Juu näin.. Noin vuoden kestäneen suhteen aikana on ollut ylä- ja alamäkiä niinkuin aina parisuhteessa on. Reilu viikko sitten naisystäväni alkoi vain itkeä hysteerisesti ja kertoi että on ollut jo usean kuukauden ajan surullinen. Hän ei pidä työstään eikä asunnostaan. Hän haki töihin (jossa tapasimme) reilu vuosi sitten ja teki muuttoa siinä samalla pois helsingin keskustasta. Nyt häntä painavat ilmeisesti paska työ , opinnäytetyö ja asunto. hän epäilee että muuttamishalu johtuu vain siitä että olisi taas syytä olla onnellinen. en vaan itse tiedä mitä tehdä :( alan olla toivoton ja pelkään vain koko ajan itse että olen syypää kaikkeen ja saan mononkuvan perseeseeni. olisi mukava saada infoa pariskunnilta jotka ovat käyneet tämänkaltaisen asian läpi , jos vaikka helpottaisi. kiitos :(
Puoliso masentunut :(
Helpless :(
4331
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olet ihana, kun välität naisystävästäsi. Kun minä nuorena olin vastaavassa tilanteessa, minun mieheni ei pyynnöistäni huolimatta ollut tukenani.
En tunne ystävääsi, mutta neuvon sinua kysymään häneltä, miten hän toivoo sinun suhtautuvan. Jotenkin sain tekstistäsi käsityksen, että pelkäät monoa. Miksi ihmeessä? Etkai sinä ole tätä tilannetta hänelle järjestänyt?
Minä vastaavassa tilanteessa tarvitsisin paljon läheisyyttä (monet miehet tekevät juuri päinvastoin - ottavat välimatkaa, ja se on pahinta, mielestäni). Masentunutta ei saa jättää yksin. Hän tarvitsee läheisen ihmisen läsnäoloa, rakkautta ja välittämistä.
Mutta kuten kirjoitin, en tunne häntä.
Joten ottakaa mukava asento, halaa häntä ja jutelkaa kauniisti hänen toiveistaan.
Oma rakkaani ja vaimoni on myös todella masentunut, yrittänyt tehdä itsemurhan (ja melkein onnistui, ellei perhe olisi pelastanut) ja usein puhuu miten haluaa viiltää itseään, kun on masentunut. Kerran hän viilsikin, hän vai meni vessaan ja takaisin tullessaan näytti käsivarttaan minulle. Olin todella järkyttynyt. Hän myös yritti juoda puhdistuskemikaalia. Joutui vatsahuuhteluun ja lääkitykseen.
Alan olla henkisesti todella väsynyt, en halua enää nähdä rakkaani vahingoittavan itseään. En halua sanoa tai tehdä mitään, joka antaa hänelle syyn yrittää itsemurhaa. En halua joka päivä elää pelossa, että hän vahingoittaa itseään...
Haluaisin hänen menevän lääkärille, mutta hän ei halua. Nyt sanoin tänään väsyneenä huolimattomasti etten hyväksy hänen enää vahingoittavan itseään.. en voi elää pelossa koko ikääni. Ilmeisesti sanoin väärin ja typerästi viimeisen kerran...
itse sairastuin 1,5 vuoden seurustelun jälkeen masennukseen. Valitettavasti sitä syytti toista helposti ongelmista, näki toisen viat, sain itkukohtauksia, raivokohtauksia, uniongelmia. Ihme, että pysyimme yhdessä näin jälkeenpäin ajatellen. Yritä keskustella puolisosi kanssa hänen vaivoistaan (tosin terapeutiksi et voi ryhtyä)ja tukea häntä, jos hänellä on uupumusta yritä hellästi ohjata hoitoon saamaan keskusteluapua tai lääkitystä. En osaa sanoa kuinka paha tilanteenne on. Hoida myös itseäsi ja omaa jaksamistasi. Itselläni masennus johtui rankan työtahdin ja vaikean menneisyyden kokemuksista johtuvasta uupumuksesta. Tilanne alkoi selvitä hoitoon hakeuduttuani (missä meni aikaa, sillä olin täysin sokea tilanteelle ja peloissani omasta syöksykierteestäni), terapeutti lääkitys. Nyt 1,5 vuotta myöhemmin olemme yhdessä ja masennuksen/sairastamiseni aiheuttamat arvet ovat pikkuhiljaa parantuneet, vielä on matkaa parempaan suuntaan, mutta toisaalta tämä on myös lujittanut meitä. Meille tuli todeettua, millaisia voimme pahimmillamme olla, miten toimimme äärimmäisen paineen ja stressin alla. Onnellisia ollaan nykyään ja arki ihanan tasaista :)Parantuminen vaatii varsinkin masentuneelta valtavasti työtä ja voimavaroja, yritä jaksaa rakkaasi tukena ja hyväksy, että hän saattaa välillä työntää sinua myös poispäin, läheisyys saattaa ahdistaa.
On jo psykologin kanssa keskustellut ja sai lääkkeitäkin :) menossa hieman parempaan suuntaan mutta silti jotenkin hämärästi pelottaa.