Muut yksinäiset tuntuvat haluavan ystäväkseen samanlaisen hiljaisen, sisäistä kauneutta arvostavan, rauhallisen kumppanin. Minä taas en arvosta noita piireitä, enkä olekaan sellainen. Rakastan bailaamista ja ihmisten seurassa olemista. Ainoa este sille, mitä haluaisin olla, on ujouteni ja hiljaisuuteni. Nytkin olen juuri muuttanut omilleni ja kämppäni olisi täydellinen ties mihin illanistujaisiin ja aloittelupaikaksi perjantai-iltana sopiva, mutta kaverit puuttuvat! Vai pitäisikö vaan hyväksyä, ettei minusta vain ole seurapiirihaiksi, ja totutella kirjojen lukemiseen. Haluaisin niin elää rentoa opiskelijaelämää, olla suosittu, pidetty, elää nuoruutta. Mutta ei, tämä paska luonteeni estää sen. Ei kukaan sosiaalinen ja hauska ihminen halua olla tälläisen nyhjäkkeen ystävä. Enkä kyllä haluaisi olla minäkään.
En halua olla tälläinen...
Nuori 20v...
141561
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tuollainen tilanne on kaikista paskamaisin tilanne maailmassa. Koska se ei ikinä korjaannu.
Omantasoistaan hakevalle voi käydä onnenpotku jos jaksaa lähteä ihmisten ilmoille tai muuten yrittää, mutta jos kurottaa korkeammalle ei ole mitään saumaa.
Kuka suo oikeest estää? Tee mitä huvittaa,turha murehtiä mitä toiset ajattelevat..
niin ja olet oikeessa nyhjäkkeet on tylsiä eikä niiden seurassa jaksa olla..
voi hitto..on sulki ongelmat...älä oo tommonen nössö..!
Eivät ne hiljaiset mitään tylsää seuraa ole (varsinkin jos ovat älyllisiä ja kykeneviä pohtimaan asioita ym) mutta lähinnä minua ärsyttää kun ko. nyhjäkkeet jättävät tulematta sovittuihin tapaamisiin klubeille ym. ja ovat kotona koodaamassa tai netissä roikkumassa ja tekevät ohareita. Ja klubi on täynnä täysin tuntemattomia naamoja joille voi jotain small talkkia korkeintaan yrittää, tylsää.
puoleen sillä Jeesus elää!
Johanneksen evankeliumi
16:23 Sinä päivänä te ette kysy minulta mitään.
Jeesus on voittanut maailman
"Totisesti, totisesti: mitä ikinä te pyydätte Isältä minun nimessäni, sen hän antaa teille. 24 Tähän asti te ette ole pyytäneet mitään minun nimessäni. Pyytäkää, niin te saatte, ja teidän ilonne on täydellinen.
Kun tiedät mitä et halua ja mitä haluat niin se on jo hyvä. Onpahan sitten ainakin unelma, mitä kohti pyrkiä.
Ja älä välitä noista ilkeistä viesteistä, niiden takana on vaan vielä epätoivoisempia ihmisiä kuin sinä ja todella yksinäisiä ja ilmeisesti sellaiseksi jäävätkin tuommoisella asenteellaan.
nuorena otin kameran ja se oli turvallinen (turvallinen ja turvallinen, pari hankalaa kuvaustilannetta oli kyllä, mutta kuitenkin...)tapa tutustua ihmisiin. Menin vain ihmisjoukkojen sekaan ja kysyin, että saanko ottaa valokuvia. Se on ihan kivaakin. Ammattikuvaajaa minusta ei tullut, mutta jotain taidekuvia tykkään vieläkin tehdä.
Itseasiassa olet väärässä... Hyvin monet haluavat normaalin tyypin ystäväkseen.. Eli siinä mielessä täyttäisit "monen kriteerit".
Oikeastaan yksinäiset usein karttavat toisia samanlaisia.. syytä on vaikeaa sanoa.
"Oikeastaan yksinäiset usein karttavat toisia samanlaisia.. syytä on vaikeaa sanoa."
Varmaan toivovat, että "normaalin" kaverin saaminen saisi aikaan dominovaikutuksen ja myös tämän kavereista tulisi omia kavereita jne. Yksinäisen kanssa ystävystyessä saa todennäköisesti vain sen yhden ihmisen, eikä pääse mukaan laajempiin piireihin.
Näinhän se tuppaa olemaan. Yksinäisyyden tasotkin tietysti vaihtelevat todella merkittävästi ja silloin kriteeritkin ovat eri ihmisillä kovin erilaiset. Usein kriteerit voivat olla paljon kovemmat kuin mitä henkilön oma asema on.
Hyvin usein ne joilla ei ole ollenkaan ystäviä tai jotka ovat hieman ulkona kaikeasta, niin ovat siinä huonommassa asemassa saadakkaan ystäviä. Edes samanlaiset tyypit eivät saata olla halukkaita tutustumiseen.
Mun mielestä noi kaikki vastaukset tähän asti menee ohi olennaisesta asiasta eli siitä, ettet hyväksy itseäsi sellaisena kuin olet. Et ehkä ole seurapiirihai, mutta sellaisen ihmisen kanssa on aina hyvä olla, joka on aito ja sinut itsensä kanssa. Siks sunkaan ei kannata tietoisesti yrittää olla mitään enempää tai vähempää, vaan keskittyä tutustumaan itseesi. Siihen tarvitaan tietty paljon rohkeutta...
Moi!
Kokeile luontaiskaupan kukkatippoja (Kalifornian tm.) Regressioterapia myös hyväksi, kun hyvä tekijä.
ihan sama tilanne täällä! Ja vielä ihan samanlaiset haaveetkin. Jos vaan olisin rohkeampi kaikki olisi toisin :((
toi aloitus viesti on niinkuin mun omasta elämästä. Eli voisin kokeiluhaluissa ja gööstun vaikka tehdä mitä uutta ja kivaa, mutta ei ole seuraa minkä kanssa toteuttaa. Yks kaveri löytyy 200km päästä ja sillä ei paljoa juhlita. Asun paikkakuntani ydinkeskustassa mutta ei ole ketään kavereita jemen kanssa lähtisi juhlimaan.
täällä sama kuin aloittajalla :)
sosiaalinen olen luonteeltani ja kuljen sekä pyydän itse ihmisiä ties minne, käytännössä koitan itse olla aktiivinen. Jostain syystä yleensä nämäkin pari kaveria ei itse pyydä minua mukaan baariin/illanistujaisiin tms. vaan yleensä juuri kahdenkeskiseen kahvitteluun. Ja mikäs tuossa onhan sekin mukavaa mutta..
itse kyllä tiedostan miksi olen yksinäinen tällä tavalla, se on monen asian summa. Ikävä kyllä pitkälti kiinni asioista, joihin en itse voi vaikuttaa,ja siitä ettei vain satu saman henkisiä ihmisiä kohdalle. Odotan kuitenkin asian muuttuman kun pääsen jatko-opiskelemaan, sillä siellä jokaisen ympyrät vähän uudistuu :)