RASKAUS 24+ JA SYÖPÄ

Minulla ei ole tietoja, mutta viestisi kosketti minua niin, että päätin kirjoittaa muutaman rivin!

Muista että positiivinen asenne ja usko siihen että kaikki menee hyvin on todella tärketä! Asenne (tai taisteluhalu) vaikuttaa enemmän kuin monesti luullaan! Katso itseäsi peiliin joka aamu ja sano ääneen, että aiot taistella tämän taistelun ja voittaa!

Lohdutushaleja!

Sen verran läheltä liippaa, että omat kokemukset suht lähellä.

Itselläni todettu kilpirauhasen liikatoiminta. Todennennäköinen syy on struuma. Yksi ohutneulanäyte otettu, mutta se epäonnistui. Seuraava yritys muutaman viikon kuluttua, eli minulla tuota syöpä mahdollisuuttakaan ei ole poissuljettu. Ja raskaana olen minäkin.

Sisätautilääkärillä käyn Naistenklinikalla. Lääkäri sanoi, että kilpirauhanen voidaan leikata raskausaikana (oli sitten syöpä tai struuma, joka alkaa haitata elämää).

Muutenkin kilpirauhasen syöpä on kaikista helpoin hoidettava. Lisäksi tiedän, että lapsia voi saada myös leikkauksen jälkeen. Ymmärsin niin, että kilpparisyövän hoitoon ei tarvita välttämättä niitä perinteisiä syöpähoitoja vaan leikkaus ja jodihoito riittävät.

Lääkkeitä syöt sitten lopun elämääsi, että saat tarvittavat hormonit, mutta se on aika pieni juttu kun annostus saadaan kohdilleen.
Miten sinulla tuo syöpä todettiin?

kyllä, kyllä voit saada poiston jälkeenkin vielä lapsia=)

syöpäsi ei ole onneksi pahin syöpälaji, vaan käsittääkseni hyvin parantuva. Eikös se ole niinkin vielä, että ihan varma diagnoosi voidaan tehdä vasta leikkauksen jälkeen, joten älä menetä toivoa!

Kirjoitin sinulle äsken pitkän vastauksen, mutta palvelin oli tilapäisesti poissa käytöstä ja sepä ei sitä sitten tänne lähettänyt....

Olet varmaan aika hämilläsi ja peloissasi... minulla itselläni todettiin parisen vuotta sitten kilpirauhasen vajaa toiminta. Kilpirauhanen tuottaa elimistöön thyroxin nimistä hormonia, joka säätelee monia toimintoja kehossa. Koska kilpirauhaseni ei tuota tuota hormonia tarpeeksi syön keinotekoisesti tuotettua thyroxinia. tämän lääkkeen avulla pystyn elämään ihan normaalia elämää. minua pelotti etten välttämättä tule helposti raskaaksi, mutta koska lääkkeillä hormoni tasapaino on saatu kuntoon, tulin raskaaksi ensi yrittämällä. thyroxin lääkitys on loppu ikäinen ja sinäkin tulet varmaan sitä lopun ikääsi syömään. ja mikäli kaikki on muuten ok, niin sen ei kyllä pitäisi vaikuttaa lapsen saamiseen. minulla tuo hormoni tasapainon löytäminen vei sellaiset 1,5 vuotta. ja raskauden aikana lääkitystä on jouduttu lisäämään ja arvoja tarkkaillaan koko ajan, koska vajaa toiminta voi vaikuttaa pikkuisen kasvamiseen.
kun hormoni tasapaino saadaan kohdalleen ei sairaudesta tiedä mitään...

tässä on sinulle muutama hyvä netti osoite, joista saat lisätietoa sairaudesta ja pääset jakamaan kokemuksia kohtalotovereiden kanssa
http://www.kilpirauhas.info/foorumi/
http://www.kilpirauhasliitto.fi/

toivottavasti kaikki menee hyvin...

Ensinnäkin haluan sanoa, että hirmuisesti voimia sinulle, mutta tahdon myös muistuttaa että syöpä ei tänä päivänä onneksi ole niin kauhea asia mitä sitä ajatellaan. Sillä vain on sanana paha kaiku.

Itse en kilpirauhassyövästä tiedä käytännössä mitään. Eikös Hanna-Riikka Siitosella se kuitenkin ole ollut ja hän saanut sen jälkeen lapsen?

Miehelläni todettiin imusolmukesyöpä maaliskuussa 2006 toisen lapsemme ollessa 9kk ikäinen. Tarkalleen sanottuna hänellä oli Hodgkinin tauti. ALuksi poistettiin perna (siellä oli kasvain) ja sitten hän sai 6kk sytoja. Sen jälkeen onkin ollut ihan vain normaalaite kontrollikäyntejä ja kaikki on mennyt hienosti. Niin ne hoidot kuin kontrollitkin. Ja 9kk hoitojen päättymisestä minä olin raskaana. :) Nyt meille siis tulossa maalis-huhtikuussa kolmas lapsi, kaksi vuotta syövän toteamisen jälkeen. Halusin tämän kertoa esimerkkinä siitä, että vaikka nyt sinusta tuntuu, että elämä ei jatku ja kaikki oli tässä ja kaikki romahtaa ym. ym. niin ennemmin kuin uskotkaan niin saatat huomata, että se musta jakso elämässäsi on takana ja elämä taas hymyilee. :) Toki noi kontrollit on aina jännittäviä tapahtumia, mutta toisaalta sitä ei voi alkaa liiaksi pelkäämään elämää.

Itse pelkäsin aivan valtavasti koko alkuraskauden itselläni jotain syöpää. Ensin olin varma ihosyövästi, sitten rintasyövästä. Meinasin seota niistä ajatuksistani. Mutta onneksi ne menivät lopulta ohi, vertaistuki auttoi paljon ja sen jälkeen olen nauttinut täysillä raskaudesta ja vatsassa myllertävästä vauvasta. Uskon nyt, että mekin saamme olla onnellisia. Alussa oli niin kauhea pelko siitä, että jokin taas romahtaa. Asioissa usein auttaa parhaiten puhuminen. Itse olen avoin ja puhuin paljon ja kaikille, vaikka tiedostin itsekin olevani täysin luulosairas. Mutta sairaus sekin on tietysti.

Mitä lääkärit ovat sanoneet tästä raskaudestasi ja sen jatkumismahdollisuuksista? He varmaan ovat kertoneet siihen liittyvistäkin asioista? Kyllähän raskausaikana tehdään erilaisia leikkauksia muitakin, joten ei kai vauvalla sen huonommat mahdollisuudet ole selvitä, vaikka leikkaus syövän takia tehdäänkin. Mitään lääkehoitoa tietysti ei voi raskausaikana antaa.

Hirmuisesti voimia!!!

Eli täsmälleen sinun tilanteestasi ei minullakaan ole tietoa eikä kokemusta, yhtä kaikki voimia ja valoa tunnein päähän tahdon sinulle toivottaa, minäkin.

Itse olen ollut vatsan alueen leikkauksessa raskausaikana, viikolla 12, minkä sanoivat olevan riski raskaudelle mutta vauva selvisi, ja on nyt terve 3-vuotias. Vähän supisteli. Ymmärsinkö oikein että vauva aiotaan leikata ulos viikolla 28? Vai pelkkä syöpä leikataaan? Niin tai näin, kyllä vauva on jo niin iso, että sillä on aik hyvät mahdollisuudet sekä kohdussa että kohdun ulkopuolella, miten lääkärit sen parhaaksi näkevätkään.

Tuttuni on sairastanut kilpirauhassyövän, ja hänellä oli hoitona leikkauksen jälkeen joku uusi hoitomuoto, mihin liittyi monen viikon eristys. Se oli psyykkisesti rankka hoito. Kannattaa kysyä tarkkaan lääkäreiltä vaihtoehdoista ja niiden hyvistä ja huonoista puolista. Se voi auttaa sinua saamaan tilanteesta otetta; tiedät mitä mahdollisuuksia on ja mitä voi tapahtua. Varmaan se epätietoisuus on kauheinta.

moi! olisi kiva tietää tarkemmin miten sairautesi selvisi? Miksi kesti noin kauan ennen kuin tulos saatiin selville? Eikö ensimmäinen ohutneulanäyte antanut silloin tarkkaa tulosta? minä löysin myös lokakuussa alakaulaltani patin jota lähdi tutkituttamaan. ultra otettiin samoin ohutneulanäyte joka oli luokka 2. kilpirauhasessani on useita pieniä kasvaimia, muutama on isompi ja yhdestä sai näytteen. toinen lääkäri sanoo että struuma ja toinen että ne ovat kystia. tammikuussa menin uuteen ultraan ja näytteen ottoon, mutta yllättäen näytettä ei otettukkaan, eri lääkäri, nuori ja kokematon. kaulallani joka päivä paineen tunne ja kipu. en jättänyt asiaan siihen vaan valitin asiasta edelleen että haluan tarkempia tutkimuksia ja nyt sain ajan vasta toukokuulle isompaan sairaalaan kirurgian poliklinikalle. en jaksaisi odottaa niin kauan... epävarmuus rasittaa....minulla kilpirauhas verikokeet ovat olleet kuitenkin normaalit, eli niissä ei häikkää. mitenkäs sinulla? minulla myös vauvakuume ja en tiedä uskallanko aloittaa yritystä ennen niitä toukokuun tutkimuksia.....