Ja eräänä päivänä huomaatkin olevasi jo melkein 40-vuotias. Elämä on mennyt pätkätöitä tehdessä ja paremmasta tulevaisuudesta haaveillessa. Ystäviä on aina onneksi ollut, mutta viime vuonna niistä karsiutui yksi pois. Naisystävää minulla ei ole ollut pitkään aikaan. En enää uskalla ottaa riskejä tai en halua ottaa riskiä saadakseni itselleni naisystävän. Välillä elämänhalu on hiipunut, mutta toistaiseksi olen jaksanut mennä eteenpäin. Ymmärrän hyvin yksinäisiä, sillä olen yksi heistä. Saa nähdä mitä uusi vuosi tuo tullessaan.
Aika kuluu yllättävän nopeasti...
Nimetön
4770
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
menettää milloinkaan,huominen voi aina olla parempi.
ilman toivoa ei ole huomista, eikä koskaan tiedä mitä tuleva tuo tullessaan. Kymmenen vuotta sitten tuskin olisi ajatellut samoin, kuin mitä nyt ajattelee. Silloinhan sitä oli vielä "nuori" 29-vuotias ja kuvitteli elävänsä ja olevansa nuori "ikuisesti". Kymmenen vuoden ajan olen yrittänyt löytää itselleni sopivaa naisystävää, mutta en enää jaksa. Joko sopiva on varattu tai sitten sopivaa ei vain ole. Tai sitten minä olen vain liian vaikea ihminen...
pitäs vissiin ruveta tekeen jotain ku oot 40v ja yksin mut on sulla silti kavereita. meikällä menee siihen suuntaan vaan kaveritki puuttuu... prkl...
MIKÄ MUSSA ON VIKANA!!!! ehkä itseluottamus puuttuu...
kriittinen tai kyyninen, usko ihmisiin ja luottamus alkaa mennä :(