Sinä, työparini, vaaleahiuksinen tyttö, olet maailman kaunein olento. Monissa ennen niin typeränkuuloisissa rakkauslauluissakin on yht'äkkiä helvetisti järkeä, voisin allekirjoittaa suurimman osan pelkästään sinua salaa tuijottaessani. Pelkkä ajatus tämän tunteen molemminpuoleisuudesta puristaa sydäntä... entä jos se olisi totta... sekoaisin varmasti lopullisesti, millään muulla ei enää olisi väliä. Hullua. Olen muutenkin ujo ja arka poika mutta sinun seurassasi vaikutan täydeltä idiootilta.
En ikinä uskalla kertoa sinulle kuinka tunnen, kun en tiedä mitä minusta ajattelet. En uskalla puhua sinulle kuin työasioita, etkä sinäkään minulle... saattaisimme tulla hyvinkin juttuun, olla samalla aaltopituudella... kumpikaan ei vain uskalla tehdä mikrofonitestiä. Ehkä pelkäät minua, kenties pidät minua omituisena... tai jos sittenkin pidät minusta. Juuri se ajatus saa minut hulluksi... jospa sittenkin...
Pian lähdet pois, takaisin koulun penkille, enkä enää ikinä näe sinua. Kunpa näkisin sinut jossain, kätesi toisen miehen kädessä, onnellisena. Saisin vihdoin mielenrauhan ja voisin luopua tästä järjettömästä fantasiasta.
En ikinä uskalla kertoa sinulle kuinka tunnen, kun en tiedä mitä minusta ajattelet. En uskalla puhua sinulle kuin työasioita, etkä sinäkään minulle... saattaisimme tulla hyvinkin juttuun, olla samalla aaltopituudella... kumpikaan ei vain uskalla tehdä mikrofonitestiä. Ehkä pelkäät minua, kenties pidät minua omituisena... tai jos sittenkin pidät minusta. Juuri se ajatus saa minut hulluksi... jospa sittenkin...
Pian lähdet pois, takaisin koulun penkille, enkä enää ikinä näe sinua. Kunpa näkisin sinut jossain, kätesi toisen miehen kädessä, onnellisena. Saisin vihdoin mielenrauhan ja voisin luopua tästä järjettömästä fantasiasta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ja kuka sanoo että miehet ovat tunteettomia tai epäromanttisia:)
HupsuPoju, jos kauniilla puheenvuorollasi on todellinen tausta, niin muista että asiallisella käytöksellä et voi menettää kovinkaan paljon. Pienillä, kauniilla vihjeillä voit saattaa asian alulle,jättää sen ensin tytölle ajateltavaksi. Sitten vaikka muutaman päivän päästä voit kertoa hiukan lisää. Eikä noin kauniisti kirjoittava mies varmasti sorru vihjeissään halpoihin vitseihin.
Äläkä päästä häntä katoamaan. Pyydä puhelinnumero tai edes sähköpostiosoite. Tee hänelle selväksi että hän on mielenkiintoinen. Kysele häneltä kuulumisia aidosti ja osoita mielenkiintosi.
Onnea matkaan!
Minkä takia minä en koskaan törmää tuollaisiin miehiin?
*vihreänä kateudesta*
Luultavasti tuokin heppu oikeasti on joku sarjamurhaaja, joten ihan hyvä vaan että tuollaiset pysyttelevät minusta kaukana.
Tausta on tosi kuin asfaltti. Joka sana. Valitettavasti, Perkele. Viimeksi olen ollut näin ihastunut peruskoulun yläasteella, ja kun tarkemmin muistelen taisin silloinkin olla yhtä sekaisin kuin nyt... tuostakin jo melkeinpä kymmenen vuotta aikaa.
Alkuvuodesta olin takuulla tasapainoisempi ihminen kuin nyt... silloin vielä uskottelin itselleni että olisin loppujen lopuksi onnellisempi ilman rakkauden tuomaa hulluutta, pelkoa ja epäjärjestystä. Kuitenkin jo aiemmin ilmitulleista syistä on nyt toinen ääni sellossa.
Ongelma, tai siis yksi niistä, on se kaikille tuttu rakastaa/ei rakasta -asetelma. Kun ei ole mitään syytä olettaa että tämä olisi molemminpuolista... kuin myöskään että se ei olisi sitä. Helppoa olisi toimia jos tietäisi tytön pitävän minusta. Näen kyllä itsekin kuinka säälittävältä näytän, eihän tämänlainen arpominen mihinkään johda. Mitään et saa jos et uskalla ottaa, sanoo moni.
Jos kaikesta huolimatta lähdetään hakemaan taas niitä positiivisia puolia, ihan vaan vaikka muodon vuoksi, niin kaipa tämä tämmöinen lapsellinen ihastus kuitenkin on sellainen asia jonka ilmentymästä kannattaa iloita, kävi kuinka kävi... voi joka tapauksessa huomata vieläkin tuntevansa ihmiselle tärkeitä ja olennaisia tunteita.
Murhaaja en sentään ole, vaikka onpa minut hieman kummallisena tapauksena joku muukin joskus nähnyt... kaipa ne on taas ne ujous ja arkuus, ainakin osasyinä, kun aiheuttavat ihmisessä oudoksuttavaa käytöstä. Ja mitä tulee välillä ehkä turhankin värikkääseen ja sekavaan tyyliini kirjoittaa, olen pahoillani. Tällaisessa mielentilassa kun ei aina meinaa tuo kynä pysyä hanskassa.
-ja kiitti teak mielialaa kohottavasta palautteestasi
Kiitos kiittämästä!
Enpä taida enää sanoa, kuin samaa mitä muinanen kirvesmies: En tiedä tuleeko tästä taloa, mutta hakataan nyt näitä lankkuja paikoilleen siltä varalta että tulisi! Siltä varalta että kiinnostus jotensakin olisi molemminpuolista, niin kannattaa toki jotain kokeilla.
*Naurahtaa* Sen verran romantikon vikaa minussa on, että pyydän kertomaan jos jotain hyvää syntyypi!
Kuulehan,
maailmankirjallisuus on täynnä kuvauksia siitä, kun tilaisuus lipuu ohi eikä toistu milloinkaan. Vanhukset jankuttavat, että jos he elämässä ovat jotain oppineet niin sen, että pahinta on elämätön elämä ja hukatut mahdollisuudet.
Mitä kauheaa sinulle tapahtuu, jos pyydät tyttöä vaikka kahville tai elokuviin? Hän lähtee tai ei lähde. Sinä saat ainakin tietää jotain hänen tunteistaan. Rohkea rokan syö tai siis: arka mies ei saa kaunista akkaa. Anna palaa!!!
asiaa tarkkaan. Kumman luulisit sauttavan sua enemmän pidemmässä saatossa? Se että se ei olekaan suhun ihastunut, vai se että mietit lopun elämääsi, että mitähän ois voinu olla?
"Moi! Lähtisitkö joka ilta töiden jälkeen vaikka jätskille?"
Sen verran koitat löytää sitä miehuutta itsestäsi, että tuon käyt sille paukauttaan. Sulla on parempi mieli heti, vaikka tuliski kieltävä vastaus.
Minä tuun sitte kummiksi.
"Moi! Lähtisitkö joka ilta töiden jälkeen vaikka jätskille?"
Piti olla varmaan "joku" ilta? Taino voihan tollainen kysymys toimia, mutta aika riski silti ;))
häntä ulos? Kerro, kuinka kävi. Täällä on jo odotettu, kuinka kannustavat neuvomme ovat saaneet sinut toimimaan.
No sellaista informaatiota sain udeltua eräältä toiselta kollegaltani että tyttö lähteekin loppuvuodeksi Helsinkiin (kauas), mikä lie opiskelujuttu, mutta tulee tammikuussa takaisin töihin tänne. Kuinka tällainen järjestely, sitä en ymmärtänyt... ota siitä sitten selvää... mutta viis siitä, loistohommahan tämä on kertakaikkiaan.
Vielä hiukan epäselväksi jäi koska hän lähtee, töissä se on enää tämän viikon, ja tämänhetkisten tietojen valossa lähtö pääkaupunkiin tapahtuisi sekin jo ensi viikolla... tiukka aikataulu mimmillä.
Jotenka ellei nyt vielä ihmeitä tapahdu, taidan siirtää tyttöparan säikäyttämistä muutamalla kuukaudella etiäpäin... onpahan minulla sitten ainakin jotain mitä odottaa, edes joku päämäärä. Se on mukavaa kun on päämäärä.
Kovin romanttisia uutisia en näinollen päässyt ainakaan vielä kertomaan mutta sen voin sanoa että olo on perkeleen hyvä.
tämähän on tilaisuus!!! Nyt mennä täräytät juttelemaan vaikka kahvipaussilla että "no terve mitäs oot tykänny olla täälä töissä...?" tms. Puhut siinä vaikka säästä vähäsen ja sitten ohimennen toteat loppukesän suunnitelmistas tyyliin "aattelin tuossa lähtee lomalla vähän autolla reissaan suomenmaata, käväsen vaikka Haikon kartanossa kylpylöimässä, eikös se oo siellä hesan lähellä jossain..."
Jos se on nääs tyypillinen nainen, se kertoo sulle että on itsekin lähdössä hesaan loppukesästä ja... tadaa... vähän sä olet ihmeissäsi että: "ai jaa, ihanko totta hesaan?" ;-)
Sitten sä voit vaikka pyytää siltä nummeron että jos sä sinne hesan suuntaan oot tulossa nii voitasko ottaa kahvet vaikka kauppatorilla tai missä nyt seurasaaressa kun ny niinku työkavereita ollaan.....
Ja siitä se sitten lähtee. Ja jos ei onnistu tällä taktiikalla, niin oletpa ainakin jotain yrittänyt :-)