Tässä jotain unia:
Jo pienestä pitäen näin unta jossa iso puinen seinäkelloni hyökkäsi kimppuuni. Nämä unet tulivat varhaislapsuudesta lähtien todella usein aina about ala-asteen puoleen väliin(olin silloin erityiluokalla ja olin epäsosiaalinen,kärttyisä ja epävarma. Epävarma olen edellen ja sairstan aspergerin syndroomaa ja lievää sosiofobiaa. Näin ja näen myös erilaisia jahtaus-unia aina joskus, joissa joko minua jahtaa joku petoeläin,yliluonnollinen hahmo ja toisinaan jahtaan itse jotakuta(en pahassa mielessä)esim.ystävääni tai satunnaista ihastuksen kohdetta. Luulen hänen juoksevan minua karkuun, koska hän välttelee minua ja kulkee esim. bussilla jos olemme yleensä kulkeneet junalla. Lähden perään ja löydän itseni yksin vieraasta paikasta jossa on aina yksi tai kaksi tuttua tai ystävää kanssani. Heillä on kuitenkin aina hoppu jonnekkin muualle ja jään yksin.
Viimeksi näin unta (olen nyt lukiossa ja tällaisia unia on harvemmin,joskin itsetuntoni on nollassa, en keksi edes ystävien kanssa keskusteltavaa mistään(mutta ilmeisesti se mitä keksin,on ihan kelpo kamaa koska minulla on paljon ystäviä)ja epäilen myös demnttiaa(olen kokoajan ihan huuruissa vaikken käytä mitään, unohdan asioita alle minuutissa tai heti ja joudun lukemaan jonkin asian moneen kertaan ennen kuin sen hahmotan) että olin Lontoon kokoisella kerrostaloalueella. Tunnelma oli jokseenkin ahdistava, kolkon ja kylmän arvokas, juhlava,mutta haikea. Sitten jossain räjähti(tiesin sen ennalta)ydinräjähdys ja paikalle ilmestyi epämuodostuneen näköisiä vaahtosammuttimen kokoisia yksisilmäisiä, jotenkin lohduttavia,pörröisiä otuksia,kuin sanansaattajia, jotka tulivat kertomaan tapahtuneesta.Sitten näin kaiken niiden otusten näkökulmasta hetken: Ihmiset ihasteli otuksia ja kirkasta valoa(räjähdyksestä) mutta syttyivät sitten palamaan. Talot alko luhistumaan yksi toisensa jälkeen. Kohta oli jäljellä vaan yks kaikista isoin, mustanpuhuva kerrostalo ja sen juurella sortuneen talon rauniot. Olin kai yks harvoista eloonjääneistä, koska ääntä kuulu,mut en nähny mitään. Sitten se iso talo lähti kaatuun. Näin itseni moneen kertaan juoksevan jostain syystä ensin sen juurella oleviin raunioihin ja sitten päinvastaseen suuntaan vähän sivummaksi kuitenkin. En löytänyt itteäni enää kaatumisen jälkeen, en tiedä selvisinkö.
Jo pienestä pitäen näin unta jossa iso puinen seinäkelloni hyökkäsi kimppuuni. Nämä unet tulivat varhaislapsuudesta lähtien todella usein aina about ala-asteen puoleen väliin(olin silloin erityiluokalla ja olin epäsosiaalinen,kärttyisä ja epävarma. Epävarma olen edellen ja sairstan aspergerin syndroomaa ja lievää sosiofobiaa. Näin ja näen myös erilaisia jahtaus-unia aina joskus, joissa joko minua jahtaa joku petoeläin,yliluonnollinen hahmo ja toisinaan jahtaan itse jotakuta(en pahassa mielessä)esim.ystävääni tai satunnaista ihastuksen kohdetta. Luulen hänen juoksevan minua karkuun, koska hän välttelee minua ja kulkee esim. bussilla jos olemme yleensä kulkeneet junalla. Lähden perään ja löydän itseni yksin vieraasta paikasta jossa on aina yksi tai kaksi tuttua tai ystävää kanssani. Heillä on kuitenkin aina hoppu jonnekkin muualle ja jään yksin.
Viimeksi näin unta (olen nyt lukiossa ja tällaisia unia on harvemmin,joskin itsetuntoni on nollassa, en keksi edes ystävien kanssa keskusteltavaa mistään(mutta ilmeisesti se mitä keksin,on ihan kelpo kamaa koska minulla on paljon ystäviä)ja epäilen myös demnttiaa(olen kokoajan ihan huuruissa vaikken käytä mitään, unohdan asioita alle minuutissa tai heti ja joudun lukemaan jonkin asian moneen kertaan ennen kuin sen hahmotan) että olin Lontoon kokoisella kerrostaloalueella. Tunnelma oli jokseenkin ahdistava, kolkon ja kylmän arvokas, juhlava,mutta haikea. Sitten jossain räjähti(tiesin sen ennalta)ydinräjähdys ja paikalle ilmestyi epämuodostuneen näköisiä vaahtosammuttimen kokoisia yksisilmäisiä, jotenkin lohduttavia,pörröisiä otuksia,kuin sanansaattajia, jotka tulivat kertomaan tapahtuneesta.Sitten näin kaiken niiden otusten näkökulmasta hetken: Ihmiset ihasteli otuksia ja kirkasta valoa(räjähdyksestä) mutta syttyivät sitten palamaan. Talot alko luhistumaan yksi toisensa jälkeen. Kohta oli jäljellä vaan yks kaikista isoin, mustanpuhuva kerrostalo ja sen juurella sortuneen talon rauniot. Olin kai yks harvoista eloonjääneistä, koska ääntä kuulu,mut en nähny mitään. Sitten se iso talo lähti kaatuun. Näin itseni moneen kertaan juoksevan jostain syystä ensin sen juurella oleviin raunioihin ja sitten päinvastaseen suuntaan vähän sivummaksi kuitenkin. En löytänyt itteäni enää kaatumisen jälkeen, en tiedä selvisinkö.
Vastaukset 1
Vanhimmat
tai muuten tuhoutuneet talot kuvastavat sinua itseäsi. Kello voi kertoa siitä että koet elämäsi olevan aikataulutettua, itsellesi epäsopivaa.Jahtaaminen voi kertoa siitä että alitajuisesti etsit elämääsi järjestystä.
Etsit itseäsi, pelkäät ystäviesi kaikkoavan jos et muuta itseäsi. Haluat elää elämäsi sellaisena kuin olet mutta pelkäät menettäväsi kaiken jos et mene nk. normien mukaan