Rapumies alkoi nyt sitten oikutella. Olin täältä lukenutkin jo, ja ihmettelinkin, tietääkö hän todella noin hyvin haluavansa juuri minut.
Nyt tulee tällästä ...en tiedä olenko valmis suhteeseen ..en tiedä onko minulla aikaa ..haluan olla suhteessa 100% ..ei ole mitään vastauksia ..olen niin väsynyt ..en tunne sinua tarpeeksi ..olen sekaisin ..
No just! olisko ollut järkevämpää miettiä tuota ennenkuin alkaa suhteeseen?
Rapumies vaikuttaa kovin itsekeskeiseltä. Ihan kuin ei tajuaisi, että suhteessa on kaksi osapuolta. Toisaalta loukkaantuu, kun en ota yhteyttä, ja toisaalta ahdistuu ajatuksesta, että pitäisi antaa jotain minulle..??
En ole vaatinut mitään. Sanoin hänelle, että mielestäni voisimme olla hyvä pari ja aika saa näyttää, olemmeko sitä todella. Tämä ei taida riittää hänelle??? Puhutaanko siinä liian vähän hänestä? Heh.
Nyt tulee tällästä ...en tiedä olenko valmis suhteeseen ..en tiedä onko minulla aikaa ..haluan olla suhteessa 100% ..ei ole mitään vastauksia ..olen niin väsynyt ..en tunne sinua tarpeeksi ..olen sekaisin ..
No just! olisko ollut järkevämpää miettiä tuota ennenkuin alkaa suhteeseen?
Rapumies vaikuttaa kovin itsekeskeiseltä. Ihan kuin ei tajuaisi, että suhteessa on kaksi osapuolta. Toisaalta loukkaantuu, kun en ota yhteyttä, ja toisaalta ahdistuu ajatuksesta, että pitäisi antaa jotain minulle..??
En ole vaatinut mitään. Sanoin hänelle, että mielestäni voisimme olla hyvä pari ja aika saa näyttää, olemmeko sitä todella. Tämä ei taida riittää hänelle??? Puhutaanko siinä liian vähän hänestä? Heh.
Vastaukset 3
Vanhimmat
olla minun kirjoittamani. Olen ihan ymmälläni rapumiehen käytöksestä. Kuinka tässä pitäisi suhtautua? Huumorilla? Kuinkahan tuo rapu haluaisi että edettäisiin?
Taas yksi kohtalotoveri. Rapu vetäytymässä kuoreensa. On sanottu että rapua haluavan pitää olla varma omissa toimissaan niin ravun epävarmuus hälvenee. Kokeiltu on, ei toimi. Rapu on rapu, pakenee peppu edellä.
Olin kihloissa rapumiehen kanssa 1,5 vuotta, yhteen muutimme vuoden jälkeen, sitä kesti 5 kk, minkä jälkeen erosimme, en jaksanut enää. Jatkuvasti samaa:... olen niin väsynyt, olen niin sekaisin, olen sairas, etkö ymmärrä, anna minun olla, anna minun nukkua... Lisäksi yhteen muutettuamme alkoi jatkuva syyttely, rapumieheni luki viesti puhelimestani, tutki puhelut työpäivän jälkeen, olut maistui ja pikkuhiljaa juttu eteni siten, että hän kävi väkivaltaiseksi. Lapseni pelkäsivät, lopuksi minä itsekkin. Yritin puhua asioista, mutta oli kuin peilille puhuisi,kaikki
kimposi kuvajaisena takaisin. ...ja exät, joo,
niitä kontakteja riittikin suhteemme ensimmäisen vuoden aikana, kun meni vikaan, kelle sitä soitettiin ja itkettiin, exille, kunnes yhteen muutettuamme sanoin, että nyt riittää, ja niinpä minusta tuli säälittävä...
Mitä tästä opin, ei ikinä rapumiestä...