tule toimeen keskenään. Viikonloppubailaaja ja rauhallinen lukutuokka eivät sovi yhteen. Hassua kyllä, mutta tuo viikonloppubailaaja voi olla samalla myös lukutoukka ja joku yksinäinen koti-ihminen vastaavasti ei-niin-lukutoukka. Variaatioita on, mutta näin suurin piirtein: Bailaaja haluaa saada bailaajan, aivan kuten myös ujo ja arka ihminen haluaa löytää omanlaisensa. Ei olisi mitään järkeä tutustua liika erilaiseen ihmiseen. Sellainen tilanne ei mitään opettaisi, veisi vain voimavaroja puolin ja toisin.
On se typerää, kun tällä palstalla jaellaan aina välillä "mene ihmisten ilmoille" -ohjeita. No mitäpä jos ei ole sellainen, joka menisi ihmisten ilmoille, vaan oma paikka on selvästi kotona television ja kirjan ääressä? On tämäkin älytöntä, että joutuisi muka muuttamaan omaa perusluonnettaan. Minä itse en ainakaan viihdy missään baareissa, diskoissa, nuorisotaloissa, kahviloissa ventovieraiden kanssa.
On se typerää, kun tällä palstalla jaellaan aina välillä "mene ihmisten ilmoille" -ohjeita. No mitäpä jos ei ole sellainen, joka menisi ihmisten ilmoille, vaan oma paikka on selvästi kotona television ja kirjan ääressä? On tämäkin älytöntä, että joutuisi muka muuttamaan omaa perusluonnettaan. Minä itse en ainakaan viihdy missään baareissa, diskoissa, nuorisotaloissa, kahviloissa ventovieraiden kanssa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Itsekin olen yksinäinen, koska en löydä itseni kaltaisia ihmisiä. Haluaisin ystävän kanssa jutella, keskustella syvällisiäkin, istuskella teemukin äärellä, käydä rauhallisilla kävelyillä, ehkä joskus jossakin konsertissa tai tapahtumassa. En käytä alkoholia tai käy baareissa. Sellaisia ihmisiä on vaikea löytää, ja siksi olen yksin.
että kaikki ei ole sitä miltä näyttää. Itse käyn kyllä näin sinkkuna iltariennoissa, mutta ei se sitä tarkoita että en tykkäisi rauhallisista koti-illoista ja syvällisistä keskusteluista.
Kulkekaa silmät avoinna(mieli)ja älkääkä syylistykö tuomitsemaan liian helposti. Niin tutustuu helpoiten mielenkiintoisiin ihmisiin ja voi yllättyä monesti iloisesti, kuten myös pettyäkkin. Se on elämää se!
Minäkin olin vielä lukioiässä ja opiskelun alkuvuosina täysin alkoholikielteinen (johtuen jo ala-asteella alkaneesta valistuksesta) ja välttelin kaikkia opiskelijabileitä ja baareja ja tästä syystä myös äärimmäisen yksinäinen enkä tutustunut keneenkään moneen vuoteen uudella opiskelupaikkakunnalla. Yritin löytää kavereita osallistumalla aktiivisesti erilaisten kerhojen ja yhdistysten toimintaan, mutta sellainen tutustuminen ei vain toimi.
Kavereita (ja vähän naissuhteitakin) on alkanut löytyä vasta alkoholikielteisyyden väistyttyä. Ei siinä ole mitään pahaa jos silloin tällöin käy baareissa ja bileissä juomassa olutta ja samalla tutustuu uusiin ihmisiin ja tapaa vanhoja kavereita.
Mutta mitä tekee tällainen ihminen joka oikeasti tekee ihan mitä vaan? Eli bailaa, lukee, istuu koneella, keksii lentää raketilla kuuhun, tutut vaihtuvat jatkuvasti, välillä käy ulkona, välillä hakee naisia, puhelias, välillä on taas yhtäkkiä todella ujo ja sisäänpäin kääntyvä. Eri porukoissa eri ihminen. Kiinnostuksen kohteet voivat vaihtua kuukaudessa, laidasta laitaan.
Olen oikeasti kateellinen ihmisille jotka voivat olla niin autuaallisesti jotakin, ihminen jonka voi heittää kasteihin. Ihminen jolla on ennakkoluuloja, pelkäävät jopa jonkinlaisia ihmisiä, tietää omat piirinsä.
Itse voin keskustella vaikka kuselta haisevalle deekulle eikä tunnu kovinkaan epämukavalta,
kun jotenkin asettuu siinä samalle tasolle...
Jos ja kun minusta vedetään johtopäätöksiä, ne menevät aina mönkään, koska en vaan tajua. Olen kyllä muutenkin moniosaaja.
Pointtini on se että jos on vaan jotain, vaikka olet monen mielestä hiton tylsä ihminen niin olkaa tyytyväisiä. Minut on kirottu etsimään ja etsimään paikkaani enkä koskaan löydä sitä, ja se on yhtä loputonta piinaa.
Enkä tiedä löydänkö koskaan itseni kaltaista. Se on kai suurin huolenaihe. surullista
Tai ehkä kukaan ei ole vaan osoittanut minulle että mihin kastiin oikeasti kuulun.
tahtoisin tietää
Tuoko on sitten ongelma vai..? Että viihtyy kaikenlaisten ihmisten seurassa.
olen vaihtanut alituiseen elämäni aikana roolia työpaikkojen ja opiskelupaikkojen vaihtamisen myötä. Enää en osaa määritellä identiteettiäni. Tulen juttuun yhtä lailla duunarin, maalaisen tai akateemisten kanssa. Koen lähimmäisekseni juopon siinä kuin muutkin. Tuttavuuksia tulee ja menee. En kuulu lujasti mihinkään ryhmään, olen ulkopuolinen missä vaan seurassa. Se ei sinänsä haittaa ja on suuri rikkaus, mutta olen kuitenkin vaistonnut, että tällaista epämääräisyyttä ei arvosteta. Koen siitä itse asiassa alemmuutta. Tällaisesta ihmisestä ei saa kunnon otetta kukaan.
Itsekin pidän itseäni pelkkänä epämääräisenä oliona joka ei tiedä paikkaansa ja joka välillä yrittää itseään johonkin ryhmään ujuttaa tunteaakseen kuuluvansa JOHONKIN. Mutta tosiasiassa en ole mitään. Sisälläni vallitsee joku levottomuus joka ei anna rauhaa ja yritän sitä purkaa joskus esimerkiksi juomiseen että saisin muuta ajateltavaa.
Joskus yritän vain olla ajattelematta sitä ja elää mahdollisimman "normaalia" elämää ja välillä ahdistun niin paljon että tekisi mieli räjähtää.
Mulla on ihan omakohtaistakin kokemusta siitä, ettei erilaisuus estä kaveruutta. Läheisen ystävyyden muodostaminen on tietysti vaikeaa, jos ollaan ihan erilaisia luonteiltaan ja ajanviettomieltymyksiltään. Mutta useimmat viikonloppubailaajatkin tahtoo joskus viettää rauhallisia koti-iltoja, ja harvoin lukutoukatkaan on niin erakoituneita ja tapoihinsa jämähtäneitä ettei yksinäiseen arkeen tahtoisi välillä jotain vaihteluakin. Niinpä bilehileen ei tarvitse alkaa nysväämään kirjojen äärellä tai lukutoukan mennä bailaamaan, jotta yhdessä voisi viettää mielekästä aikaa. Sitä paitsi bilehilettä ja lukutoukkaa saattaa kiehtoa toisen erilainen elämäntapa, ja kummallakin on tarjota erilaisia näkökulmia toisen elämään...
Mun mielestä on muuten typerää valittaa siitä, että täällä jaetaan neuvoja jotka ei sovi juuri valittajalle itselleen. Tahtoisitko, että joku jättää kertomatta juuri sinun yksinäisyytesi toimivan ratkaisun vain siksi, ettei se toimi kaikille muille? Ehkä on niin, että se toimii vain yhdelle yksinäiselle tuhannesta. Sellaisen ratkaisun tietävä voi ajatella, ettei kukaan siitä hyötyvä kuitenkaan lue tätä palstaa, joten turha vaivautua kertomaan sitä, kun jotkut vetää kuitenkin herneen nenäänsä.
Tiedoksi vaan, että jotkut hyötyy ihan oikeasti "mene ihmisten ilmoille" -ohjeista ja monista muistakin neuvoista, joita kaikki ei pidä minkään arvoisina.
mä en kanssa viihdy missään baareissa,diskoissa,nuorisotaloissa ja kahviloissa ventovieraiden kanssa.. ennemmin olen kotona,harrastuksissa ja kesäisin kuuntelemassa lempimusiikkiani.. mut ku mä iskelmää kuuntelen niin ei kukaan tämmöisestä innostu... enkä mä haluaisi vastakkaisesta sukupuolesta mitään viikonloppubailaajaa.....
vissiin tulla sinne sun kans kahtoon töllöö nii ei tarvi yksinää kahtoo ;D... ite oon saanu irti itestäni sen verran että käyn kerran päivässä lenkillä se on piristänyt mutta nyt en saa ees nukuttua yöllä... joten valvon ja chattailen täällä ja internationalchatis...
Itselläni ei ole kavereita, mutta haluaisin viettää ihan tavallista nuorten elämää, käydä baareissa ja juhlia. Jostain syystä olen kuitenkin sellainen, etten tutustu helposti uusiin ihmisiin ja sen takia minulla ei ole kavereita. Jotkut yksinäiset ihmiset eivät välitäkkään baareissa juoksemisesta ja ymmärrän että heille ystävien löytäminen voi olla hankalaa. Oma tilanteeni on kuitenkin varsin harvinaislaatuinen. Jos joku osaa auttaa niin laitaa replyä vittu.
Esim. keskustan baareissa on yleensä kaveriporukoita pöydittäin jotka juttelevat keskenään eivätkä puhu muille kuin näille kavereilleen ja suhtautuvat nihkeästi jos joku tuntematon tulee juttelemaan - sellaista pidetään häiriköintinä eikä keskustan baareissa kovin herkästi tutustu.
Toisaalta esim. kallion baareissa tunnelma on täysin erilainen, tuntemattomille vieressä istuville ja yksin istuville tullaan herkästi juttelemaan eikä sellaista pidetä häiriköintinä tai mitenkään epänormaalina. Parhaiten kavereita löytyy kallion baareista, niissä ei voi kauaakaan olla yksin.