuun kiinnittynyttä alkiota ei voida nykymenetelmillä "pakastaa" ja jättää odottamaan parempaa ajankohtaa. Se on täysin mahdotonta. Pakastaminen voi onnistua vain, kun on kyse alkiosta, joka ei vielä ole kohdussa.
Ja toiseen kysymykseesi vastaus: Ei ole myöskään nykymenetelmillä mahdollista siirtää jo kohtuun kiinnittynyttä alkiota toiseen kohtuun kasvamaan.
Siis tappamisenilokyselysi on aika älytön.
"niin kyllähän sisälläsi oli jälkeläisesi (ihmisellä lapsi) noin 6 viikon ajan. Olit siis sen aikaa äiti, halusit torjua vaistomaista tunnesidettä tai ei."
Ja entäs sitten? Olin toki sen potentiaalisen ihmisen biologinen vanhempi, mutta tuskin kutsumme äideiksi naisia, joilla on hedelmöitettyjä alkioita pakasteessa hedelmöityshoitoklinikalla. Emme myöskään kutsu kaikkia naisia äideiksi sillä perusteella, että varmaan jokaisella seksiä harrastavalla on keskenmenoja niin varhaisessa vaiheessa, etteivät he sitä ole edes tienneet. yleensä emme myöskään kutsu äideiksi keskenmenon KOKENEITAKAAN naisia.
Katsos typerys, kun ei tarvitse torjua mitään tunnesiteitä, jos niitä ei ole. Vain typerys väittää, että jokainen tuntee alkiotaan kohtaan "vaistomaisia tunnesiteitä". Välttämättä edes siinä tilanteessa, kun lapsi on toivottu. Varsinkin kun puhumme alkioista, joiden sydänääniäkään ei vielä ultrasta oltaisi kuultu. Älä edes yritä olla niin lapsellinen, että sellaista tosissasi väität.
Äläkä varsinkaan tule väittämään tuollaisia lapsellisuuksia ihmisille, jotka todella tietävät näistä tuntemuksista sinua enemmän. Yleensäkin on äärimmäisen kapeakatseista ja lapsellista alkaa väittämään, mitä toiset ihmiset tuntevat tilanteissa, joissa sinä et ole edes koskaan ollut. Täysin älyvapaata sinulta.
"Aborttisyyllisyys on erilaista koska siinä on vaikuttanu jonkun toisen elämään eli sen päättymiseen."
Ja tuo jatkaa sitä älyvapautta. Älä kuule ala täällä viisaampias "neuvomaan" tuollaisilla lapsellisuuksilla. Kokemattomien besserwisserien väitteet toisten tunteista ja "syyllisyyksistä" on kyllä niin poskettoman huvittavaa ja säälittävää.
JOS taas olisi mahdollista pakastaa jo kehittymisensä aloittanut alkio...
Silloin päätös sen kehityksen jatkamisesta myöhemmin ei olisikaan enää pelkästään minun. Koska kyse ei olisi enää minun kroppaani suoraan uhkaavasta peruuttamattomasta tekijästä (raskaus menee joko loppuun tai sen keskeytyksen takia alkio/sikiö kuolee). Silloin tuon päätöksen tekisin täysin tasa-arvoisesti tuon kyseisen alkion isän kanssa: eli että onko tuon lapsen kehittymisen jatkaminen myöhemmässä tilanteessa myös hänen mukaansa oikein.
Ongelmia tästä voi tulla esim. siten, että vanhemmat eivät enää olisikaan vaikka yhdessä.
Toisaalta myöskin, jos olisi mahdollista siirtää se lapsi kasvamaan jonkun muun kohtuun, olisi sillin päätös myös meidän yhteinen tasavertaisesti, jolloin molempien kanta tulisi kuulua päätöksessä. Eihän hedelmöityshoitojen lapsiakaan tehdä kuin biologisten vanhempien suostumuksella ja vapaaehtoisuuteen pohjautuen. Toisaalta myöskin nykyiseen adoptio/hedelmöityshoitolakeihin perustuen lapsella olisi oikeus saada tietoonsa biologiset vanhempansa täysi-ikäiseksi tultuaan, joten ongelma ei siinäkään mielessä ole yksiselitteinen.
valitettavasti säälittävämmän hokemalla ja syyttämällä muita lapsellisiks..
Tiedän sen verran syyllisyydentunteesta jota koin ollessani menossa aborttiin. Ja se tunne laittaa ihmisen uskottelemaan itselleen asioita mm. laillisuudesta ja oikeudesta, yleisestä hyväksynnästä (lue uudempi Wastustajan alottama ketju!), alkion solukasamaisuudesta, epäihmisyydestä jne. Sama itsekusetus ois jatkunu varmaan vielä raivokkaampana abortin jälkeen, mutta onneks mun ei tarvi sellasia selitellä kun sen peruin.
Ja vielä siihen alkionpakastukseen., varmastihan jossain vaiheessa tulevaisuutta niiden säilöntä/keinokohdussa kasvattaminen on mahdollista ja sillon koko aborttilaki menee uusiks, mistä rajasta lähtien selviävillä alkioilla/sikiöillä tulee olla ihmisoikeudet.
Ja koska Sinä ajattelit tietyllä tavalla toimenpiteestä jota et tehnyt, tottakai Kaikki toimenpidettä harkitsevat ja sen läpikäyneet ajattelevat kuten Sinä. Sitäkö meinasit?
Otetaanpa esimerkki; olet menossa naimisiin. Et ole aivan varma siitä onko mies sinulle se oikea, mutta järjesttelet häitä kuitenkin. Viime metreillä epäilyksesi saavat vallan ja perut häät; loppupeleissä huomasit sen olevan parasta sinulle vaikka miehesi halusikin naimisiin.
Nyt; koska Sinulla oli epäilyksiä naimisiinmenon suhteen ja yritit järkeillä itsellesi että ne ovat vain hermostuneisuutta, tietenkin kaikki muutkin ajattelevat näin. Itse asiassa; naimisiin menevät ovat erehtyneet ja ovat vain antaneet kuvitelmilleen ja järkeilylleen vallan; eivät he tise asiassa halua olal naimisissa lainkaan mutta koska jo ovat, järkeilevät sen itselleen jotta ei tarvitsisi katua.
Kuulostaako kaukaa haetulta? Niin se onkin.
***
"Tiedän sen verran syyllisyydentunteesta jota koin ollessani menossa aborttiin. Ja se tunne laittaa ihmisen uskottelemaan itselleen asioita mm. laillisuudesta ja oikeudesta, yleisestä hyväksynnästä (lue uudempi Wastustajan alottama ketju!), alkion solukasamaisuudesta, epäihmisyydestä jne. Sama itsekusetus ois jatkunu varmaan vielä raivokkaampana abortin jälkeen, mutta onneks mun ei tarvi sellasia selitellä kun sen peruin."
Ja koska SINÄ halusit todellisuuden kieltää ja meinasit tehdä päätöksesi liian hätäisesti ja itseäsi kuuntelematta vääriin faktoihin ja tuntemuksiin perustuen, kaikki muutkin ovat niin tehneet?
Sinä olet vain yksi ihminen, joten älä kuvittelekaan kieltäväsi toisten tunteita tai kokemuksia sillä perusteella, että itse olet joskus tuntenut toisin.
Hyvä, ettet sinä erehtynyt tekemään harkitsematonta päätöstä, mutta älä tule väittämään tietäväsi, mitä muut toisin valinneet, tutkineet, pohtineet ja harkinneet ovat ajatelleet ja tunteneet. Siihen sinulla ei todellakaan ole rahkeita.
Olen katsos tietänyt nuo asiat jo paljon ennen aborttiani, jopa jo silloin, kun en uskonut koskaan voivani aborttia tehdäkään.
"Ja vielä siihen alkionpakastukseen., varmastihan jossain vaiheessa tulevaisuutta niiden säilöntä/keinokohdussa kasvattaminen on mahdollista ja sillon koko aborttilaki menee uusiks, mistä rajasta lähtien selviävillä alkioilla/sikiöillä tulee olla ihmisoikeudet."
Hyvin mahdollista, mutta ei päivänselvää. Koska edelleen on kyse siitä, kenen vastuulla ne lapset siten ovat ja kuka vaikka sen keinokohdussa kasvattamisen maksaa. Myöskin eettinen äärettömän iso tekijä on se, että voidaanko siitä huolimatta ihmisiä pakottaa vanhemmiksi. Ja edelleen jo senkin takia, että nykysysteemien mukaan lapsella on oikeus täysi-ikäisenä tietää biologiset vanhempansa, mutta myös ihmisillä on oikeutensa päättää jälkikasvunsa syntymästä ja siitä, tehdäänkö heistä biologisia vanhempia.
Onhan se normaalia tuntee silti syyllisyyttä vaikka se ois ollu kuinka järjellisesti oikee päätös jossain vaiheessa.. on se ihan ymmärrettävää.
Siis jos abortoidut lapset voitas alkiosta lähtien kasvattaa täysaikasiks erillään keinokohdussa niin eihän niitä sillon vois alkaa surmaankaan tai jättää heitteille kuoleen jos kerran oltais voitu pelastaakin?
Biologinen vanhemmuus alkaa siinä vaiheessa kun alkio on olemassa, ja eihän syntyneidenkään vanhemmilla oo oikeutta päättää että empä halua enää olla kenenkään biologinen äiti - surmataan lapsi!!
Tuskin niitä keinokohtulapsia edes sittenkään sais alkaa surmaamaan vaikka nyt semmonen tilanne tulis että adoptiohalukkaat ois tilapäisesti lopussa. Onhan syntyneillekin lapsille lastenkoteja. Joo, ei niin hyvä kun sijaiskodissa mutta ei tarkota koko elämän ankeutta että ne pitäs sen takia mieluummin surmata!
Ja tietysti niiden kohdalla pätis sama laki kun nyt muutenkin että vaikka saa henkilöllisyyden selville niin ei oo esim. perintäoikeutta siihen.
"ei kehollaan saa muutenkaan tehdä mitä haluaa (käyttää kenekään tappamiseen)."
Ei tietenkään! Suomen laki määrittelee sen, mitä kehollaan saa tehdä ja mitä ei. Lisäksi kunkin ihmisen yksilölliset moraalikäsitykset määrittelevät lisää näitä rajoja yksilötasolla. Raskauden keskeytyksen saa Suomen lain mukaan tehdä lain määrittelemien ehtojen ja aikarajojen puitteissa.
"Menettääkö siis ihmisoikeutensa jos on tilapäisesti elintärkeän avun tarpeessa?"
Ihmisoikeuksiaan ei menetä ennenkuin kuollessaan sen jälkeen, kun on ne ihmisoikeudet kerran saanut. Alkiolla/sikiöllä ei Suomen lain mukaan ole sellaisia ihmisoikeuksia, jotta sitä ei voitaisi abortoida. Ei se täten voi sellaisia ihmisoikeuksia menettääkään, koska sillä ei niitä vielä ollut.
"On ihan ok jättää tyyppi roikkuun jyrkänteelle tai tipauttaa sukeltajan hengitysletku veteen kun ei vaan jaksa/viitsi enää kannatella sitä.."
Kyllä. Jolleivat voimasi riitä pitelemään toista jyrkänteen reunalla, tai jos hätätilanteessa panikoit etkä kykenekään auttamaan, niin et tee rikosta, jos päästät irti. Se, mihin käsittääkseni laki velvoittaa, on avun hälyttäminen paikalle mikäli se suinkin on mahdollista. Itseään ei toista auttaakseen tarvitse uhrata. Varsinkaan ketään ei voi velvoittaa pitelemään toista ihmistä jyrkänteen reunalla tai kannattelemaan sukeltajan hengitysletkua yhdeksää kuukautta ja senkin jälkeen vielä vastaamaan tämän henkilön tulevaisuudesta.
"Nukkuva ihminen -vertaus liitty siihen tiedostamisoikeutukseen"
Niin ja edelleenkään nukkuva henkilö ei ole kykenemätön tiedostamaan ulkomaailmaa ja taatusti tuntee kipua unen läpikin. Juuri siksi tämä vertaus on niin täydellisen typerä.
"Näissä perusteissa on aina ajateltava myös voisiko samoin toimia eri ikäsen (syntyneen) ihmisen kanssa."
Miksi? Kuitenkin se olleellinen tekijä on juuri siinä syntymättömyydessä. Alkio ei ole syntynyt eikä voi elää toisen ihmisen ruumiin ulkopuolella. Syntynyt voi. Miksi on niin vaikea käsitttää tätä eroa, vaikkei sitä itse merkityksellisenä pitäisikään? Miksi ei voi ymmärtää, että se toisille on oleellinen ero?
"Epämukavuus johon ei lääketieteellisesti osotettavissa olevaa lisäkärsimystä liity on pelkkää mielentilaa, haluamista (mukavuudenhalua)."
Hyväksytkö sitten esim. masennusta sairastavan abortin, mikäli hänellä on lääkärin diagnoosi? Onko sinusta ihmisen psyykkiseen jaksamiseen liittyvät syyt pelkkää mukavuudenhalua? Nimittämällä kaikkia muita kuin fyysistä terveyttä vaarantavia syitä mukavuussyiksi, teet kammottavaa vääryyttä niille ihmisille, joille raskauden loppuun saattaminen, synnyttäminen ja päätös lapsen tulevaisuudesta todellakin aiheuttaisi suurta lisäkärsimystä. Kaiken huippu on se, ettet itse tätä tajua, vaikka siitä rautalankaa nenäsi edessä väännettäisiin.
"Onhan se normaalia tuntee silti syyllisyyttä vaikka se ois ollu kuinka järjellisesti oikee päätös jossain vaiheessa.. on se ihan ymmärrettävää."
Ymmärrettävää toki, mutta ei silloin väittäisikään, ettei tunne katumusta tai syyllisyyttä teosta. Itse asiassa ei ole normaalia tuntea syyllisyyttä tapahtumasta, jota ei näe eettisesti vääremmäksi kuin eläimen tappoa (johon oikeus on myös kiistanalainen). Vai tunnetko SYYLLISYYTTÄ vaikka sen pihvin leikkaamisesta? Tai nahkakenkien käyttämisestä? (nämä siis jos et ole vege). Sen alkion kannalta ratkaisu oli aivan yhtä "kauhea" kuin kananmunan sisässä kasvavan alkion elämän päättäminen.
TODELLAKIN, minun maailmankatsomuksessani aikuinen lehmä ON arvokkaampi kuin ihmisen alkio. Siis itseisarvollisesti. Juuri sen kehitystason ja kokemisen takia. Ja syön lihaa ja käytän nahkakenkiä. Toki alkio oli potentiaalinen lapseni, tiedän kuitenkin ettei se kokenut, tuntenut eikä siis voinut menettääkään mitään. Siis ainoa, joka siitä abortista ja sen vaikutuksista tietää tai niistä voisi kärsiä, olen minä. Miksi tuntisin syyllisyyttä teosta, jonka ainoa kokija olen minä, ja jonka seuraukset ja vastuun teosta ja sen aiheuttamista tunteista koen minä. Olen jo päätöstä tehdessäni harkinnut, että tuo päätös on minulle paras. Ei minun tarvitse siitä tuntea syyllisyyttä. Voin tuntea syyllisyyttä teoista, joissa joku toinen kokeva ihminen kärsii. Abortissa ei kärsinyt.
Voi tuntea toki esim. haikeutta sitä potentiaalista lasta ajatellessaan, mutta se haikeus on ainakin minun tapauksessani paljon pienempi kuin haikeus sukulaisvanhusteni menettämisestä. Tai siitä, että olisin halunnut heille näyttää vaikka sen, että valmistun opinnoissani. Koska tiedän, että he olisivat olleet ylpeitä siitä. Se alkio ei ollut persoona, jota voisi kaivata. Se oli potentiaali, joka jätettiin käyttämättä. Kuten parisuhde, jonka potentiaali kaatui väärään ajankohtaan ja tiet erkanivat.
"Siis jos abortoidut lapset voitas alkiosta lähtien kasvattaa täysaikasiks erillään keinokohdussa niin eihän niitä sillon vois alkaa surmaankaan tai jättää heitteille kuoleen jos kerran oltais voitu pelastaakin?"
Ei toki, jos ne olisi jo lapsiksi kehitetty siellä keinokohdussa. Mutta jos vasta mietitään, että kuka sen koko jutun maksaa ja lapsesta huolta kantaa ja elättää, silloin vielä se on mahdollista. Tai keksi meille taho, joka alkaa rahoja laittamaan lasten kalliiseen tehotuotantoon, kun niitä muutenkin syntyy lähes ilmaiseksi (keinokohtuun verrattuna), eikä ole edes takeita niiden tulevaisuuden elatuksesta. Rahaa ei tipu taivaasta, ikävä fakta, joka on pakko ottaa huomioon.
Ja tosiaan juuri LAPSEN kannalta, minusta tuo rahoitus ja hyvinvoinnin takaaminen täytyy hoitaa kuntoon ENNEN kuin se lapsi itkee.
"Biologinen vanhemmuus alkaa siinä vaiheessa kun alkio on olemassa, ja eihän syntyneidenkään vanhemmilla oo oikeutta päättää että empä halua enää olla kenenkään biologinen äiti - surmataan lapsi!!"
Mutta alkiovaiheen lapsen vanhemmilla on.
Ihan tosissasiko sinä alat lapsia TEHTAILEMAAN (kyllä, tehtailemaan, sitähän keinokohtukasvatus olisi, ilman lapsen kehitykselle tärkeitä virikkeitä, kuten äänet, puhe, kosketukset jne. jotka harjoituttavat sen taitoja), jotta ne pääsisivät lastenkoteihin kasvamaan?
"Ja tietysti niiden kohdalla pätis sama laki kun nyt muutenkin että vaikka saa henkilöllisyyden selville niin ei oo esim. perintäoikeutta siihen."
Eivätkä tosiaan kaikki luovuttajat halua sitä nyttenkään.
sulle ois tärkeintä ettei liian nuoret (jotka ei vielä kykene käyttään keuhkojaan) lapset saa minkäänlaista elämänmahdollisuutta, semmosillakin syillä kuin jos se ois niin kallista tai että just nyt ei oo tiedossa perhettä.. just.
Kyllä, käytän nahkakenkiä ja syön lihaa. En koe syyllisyyttä eikä mulla oo tarvetta vakuutella tekojani oikeiks tuolla eläintenoikeus palstalla. Mua ei myöskään liikuta mitä jokkut eläinaktivistit asiasta moralisoi tai musta ajattelee.
Mutta sinä olet täällä eräs äänekkäimmistä vouhkaajista aborttipalstalla...
Laillinen oikeus ei ole sama kuin moraalisesti oikein. Oliko juutalaisten joukkomurha oikein siksi että se oli silloin laillista?
Alkion ihmisyyttä (perimää) ei muuta miksikään se miten joku sen ulkopuolelta määrittää tai mitä oikeuksia sille antaa.
Niin, ei tarvikaan uhrata omaa HENKEÄÄN toisen eteen mutta tästähän harvemmin onkaan raskaudessa kyse. On myös vähän vaativampi ponnistus pidellä toista jyrkänteellä tai happiletkua 9kk kuin kantaa sikiötä joka kulkee siinä pitelemättäkin. Ja kyse on periaatteellisesta tilanteesta, kun elämä on tilapäisesti toisen ruumiin varassa.. Varmaan saa jonkun syytteen heitteillejätöstä jollei edes yritäs auttaa toista hengenhädässä.
Tosin abortissahan on kyse aktiivisesta surmaamisesta, koska lapsi myrkytetään tai pilkotaan, ja vasta jos myrkyt ei oo tappaneet niin se tukehtuu irrotessaan kohdunseinämästä. No, onhan sekin passiivinen armomurha jos potilas irrotetaan hengityslaitteista, eli elonlähteestään jolla ois vielä voitu pitää hengissä.
Nukkuva henkilö ei varmasti ehdi tajuta elämänsä menetystä eikä edes tuntea kipuakaan jos sitä esim. ammutaan päähän.
Masennuspotilas tarvii hoitoa, eikä mielen sairaudet estä raskauden loppuunviemistä. Masennus ei johda suoranaisesti kuolemaan. Onneks useimpiin tiloihin on korvaaviakin lääkkeitä, eihän muuten ketkään masentuneet tms. vois hankkiakaan lapsia..
Miksi ero on niin oleellinen alkiolla syntyneesen nähden vain olinpaikan vuoks, tai kun alkioo ei voida nähdä kunnolla eikä pysty vielä omin voimin elämään? Ihmisiä nekin on. Se on oleellista.
äläpä taas vääristele toisten sanomisia. Etkö osaa puhua omista ajatuksistasi, kun pitää keskittyä väittämään satuja toisten puheista?
"sulle ois tärkeintä ettei liian nuoret (jotka ei vielä kykene käyttään keuhkojaan) lapset saa minkäänlaista elämänmahdollisuutta, semmosillakin syillä kuin jos se ois niin kallista tai että just nyt ei oo tiedossa perhettä.. just."
Tavallaan toki jutussasi on pointti. On todellakin tärkeintä, ettei väkisin kalliilla tehotuotannolla tuoteta tuntevia ja kokevia lapsia, ja vasta sitten mietitään, mitä niiden kanssa tehtäis, onko joku joka niitä rakastais ja niiden kasvua tukis, vai heitetäänkö ne kadulle tienaamaan elantonsa. Siiheensä se on muissakin maissa mennyt, jos on lapsia tuotettu enemmän kuin niitä pystytään elättämään ja kasvattamaan.
En silti tosiaan ole sitä mieltä, että meidän tulee tuottaa kaiken aikaa uusia ihmisiä, vaikkei ole takeita pitää huolta niistä vanhoistakaan. useimmat ihmiset kun tosiaan haluavat taata sen hyvinvoinnin niille synnyttämilleen lapsille ja mieluiten vielä niin, että sen hyvinvoinnin pystyisi takaaman omalla panoksellaan ja siten ottamaan todellakin itse vastuun lapsestaan ja sen kasvattamisesta.
Minusta olisi leväperäistä ja äärimmäisen vastuutonta synnyttää lapsia ilman edes tietoa siitä, pystyykö kukaan niistä huolehtimaan. Moraalit ovat tosiaan erilaisia. Sinulle suurimpia ongelmia on muutaman viikon ikäisten tiedottomien solurykelmien kohtalo (koska ne ovat potentiaalisia ihmisiä), minusta suurin ongelma on syntyneiden TUNTEVIEN ja kokevien ihmisten hyvinvoinnin takaaminen ja siihen pyrkiminen.
Siksihän meidän ratkaisut niin erilaiset ovatkin. Sinä lopetat ajattelun siihen, kun lapsi syntyy. Minusta sen ajattelun pitäisi pikemminkin vasta alkaa siitä.
On todellakin parempi, ettei 8 rv alkio saa "elämänmahdollisuutta" kuin että hänet synnytetään sinun taktiikallasi "katotaan sit, kun niit on liikaa". Silloinhan ne ihmiset OVAT jo sitä "ylijäämäkamaa", jolle sinulla ei ollut mitään ratkaisun avaimia mietittyinä "kun nehän ovat kuitenkin saaneet syntyä". Ei tuntevien ja kokevien IHMISTEN kanssa voi toimia tuolla tavalla ja vielä mukamas puhua jostain hyvinvointiyhteiskunnasta.
"Kyllä, käytän nahkakenkiä ja syön lihaa. En koe syyllisyyttä eikä mulla oo tarvetta vakuutella tekojani oikeiks tuolla eläintenoikeus palstalla. Mua ei myöskään liikuta mitä jokkut eläinaktivistit asiasta moralisoi tai musta ajattelee.
Mutta sinä olet täällä eräs äänekkäimmistä vouhkaajista aborttipalstalla..."
Kyllä, olen innokkaimpien joukossa tällä palstalla puhumaan aborttiaiheesta. Tykkään puhua myös laihduttamisesta, vaikka en sitä tarvitse enkä siis tunne siitä tai sen tekemättä jättämisestä syyllisyyttä. Siitä huolimatta en myöskään hauku ja yritä väkisin syyllistää niitä pyöreämpiä henkilöitä, jotka kiloistaan valittavat. En myöskään yritä mennä väittämään, miten 50 kg itseäni painavampi ihminen kokee oman minäkuvansa. En ole nimittäin typerä. Jos ymmärrät vertauksia.
Olen innokkaimpien joukossa puhumaan tästä asiasta, koska harvemmin normaalielämässä törmään ihmisiin, jotka ovat ajatelleet elämän alun etiikkaa ja aborttiin, ehkäisyyn jne. liittyviä asioita yhtä paljon kuin minä. Tämä on siis mahdollisuus saada uutta tietoa aiheesta, koska täällä on muitakin yhtä paljon ja enemmänkin aihetta pohtineita. Siksi täällä keskustelen.
Sinä et nähtävästi edelleenkään kykene perustelemaan väitteitäsi mitenkään muuten kuin tuolla naurettavalla ja täysin perusteettomalla yleistyksellä toisten syyllisyydentunteista "koska sinä olisit niitä kokenut".
Olet nähtävästi ihminen, joka palaa takaisin alkupisteeseen, kun ei ole enää pitkään aikaan selityksistä ymmärtänyt, että jotain muutakin voisi olla määränpäänä? Niinhän ainakin nytkin teit.
Olen pahoillani, sinun väitteesi minun tunteistani on pelkästään typerä.
"Nukkuva henkilö ei varmasti ehdi tajuta elämänsä menetystä eikä edes tuntea kipuakaan jos sitä esim. ammutaan päähän."
Ei ehdi tajuta eikä tuntea eläväkään, jos päähän ammutaan (on toki tapauksia, joissa henkilö elää luoti päässä pitkiäkin aikoja, mutta sellaisestahan nyt ei ollut kyse), joten miten liittyy?
Elävä = tajuissaan oleva
"Pieni" tarkennus. :D
tuottamista on käsittääksenio se jos aletaan ihan tarkotuksella tehdä niitä alkioita, käsketään kaikkia luovuttaa sukusolujaan ja niistä aletaan tuottaa uutta elämää oikein urakalla. Koitat kovasti saada näyttämään tuottamiselta myös sen jos elämänsä JO ALOITTANEIDEN lasten annetaan jatkaa sitä.
Yhteiskunta huolehtii nytkin niistä joilla ei sitä riittävän hyvää kotia ole. Eikä niistä nytkään huolehdita surmaamalla. Miksei huolehtis yhtälailla niistä abortoiduista keinokohtulaisistakin kun niillä kerran sillä tavoin on elämisenmahdollisuus.
Suomi ei ole ihan lähiaikoina hukkumassa väestönpaljouteen. No, joillekin on vaikeeta saada 5,3 miljoonan porukasta vaikeuksia löytää huolehtijoita maksimissaan muutamalle tuhannelle..
"minusta suurin ongelma on syntyneiden TUNTEVIEN ja kokevien ihmisten hyvinvoinnin takaaminen ja siihen pyrkiminen."
Ja nytkö se ei onnistuis? Ja jos "pakkosynnytystä" taas tarkotat niin sitähän ongelmaa ei ois niillä keinokohduilla..
" Sinä lopetat ajattelun siihen, kun lapsi syntyy. Minusta sen ajattelun pitäisi pikemminkin vasta alkaa siitä."
Ei, vaan ihmisoikeuksien samisen takia niihin ei tarvitse kiinnittää samassa määrin huomiota.
Mitäs syyllisyyttä pitäs kokee lihavuudesta tai laihdutuksesta, omasta kropasta ja siitä huolehtimisestahan siinä vaan on kyse.
Joo, en taida olla ihan ainoakaan joka ei noita sun kaikkia seliseli-satuilujas ole ymmärtäny.. typerä on sellanen joka yrittää kiistää asioita jotka kaikki muut näkee ilmiselvästi, ja joka yrittää kieltää ja pysyy niille itse sokeena senkin jälkeen vaikka muut ne ihan suoraa sanookin.
useampien tuhansien lasten vuosittainen kasvattaminen keinokohduissa olisi tuottamista :D
Vai miksi kuvittelet, että "abortit" vähenisivät, jos "lapsesta pääsisi helposti eroon ja se vieläpä jatkaisi kasvamistaan kehon ulkopuolella"? Miksi abortit vähenisivät? 10 000 lasta/vuosi on jo aika hyvä tuotantolaitos. Ainakin siihen paljon uppoaisi rahaa.
"Yhteiskunta huolehtii nytkin niistä joilla ei sitä riittävän hyvää kotia ole."
Hih :D Ja yhteiskunnan rahat kasvavat puissa? :D Yhteiskunnan rahavarannot ovat pohjattomat? Et ole tosissasi, ethän? Mistäs ajattelit saatavan rahaa niiksi muutamaksi kymmeneksi vuodeksi, jolloin synnytettäisiin keinokohduissa ja kasvatettaisiin lastenkodeissa ne lapset aikuisiksi HIRMUISELLA RAHAMÄÄRÄLLÄ, ennen kuin niillä todellakaan on pienintäkään mahdollisuutta alkaa tienata ja muodostua veronmaksajiksi?
""minusta suurin ongelma on syntyneiden TUNTEVIEN ja kokevien ihmisten hyvinvoinnin takaaminen ja siihen pyrkiminen."
Ja nytkö se ei onnistuis? Ja jos "pakkosynnytystä" taas tarkotat niin sitähän ongelmaa ei ois niillä keinokohduilla.."
Anteeksi nyt vain, mutta ethän sinä tuota osannut vielä mitenkään taata :D SE lapsi on edelleenkin sinun systeemissäsi vailla rakastavaa kotia ja elatusta. SEn hyvinvointia ei olla sinun systeemissäsi vielä taattu millään. Siksihän sinulta olen sitä yrittänyt kysyäkin.
"" Sinä lopetat ajattelun siihen, kun lapsi syntyy. Minusta sen ajattelun pitäisi pikemminkin vasta alkaa siitä."
Ei, vaan ihmisoikeuksien samisen takia niihin ei tarvitse kiinnittää samassa määrin huomiota."
Niin ei tarvitse pääasiassa nykyään. Muista kuitenkin että sinä olet systeemilläsi ajamassa Suomen aivan eri tilanteeseen. Olet tuotattamassa mahdollisesti 10 000 lasta vuosittain (miks pitäis ehkäistä, kun lapsen voi heittää keinokohtuun?! eli jopa enemmän). Ja noista lapsista tosiaan näillä näkymin MAX tuhat saataisiin ehkä jotenkin sijoitettua adoptioon. Miten ajattelit taata niiden LASTEN ihmisoikeuksien toteutumisen? Koska olet muuttamassa yhteiskuntamme "verorakennetta" ja yhteiskunnan varoilla laitoksissa hoidettavien
määrää noin radikaalisti, on tosiaan pakko pohtia uudestaan JO ETUKÄTEEN, että onko sen toteuttamiseen pieniäkään mahdollisuuksia.
"Joo, en taida olla ihan ainoakaan joka ei noita sun kaikkia seliseli-satuilujas ole ymmärtäny.. typerä on sellanen joka yrittää kiistää asioita jotka kaikki muut näkee ilmiselvästi, ja joka yrittää kieltää ja pysyy niille itse sokeena senkin jälkeen vaikka muut ne ihan suoraa sanookin."
Kiitos kultaseni, että kuvailit omaa toimintaasi :D Noinhan sinä juuri nytkin toimit. Ja se olit tosiaan juuri sinä, joka väitit tietäväsi oman uskosi persuteella meidän muiden tuntevan "syyllisyydentuntoja", hih :D Älä ala tekemään psykoanalyysejä toisista ihmisistä, jotka tietävät paljon sinua enemmän, kun ei rahkeesi näytä riittävän edes näistä asioista keskusteluun.
"Laillinen oikeus ei ole sama kuin moraalisesti oikein."
Ei olekaan. Jokaisella meillä on omat moraalikäsityksemme, ja varmasti ainakin suurin osa pyrimme elämään niiden omien moraalikäsitystemme mukaan ja lain sallimissa rajoissa. Minusta raskauden keskeytys sen alkuvaiheessa ei ole moraalisesti väärin, joten moraalikäsitykseni abortista on yhtenevä Suomen lain kanssa.
"Alkion ihmisyyttä (perimää) ei muuta miksikään se miten joku sen ulkopuolelta määrittää tai mitä oikeuksia sille antaa."
Ei muutakaan. Silti ne alkion oikeudet, kuten meidän kakkien oikeudet, määritellään ulkopuolelta. Niinhän sinäkin teet, sinä vain määrittelet ne toisin kuin esimerkiksi minä.
"Nukkuva henkilö ei varmasti ehdi tajuta elämänsä menetystä eikä edes tuntea kipuakaan jos sitä esim. ammutaan päähän."
Ehtiiköhän moista edes hereillä oleva?
Korostan jälleen kerran, että nukkuva, syntynyt ihminen on täysin eri asia kuin ihmisen alkio. Miksi sinun on näin vaikea hyväksyä sitä tosiasiaa?
"Masennuspotilas tarvitsee hoitoa, eikä mielen sairaudet estä raskauden loppuun viemistä."
Ei estäkään, kuten ei estä mikään muukaan tilanne, jossa ei ole kyse ehdottomasta raskaana olevan naisen kuolemanvaarasta. Etkö sinä siis hyväksy aborttia millään muilla syillä? Edes sikiön vakavan sairauden perusteella tai raiskaustapauksissa?
Toisaalta mielensairauteen ei välttämättä vastentahtoinen raskaus, synnytys ja siitä seurannut lapsi parasta hoitoa olisi. Nämä voisivat todennäköisesti jopa lisätä sairaan psyykkisiä ongelmia. Nämä voisivat jopa aiheuttaa ongelmia lisää. Pelkästä epämukavuustekijästä ei mielestäni tällaisessa tilanteessa ole kyse, joten siksikin pidän termiä 'mukavuusabortti' huonona, vähättelevänä ja jopa loukkaavana terminä. Toisaalta loukkaamistarkoituksessahan sitä täällä kai käytetäänkin.
"Onneks useimpiin tiloihin on korvaaviakin lääkkeitä, eihän muuten ketkään masentuneet tms. vois hankkiakaan lapsia.."
Mikseivät voisi jos niin haluaisivat? Tuskin toivottu raskaus masennusriskiä lisää tai masentuneen psyykeelle pahaa tekee kovinkaan usein?
"Miksi ero on niin oleellinen alkiolla syntyneeseen nähden"
Minun mielestäni siksi, ettei se kykene toisen ihmisen kohdun ulkopuolella elämään, asetan syntyneiden ihmisten oikeudet syntymättömien edelle silloin, kun ne keskenään ristiriidassa ovat, eikä molempien oikeuksia voida yhtäaikaa toteuttaa. Oleellista on myös se, että aborttitilanteessa vastakkain ovat tiedostava, tunteva ja kärsivä ihminen ja alkio, joka ei kykene mihinkään näistä. Syntyneen ihmiseen tappamiseen nähden tällaista vastakkainasettelua ei ole, vaan molemmat osapuolet ovat yhtälailla tiedostamiseen, tuntemiseen ja kärsimiseen kykeneviä.
"Ihmisiä nekin on. Se on oleellista."
Se on sinusta kaikkein oleellisinta. Minusta ei ole. Tuohon viimeiseen kommenttiisi viitaten haluaisin myös tiedustella, että kannatatko kuolemantuomiota?
lapsiparalle..ois ollu parempi sille et oisit tehny sen abortin.
Äiskä on 24/7 nettipalstalla kiroilemassa, öykkäämässä ja vihoittelemassa ihmisille joita ei tunne ja jotka eivät edes ole sitä mitä kirjoittavat.
Parempi ois lapses olla abortoitu kun sun kanssas.
on ihan älyttömän huvittavaa ja säälittävää lukea näitä keskusteluja kun satua on älykäs, ajatuksensa ja perustelunsa järkähtämättömästi ja hillitysti esittävä ja sit tää toinen on joku puuskuttava juntti joka ei osaa muuta kun joojoo lässynlässyn jankutijankuti joopa joo jjaajaa :D
Tuo on varmastikin loukkaavin asia mitä voi äidille sanoa. Jos nyt vaikka leikittäisiin nätisti, herjat vat herjoja mutta tuo on jo tarkoitettu viiltämään todella syvältä...
Jos minulta kysytään, ei yhdellekään äidille ilman pätevää syytä saa sanoa noin pahasti.
***
"Etkö sinä siis hyväksy aborttia millään muilla syillä? Edes sikiön vakavan sairauden perusteella tai raiskaustapauksissa?"
Jokainen terveyssyiden abortti ois harkittava tapauskohtasesti, niitähän ei onneks kovin paljoa edes olekaan.
Periaatteessa vain sillon jos abortilla on pelastettava edes toisen (naisen) henki, tai jos sen voi ajatella olevan todella lapsen parhaaksi eli sillä on kuolemaan johtava tai parantumaton, kärsimyksellinen sairaus.
Raiskaustraumaa ei voida parantaa abortilla enkä näe syytä miksi lapsen olisi jonkun toisen tekemästä vääryydestä hengellään maksetava.
Kuolemantuomio on itse valittujen tekojen mukaan ansaittu murha. Lisäksi sillä on tarkotus suojella etukäteen muiden elämää (voi karata vankilasta ja tappaa lisää, tai vaikka muitakin vankeja).
ja mikäs pyöveli se siellä toivoo paitsi syntymättömien että syntyneiden kuolemaa!!!
Taitaa tosiaan vituttaa kun jokkut muut tajuaa tehä viisaampia ratkasuja kun sä eikä tarvi täällä katkeruuttaan epätoivolla yrittää kylvää kuolemaa ympärilleen!!
taidat itse kuulua samaan lapsensa surmaamista seli-selittelevään jengiin.. säälittävää.
Kannatat kuolemantuomiota, vaikka omien sanojesi mukaan ihmisyys on oleellista. Jännä miten se ihmisyys taitaakin olla oleellista vain silloin, kun ihminen ei ole vielä syntynyt. Sen jälkeen sillä ei niin kovin oleellista merkitystä tunnukaan enää olevan, kun se ei enää olekaan tappamisen este...
murhaaja valitsee tekonsa ja alentaa niillä oman ihmisyytensä / oikeutensa.
Syntymättömät on taatusti viattomia, puolustuskyvyttämiä ja heikoimpina suojeluntarpeisia.
Ihmisyys on inhimillisyyttä ja moraalia. Ei niillä surmata edelläkuvatunlaisia syyttömiä ihmisiä.
"murhaaja valitsee tekonsa ja alentaa niillä oman ihmisyytensä / oikeutensa."
Mitä tarkoitat sillä, että alentaa ihmisyytensä? Lakkaako murhaaja mielestäsi olemasta ihminen, vai onko hän vähemmän ihminen kuin muut?
"Ihmisyys on inhimillisyyttä ja moraalia."
Mitä sinusta on inhimillisyys, jos se kerran näkemyksesi mukaan murhaajalta puuttuu? Määrittele inhimillisyys.
eihän normaali ihminen tapa huvikseen toisia!
Murhaajalta puuttuu inhimillistä moraalia joka teon normaaleilla estää.
Ei yksikään urhaaja huvikseen tapa :D hassu ajatus. Kyse ei ole huvista, vaan siitä että tuo murhaaja kokee tekoonsa olevan syyn. Jokainen murhaaja tekee mielestään oikein, kokee uhrin ansaitsevan kuolemansa, tai tappaminen tyydyttää ihmisessä itsessään olevan psyykkisen kieroutuman tuoman tarpeen.
En ole koskaan kuullut kenenkään tappavan toista ihmistä "huvikseen". Ehkä keksit minulle tilanteen jossa näin voitaisiin sanoa käyneen?
***
Psykologi? Psykiatri? Muistaakseni olet ihan eri alalla. Kotisohvapsykologien ei ole oikein hyväksi alkaa puhumaan alan tiedosta, varsinkaan selkeää ammattilaista vastaan..!
vastata siihen, näettekö itse abortissa mitään nurjaa tai kurjaa?
Kun luin ajatuksen, jota itse olen monesti toitottanut, toisen kirjoittaman, niin mieleen nousi väkisin kysymys...
Mitäs sitten jos ja kun kuolemme, Jumalaa tai vastaavaa ei olekaan olemassa? Jäämmekö ikuisiksi ajoiksi tähän tyhmyyteen, emmekö koskaan saa selville elämän tarkoitusta? Eikö The Totuus valkene meille koskaan?
Itse ainakin kärvistelisin vaikka helvetissä koko ikuisuuden, jos vain saisi portilla käteensä syntilistansa, josta voisi katsoa "ai, noin en olisi saanut tehdä. Ai, noin en olisi saanut uskoa..."
Itse koin olevani rasakuteni kanssa kuin se kakkosomainen. Eli olin "läheinen/yhteyttäpitävä", mutta surun kävin läpi kuten normaalisti suru käydään läpi. koin menetyksen ja surin sitä enemmän kuin vain kaukaista sukulaista johon ei ole yhteyttä.
Kaikki voivat kuvitella oman isän tai äidin kuoleman.On suru, se menee ohi ja elämäjatkuu. Mutta sitten on ne jotka jäävät märehtimään suruun tai eivät edes etene siihen asti, vaan keskittyvät epäolennaisuuksiin. heille vanhemman kuolema ei olekaan ollut ok. he tuntevat, että vanhemmat eivät olisi saaneet kuolla ja jotenkin ihmeessä heidän olisi pitänyt elää ikuisesti.
Siis jollekin moraaliin ei vain istu, että vanhemmat kuolevat, tapahtuma on liian paha. Joillekin moraaliin ei istu, että oman jälkeläisensä voi abortoida. Toista näistä heidän ei ole pakko kohdallaan koskaan kokea, toinen on hyvin todennäköisesti jossain vaiheessa edessä.
Joillekin taas on moraaliin sopivaa, että vanhemmat kuolevat jossain vaiheessa, se ei taistele heidän maailmankatsomustaan vastaan. Joillekin on ok, että omia jälkeläisiä saa abortoida, se ei taistele heidän maailmankatsomustaan vastaan. Koska se on heistä ok, niin jos asia tulee vastaan, se koetaan ja elämää jatketaan, kunhan luonnollinen suru menetyksestä on koettu.
Tehdäänpä diili. Osoita minulle selkein sanoin väite jonka ammattilainen on esittänyt, ja jota vastaan väitin.
Ymmärrät varmasti myös että ammattilaisetkin ovat josksu eri mieltä keskenään :D yksi luottaa Freudiin ja toinen ei. Tökerönä esimerkkinä. Teorioita on monia eikä ihmismielen toiminta ole missään nimessä selkeää, ei maallikolle eikä ammattilaiselle.
***
Jos kaipaat lisää ratakiskoa; kysymykseen on vastattu, kyllä. Abortissa on nurjia ja kurjia puolia ihan riittävästi ja liikaakin. Joskus vain siinä toisessa vaihtoehdossa niitä on vielä enemmän ;D kukaan ei ole väittänyt abortin olevan ongelmaton ja vailla huonoja puolia.
***
Itse en tunne kaipaavani "syntilistaa", enkä oikein edes usko, että kuoleman jälkeen olisi jotain. Ainakaan en osaa ajatella sitä, vaikka tavallaan onkin kiva ajatella, että ne läheiset kuolleet katselevat meitä tuolta pilvenreunalta :D
Minä en usko "paatokselliseen" jumalaan. En siis ainakaan siihen. En koe tarvitsevani Jumalaa selittämään asioita. En tiedä, onko Jumalaa olemassa, mutta jos hän on, on hän kaikkitietävä, joka ei voisi ihmisiäkään siten pakottaa pelkkään mustavalkoisuuteen. Siksi en voi uskoa ainakaan noita ääriuskonnollisia aatesuuntia ja jumalakäsityksiä, koska nehän perustuvat lähinnä siihen, että ihmisten tulee jopa kieltää tieteelliset näkemykset jne.
"Itse ainakin kärvistelisin vaikka helvetissä koko ikuisuuden, jos vain saisi portilla käteensä syntilistansa, josta voisi katsoa "ai, noin en olisi saanut tehdä. Ai, noin en olisi saanut uskoa...""
Olen kai sen verran tieteellinen ihminen, etten voi uskoa tuollaisen jumaluuden ehdottomuuteen. Jos Jumala on antanut meille kerran ajattelukyvyn, loogisuuden sekä kyvyn etsiä ja käsitellä tietoa, miksi emme silloin saisi niitä käyttää. :D
Mä suhtaudun taas omaan aborttiini ja siis siihen alkioon kuin puhtaasti täysin tuntemattomaan sukulaiseeni, johon en siis tosiaan olisi pitänyt mitään yhteyttä. En koe sitä minään henkilönä/persoonana, joten en myöskään tunne minkäänlaista surua mitään henkilöä kohtaan. Enemmän pikemminkin haikeutta raskaanaolemisesta ja yleensä tuohon koko tilanteeseen liittyvistä ajatuksista ja tunteista, joita en muuten edes oikeastaan voisi tietää, kun ei olisi ollut tarvetta niitä ajatella muuten kuin muiden ihmisten tunteiden kautta.
Kiva huomata eroja meidän ajatusmaailmoissa :D
siltä osin että luonnollinen poistumisjärjestys on ensin vanhemmissa. Sillehän ei tietenkään mitään voi.
On hiukan eri asia surra jotain (jälkeläistään!) jonka kuolema ois ollu kaikenlisäks estettävissäkin..
Egosi Jumalana vain kasvaa, sillä nyt osaat jo sanoa, että vanhempien kuolema on luonnollisempaa, kuin se, että ihmisille on kehittynyt äly ja tekniikka hallita suvunjatkamistaan... Haluaisin tietää mistä se on peräisin, siis se ego kertoa näitä luonnonkin olemuksen totuuksia, sillä monet pitävät niitä vain erilaisina näkemyksinä...
Oon kirjotellu viimeset puol vuotta tuolla hammassairauksien palstalla, melkein joka päivä tulee kirjotettua ja kommentoitua jotain sekä kerrottua omaa tarinaa. Multa poistettiin kolme viisaudenhammasta helkkarinmoisella operaatiolla vuos sitten, olen kuitenkin toipunut siitä hyvin ja nyt ennalta ehompana on kiva kannustaa muitakin pelokkaita et kyllä se siitä, ei se niin kauheeta oo ja hyvin siitä lopulta selviää!
Totuushan on että tunnen jumalatonta syyllisyyttä viisaudenhampaideni poistosta, olen huomannut että myös jokaikinen muu joka viisaudenhampaidensa poistosta kertoo tekee sen vain syyllisyydestä. En vain pääse millään tapahtuneesta yli vaan kertaan ne päivittäin uudelleen ja uudelleen ja kertoilen asiasta palstalla.
mä olen hirveän pahoillani puolestasi, kun olet noin joutunut syyllisyyttäsi jäädyttelemään ja tuntojasi kieltämään. Yritä vain myöntää itsellesi katkera totuus, että niiden hampaiden elo päättyi mitä kauheimmalla ja raaimmalla tavalla ja että mitään et sille enää voi.
Yritä jaksaa jatkaa eteenpäin!
Kiitos sinulle ;D
ontuu vaan siinä kohtaa että viisaudenhampaat tosiaan kuuluivat elimistöösi eikä niistä ollut kasvamassa toisia ihmisyksilöitä.
hampaathan olivat aivan "luonnollisessa paikassaan" ihan niinkuin mielestäsi sikiö kohdussaan on, eivätkä ne uahnneet millään tavalla kirjoittajan henkeä! Turha poisto!
*kieli poskessa*
***
mätivät tai muutenkin huonosti hoidetut hampaat saattaa aiheuttaa hengenvaarallisen verenmyrkytyksen..
>>>hampaathan olivat aivan "luonnollisessa paikassaan" ihan niinkuin mielestäsi sikiö kohdussaan on, eivätkä ne uahnneet millään tavalla kirjoittajan henkeä!
ne hampaat tosiaan häiritsivät siellä "luonnollisessa paikassa" ollessaan sitä ihmistä, jonka suussa ne olivat. Ja sen ihmisen hyvinvoinnin takia ne sieltä luonnollisesta olotilastaan poistettiin. Siksihän alkiotkin poistetaan, jos se niiden luonnollisen olinpaikan haltija ei halua omaa elämäänsä, psyykeänsä ja kroppaansa valjastaa sitä alkiota palvelemaan.
Aivan kuten ne hampaatkin, jotka poistettiin, myöskin alkio aiheuttaa ei-haluttuja/haluttuja muutoksia väistämättömästi sitä kantavan ihmisoikeudellisen ihmisen elämään ja väistämättömästi myös muuttaa sen ihmisen elämää. Riippumatta siitä, minkä ratkaisun se ihminen tekee. Ja siksi juuri vain se ihminen voi tietää, mikä hänelle itselleen on kestettävin vaihtoehto. Ja vain hänen omalla kokemuksellaan on merkitystä, koska vain hän itse yksin sitä kantaa muistoissaan.
Siis oli toisen kirjoittajan väite että sikiö on luonnollisessa paikassaan kohdussa ja siksi sen pitäisi sinne automaattisesti saada jäädä, kunhan väänsin saman hampaista. Eihän niitä saa poistaa koska ne on luonnollisessa paikassaan!
Hitaudella ei tartte vieläkään ylpeillä, tiedätkös.
***
ei ole sillä tavoin kiistanalainen, ei esim. keskustella tulisiko yksittäisillä elimillä olla ihmisoikeuksia vai ei.. tuskin missään maassa onkaan? Hammas kuuluu ihmisen ruumiiseen eikä ole erillinen yksilönsä (sama perimäkin), eikä se koskaan pystyisi elämään olematta kiinni muussa ruumiissa. Hampaalla ei siis ole omaa elämää.
useimmille raskaus ei aiheuta hengenvaaraa, edes tulehdusta tms. terveysongelmaa. Vaivaava viisaudenhammas on selkeästi jälkimmäinen, raskaus ei ole sairaus.
Että... viisaudenhamamsko on sitten sairaus..?
Minusta kun molemmat ovat terveysongelma, asioita joita tapahtuu ihmisen omassa kropassa halusi hän sitä tai ei, ja jotka tuo ihminen voi lääketieteen avulla korjata.
Moneenko kuolemantapaukseen viisaudenhamams on johtanut..? E viisaudenhamams tulehdusta aiheuta, vaan kivistystä työntäessään itselleen tilaa muilta hampailta. Epämukavuutta ja kosmeettisen haitan.
***
Mutta nykytekniikalla hammas ihan taatusti saataisiin pysymään elossa ruumiin ulkopuolella.
Saadaanhan pysymään myös monimutkaisempia elimiä, miksei hammasta, johon ei kuitenkaan paljoa verisuoniakaan tule...
Kyllähän ihmiset yleensä pesee hamapitaan. Ei niiden anneta vain olla ja mädäntyä suuhun, jotta saadaan yleispätevä tulehdus. Joskus se tulehtuu silti.
Tottahan jokainen hoitaa myös raskauttaan hyvin, pitää huolta terveydestään ja alkionsa hyvinvoinnista, eikä anna senkään kuolla ja mädäntyä kohtuunsa aiheuttamaan myrkytystä. Joskus alkio kuolee silti.
että joskus meidän huumorintajumme on vain aika outo? :D
***
ja ei se ainakaan siinä (itsestäänkään irronnut) luonnostaan elossa pysy.
Joo, ei pysy sikiökään kehittymättömillä keuhkoillaan mutta luonnostaan ne terveet harvemmin sieltä ulos ennenaikojaan tuleekaan..
jos se aiheuttaa ongelmia eikä esim. mahdu leukaan.
Muistaisin lukeneeni että suun kautta voi saada helpommin verenmyrkytyksen, siis vaikka ientulehduksesta.
Verenmyrkytyksestä selviämisen mahdollisuus on kutakuinkin fifti fifti..
Usean kenties harmiksi minä en kuulunut siihen toiseen puolikkaaseen....(ei hampaasta johtunut)
Mutta koska siirtoelimetkin pidetään hengissä useiden tuntien ajan ruumiin ulkopuolella, olettaisin, että hampaan elossa pito ei olisi vaikeaa..
Rajansa kaikella. Voidaanhan täällä tapella mutta en menisi sanomaan että kukaan olisi sinua toivonut siihen vähemmän onnekkaaseen puolikkaaseen.
Mutta verenmyrkytyksestä muistan lukeneeni samansuuntaista, koska suussa on tietyille bakteereille hyvin suotuisat olosuhteet, lämmintä ja kosteaa, on ientulehduksen seurauksena verenmyrkytys todennäköisempi kuin vaikkapa sormihaavan kautta.
Tai sitten muistan väärin ja tämä on mutua, nyt en ole varma enkä ehdi tarkistelemaankaan. Lapset riehuvat, taitaa mamin rauhaisa tietokoneaika ola tältä erää ohitse. Aika kauan ne nätisti leikkivätkin! Ihmeiden aika ei siis ole ohi... (kun 2- ja 3-vuotiaat leikkivät tuossa vieressä, kahdestaan ja sovussa, pölöttävät omaa kieltään ja käyvät välillä halaamassa, ei voi kuin todeta että naurattaa jutella aborttipalstalla :D)
***
No sehän pysyy siellä kunnossa ihan normaalisti elämällä. Jos sen haluaa kuolettaa ja mädännyttää niin vaaditaan aktiivitoimintaa esim. jonkin myrkyn ottamista jolla se saattaisi onnistua.
Miten se siellä yleensäkään mitään myrkytystä aiheuttaa vaikka kuollu olisikin..
Periaatteessahan kuolemisesta ja mädäntymisestä ei pitäisi ehkä vitsiä vääntää... Mutta onneksi kukaan ei ole sitäkään kertonut totuutena mistä on oikeasti moraalinenoikeus vitsailla ja mistä ei.
Kulttuurillessestihan meissä on suuri ero, esim länsinaapureihimme. He eivät ole joutuneet taistelemaan olemassa olostaan ja siksi ovat jotenkin "siveellisempiä". Suomalainen huumorintaju ja tapa sanoa suoraan on hyvä keino hämmentää ruottalaista, joka mielummin harrastaa smalltakilkina ennekuin uppuotuu asiaan ja silloinkin varovasti ja kiertelemällä...
Muuten fakta hampaiden pesusta. Luin työpaikalla ihanaisen TEHYn lehdestä, että vain 60% suomalaisista pesee hampaansa aamuin illoin. Eli mahdollisuus saada hammasmätä voi olla kyllä suurempi kuin alkion madäntyminen kohtuun...
Aktiivitoimena pitää pitää itsestään huolta. Esimerkiksi epäsäännöllisellä ja epäterveellisellä ruokavaliolla saattaa kehitys kesekytyä, kun alkio ei saa tarvittavia rakennusaineita.
Kaikki märkivä elimistössä aiheuttaa tulehdusta. Syntyy siis elimistöön kuulumattomia bakteereita. Kehitysvammalaitoksissa on edelleen ihmisiä joiden kaksosista toinen on kuollut ja pilaantunut kohtuun. Ei aiheuta mitenkään kivaa jälkeä. Nykyisin kai osa-abortoinnit ovat mahdollisia, joten koko lapsivesi ei välttämättä pilaannu? En tiedä...
Alkio ei todellakaan nykytietämyksen mukaan "pysy kunnossa" normaalisti elämällä. Erittäin monet jokapäiväiset ja normaaliin elämään kuuluvat teot ovat selkeästi kiellettyjä raskauden aikana.
Kuten nyt vaikka esimerkkinä lukemattomat normaalit ja jokapäiväisesti käytettävät lääkehoidot, tupakka, alkoholi, erittäin monet ruoka-aineet tai riskialttiit harrastukset jne.
VAIKKA raskaus olisi helppo ja etenisi vaivattomasti ja ilman ongelmia, kuten nyt vaikka raskausajan diabetestä ja muita tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa koko loppuelämänkin terveyteen.
"Miten se siellä yleensäkään mitään myrkytystä aiheuttaa vaikka kuollu olisikin.."
mitä ihmettä? Etkö ole kuullut, että raskaudet täytyy todellakin keskeyttää, mikäli sikiö kuolee, eikä keskenmeno aiheudu itsestään?!
Mutta, ei toivotut viisaudenhampaat voi aihetuttaa elinikäisen riesan jos ei niitä aikanaan poista!!
Kyllä hampaalla on oma elämä niin kauan kun se on omistajassaan kiinni. Kun se poistetaan, sen elämä lakkaa.
Eiköhän se raskaus kuitenkin useammin hengenvaaran aiheuta kuin ärtynyt viisaudenhammas. Ja sanoisin 4 lapsen synnyttäneenä, ja 4 viisaudenhammasta vaivoineen kärsineenä, että pienemmät kivut ja lyhyemmän aikaa niistä viisaudenhampaista aiheutui.
Vaikeastakin sepsiksestä selviää noin 30%, riippuen tietysti potilaan perussairauksista. Eikös suurin osa vaikeista sepsiksitä ole sairaalasta lähtöisin, mm jonkin leikkauksen "sivutuote".
kuinka hurjaa vauhtia porukka lisääntyy kehitysmaissa vaikka ovat luuta ja nahkaa..
YLEENSÄKIN kaikki materiaali tulee ulos itsestään.
Ja onhan ne juoppo-narkkaritki synnyttäny ihan terveitä lapsia...terveellistä elämää varmaankin (normaalista poikkeevaa kylläkin!)..?
oisko se sillon 80-luvun alkupuolella ollu vielä korkeempi kuolleisuus.. vai kuoleeko esim. vanhukset ja pikkulapset herkemmin.. en tiedä.
kuten kaikilla muillakin ruumiinosilla jotka eivät ole siinä vain tilapäisesti käymässä.
elämä juoppo-narkkarin lapsella meidänkin kerrostalossa...löydettiin kuukausitolkulla parkkipaikalla lojuneen vanhan auton sisältä, pakkasessa ja ilman ruokaa/juomaa ollu. Hylätty sinne muutaman vuorokauden ikäisenä.
Sinulta siis Oikein Ihanaa Joulua ja Uutta Vuotta sillekkin vauva-vainajalle? Oli sen pienokaisen onni ettei sitä abortoitu.
Pakko-abortti päihdeongelmaisille ja mielisairaille kunnes ollaan oltu kondiksessa vuosikaudet!
itsekkyyttä sekin ettei anna lasta ajoissa parempiin oloihin.
Mutta ei tämmöset marginaali-ilmiöt ihan riitä 11000 surmaamiseen vuosittain. Eihän niistä etukäteen tiedä kuka tälläsen uhriks saattas joutua.. luulis tosin ettei neuvolan täditkään yleensä ihan sokeita oo..
yksittäisiä vauvoja vai vaan isoja ryhmiä vauvoja?
Sä murhasit tuon vauvan asenteellasi.Kadu!
ja oliko joku joka ois halunnu pakottaa sen naisen aborttiin??
Katos kun kukaan ei tiedä millon kukakin kuolee ja mihin. kaikenlaisia onnettomuuksia sitä voi sattua.. mut hei, tapetaan kaikki ihmiset niin kellekkään ei voi saattua sellasta!!
kiinnostunut auttamisesta, selkis..
että vauvoilta puuttuisi ihmisoikeudet ja niitä saisi laillisesti murhata, niin kyllä.
että vastustajien kertomat tosiasiat häiritsee pahanpäiväsesti 'naisen oikeuden' käyttöön houkuttelevien feministien ym. tarumatisoituneiden toimintaa.. ja sehän se vasta harmillisinta onkin mitä useempi peruu niiden moralisointien takia aborttinsa...
"tarve tuntuu menevän aina alkion oikeuksien puolustamisen edelle, esim sinä et kertaakaan ole puhunut alkioista, vain naisista!"
?????
Solvaamiseks menee kun aiheesta sanottava loppuu.. kiitosta vaan, läski en ole ja koulutuskin kuten muukin elämä on kohdallaan. Kunnioitan itseäni ja muidenkin elämää (toisin ku eräät..).
Ja hurja on se määrä joka kyseisissä maissa kuolee raskauden aikaisiin myrkytystiloihin...
Teksti on selvästi lainattu jostakin. Mistähän? Lähteet puuttuu! Se on tärkeää muistaa tällaisissa kirjoituksissa kun lainataan jotakin tekstiä. Toisen kirjoituksen julkaiseminen ilman lupaa, tai lähdetietoja.