seurustelen siis muslimin kanssa. itse olen kristitty, mutta jo ennen hänen tapaamistaan olen opiskellut islamia eli kääntyminen saattaa jossain vaiheessa olla ajankohtainen, mutta ei vielä.
poikaystäväni vanhemmat eivät hyväksy seurusteluamme, vaan olettavat että menemme naimisiin. myös poikaystäväni ajattelee että olisi parempi olla naimisissa, sillä kaikki asiat mitkä suomessa kuuluvat normaaliin seurustelukäytäntöön (ylipäätään todella monet kahdestaan oloon liittyvät asiat) ovat hänen uskonnossaan haram eli kielletty ja hän haluaa olla sovussa Allahin kanssa. asia vaivaa häntä koska hän tuntee tekevänsä väärin kun emme ole naimisissa. itseäni asia ei häiritsisi, koska perheeni ei ikinä ole ollut uskonnollinen enkä osaa ajatella asiaa samalla tavalla kuin hän, tietenkin koitan ymmärtää. hän ei painosta, sanoi että asiaa ei tietenkään voi päättää kukaan muu kun mä mutta silti...
naimisiinmeno on vaan niin iso päätös! olen itse 19 ja poikaystäväni täyttää tässä kuussa 20 vuotta. rakastan poikaystävääni, mutta en todellakaan halua kiirehtiä tällaisen päätöksen tekemisessä. hänen kulttuurissaan taas meidän ikäisemme alkavat olla naimisiinmenoiässä. ei me kyllä naimisiin mennä jos mä epäröin... tää onkin eka tällanen kunnon kulttuuriero, on niitä tietysti muitakin ollut ja tulossa mut tässä meijän näkemykset eroaa aika lailla. jonain päivänä me kyllä kuitenkin oltais menossa naimisiin joka tapauksessa :) mut nyt vaan vähän epäilyttää...
poikaystäväni vanhemmat eivät hyväksy seurusteluamme, vaan olettavat että menemme naimisiin. myös poikaystäväni ajattelee että olisi parempi olla naimisissa, sillä kaikki asiat mitkä suomessa kuuluvat normaaliin seurustelukäytäntöön (ylipäätään todella monet kahdestaan oloon liittyvät asiat) ovat hänen uskonnossaan haram eli kielletty ja hän haluaa olla sovussa Allahin kanssa. asia vaivaa häntä koska hän tuntee tekevänsä väärin kun emme ole naimisissa. itseäni asia ei häiritsisi, koska perheeni ei ikinä ole ollut uskonnollinen enkä osaa ajatella asiaa samalla tavalla kuin hän, tietenkin koitan ymmärtää. hän ei painosta, sanoi että asiaa ei tietenkään voi päättää kukaan muu kun mä mutta silti...
naimisiinmeno on vaan niin iso päätös! olen itse 19 ja poikaystäväni täyttää tässä kuussa 20 vuotta. rakastan poikaystävääni, mutta en todellakaan halua kiirehtiä tällaisen päätöksen tekemisessä. hänen kulttuurissaan taas meidän ikäisemme alkavat olla naimisiinmenoiässä. ei me kyllä naimisiin mennä jos mä epäröin... tää onkin eka tällanen kunnon kulttuuriero, on niitä tietysti muitakin ollut ja tulossa mut tässä meijän näkemykset eroaa aika lailla. jonain päivänä me kyllä kuitenkin oltais menossa naimisiin joka tapauksessa :) mut nyt vaan vähän epäilyttää...
Vastaukset 10
Vanhimmat
hitto siis lähti liian aikasin toi viesti...
haluaisin kuulla kristittyjen ja erityisesti muslimien mielipiteitä tästä asiasta.
mietit asiaa,se on kuitenkin yksi suurimpia päätöksiä elämässäsi.
Luuletko,tai tiedätkö että hän rakastaa sinua?
Jos niin,kerro hänelle että haluat olla kristitty ja haluat mennä hänen kanssaan naimisiin jos hän tulee kristityksi.
Miksi sinun pitäisi kääntyä muslimiksi ja antaa hänen luetella kaikki ehdot sinulle?
Olen itsekin ollut samassa tilanteessa 4v.sitten
ja tajusin että minun kääntyminen oli vain ensi askel,seuraavaksi minun vaimona pitäisi tehdä niin ja niin..mies suuttui todella kun ehdotin kristittynä elämistä ,silloin huomasin että parasta nostella.Ero tuli ja hyvä niin,kuulin että oli hänellä ollut muitakin suhteita kun tapailimme.No se sattui minulle,toivottavasti sinulla on onnellisempi loppu.
Että ei kannata tällä palstalla kysellä, koska täällä enimmäkseen kirjoittelevat rasistiset häiriköt.
Kokeile vaikka
http://www.naimisiin.info/yhteiso/
Tai etsi jotain muita oikeita uskonto foorumeita.
Onnea matkaan!
Algerian presidentin Houari Boumédiennen ennussanat YK:n yleiskokouksessa 1974:
"Eräänä päivänä miljoonat ihmiset jättävät eteläisen pallonpuoliskon mennäkseen pohjoiselle pallonpuoliskolle. Eivätkä he mene sinne ystävinä. Sillä he menevät sinne valloittajina. He valloittavat sen pojillaan. Naistemme kohdut tuovat meille voiton."
Kyllä kyllä...
Entäs ne vastaavat tilanteet, joissa länsimaalainen ottaa musliminaisen vaimokseen...eikä käänny vääräuskoiseksi?
Ehdotan että jos rakastat häntä, älä anna muiden mielipiteiden vaikuttaa, itse olen suomalainen nuorinainen 18, ja muslimi. Olen onnellinen poikaystäväni kanssa, emme mekään ole naimisissa vielä, sitten myöhemmin. Toivottavasti seuraat sydäntäsi, et sitä mitä muut tekevät.
Noin nuorena naimisiin, juu ei mitään järkeä!
Tuollainen uskonnollinen painostaminen on muutenkin aivan syvältä. Ei sinun uskontosi/ideologiasi ole hänen omaansa vähemmän merkittävä.
Onko oleskelulupa hakusessa vai mikäs kiire on?
Ja ota hyvä neuvo vastaan: älä ikinä ota puolisoksi mitään uskonnollista kiihkoilijaa jos et itse ole sellainen, oli uskonto mikä tahansa. Ongelmia tulee takuulla jos et mukaudu toisen tahtoon.
Ja mahdollisesti tulevat lapsesi, mieti niitäkin!
Lähde ja etsi joku vähemmän fanaattinen puoliso joka ei painosta...
Nyt teil on menny kulttuurit sekasin.
Kun Muslimi-pariskunta päättää yrittää "seurustelua", ne menee "naimisiin" (siihen ei pitäisi ainakaan suomessa sisältyä näitä "Islaminlain" perintö- yms. rulianssia).
Periaatteessa teidän ei tarvitse virallistaa liittoanne kenenkään muun kuin Allahin edessä, keskenänne. Eiköhän siinä ole Todistajaa tarpeeksi.
Ja jos niin käy, molemmat saavat eron varsin helposti Islamin mukaan (luotan että saat esiin suustasi "eroan" kolme kertaa, pätee myös naisilla).
Tää joku hollywood on tehny tästä ihmis-suhteesta jonku sirkuksen...
siis älä missään nimessä sorru muslimiin. Teet elämäsi suurimman munauksen mitä tulet katumaan loppuelämäsi.
vääräuskoisen. Älä anna neitsytruumistasi tämän jampan polkuautoksi, vai oletko enää neitsyt? Jollet ole, niin kerro siitä ja katso reaktio...aivan...olet sen jälkeen yhtä tärkeä kuin tulpaton mopo.