Vauvan kanssa pitäisi harrastaa kaikkea mahdollista

Taas kerran: ihan itse voi päättää, mitä vauvan kanssa "pitäisi" tehdä. Kyllähän ne jotkut roudaa pientä lasta vaikka sun mihin soittotunneille ja värikylpyihin. Mut mahtaiskohan se johtua enemmänkin siitä, että ne vanhemmat kaipaa niitä aktiviteetteja ja kavereita?

Jotkut vauvat nauttii kovasti vauvauinnista tms. harrastuksista, joten mikäs siinä. Joka päivälle ei nyt ehkä kuitenkaan kannata väkisin jotain ohjattua toimintaa järjestää. Ja jos oma lapsi on sitä laatua, ettei häntä yhtään haittaa pötkötellä lattialla ja katella äidin kasvoja vaikka koko päivän, mitä häntä suotta viemään minnekään väkipakolla.

Keskimäärin lapset alkaa oikeasti kaivata kavereita siinä kolmen vuoden pintaan, kun ne muksut jo leikkii keskenäänkin. Toki pienemmät kattelee mielellään isompien puuhia ja on lapsista innoissaan. Tai ei kaikki tietenkään...

mulla on kohta vuoden ikäinen tyttö eikä mekään käydä missään kerhoissa sun muissa. kotona olen tytön kanssa ja touhutaan täällä ja ulkoillaan. ja tuntuu kovin turhauttavalta kun pitäisi jonkun aikataulun mukaan olla koko ajan menossa. sitten kun tyttö oppii seisomaan ja kävelemään menen sitten puistoihin tytön kanssa jossa saa touhuta muidenkin lasten kanssa kaikkea. nyt tuntuu hassulta että pitäisi mennä jonnekki puistoon missä olisi myös muita lapsia kun ei tää meitin neiti osaa edes seistä vielä.. pitäisi sit vaan köllötellä rattaissa kun muut touhuaa ja juoksee jne.

kyllä tekin sitä vielä ehditte käydä lapsen kanssa esim.niissä puistoissa leikkimässä muiden lasten kanssa. kyllä sitä ehtii!! :) lapsi on kuitenkin vain kerran vauva ja senkin takia olen halunnut olla lyhyen vauva ajan tytön kanssa kotosalla..

ihmettelee, miten jaksat olla vain kotona. Hän siis ei jaksa. Kyse ei ole siitä, mitä lapsi tarvitsisi, vaan mitä äiti tarvitsee. Sinä sanoit, että viihdyt kotona. Hienoa, sinun ei siis tarvitse mennä minnekään. Tuttavasi ei viihdy, joten hän tarvitsee äksöniä ympärilleen.

Vauva ei varmasti tarvitse mitään viihdykkeitä tai harrastuksia. Eli sen takia niihin ei tarvitse mennä. Mutta kyllä ne lapset yleensä niissä viihtyy. Eivät siis asiasta kärsikään. Varmasti kärsivät enemmän siitä, että äiti on kaikki päivät kotona tympääntyneenä ilman aikuiskontakteja, vaikka ei jaksaisi. Äidin oman jaksamisen kannalta ne ovat siis hyviä harrastuksia, ja ihan perusteltuja sellaiselle, joka sitä tarvitsee.

Me ollaan käyty kaikkien lasten kanssa vauvauinnissa kerran viikossa. Se on tosi kivaa ollut meidän vanhempien ja sisarusten mielestä ja vauvakin on silmin nähden viihtynyt siellä heti kolmen kuukauden iästä alkaen.

Todennäköisesti sinun vauvallasi on muutaman kuukauden kuluttua jo aika tarkka aikataulu nukkumisissa.

vauvamuskari 3kk,jotta minä näkisin myös muita äitejä ja jotta vauva näkisi että on muitakin kuin äiti ja isä. toki siihen vaikutti se että paikkakunta on uusi.
kertaakaan en sen takia herättänyt että jos nukkui niin sai nukkua ja jäi muskarit väliin.

ja nyt reilun vuoden ikäisenä käydään myös kerhossa ja kumpikin tykkää.kait se on äidistä ja lapsesta kiinni,mutta meillä meni vierastaminen ohi kun kerhossa alettiin käymään.

jos sillä sun tuttavalla ei ole vierailu paikkoja niin kuin sinulla.että onhan siinäkin "harrastus" kun käy kylässä... ;D

nautitte esim. vauvauinnista tai muskarista, on siitä hyötyä, mutta väkisin ei sellaiseen kannata ryhtyä. Vauvan kehitykseen se ei vaikuta muuten kuin positiivisen äidin kanssa tapahtuvan vuorovaikutuksen kautta.

Noin pieni vauva ei tarvitse muuta kuin sylin, ruokaa ja rakkautta ja yhdessä oleilua. Että ole vaan rauhassa kotona vauvasi kanssa niin kauan kuin jaksat ja haluat - vauvasi ei takuulla ainakaan kärsi siitä. Minä uskon, että enemmänkin hyötyy siitä, ettei koko ajan juosta sinne tänne.

koti konstejakin "harrastaa" kuten vauva jumppa meidän neito on ihan täpinöissään ja nauraa vaan kun saa olla mukana tuossa liikunta touhussa.:)

asian niin, että pienen lapsen on parempi olla kotona. Vauvalla on hyvä olla ihan pienenä vain kotona, eikä juosta kylillä äidin kanssa ties missä kerhoissa ja jumpissa. Silläkin on sitten koko loppu elämä aikaa mennä ja tulla. Ei se tarkoita sitä että lapsesta kasvatetaan koti-hiirulainen, vaan sitä, ettei pientä lasta tartte suotta lähteä heti kuljettamaan paikasta toiseen. Kaikki nykypäivän vauvauinnit yms. ovat varmasti ihan ok, mutta eniten kuitenkin rahastusta. Pientä leikkiä ja laulua voi lapsen kanssa harrastaa kotonakin, eikä lapsi tajua sitä eroa, mutta sen on kuitenkin hyvä olla kotona. Hieman vanhempana sitten kuitenkin mennään ja kyläillään kunnolla. Pienen lapsen paikka on kotona!!!

ehkä ekan kanssa voi tehdä noin kuin sinä ja samoin kuin ystäväsi. Kummallakin on omaan elämään sopiva rytmi ja meininki. Kun lapsia on enemmän niin sitten ei kumpikaan enää välttämättä onnistu..

Meillä ekan kanssa oli ihanan kiireetöntä aikaa ja oltiin ja mentiin sen mukaan miten tuntui. Kuitenkin aloitimme vauvauinnin kun se samaan aikaan alkoi sopivasti ja se on jopa hyödyllinen asia vauvalle. Mukava kellon mukaan meno joka viikko oikeastaan ryhdisti koko elämää.

Kun tuli toinen niin mentiin sen mukaan miten vauva oli ja eli se kun mokoma oli oikea ongelmanuori! Edelleen mentiin uimaan, mutta muut aikataulut määräsi vauva. Tosin se arkielämä kahden alle 1,5v kanssa oli sen verran hektistä ettei siihen juuri kerhoja kaivannut. Päivä kun alkoi ja loppui tuosta vain, taisi olla lyhennettyjä työaikoja sinä vuonna äippälomalaisilla?

Kolmas kun tuli niin se matkusti mukana niin kerhoon kahdesti viikossa viemään ja hakemaan sisaruksiaan, muskarissa se odotti kärsivällisesti kahdesti kaksi tuntia viikossa sisaruksiaan. Ei se todellakaan tainnut kaivat omia menoja ja olihan siellä sitten kavereita samassa hommassa.. Tuohon päälle normaalin elämän asiat niin ei ole tarvetta suihkia vauva sinne tai tänne juttuihin! Oli paljon ihanampaa olla kotona ihan sylikkäin ja vaan olla. Voi niitä päiviä kun ei ollut kellon kanssa mitään menoa..

Neljäs ja auto suihki sinne ja tänne ja tuonne. Isommat osasi onneksi jo mennä harrastuksiin itsekin lähelle ja olivat koulussa päivällä tai eskarissa tai sitten kerhossa ja muskarissa ja taas istuttiin ja odotettiin.. Uimaan mentiin kun kerran tapana oli ollut ja hyväksi todettu se harrastus. Kalenteriin silti sai katsoa joka aamu ja aamusta joutui heräämään laittamaan väkeä matkaan jne. Aika rauhatonta joten vapaapäivät oli arvossaan ja silloin ei taatusti menty mihinkään! Ja ei todellakaan tullut mieleenkään hankki avauvalle harrastuksia enempää..

Eli siis yhden kanssa meneminen voi olla vauvan juttuja, mutta pitkälle siinä varmasti tyydytetään äidin tarvetta tehdä, kuluttaa aikaa, pitää sosiaalista elämää yllä ja nähdä joku joka puhuu suomea! Ja niin varmana joku ihan oikeasti uskoo että vauva tarvitsee niitä asioita? Tosin senkin tulkinnan tekee äiti useimmiten..

Tuo vauvauinti on asi ajonka puolesta puhun kyllä. Se on kivaa yhteistä tekemistä ja vauvalle hyödyksi. Meillä kun tuo yksi ei ole siellä ollut niin sen näki vielä kymenvuotiaanakin erona vedessä toisiin verrattuna. Vesipeto sekin on, meillä on sammakkogeeni, mutta ei silti samalla tavalla.. Kotona voi maalata j alaula avauvan kanss avaikka kuinka eikä siihen tarvita muita eikä tavoitteita. Sen ja monta muutakin ehtii myöhemminkin vaikka luultavasti vauva siitä tykkääkin.

Seuraa ikäisistään vauva kaipaa ja leikkikaveria vasta paljon isompana.. Toisten lasten kanss aon silti hyvä oppi aolemaan, mutta eipä se tarvitse olla silti ihan jokapäiväistä.

Yksi ystäväni on suorittaja ja hän on suorittanut äitiyden oppimäärän kahdesti. Eli äitiys on tehtävä joka tehdään oikein tai väärin ja paineet on sen mukaan. Parisuhteen suorittamisessa hän epäonnsitui tai mieshän se mokasi, mutta kova pala se oli sekin. Suorittajan on tehtävä paljon ja kaikkea jotta lopputulos olisi hyvä. Ei ole helppoa, mutta olemme häntä ymmärtäneet ja hän ei meitä muita, ihailee tosin leväperäiseltä vaikuttavaa suhtautumistamme lapsiimme, mutta ei pysty siihen itse. Voit arvata että vauvalla oli aikataulu!

edelleenkään mitään ja vauva on jo yhdeksän kuukautta. Raskausaikana ajattelin, että me mennään ainakin muskariin ja vauvauintiin. Mutta kas vaan, kun vauva nukkui ensimmäiset kahdeksan kuukautta vartin-tunnin pätkissä, ei energia riittänyt yhtään mihinkään.

myönnettäköön, että aina välillä iskee morkkis, koska nyt ehkä jaksaisi jo harrastaa, mutta en ole saanut lähdettyä mihinkään...