suunniteltu sektio

Juu meillä esikoinen syntyi suunnitellulla sektiolla perätilan vuoksi 2001. Oli todella mukava kokemus vaikka kaikki ei täysin suunnitelmien mukaan mennytkään, eli homma meni niin että leikkaus oli määrä tehdä kun viikkoja oli tasan 39. Sanoivat että silloin yleensä suunniteltu sektio tehdään.(mutta sun tapauksessa voi olla että meinaavat tehdä siksi niin paljon ennen että istukkaongelmissa on aina se riski että se rupee temppuilemaan esim alkaa vuotaa tai muuta joten meinaavat varmaan minimoida mahdolliset riskit tuolla aikaisella sektiolla kun vauva on kuitekin jo ihan valmis syntymään viikolla 36!) No takas omaan tapaukseeni eli se oli tiista kun piti kirjautua sairaalaan niin edellisenä lauantaina sitt aamulla juili tosi ilkeesti selästä, Oltiin edellisenä iltana oltu DBTL:ssä ja tuli siis käveltyä aika lailla jote ajattelin sen olevan rasitusta mutta soitin kuitenkin synnärille ja sieltä neuvottiin tulemaan katsottavaksi ja siellä todettiin sitten että paikat on niin pehmenny että leikataan heti kun tulee sopiva väli . Siinä sitte ilman mitään valmistautumista oltiin sairaalassa katetroituna ja odoteltiin koska pääsee leikkuriin. Päällimmäisenä muistan kun oli niin kova nälkä että meinas taju lähteä! Sanottiin vaan että sitte laitetaan tippa jos alkaa liikaa huimata kun syödä tai juoda ei kerran saa. No selvisin nälästä ja päästiin sitte leikkuriin. Epiduraalin laittaminen sattui perhanasti mutta sen jälkeen sitte möllötin siinä ja kattelin miten porukka pörräs ympärillä. Sitten koko leikkausen ajan jännitin niin että sydän löi ihan ylikierroksilla. tyttö syntyi klo 20.32 puolisen tuntia siitä kun alettiin operoida. Seuraavana päivänä katetri pois ja aluks tietty kipuja oli mut lääkettä sai hyvin ja se auttoi. parin päivän päästä synnytyksestä tepastelin vauva kainalossa tyytyväisenä pitkin osastoa ja pääsin kyykistymään vauva sylissä kun tutti putosi...siitä kätilö kysyi järkyttyneenä että mites sä tolleen pystyt kyykkimään ni ihmettelin että miksen pystyis?! Sanoi ettei yleensä sektion jälkeen noin pian mitään kyykitä mutta minäpäs kyykkisin! kuusi päivää oltiin sairaalassa ja sitte vaan kotiin ja heti pienelle kävelylle vaunuja työtämään! Yhteensä 11 päivää söin burana 800:sta muistaakseni ja thats it! Oli kyllä niin helppo juttu että ihan hävettää kun nyt panikoin toista odottaessa sitä synnytystä...taisin päästä liian helpolla!PS. Ja leikkaushaava on tosi pieni ja siisti =)

Sulla on varmaan todettu etisistukka? Itselläni istukka on 1,5cm päässä kohdunsuulta, mutta kuulemma vielä nousee ylemmäs siitä. Eli ei pitäisi päätyä sektioon.

Suunniteltu sektio tehdään rv39. Itselläni päätyi eka synnytys sektioon 12h synnytyksen jälkeen. Oli ihan ok kokemus, vaikka sainkin virtsatietulehduksen katetrista ja haava vuoti aika pitkään. Traumoja ei jäänyt.

meillä homma meni niin että ultrassa raskausviikolla 38 huomattiin että siellä se meidän pallero istuskelee peppu meno suuntaan päin. pienien "ala-teideni" takia ja lapsen perätilan takia päädyttiin sektioon. Sain alkulääkityksen kotio mukaan ja viikon päähän varattiin synnytys-leikkaus sali minua varten. Kävin verikokeissa ennen tätä.
Raskausviikolla 39 sitten lähdettiin mieheni kanssa synnyttämään. Olin kotona suorittanut esilääkityksen eli vatsan/suoliston tyhjennyksen.
Sairaalassa sain vielä rauhassa käydä suihkussa ja sitten hoitaja valmisteli minua leikkaukseen.

Kävelin itse leikkaussaliin missä minulle laitettiin tippa, katetri ja puudutus. Mieheni sai olla koko ajan vierelläni.

Puudutuksen alettua vaikuttamaan (hetkessä) eteeni laitettiin sermi jossa mieheni kanssa höpöteötiin, höpötys keskeytyi lapsemme parkaisuun.

Lapsi syntyi ja näytettiin meille jonka jälkeen miestäni/lapsen isää pyydettiin "laskemaan pisteitä". Mieheni jäi kuitenkin vielä viereeni sairaala pelkoni takia.

Minut ommeltiin ja siirrettiin "heräämöön" odottamaan puudutuksen laskemista ja autettiin tutustumaan vauveliimme.

Itku on herkässä vieläkin oli se sen verta ihana kokemus.

Haava parantui hyvin, todella nopeaan.