Olen siis 15 vuotias tyttö ja haluan saada lapsia. Outoa? jep.
Olen tuntenut poikaystäväni 6 vuotiaasta asti, olemme seurustelleet jo muutaman vuoden... Olen vihjannut asiasta myös vanhemmilleni (asuvat erillään), eivät tuntuisi hyväksyvän asiaa. Poikaystävän kanssa puhuttiin kerran lapsista, hän sanoi että pitää lapsista ja olisi kyllä valmis...
Kuulostaa nyt oudolta, mutta olen halunnut lapsia jo pari vuotta. Uskon olevani valmis, valmiimpi kuin monet kaksikymppisetkin.
Olisi kiva saada kommentteja ja kokemuksia.
Olen tuntenut poikaystäväni 6 vuotiaasta asti, olemme seurustelleet jo muutaman vuoden... Olen vihjannut asiasta myös vanhemmilleni (asuvat erillään), eivät tuntuisi hyväksyvän asiaa. Poikaystävän kanssa puhuttiin kerran lapsista, hän sanoi että pitää lapsista ja olisi kyllä valmis...
Kuulostaa nyt oudolta, mutta olen halunnut lapsia jo pari vuotta. Uskon olevani valmis, valmiimpi kuin monet kaksikymppisetkin.
Olisi kiva saada kommentteja ja kokemuksia.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Oletko kenties seonnut tai jotain..ei 15-vuotias ole valmis äidiksi/isäksi, vaikka sinusta kuinka siltä tuntuisi. Ymmärrät sen sitten joskus ÁIKUISENA.
Muistan toki itse 15-vuotiaana olin omasta mielestäni niiiiin aikuinen ja kypsä ja vastuullinen ja herra ties mitä. Ja varmasti sitä jossakin määrin olinkin, mutta saada lapsi 15-vuotiaana. Älä hyvä tyttö höpsi...
On aivan eri asia hoitaa jonkun toisen lastakin päivä tai pari, kuin että olisi oma lapsi ja siitä vastuussa 24/7. Ihan nimim.kokemusta on kertoo.
Ehdit varsin hyvin myöhemminkin. Ole nuori ja tee nuorten juttuja, kun vielä ehdit. Yhtään henkistä kypsyyttäsi väheksymättä ja aliarvioimatta, niin on paras.
Nyt ehkä luulet, että olen joku keski-ikäinen täti katsomassa nenänvartta pitkin teiniä, mutta väärässä olet.. :)
Ikää 23-vuotta ja esikoista odotan ja kaikesta lasten (niin pikkusisarusten kuin muiden tuttujen ja sukulaisten lasten) hoitokokemuksesta huolimatta huolestuttaa olenko varmasti valmis äidiksi ja enhän vaan ole kiirehtinyt asiaa.
Minä sentään olen ehtinyt elää täysi-ikäisyyttä ja nuoruuttani, käydä baareissa, hengailla kavereiden kanssa, etc.
Ole kiltti äläkä hätäile asian kanssa, ei se ikä tosiaan ole kuin numero vaan henkinenikä ratkaisee, mutta usko vielä ei ole aika, et ole valmis.
Itse olin 16, kun aloin odottamaan esikoistani ja kyllä tiesin olevani valmis. Ja sitä olinkin. Sukulaiset ymmärsivät myös ja totesivat että varmasti pärjäät hyvin.
Että eiköhän sen itse tiedä paremmin onko valmis vai ei!
Ei kaikkien tarvitse juosta baareissa ja odottaa että on vähintään n.23-vuotias... Kaikille se ei ole elämässä tärkeintä!!!!!
T: teininä lapsia saanut :)
se baari oli vaan esimerkki. Tarkoitin lähinnä sitä, että kun olet raskaana ja/tai sinulla on pieni lapsi, elämä ei ole niin helppoa kuin voisi kuvitella. Kuten olet ehkä huomannut lapsi on suuri vastuu.
Silloin ei noin vain lähdetä kavereiden (tai kenen tahansa..kaikki ei niitä kavereita ja sukulaisiakaan kaipaa..?!?) kahville tai ulos tai shoppailemaan.Tai pääsee jos vaikka isovanhemmat hoitavat lasta, mutta itse henkilökohtaisesti tahdon hoitaa itse lapseni niin pitkälti kuin vain voin.
Lisäksi monet 15-vuotiaat kuten eivät välttämättä sen vanhemmatkaan ole valmiita äideiksi, joten kuinka kaverit asiaan suhtautuvat. Voi olla että on aika yksinäistä elämä...ja tukiverkosto on tärkeä (tai ainakin itselleni on, voihan olla ettei kaikki sitäkään kaipaa...?!?)
En tosiaan tarkoita, että pitäisi olla 23v että voi lapsia hankkia. Itsekin olisin jo nuorempana ollut valmis, mutta nyt täytyy sanoa onneksi en ole hankkinut. Sillä elämäni paljon vakaammalla pohjalla (elämän kokemusta enemmän, koulutus, työ, ja raha tilanne paljon parempi kuin 15- tai 16-vuotiaana), mutta ei kai sitä rahaakaan kaikki kaipaa...
Itse vain tahtoisin antaa lapselleni hyvän lapsuuden ja kun mitään ei ilmaiseksi saa ja rahakaan ei kasva puussa niin kannattaa asioita miettiä ihan järjenkin kanssa eikä vai tunne pohjalta.
Joo vauvat on söpöjä, mutta ei muutamasta tunnista tai edes omista pikku-sisaruksista saa oikeaa kuvaa asian todellisesta luonteesta.
Äiti on aina äiti ja vastuu lapsesta suuri. Kysessä on kuitenkin elävä ihminen ja vastuu elävän ihmisen joka ei osaa omia tarpeitaan ja olotilaansa millään ilmaista on hyvin hyvin SUURI.
Jos sinä olet selvinnyt hyvin (mikä todella hienoa ja kunnioitettavaa) ei sinun kannata toisia samaan rohkaista.
Enkä sano, eikä minulla ole oikeuttakaan sanoa, ettei joku saa lasta hankkia, vaan kehotan asioita pohtimaan tarkemmin.
Lapsi ei tosiaan kuten sanoin ole nukke, jota hoidetaa hetki ja laitetaan nurkkaan, kun ei enää huvita.
Et voi kääntää kylkeä ja jatkaa unia jos sinua väsyttää, jos lapsi itkee.
Lasta ei voi hankkia uutta jos edellinen menee rikki tai yms.
Yritä/ yrittäkää hyvät teinit ymmärtää, etten tarkoita pahaa ja halua teitä aliarvioida. Tiedän vain itse paljon nuorena/teininä lapsia saaneita. Tiedän millainen olin itse (olin varmaan kaveriporukan henkisesti kypsin ja välillä se äiti hahmo) ja suurin osa 15-vuotiaista on.
Totuus on se että vaikka kuinka olisit kyseisellä hetkellä omasta mielestäsi todella kypsä, fiksu ja vastuullinen (mitä varmaan jossakin määrin olet)aina jälkeenpäin katsottuna itse huomaat olleesi nuori, hyvin nuori.
Toki moni teini-äiti ja miksei isäkin onnistuu ja pärjää saadessaan lapsen, mutta onko se laaduksta elämää lapselle tai vanhemmalle.
Suomessahan on täysi-ikäisyyden raja 18-vuotta ja harva sen ikäinenkään on aikuinen. Saati sitten nuoremmat, ja lapsi tarvitsee itselleen aikuisen vanhemmaksi, ei kaveria tai liittolaista nuorison sortoa vastaan. Lapselle pitää kyetä laittamaan rajat ja luoda turvallisuuden tunne ja turvallinen elinympäristö. Tätä lapsi kaipaa...
Kypsä lapsen hankkimiseen on kun ei hanki lasta omaksi ilokseen, vaan kypsää on osata myös ymmärtää jättää lapsi hankkimatta silloin kuin ei kykene lapselle kaikkea hänen tarvitsemaansa antamaan.
KYSE EI OLE SIITÄ MITÄ ÄITI TAI ISÄ OMASTA MIELESTÄÄN KAIPAAVAT JA MITÄ EIVÄT, VAAN MITÄ LAPSI TARVITSEE JA KAIPAA!!!!
Hei!
Ei sun tahto saada lapsia oo outo.
Mä oon pienestä tytöstä saakka haaveillu
omasta vauvasta.
13-vuotiaana olin jo valmis niitä tekemäänkin,
vaikka tänä päivänä kiitän luojaani
etten saanut silloin lasta.
Jokaisen oma valinta minkä ikäsenä
alkaa lasta yrittää saada alulle.
Mutta jos saisin neuvoa, älä vielä.
En tarkoita etteikö sinusta varmasti olisi
äidiksi, mutta usko pois äidin tie on rankka.
Tiedän sen siitä, että itselläni on
6 sisarusta ja olen nähnyt kuinka
ihminen väsyy ikuiseen työmääräänsä.
Vaikka tokikaan äiti ei valita.
Itse odotan esikoistani nyt 19-vuoden iässä.
Laskettuaikani on kesäkuussa jolloin
itsekin täytän 20v.
Jos vertaan itseäni nyt siihen mitä
olin ikäisenäsi, niin lapsellani on
paljon parempi syntyä nyt kuin olisi ollut silloin.
Ensinnäkin lapseni isä ei olisi
tuo samainen mies jonka kanssa olen kihloissa.
Lapseni isä olisi vankilassa.
Toiseksi lapseni ei saisi noita tavaroita
jotka nyt olen hankkinut työstä saamillani rahoilla. En sano etteikö vähempikin riittäisi
tai halvempi, mutta nyt vasta ymmärrän mitä tarkoitetaan sillä että vanhemmat tahtovat lapselleen parasta..
Tiedän saavani lapselleni irti liberon vaipat,
tuttelit, voiteet, piltit sun muut.
Kun taas 15-vuotiaana tupakka askikin oli tiukassa. Ja vaikka olisin saanut äitiyspäivärahankin se on hyvin pieni
ottaen huomioon menot lapsiperheessä.
Tiedän, että tekstini saattaa saada
sinut ajattelemaan, että vähälläkin pärjää,
mutta kapinallisessa sielussani minunkin
on myönnettävä, että tämä yhteiskunta
pyörii rahalla. Ei rakkaudella ja tahdolla.
Äidin tulee seistä omilla jaloillaan,
olla 24/7 korvat auki lapsen kanssa.
Kannettava suuri vastuu ja laitettava
toinen aina itsensä ja muiden edelle.
Ja jos mieskin lähtee ei auta itkeä,
on vain puskettava eteenpäin.
Tarkoitukseni ei ole rikkoa unelmiasi,
mutta toivon,että ennen kuin aloitat
lasten vakavaa harkintaa niin
punnitse ensin kaikki näkökulmat.
Baarit, raha, kaverit (jotka katoavat osaksi)
mies/suhde, koti, valmius, vastuumäärä,
tuleva.
Lapsen odottaminen on ihanaa ja raskastakin.
Mutta sinulla on vielä paljon aikaa
kokea kaikki tämä :)
Tsemppiä ja hyvää jatkoa sinne.
Tuleva äiti& vauva 18 1
"Jokaisen oma valinta minkä ikäsenä
alkaa lasta yrittää saada alulle."
Suomessa on kuitenkin lakeja, joista yksi koskee sukupuolisen kanssakäymisen suojaikärajaa, joka on kuusitoista vuotta.
Alaikäisen sukupuolisuhteet kuuluvat rikoslain piiriin ja ovat lastensuojelun asia. Mikäli toinen vanhemmista on seksisuhteeseen alaikäinen ja toinen täysi-ikäinen, niin se ei todellakaan ole oma, vaan lastensuojelun ja oikeuslaitoksen asia.
onks tää joku provo?!
mä en edes viitti sanoa mitä mä tästä ajattelen...niitä teiniäitejä on tullut jonkin verran nähtyä ja myös synnytyssairaalassa hoidettua...
jos tää ei oo provo ja oikeesti rupeet tekee lasta nyt, ni ei voi sanoa muuta kun et onnea sit vaan, oothan sä sentään JO 15-vuotias, varmasti täysin valmis äidiksi ja varmaan menemään naimisiinkin....kannattaisko ehkä käydä kuitenkin töissä tai jotain eka...
Tosiaan voin kanssa myöntää että kannattaa miettiä kenen kanssa sen lapsen tekee ja millon 15v ei ole henkisesti valmis, ei kumpikaan enkä myöskään tarkota että 15v ei olis hyvä äiti. Tarkotan sitä että lapsen kanssa eläminen ei ole ruusuilla tanssimista, ja mitä nuorempi isä on niin sitä todennäkösemmin isä lähtee pois kuvioista ja sen jälkeen olet yksin lapsen kanssa. Mä olen 20v ja oon kanssa toivonu että tulisin isäks, no nyt kun tulen isäksi keväällä niin olen kyllä valmis isäksi iloitsen asiasta. Synnytyskään ei ole helppo kellekkään mutta kivuliampi se on mitä aikasemmin sen tekee. Raskaus aika on henkisesti todella raskas ja sillon mies joutuu todella kovalle koetukselle kaikinpuolin, mies joutuu auttamaan naista ja tukemaan häntä koko raskauden ajan ja pahimmassa tapauksessa naiselle tulee synnytyksen jälkeinen masennus, sillonkin mies joutuu hoitamaan monia asioita ja mitä nuorempi isä on niin sitä vaikeempi niitä asioita on hoitaa oon tässä kyllä samaa mieltä että teininä oli siten miten kova vauva kuume tahansa niin säästää sen edes sinne 20v asti ellei pidemmällekin.
Et oo ainut! Me ollaan mun bestiksen kans puhuttu samasta asiasta jo monta vuotta! Ollaan 14v, ja päätettiin että molemmat hankkiutuu raskaax viimestään 16v-synttäreillä!Tosi ihq olla yhessä raskaana ja sit voidaan lasten kans leikkiä aina neljästään:) Zemii sulle!
"Et oo ainut! Me ollaan mun bestiksen kans puhuttu samasta asiasta jo monta vuotta! Ollaan 14v, ja päätettiin että molemmat hankkiutuu raskaax viimestään 16v-synttäreillä!Tosi ihq olla yhessä raskaana ja sit voidaan lasten kans leikkiä aina neljästään:) Zemii sulle!"
Luuletko, että vauvan kanssa eläminen on vain leikkimistä?
Onkohan yhtä ihqa valvoa koliikkivauvan kanssa ja vähintään herätä yösyötöille?
Ei se vauvaelämä ole vain helppoa leikkimistä, sä olet lapsesta vastuussa koko ikäsi!
Joo vauvat on ihania ja saahan niitä haluta, mutta se ei tarkoita sitä, että olisit kypsä lapsia saamaan. Kaikki teinitytöt sanoo, että olen valmis, varsinkin siinä vaiheessa, kun raskaaksi pamahtaa, mutta todellisuus on ihan toista. Älkää vielä puhuko lapsista, lapsen kehosikaan ei sitä vielä kestä. Nauttikaa yhdessäolosta muutoin ja miettikää sitten selkeästi vanhempina asiaa uudelleen. Ehtii niitä vauvoja hoitaa sitten nukkeleikkien jälkeenkin.
Olet liian nuori hoitamaan ja pitämään huolta lapsestasi. Samalla kun saat lapsen koko nuoruutesi on pilalla, joudut sitoutumaan lapseen ja sen hoitoon, etkä voi viilettää kylillä miten sattuu.
Onko teillä edes varaa lapsen kasvatukseen? Vauvahan tarvitsee kaikennäköistä tavaraa kaupoista...
Sinuna harkitsisin vielä monta kertaa.
Päästäs olet sekaisin raukka,
Jos sulla sitä rahaa on, niin kallonkutistajalle sitten ja äkkiä. Ei lapselle ole hyväksi jos on mielisairas äiti.
Olet hullu ja taitaa poikaystäväsikin olla päästään vialla.
Hei,
Muistelen tässä itsekin, kuinka "kypsäksi" tunsi oloni 15-vuotiaana. Haaveilin itsekin välillä lapsista, mutta en kuitenkaan tosissani olisi niitä vielä silloin halunnut, olinhan vasta peruskoulusta päässyt nuori tyttö. Suosittelen sinulle lämpimästi, että odotat lasten hankinnassa ainakin vielä muutaman vuoden. Kyllä sinä vielä silloinkin ehdit. Itsekin ajattelin vielä ehtiä, vaikka olenkin sinuun nähden jo "vanhus" (26-vuotias). Nyt monet asiat ovat ihan oikeasti käytönnössä helpompia kuin silloin teini vuosina olisi ollut. Sain opinnot juuri loppuun, menen naimisiin tänä vuonna ja toivottavasti saamme vauvankin joskus lähi vuosina. Mutta siitä olen varma, että pystyn tarjoamaan lapselleni paremman kasvuympäristön kuin nuorempana olisin pystynyt. En halua olla ilkeä, mutta kyllä valitettava tosiasia on, että noin nuori tyttö (nuori pari) ei ole ihan oikeasti vielä tarpeeksi kypsä huolehtimaan vauvasta. Mikä kiire teillä on? Jos teidän suhde on hyvällä pohjalla, luulisi se kestävän muutaman vuoden "harkinta-ajan". Odottakaa pari vuotta, opiskelkaaa ja nauttikaa yhdessä olosta ihan vaan kahdestaan. Ehkä muutaman vuoden päästä kaikki voisi olla helpompaa vauvan tuloa ajatellen.
Eikös tuon ikäisenä olla vielä peruskoulussa,eli mikä kiire sinulla on?Moni 15-vuotias kuvittelee olevansa aikuinen ja tietävänsä kaiken ja tuo selittely miten poikaystäväkin haluaa ja miten valmis uskoo olevansa kertoo jo sen että olis varmaan syytä vielä odotella muutama vuosi.
Hei haloo!!! Käy nyt ensin koulut loppuun ja hanki ammatti ja mieti sitä sitten vasta.. 15vuotian on vielä täysi kakara äidiksi, riippuu tietysti ihmisestä.. Niin minä sinuna tekisin, mutta se on sinun valintasi.
valmis kantamaan vastuuta ihmisestä, joka on sinusta riippuvainen 24 tuntia päivässä, 7 päivää viikossa? Kannattaisi elää ehkä vielä muutamia vuosia ja katsoa sitten uudestaan. Mitä voit tarjota tällä hetkellä lapselle? Aiotko turvautua omien vanhempiesi apuun? Perheen perustaminen tarkoittaa itsenäistymistä. Apua toki saa pyytää, mutta eivät vanhempasi sinua varmaankaan enää kovin auttaisi.
Olen itse 16v. ja haluaisin itsellenikin lapsen.. Minulle iski vauvakuume noin pari kuukautta sitte.. Moneen otteeseen olen lukenut kaikkea vauvaan liittyvää.. Olemme poikaystäväni kanssa (kohta 18v) jutelleet asiasta. Hän ei ole ihan vielä valmis isäksi, mutta jos ehkäisy pettää ja pamahdan paksuksi niin hän pysyisin tukenani pitäisin minä lapsen tai en. Mutta vaikka lasta kuinka haluaisin niin tällä iällä en olisi niinkään "suunnittelemassa" lasta.. Uskoisin pystyväni hoitamaan lasta. Kuulen joka suunnalta minun olevan aikuisempi kuin monet ikäiseni. Ne jotka eivät minua tunne luulevat minua jo lähes parikymppiseksi. Uskoisin myös tulevani toimeen raha-asioidenkin kanssa.. Olen joutunut aikuistumaan nopeasti ja olen kolmesta sisaruksistani vanhin.. Asun omassa kämpässä.
Mutta kannattaa miettiä myös tulevan isän kannalta asioita. Onko hänellä tarpeeksi rahaa elättää kanssasi vauvaa? Haluaako hän oikeasti? Mitä jos hän katsookin sen homman olevan liian raskasta ja hän lähtee käveleen? Hoitaisitko vauvan yksin?
Olet peruskoulussa. Eikö ole pikkaisen liian aikaista? Et taida edes asua omassa kämpässä? Jaksavatko vanhempasi kuunnella yöllä itkevää vauvaa? Sanoit ettei he välttämättä hyväksy sitä. Olet vielä takertuneena omiin vanhempiisi ja heidän rahoihiin. Joh he eivät maksa sinun menojasi niin olet aika avuttomassa tilassa.. Ei minullakaan olisi omaa kämppää ellei vanhempani maksaisi suurinta osaa vuokrasta.
Suosittelisin sinun odottavan vielä muutaman vuoden.. Minäkin odotan ^^
No mulla on isompi ongelma olen vasta 11 ja hauisin parin vuoden pääst lapsen se on outoa!! Eli sä et oo läheskään niin outo kun mä
Hmm... Ei tunnu kovin mukavalle lukea tätä keskustelua. "kallonkutistajalle" ja "olet hullu".
Ne jotka ovat tulleet "liian nuorina" äideiksi eivät sitä välttämättä ole toivoneet, vaan kunnollinen ehkäisy voinut pettää. Silloin kumpi parempi vaihtoehto, abortti vai lapsen pito? Omasta mielestäni abortti on MURHA.
Ja nyt puhun kokemuksesta.
Mutta: En todellakaan suosittelisi ketään alkamaan yrittämään lasta 14-15 vuotiaana.
Luuletko todella olevasi valmis kestämään 9 kk raskausajan? Ja synnytys rasittaa nuorta vartaloa aivan valtavasti. Sen jälkeen öiset herätykset ja unettomuus. Vaipanvaihdot ja imetykset. Valtava vastuu.
Katsoitko aloituspäivää laisinkaan?
Minkä takia suomessa on niin harvinaista lasten adoptio?! Jos ette halua lasta tappaa, adoptoikaa edes se vahinkolapsi! Sillä moni (en sano että kaikki) teinivanhemmat osoittaisi kypsyyttä!
Ei ole varmasti se lapsen adoptoiminn houkuttava eikä helppo ajatus, mutta ajattelisitte lastenne parasta!! Pääsisivät perheeseen jossa todella kipeästi lasta kaivataan, sitä rakastettaisiin ja sille olisi oma huonekkin valmiina. Voi että teidän kanssa..
Tuossa iässä noita vauvakuumeita tulee ja menee. Ikäisesi ei välttämättä ymmärrä mikä vastuu lapsessa on. Kun sinulla alkaa biletysvietti niin et voi lähteä sillon kun itseäsi huvittaa, olet lapsen kanssa 24/7
Ihan tälleen aluksi pitää sanoa, että olen itse nyt 20 vee ja olen haaveillut äidiksi tulosta jo ala-asteelta asti. Eli nämä nuoret eivät ole tärähtäneitä, eivätkä tarvitse minkäänlaista hoitoa. Miksi nuoret eivät saisi unelmoida omasta perheestä? Se on paljon terveempää kun vetää lärvejä joka viikonloppu ja opiskella aloja joita ei ole tarkoituskaan alkaa harjoittamaan. Eli kaikki on loppujen lopuks kiinni isin ja äidin kukkarosta ja tän chatin hyväksynnästä? Ylipäätään muiden ihmisten hyväksynnästä? Te säälittävät ihmiset, jotka olette tulleet vahingossa raskaaksi ja nyt varoittelette täällä äitiyden vaaroista tai jotka ette voi sietää lapsia ylipäätään, voitte pitää baarinne ja oravanpyöränne. Menin naimisiin vuosi sitten, oma koti, työ, opiskelupaikka ja kumppani löytyy enkä pummaa sossulta penniäkään. Henkilökohtaisesti haluan pikkuiselleni parasta ja paras minusta on se, ettei hänen tarvitse kuunnella vanhempien kinastelua rahasta ja laskuista tai muusta typerästä mikä kuuluu nuoren parin arkeen. Siksi teimme muutaman tavoitteen ennen kun alamme perheenlisäykseen. Yksinkertaisesti raha-asiat kuntoon :) Eli te lapsesta unelmoivat, tehkää lapsia. Mutta käyttäytykää sitten kuin vastuulliset vanhemmat! Anna lapselle turvallinen ja ennen kaikkea vakaa ympäristö. Et halua 20 vuoden päästä kuulla lapses suusta kuinka huono äiti olet ollut ja kuinka hän tarvitsee terapiaa traumojen takia. Vanhemman on oltava valmis ekaan koulupäivään, ekaan ihastukseen ja sydänsuruun ja siihen kun oma lapsi haluaa perheen ja itsenäistyä. Projekti siis kestää niin kauan kunnes potkaiset tyhjää. En ees jaksa saarnata siitä, milloin ollaan aikuisia ja kuka on liian nuori ja kuka ei. Jos täällä on oikeesti joku, joka haluaa lapsia, se menee ja tekee lapsen hällä väliä mitä kukaan sanoo. Mutta jos olette kerran valmiita niin varmaan kykenette ajattelemaan myös lapsenne parasta :)
No jokaisella on oma mielipiteensä, ja minun on tämä: Jos olet todellakin mielestäsi valmis äidiksi, niin senkus annat palaa. Muistan kun olin 15 vuotias, enkä kyllä ole muuttunut sen ''kypsemmäksi'' enää 6 vuoteen sen jälkeen, arvoni ovat samat jne. Ihmiset kuitenkin ovat erilaisia. Toiset muistelevat olleensa teineinä ihan typeriä ja lapsellisia, mutta itselläni tuollaiset ajatukset ovat lähinna jääneet lapsuuden muistoista ollessani alle 11-vuotias, jolloin olin toki ihan lapsi vielä :). Teini-iän alettua ikäänkuin aikuistuin suoraan, en huomannut vaihetta joka oli muilla ikäisilläni luokkatovereilla teineinä. Mutta on vaikea arvioda sinua, koska en sua tunne. Monilla teineillä on tapana ajatella itsestään liikoja.