Huomaan, että Känä on jo tehnyt avauksen aiheesta, josta aion puhua. Mutta hän ei pahastune, jos täydennän sitä omalla avauksellani, sillä on aihe vähintään kahden messun arvoinen.
Pääuutisena aamun Hesarissa on siis juttu, jolla on sama otsikko kuin kirjoituksellani. Pitkässä ja monin graafisin kuvaajin tuetussa jutussa osoitetaan, että kansalaisten usko hallituksen kykyyn hoitaa tärkeimmiksi näkemiään asioita on todella rankasti hiipunut. Huolestuttavaa – mutta ymmärrettävää – on, että usko on romahtanut myös kokoomuksen kannattajien keskuudessa. Vielä kesällä usko siellä oli suurinta. Nyt enää vain kepulaisista selvä enemmistö yhä uskoo hallitukseen. Tai on uskovinaan mielipidemittauksissa, sillä johtaahan sitä kepulainen pääkkö, ja tunnemmehan kepulaisten tavan: kaikki, mitä kepu tekee, on hyvin ja oikein, vaikka se sama olisi tuomittavaa minkä tahansa muun puolueen tekemänä.
Kokoomuslaisten uskon hiipumiseen on varmaan yhtenä merkittävänä syynä syksyn työmarkkinakuviot. Kun ei tullutkaan sitä tasa-arvotupoa, ja kokoomuksen koettiin pettäneen pahasti ainakin hoitohenkilöstön. Kokoomuksen uskon ja kannatuksen nousun kannalta olisi nyt välttämätöntä puolueen rohkeat ja määrätietoiset avaukset ulko- ja turvallisuuspolitiikan puolella, jossa sillä on avainministeriöt hallussaan. Kokoomuksen pitäisi rohkeasti haastaa siinä kepu; nähtäisiin sitten, kumman puolelle demarit asettuvat.
Kaikissa kansalaispiireissä pidetään palveluista huolehtimista hallituksen tärkeimpänä tavoitteena. Ja siinäkin kansalaisten usko hallitukseen on kovin heikentynyt. Ilmeisesti ihan kokemusperäisistä syistä.
Palvelujen saatavuuden ja kohtuuhintaisuuden edellytyksenä kansalaiset pitävät sitä, että niistä huolehtivat ensisijaisesti kunnat ja valtio. Kokoomus ei saa lisäkannatusta ainakaan sillä, että se ajaa palvelujen yksityistämistä. Joka kyllä monessa tapauksessa saattaa olla ihan viisas ratkaisu, eikä se välttämättä nosta palvelujen hintaakaan, sillä onhan valtiolla mahdollisuus valvoa niiden hinnoittelua ja puuttua siihen tarvittaessa. Mutta se pitäisi osata markkinoida oikein, ja siihen kokoomuksella ei näy olevan tarvittavaa taitoa eikä organisaatiotakaan. Pitäisiköhän kokoomuksen delegoida asian edistäminen kepun tunnetusti ylivertaiselle propagandaorganisaatiolle?
No – edes kepun raudanluja propagandakone ei näy pystyvän estämään kansalaisten uskon hiipumista hallitukseen. Sehän on jo näkynyt myös viimeisissä puolueiden kannatusmittauksissa, joka trendi varmaan tulee jatkossa vahvistumaan. Ehkäpä seuraava sinipunahallitus – siis seuraava hallitus – palauttaa kansalaisten uskon tulevaisuuteensa ja löytää myös lääkkeet sille ongelmalle, jota edellisessä avauksessani käsittelin. Eli saa pääkaupunkiseudun asuntotuotannon tarpeita vastaavalle tasolle, jolloin myös asuntojen hinnat täällä kohtuullistuvat. Tai sitten saa aikaan lakimuutoksen, jotta myös työnantajakunnilla olisi jonkinlainen verotusoikeus niitä kohtaan, joille ne työtä antavat.
- - -
Kevennyksenä ihan toisesta asiasta:
Eilinen päivä kului tv-urheilun ja läheisteni kanssa seurustelun merkeissä. Illalla pistäydyin täällä, mutta en jaksanut enää mitään tänne laittaa, enkä halunnutkaan, sillä täällä oli ihan älytön meno. Nyt saittia on näköjään siivottu.
Huvitti, että kepulaiset olivat tehneet Janne Ahosestakin kepulaisen! Ja Hollolan kepun osastoa pyydettiin pikaisesti ottamaan yhteyttä Janneen tämän hankkimiseksi kepun ehdokkaaksi seuraaviin ek-vaaleihin.
Totta kai mies on pätevä hoitamaan yhteisiä asioitamme siksi, että osaa hypätä mäessä muita pitemmälle! Onhan kepulla vahvat traditiot niin urheilijoiden kuin missien, iskelmälaulajien. näyttelijöiden ja muidenkin julkkisten värväämisestä yhteisten asioittemme hoitajiksi. Johtuisikohan siitä, että kaikkien aikojen suurin kepulainen tuli aluksi tunnetuksi korkeushyppääjänä?
Johtuisikohan kuitenkin tuo kepulaisten kiinnostus noihin julkimoihin vain siitä, että tyhmän kansan uskotaan niitä äänestävän ja tuovan siten lisä-ääniä ”oikeiden kepulaisten” pääsemiseksi eduskuntaan. Mutta voi myös tapahtua sellainen vahinko kuin nyt Pohjanmaalla, lisä-äänien tuojaksi hankittu entinen suurhiihtäjä menikin läpi ja tiputti sen ”oikean kepulaisen”, jolle avuksi tämä oli tarkoitettu!
No – Janne Ahonen taitaa olla ihan fiksu kaveri, paitsi maailman paras mäkihyppääjä. Ihan liian fiksu sortuakseen kepulaisten houkutteluihin ja ruvetakseen kepulaiseksi.
Pääuutisena aamun Hesarissa on siis juttu, jolla on sama otsikko kuin kirjoituksellani. Pitkässä ja monin graafisin kuvaajin tuetussa jutussa osoitetaan, että kansalaisten usko hallituksen kykyyn hoitaa tärkeimmiksi näkemiään asioita on todella rankasti hiipunut. Huolestuttavaa – mutta ymmärrettävää – on, että usko on romahtanut myös kokoomuksen kannattajien keskuudessa. Vielä kesällä usko siellä oli suurinta. Nyt enää vain kepulaisista selvä enemmistö yhä uskoo hallitukseen. Tai on uskovinaan mielipidemittauksissa, sillä johtaahan sitä kepulainen pääkkö, ja tunnemmehan kepulaisten tavan: kaikki, mitä kepu tekee, on hyvin ja oikein, vaikka se sama olisi tuomittavaa minkä tahansa muun puolueen tekemänä.
Kokoomuslaisten uskon hiipumiseen on varmaan yhtenä merkittävänä syynä syksyn työmarkkinakuviot. Kun ei tullutkaan sitä tasa-arvotupoa, ja kokoomuksen koettiin pettäneen pahasti ainakin hoitohenkilöstön. Kokoomuksen uskon ja kannatuksen nousun kannalta olisi nyt välttämätöntä puolueen rohkeat ja määrätietoiset avaukset ulko- ja turvallisuuspolitiikan puolella, jossa sillä on avainministeriöt hallussaan. Kokoomuksen pitäisi rohkeasti haastaa siinä kepu; nähtäisiin sitten, kumman puolelle demarit asettuvat.
Kaikissa kansalaispiireissä pidetään palveluista huolehtimista hallituksen tärkeimpänä tavoitteena. Ja siinäkin kansalaisten usko hallitukseen on kovin heikentynyt. Ilmeisesti ihan kokemusperäisistä syistä.
Palvelujen saatavuuden ja kohtuuhintaisuuden edellytyksenä kansalaiset pitävät sitä, että niistä huolehtivat ensisijaisesti kunnat ja valtio. Kokoomus ei saa lisäkannatusta ainakaan sillä, että se ajaa palvelujen yksityistämistä. Joka kyllä monessa tapauksessa saattaa olla ihan viisas ratkaisu, eikä se välttämättä nosta palvelujen hintaakaan, sillä onhan valtiolla mahdollisuus valvoa niiden hinnoittelua ja puuttua siihen tarvittaessa. Mutta se pitäisi osata markkinoida oikein, ja siihen kokoomuksella ei näy olevan tarvittavaa taitoa eikä organisaatiotakaan. Pitäisiköhän kokoomuksen delegoida asian edistäminen kepun tunnetusti ylivertaiselle propagandaorganisaatiolle?
No – edes kepun raudanluja propagandakone ei näy pystyvän estämään kansalaisten uskon hiipumista hallitukseen. Sehän on jo näkynyt myös viimeisissä puolueiden kannatusmittauksissa, joka trendi varmaan tulee jatkossa vahvistumaan. Ehkäpä seuraava sinipunahallitus – siis seuraava hallitus – palauttaa kansalaisten uskon tulevaisuuteensa ja löytää myös lääkkeet sille ongelmalle, jota edellisessä avauksessani käsittelin. Eli saa pääkaupunkiseudun asuntotuotannon tarpeita vastaavalle tasolle, jolloin myös asuntojen hinnat täällä kohtuullistuvat. Tai sitten saa aikaan lakimuutoksen, jotta myös työnantajakunnilla olisi jonkinlainen verotusoikeus niitä kohtaan, joille ne työtä antavat.
- - -
Kevennyksenä ihan toisesta asiasta:
Eilinen päivä kului tv-urheilun ja läheisteni kanssa seurustelun merkeissä. Illalla pistäydyin täällä, mutta en jaksanut enää mitään tänne laittaa, enkä halunnutkaan, sillä täällä oli ihan älytön meno. Nyt saittia on näköjään siivottu.
Huvitti, että kepulaiset olivat tehneet Janne Ahosestakin kepulaisen! Ja Hollolan kepun osastoa pyydettiin pikaisesti ottamaan yhteyttä Janneen tämän hankkimiseksi kepun ehdokkaaksi seuraaviin ek-vaaleihin.
Totta kai mies on pätevä hoitamaan yhteisiä asioitamme siksi, että osaa hypätä mäessä muita pitemmälle! Onhan kepulla vahvat traditiot niin urheilijoiden kuin missien, iskelmälaulajien. näyttelijöiden ja muidenkin julkkisten värväämisestä yhteisten asioittemme hoitajiksi. Johtuisikohan siitä, että kaikkien aikojen suurin kepulainen tuli aluksi tunnetuksi korkeushyppääjänä?
Johtuisikohan kuitenkin tuo kepulaisten kiinnostus noihin julkimoihin vain siitä, että tyhmän kansan uskotaan niitä äänestävän ja tuovan siten lisä-ääniä ”oikeiden kepulaisten” pääsemiseksi eduskuntaan. Mutta voi myös tapahtua sellainen vahinko kuin nyt Pohjanmaalla, lisä-äänien tuojaksi hankittu entinen suurhiihtäjä menikin läpi ja tiputti sen ”oikean kepulaisen”, jolle avuksi tämä oli tarkoitettu!
No – Janne Ahonen taitaa olla ihan fiksu kaveri, paitsi maailman paras mäkihyppääjä. Ihan liian fiksu sortuakseen kepulaisten houkutteluihin ja ruvetakseen kepulaiseksi.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jaksaako lukijat olla vastailematta viikkoon yhteenkään JKK:n aloituksiin? Josko vaikka mies alkaisi miettimään, pitäisikö sanavalintoja muokata ihmisläheisempään muotoon.
Minusta kirjoituksestasi löytyy asian avainsanat eli "usko tulevaisuuteen". Meillä on nyt noussut esiin tekijöitä, jotka ovat alkaneet nakertaa tuota uskoa. Kun puhutaan keskiluokkaisesta valtaväestöstä, sen asuntovelat ovat kasvaneet. Näiden velkojen korko on ollut pitkään nousussa. Tämä saa ihmiset huolestumaan.
Palkankorotukset varmaan valoivat taas lisää uskoa, mutta nyt aletaan huomata, että nuo korotukset valuvat hyvän matkaa kohoaviin sähkö- ja bensakuluihin. Inflaatio lisääntynee myös muuta kautta, kun kulutushyödykkeet kallistuvat. Tämä kaikki alkaa lisätä epävarmuuden tunnetta. Lipposen politiikan suuri viisaus olikin inflaation torjunnassa ja vakauden korostamisessa. Sellainen saa ihmiset luottavaisiksi, kun mitään äkkirysäsäys muutosta ei ole odotettavissa. Porvarihallitus ei ole ollut tästä huolissaan ja tämä alkaa nyt sitten näkyä näissä gallup-mittauksissa.
Suomen kansan enemmistöhän halusi ennen vaaleja, että tärkeimmät asiat uuden hallituksemme tehtävälistalla pitäisi olla hyvinvointipalvelujen turvaaminen ja sosiaalisen eriarvoisuuden vähentäminen. Nämä asiat eivät ole olleet kepujohtoisen hallituksemme työlistalla ainakaan päällimmäisenä, jos ovat työlistalla ollenkaan.
Suomen kansan enemmistö on nyt sitä mieltä, että tämä kepujohtoinen hallitus ei kykenekkään onnistumaan tehtävässään, joihin Eduskuntavaaleissa tälle porukalle annettiin valtakirja ja tämä on tyly tosiasia sanokoot kepulaiset mitä lystää.
Hiljattain avasin täällä osoittaen lomani aikana tulleista lehdistä poimimin faktatiedoin (asiantuntijoiden, tutkimuslaitosten yms. näkemyksin) kohta kohdalta vääriksi ne seikat, joilla täällä on hehkutettu.
Palkkojen ja eläkkeiden korotusten ja kansalaisten rikastumisen todellinen tilanne on ihan toinen, kuin noissa hehkutuksissa annettu kuva. Tai kuva, jota annettiin vaalipropagandassa (myös demarit silloin) ja mitä hallituspuolueet yhä yrittävät vastoin parempaa tietoaan kiillottaa.
Varmasti olet oikeassa kuvatessasi tuota eroa Lipposen hallitusten ja nykyhallituksen panokseen kansalaisten uskon ja luottamuksen suhteen. Ja olihan sille Lipposen hallitusten aikana myös perusteita, joiden nähtiin konkretisoituvan käytännön tuloksina. Nyt, kun niitä ei näy tai ne todetaan joiksikin muiki kuin väitetyiksi, kansalaisten uskon hiipuminen on täysin loogista ja ymmärrettävää.
Suorastaan huvittavaa on ollut median isänmaallinen paatos urheilusaavutusten saralla näin alkuvuonna. Kun Janne Ahonen voitti, häntä näytettiin pitkään ja hartaasti suomalaisena sankarina Finlandia-hymnin soidessa. Tv-media on tajunnut, että urheilun suosiota ja sitten tv-katselijoiden määrää voidaan kasvattaa, kun ihmisä pyritään sitouttamaan urheiluun kansallistunteen voimalla. Jääkiekossa tämä me-henki on ollut tuttua jo pitempään.
Formulamaailmassa on nähty tässä suhteessa vielä roisimpia tapauksia. Saksalaisesta Nico Rosbergista on yritetty tehdä suomalaista sillä perustella, että hänellä on puolisuomalainen isä. Nico ei osaa suomea, tuskin tietää Suomesta juuri mitään ja asunut koko elämänsä Suomen ulkopuolella. Silti toimittajat ovat aidosti hämmästyneitä, kun hänen yllään on Saksan eikä Suomen lippu. Kimi Räikkönen puolestaan kertoi kysttäessä, ettei hän mitään isänmaata ajattele lainkaan kilpaillessaan, vaan omaa ja tiiminsä menestystä. Ferrari on tärkeämpi asia kuin joku Suomi. Silti nämä mattikyllöset jaksavat hehkuttaa sitä, kuinka Kimi paukuttelee henkseleitään Suomen puolesta.
Naisten Tour de Ski -turneen päätteeksi nähtiin myös "hieno" ja suomalaisuuden ylistys, mikä oli jo naiviuden huippusaavutus. Charlotte Kallan voiton aiheuttamaa pettymystä voitiin nimittäin pian lievittää sillä, että hänen molemmat isoäitinsä ovat kotoisin Suomesta. Siis puolisuomalaisilla geeneillä tämä Kalla ohitti Kuitusen, muuten hän ei olisi siihen kyennyt. Tästä ei voisi enää pitemmälle mennä kuin kertomalla, että nämä Kallan ruotsalaiset isoisät kävivät itse asiassa ryöstämässä tytön mummelit aikanaan Suomesta. Muistettiin myös kertoa, että Kalla puhuu meän kieltä eikä ruotsia. Suomeakin hän osaa välttävästi puhua, mikä mysö kerrottiin. Ehkä tässä olisi voitu esittää vielä toivomus, että mummelien ryöstön hyvitykseksi Kallasta pitää tehdä kokonaan suomalainen.
Vaikka olen urheilun ystävä, minuakin suuresti tympivät nuo esiin tuomasi ilmiöt. Tunnen Matti Kyllösen, joka oli kanssani samanaikaisesti Pääesikunnassa (Matti on koulutukseltaan diakoni, ja palveli ensin PE:n sosalitoimistossa, mutta siirtyi pian tiedotuspuolelle).
Kirjoitinkin Matin nettiosoitteeseen ihmetellen, että "etkö sinä entisenä sotaväen palvelijana tunne Suomen lippuakaan; se ei ole se musta-puna-keltaraitainen, joka Nicon nimen edessä aina esiintyy". Nico ei ole vielä päässyt tilanteeseen, jossa hänelle olisi soitettu "Deutschland, Deutschland über alles, Über alles in der Welt", ehkä Mattikin sitten heräisi.
Olen lähettänyt palautetta myös MTV:n urheiluun mäkihyppyselostaja Jani Uotilasta. Hänen epämiellyttävä äänensä ja teennäinen hehkuttamisensa on ihan sietämätöntä, kun hän ei edes näe tai ymmärrä mitää, mitä tapahtuu. Hänelle aina hyppääjä vain "tulee, tulee" niin, että luulisi hänen saavan orkkuja. Totta piru vie se hyppääjä tulee, kun on hyppyrin nokalta ilmaan singahtanut, sen näkee jokainen, ja useampi onneksi Uotilaa paremmin myös sen, miten pitkälle se tulee.
Vaikka olen sinivalkoinen suomalainen ja koen isänmaallisiakin tunteita monissa paikoissa, tv:n urheiluselostuksissa muka niiden varjolla (kai) hehkutetaan liikaa ja niin hunolla maulla, että sellainen kääntyy tarkoitustansa vastaan.
Hauskoja nämä kyselyt. Ja vielä hauskempia nämä tulkinnat joísta sinä esitit yhden.
Tarjolla oli siis kahdeksan hyvää asiaa joista ihmiset ovat saaneet valintansa tehdä. Listalla ei kuitenkaan ole sellaisia hyviä asioita kuin eläkkeiden tason korottaminen, palkkojen korotuksen puolesta toimiminen tai asuntojen hinnan alentaminen.
Annetuista vaihtoehdoista on helppo valita galluptyyppisessä pikahaastattelussa palvelujen turvaaminen tai sosiaalisen eri-arvoisuuden vähentäminen. Mutta jos tarjolla olisi ollut palkkojen ja eläkkeiden korotus, olisikohan tulos ollut toisenlainen? Ja kuinka silloin kansa olisi uskonut hallituksen pystyvän asian toteuttamaan? Sillä molemmathan on toteutettu!
Eikä sovi unohtaa tulevaisuuden trendejä. Huomasitko, että alle 25-vuotiaiden joukossa ilmastonmuutoksen hillitseminen ja ympäristönsuojelu on korkeimmalle arvotettu. Nuoret eivät sen sijaan pidä köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentämistä tärkeänä. Vaikka todennäköisesti moni nuori vastaaja kuuluu tilastollisiin köyhiin.
Poliitikoille tärkeämpää kuin akuutti tulos olisikin ymmärtää tuloksen taustat ja nämä tulevaisuuden (=muorten) toiveet, sillä sieltä tulee se voima joka meitäkin elättää tulevaisuudessa. Hyvä olisi myös täällä meidän keskustelupalstalla pohtia tulevaa eikä elää historiassa. Vanhoille patuille se taitaa olla ylivoimaista.
Kyselyt ovat paitsi hauskoja myös ihan vakavasti otettavia. Ne ovat yksi keino saada informaatiota ja keino mitä on usein käytetty. Lisäksi on havaittu, että tällaiset kyselyt ennustavat tulevaa. Pörssien luvatussa maassa USAssa on mitä erilaisimpia luottamusideksikyselyjä, joiden perusteella sijoittajat ja taloustoimijat tekevät ratkaisujaan. Olennaista onkin kiinnittää huomiota kyselyn tuloksissa esiintyviin muutoksiin, ei niinkään kyselyn sisältöön, koska kaikkia vaikuttavia asioita voi olla vaikea ympätä tällaiseen kyselyyn ilman, että se alkaa heikentää tulosten tulkittavuutta.
Palkkojen osalta hallitus ei ole mikään aktiivinen toimija, se korkeintaa luo edellytyksiä palkankorotuksille, jos taloudessa on kasvua.
Nuorten vastaukset ovat usein erilaisia kuin vanhemman väen. Se johtuu elämäntilanteesta. Nykyajan vanhatkin ovat ajatelleet ja vastanneet asioihin toisin ollessaan nuoria. Huoli ilmastosta on luonteva nuoria koskettava kysymys. He tulevat jo kohtaamaan tämän asian. Vanhukset ehtivät kuolla pois. Vanhuksilla ei ole enää suuria mahdollisuuksia vaikuttaa omaan taloudelliseen tilanteeseensa omin avuin. He ovat riippuvaisia poliittisista päätöksistä. Nuorilla sen sijaan on elämä ja työelämä edessään, joten omat vaikutusmahdollisuudet ovat suuret. Sen suoksi nuorten ei tarvitse olla yhtä huolissaan hyvinvointiyhteiskunnan palveluista taikka köyhyydestä. He huolestuvat näistä asioista vasta sitten, kun tulevat lähemmäs eläkeikää.
Tässä ei siis ole kyse mistään historian pohtimisesta toisin kuin väität. Elämäntilanne ohjaa osin mielipiteitä ja se pitää vain huomata ja tiedostaa.
Kysyinkin miten vastaukset olisivat muuttuneet jos vaikka eläkkeiden tason korottaminen olisi ollut tarjottujen vaihtoehtojen joukossa. Tai jos ei olisi tarjottu yhtään valmista vaihtoehtoa vaan haetttu spontaaneja vastauksia?
Kyselyjen kysymyksen asettelulla voidaan siis vaikuttaa lopputulokseen, yksi pahimmista rimanalistuksista nähtiin syksyllä kun Uutislehti Demari teetti "tutkimuksen" Tehyn työtaistelu-uhan syistä. SDP:n puoluesihteerihän joutui lopulta nuhtelemaan lehden johtoa "teknisistä" puutteista kyselyn julkistamisessa.
Nuoret vastaavat eritavalla kuin vanhat, mutta ei se pelkkää elämäntilanteesta johtuvaa ole. Kyllä 60- ja 70- luvuilla elänyt nuoriso nyt vanhanakin pohjaa samoihin teeseihin kuin silloin, vaikka takinkääntöjäkin on nähty. USA viha iskostettiin niin syvään ettei se hevin väisty, kuten ei vasemmistosympatiatkaan. 80-luvun jupit seuraavat pörssikursseja edelleen silmä kovana ja äänestävät Kokoomusta, 90-luvun nuoriin lama jätti aikojen epävarmuuden seurauksena varovaisuuden, he muuttavat halpojen asuntojen perässä kehyskuntiin kun eivät riskeeraa kalliisiin kaupunkiasuntoihin. Nyt nuorilla on ympäristökysymykset pinnalla, ensi vuosikymmenellä ehkä jo ihan muut asiat jotka sitten seuraavat heitä koko ikänsä.
Elämäntilanteellakin on vaikutuksensa, mutta nykyisin medialla taitaa tämäntyyppisissä kyselyissä olla se suurin vaikutus. Mediasokeus onkin ominaisuus joka ei ikää katso, vaikka nuorille tiedon krriittinen suodattaminen saattaa olla ongelma, jos kohta heillä on meitä vanhoja papparaisia paremmat pohjatiedot asoita analysoida. Ja käytettävissään koko internetin tarjoama tietotulva jota ei poliittisesti manipuloida kuten meille jaettua tietoa silloin suomettumisen aikaan.
Olen samaa mieltä siitä, että sen minkä nuorena oppii myös vanhana taitaa. Poliittiset ideologiat ja poliittinen ajattelutapa siirtyvät myös mukana vanhetessa. Tässä kohdin täytyy myöntää, joskus hätkähtää jotain asiantilaa, jonka on ymmärtänyt puutteellisesti juuri omaksutun viitekehyksen takia. Avarakatseisuus ja tiedonjano ovat hyviä asioita, jos ne vielä yhdistyvät kykyyn myöntää oma erehtyväisyys. Tätä periaatetta olen pyrkinyt itse noudattamaan, koska minulla ei ole itseisarvoisia poliittisia ambitioita vaan pyrky etsiä "totuutta" tai ainakin laajempaa ymmärrystä asioihin. Sen vuoksi on aina mielenkiintoista, jos joku käsittelee asioista yllättävästä näkökulmasta.
Itse pidän esillä ollut esimerkkiä Leninistä tässä kohdin mainiona. Suomessahan presidentti Kekkonen alkoi vuoden 1968 tapahtumien jälkeen ylistää Leninin osuutta Suomen itsenäistymisessä. Lenin lahjaa markkinoitiin siksi tuntuvasti, että moni alkoi uskoa siihen. Myönnän, että itsekin kuuluin niihin, jotka alkoivat sen jälkeen korostaa Leninin osuutta asiassa ja että se oli marxilaisen kansallisuutta korostavan teorian mukaista.
Myöhemmin on käynyt sitten ilmi, että Kekkonen oli tässä todella viekas. Hän tajusi, että Leniniä pidetään NL:ssa erehtymättömänä ja siksi oli hyvä korostaa sitä, että Lenin antoi Suomelle itsenäisyyden. Tätä päätöstä muuttava joutuisi silloin ehkä selittämään, miksi Lenin olisikin ollut väärässä. Näin Kekkonen viekkaasti halusi ohjata neukkujen politiikkaa ja tämä veto oli todellinen neronleimaus. Uuden tiedon valossa on siis syytä painottaa Kekkosen toimintaa eikä sitä, että Lenin olisi antanut Suomelle itsenäisyyden. Minä olen omaksunut tämän uuden näkemyksen vaivattomasti, koska minulla ei ole mitään uskonomaista poliittista sitoutumista.
Netin tietotulvasta sinulla on omituinen käsitys. Tottakai sekin voi olla poliittisesti manipuloitua. Tästähän on ääriesimerkkinä Jokelan ampumistapaus, missä ampuja haki hyväksyntää ideoilleen samankaltaisten joukossa ja toisaalta otti vaikutteita heiltä. Netissä on myös äärimmäisen vaikea etsiä tasoa. Se on todella työläs tehtävä tässä tietotulvassa. Minusta netti on lähinnä muun tiedonvälityksen apuväline, mistä voi löytyä ehkä syventävää tietoa, jos sitä haluaa hakea. Massatiedotuksessa epäilen kuitenkin ihmisten enemmistön edelleen tyytyvän uutisotsikoihin. Aika harva alkaa syventämään tietouttaan kirjoja lukemalla tai netistä etsimällä. Sellaiseen ryhtyvät vain kaltaisemme yhteiskunnallisista asioista erikoisesti kiinnostuneet, kun kyse on politiikasta.
Niin, eikös lapsille aikanaan puhuttu kiltistä Lenin-sedästä ainakin joissakin TV ohjelmissa. Vai oliko se se Taanila siellä radiossa. Hyvä esimerkki kuitenkin siitä miten tietoa manipuloidaan, tai käytetään omien etujen ajamiseen kuten UKK näyttää tehneen. Ja kuinka helposti syntyy yleinen totuus.
Netti on todella käytetty tiedonhakulähde nuorille. Koululainen tai opiskelija ei hakeudu enää kirjastoon vaan googlaa, hakee täsmätietoa. Joka voi olla poliittisesti värittynyttä, ja lähes täydellinen kontrolloimattomuus tekee siitä tosiaan vaarallista väärin ymmärrettynä. Mutta kuten sanoin, nykynuorilla on kykyä lukea mediaa ihan eri tavalla kuin meillä joille vaihtoehtoista totuutta ei oikeastaan ollut olemassakaan. Meidän oli tyytyminen siihen mitä Yle tai Hesari uutisoi, puoluesidonnaisilla oli toki Tiedonantajansa ja muut Totuuden Torvet. Kyky suodattaa tietoa on tärkeä, ja kyky analysoida saamaansa tietoa, muuntaa se omiksi ajatuksiksi.
Jäätteenmäen esimerkki osoittaa kuinka jopa johtavilla poliitikoilla on vaikeuksia sulattaa tietoa. Hän kopioi sanasta sanaan saamaansa salaista tietoa nettisivuilleen sen sijaan että olisi lukenut aineiston ja muokannut siitä omin sanoin ja ajatuksin tehdyn jutun. Se paljasti hänen toimineen vilpillisesti ja johti siihen mihin johti. Fiksumpi olisi tosiaan analysoinut itse asian ja tehnyt siitä oman näköisensä tarinan nettiin.