Juu, ja iso patti onkin....
Eli näin sitten kävi.... Minulla on kaksi alle kouluikäistä lasta. Mieheni otti ja lähti syksyllä. Tämän jälkeen löysin miehen jonka kanssa tapailin 2 kuukautta.
Siinä oli yksi kuukausi syksyllä, että minulla ei ollut säännöllistä ehkäisyä. Luulin meidän olleen varovaisia, muuttei sit tarpeeksi kuitenkaan... Joku yksinäinen vipeltäjä oli päässyt karkuun....
ja totesin tänään olevani raskaana.
Viikkoja todennäköisesti 14 , näin hoitaja epäili, kun ulralla katsoi ja menkkojen mukaan koitettiin miettiä.... huomenna lääkäri.
Siinä on sit ollut hämymenkat ja yhdet jäi välistä, mut luulin sen johtuvan siitä kun olin aloittanut se uuden ehkäisyn siinä.
Pientä kyökkimistä on ollut, mut mulla ollut tosi vaikea syksy ja huonovointisuutta muutenkin....
Nyt jälkeenpäin kun aattelee, niin kyllä merkkejä on ollut ilmassa, mut ne on poissulkenut, kun ei ole pitänyt tilannetta mahdollisena.
Nyt sit pitäis nopeasti päättää mitä tehdä. Olen aina ollut aborttia vastaan, mutta... pelkään, että muutamat ryyppyreissut olis tehnyt jotain tälle lapselle. Tai kuinka selviäisin yksin,kun en tiedä haluaisiko lapsen isä olla mukana kuvioissa.... olen siis heittänyt pommin hänellekin ja hän sulattelee asiaa ja antaa mun tehdä päätökset.
Sit taas jos päätän pitää lapsen, niin mietin jaksamistani ja sitä, että jos lapsi onkin sairas, niin syytän itseäni, kun olen aiheuttanut sen. Varsinkin kun olin 10 vuotta selvinpäin ja just nyt sit tässä loppuvuoden aikana on tullut otettua....
Mutta sit taas, kun tämä on päässyt jo näin pitkälle, niin tiedän että sikiö on kehittynyt ja on ihmisen alku.....
Hemmetin vaikea tilanne, joka mun on itse ratkaistava.
Eli näin sitten kävi.... Minulla on kaksi alle kouluikäistä lasta. Mieheni otti ja lähti syksyllä. Tämän jälkeen löysin miehen jonka kanssa tapailin 2 kuukautta.
Siinä oli yksi kuukausi syksyllä, että minulla ei ollut säännöllistä ehkäisyä. Luulin meidän olleen varovaisia, muuttei sit tarpeeksi kuitenkaan... Joku yksinäinen vipeltäjä oli päässyt karkuun....
ja totesin tänään olevani raskaana.
Viikkoja todennäköisesti 14 , näin hoitaja epäili, kun ulralla katsoi ja menkkojen mukaan koitettiin miettiä.... huomenna lääkäri.
Siinä on sit ollut hämymenkat ja yhdet jäi välistä, mut luulin sen johtuvan siitä kun olin aloittanut se uuden ehkäisyn siinä.
Pientä kyökkimistä on ollut, mut mulla ollut tosi vaikea syksy ja huonovointisuutta muutenkin....
Nyt jälkeenpäin kun aattelee, niin kyllä merkkejä on ollut ilmassa, mut ne on poissulkenut, kun ei ole pitänyt tilannetta mahdollisena.
Nyt sit pitäis nopeasti päättää mitä tehdä. Olen aina ollut aborttia vastaan, mutta... pelkään, että muutamat ryyppyreissut olis tehnyt jotain tälle lapselle. Tai kuinka selviäisin yksin,kun en tiedä haluaisiko lapsen isä olla mukana kuvioissa.... olen siis heittänyt pommin hänellekin ja hän sulattelee asiaa ja antaa mun tehdä päätökset.
Sit taas jos päätän pitää lapsen, niin mietin jaksamistani ja sitä, että jos lapsi onkin sairas, niin syytän itseäni, kun olen aiheuttanut sen. Varsinkin kun olin 10 vuotta selvinpäin ja just nyt sit tässä loppuvuoden aikana on tullut otettua....
Mutta sit taas, kun tämä on päässyt jo näin pitkälle, niin tiedän että sikiö on kehittynyt ja on ihmisen alku.....
Hemmetin vaikea tilanne, joka mun on itse ratkaistava.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse jäin yksin odottaessani kolmatta lastani, kaikki samalle miehelle kuitenkin. Löysi mies uuden rakkauden ja tipautti pommin viikko sen jälkeen kun oli vaihtoehtoina vain ja ainoastaan synnyttä lapsi.
Ei jättänyt mies vaihtoehtoja siis, puhui naimisiinmenosta jne kun kerroin että pitkällisen yrityksen jälkeen meille kolmas oli tulossa. Sanoi vaan kun kertoi että hällä on ollut suhde työtoveriinsa jo monia kuukausia, että eipä hän kai koskaan ollut sanonut menevänsä naimisiin kanssani. Eikä valehdellut, herra teki omat häävalmistelunsa kanssani, mietti omat vieraansa omasta suvustaan yms, ja toteutti ne, mutta ei minun kanssani niin kuin olin luullut/kuvitellut.
Ja niin jäin yksin lasten kanssa, vihasin lähes joka päivä kasvavaa vatsaani, synnytyssalissa en suostunut ottamaan lastani ensin edes syliini. Lopulta hoitaja pakotti, kiitos sille ihmiselle, olen nyt kolmen ihanan pojan äiti. Välillä ollaan tanssittu kukkakedolla paljain varpain, välillä rämmitty ohdakkeiden viistäessä otsalohkoa, mutta pärjätty ilman sitä miestä joka lapset alulle pani.
Nyt, lapset jo isoja, nuorimmainenkin kohta kymmenen, päätti isäukko ottaa lapsiinsa yhteyttä.. Ajattelin kuinka hienoa, mutta pjatpa olivatkin eri mieltä.. Ei suostunut yksikään jannuista puhelimeen, ei tulemaan pois huoneesta, lähettivät jopa playstation pelit, jotka isä lähetti takaisin omilla viikkorahoillaan minulle asiasta puhumatta. Ex tietysti syytti että olen heidän mielensä saanut kääntymään häntä vastaan, mutta eipä ole tarvinnut, kyllä ukkokulta hoisi sen aivan itse.
Uskoisin, että pärjäisit lasten kanssa yksinkin, helppoa se ei tule olemaan, mutta itse se sinun on ratkaistava. Adoptioon antaminenhan on myös yksivaihtoehto, mikäli pääsi sen kestää.
Se, että josko lapsi on sairas, niin kannattaa lääkärin kanssa puhua asiat totuuden mukaisesti, kyllä heillä oikeasti on aika hyvä näppituntuma asioihin.
Kerro kun olet päätöksesi tehnyt, tee se tarkasti harkiten ja asioita puntaroiden, tarjolla on vain hyviä vaihtoehtoja, joista sinun tulee valita itsellesi paras.
On se kyllä ihanaa lukea myös hyvin päättyneistä tapahtumista, mutta valitettavasti moniongelmaiset eivät täällä lue muiden kohtaloita, eivätkä näin saavuta tätä ns yhteyden tunnetta.
Kiitos viestistäsi ! Vaikeaa on.
Aamulla menin lääkäriin, joka sanoi että minulla on 5 minuuttia aikaa miettiä asiaa. Sanoin,etten todellakaan pysty tähän. Sain aikaa miettiä muutaman tunnin. Jos haluan keskeytyksen, niin minun pitää palata sinne tänään klo.13. Siis viimeiset hetket tässä menossa....
Olen miettinyt asiaa eri ihmisten ja etenkin itseni kannnalta.
Viisain ratkaisu olisi tehdä keskeytys, mutta näin äitinä ja tunteilla ajattelevana päätös olisi jotain muuta.
Kuitenkin lapsellekin parasta olisi syntyä perheeseen, johon on odotettu ja toivottu ja jossa on molemmat rakastavat vanhemmat.
Nyt en tiedä olisiko lapsellani isää.
Hän on antanut minun päättää asian.
Vaikeaa on, hemmetin vaikeaa !
Tuo sinun tilanteesi on kyllä pattitilanne.
Mutta mieti sinun voimavaroja, jaksamista , henkistä kestävyyttä kaikkia, pohdi nyt vain itseäsi koska sinun pitää jaksaa, jaksaa rakastaan ja huolehtia lapsesta.
Mutta tiedän teet minkä tahansa päätöksen, niin se on oikea niin sinulle kuin lapsellekkin...
VOIMIA VOIMIA!