Avioero

on Jumalan silmissä synti. Ja voin sanoa tämän pieneltä paikalta, sillä itsekin olen sen läpikäynyt.

Kipeintä on se, kun niin helposti uskovatkin ystävät ehkä huomaamattaankin nostavat sen jotenkin erikoisen isoksi synniksi. Kuitenkin avioliitto liittyy nimenomaan tähän ajallisuuteen, taivaassa ei Jeesuksenkaan mukaan enää mennä "miehelle".

Vanhassa Testamentissa Jumala sanoo aika kovin sanoin, että "Hän vihaa hylkäämistä". Jumalan silmissä lapset ovat erityisen tärkeitä ja lapset yleensä kärsivät erosta eniten. Avioliiton tärkeys on varmaan juuri siinä, että lapsilla olisi turvattu lapsuus.

Avioeron synnin Jumala kuitenkin varmasti antaa Jeesuksessa anteeksi, kun me sen tunnustamme. Eikä siinä ole edellytyksenä, että palaat entiseen liittoosi, vaikka se ehkä paras lopputulos usein olisikin. Jumala varmasti on nähnyt myös sen, jos liitto on ollut vaikea esim. juomisen tai väkivallan takia.

En tiedä kirkon suhtautumista yksinhuoltajiin, mutta Jumala rakastaa jokaista ihmistä Jeesuksen tähden ehdoitta siviilisäätyyn katsomatta. Tahdon rukoilla, että löydät (jos olet ko. tilanteessa) ystävän/ystäviä, jotka tahtovat ja ymmärtävät tukea arvostelun sijaan.

Onhan se tosiaan syntiä ja sen takia ei heppoisesti kannata erota, mutta Jumala kyllä näkee koko tilanteen ja Jumala haluaa, että sinulla ja lapsillasi olisi hyvä ja turvallista olla. :)

Jos henkilö hylkää puolisonsa hedonistis-eskapistisestä syystä, niin silloin se hylkäävä osapuoli tekee synnin.

Tarkoitan siis tilannetta jossa henkilö jättää käsiteltävissä olevat ongelmat käsittelemättä hylkäämällä puolisonsa ja löytää uuden rakkauden.

Hedonismissa asetetaan mielihyvä keskeiseen rooliin tai tavoiteltavaksi. Yksinkertainen hedonisti on valmis ruokkimaan mielihyväänsä muiden ihmisten kustannuksella tai unohtamalla muut ihmiset jos mielihyvän aikaansaaminen edellyttää sitä.

Raamatulla ei voida kumpaakaan asiaa perustella. Niin hedonismi kuin eskapismi ovat merkki nimenomaan Jumalan Rakkauden puuttumisesta. Rakkaus ei etsi omaansa (kuten hedonismissä). Ja kun ollaan riidoissa niin Raamattu kehoittaa sopuun pyrkimiseen. Eskapismi on juuri pakenemista (todellisuudesta).

Jumala on luonut hormoonit sen takia että mies ja vaimo pysyisivät yhdessä. Avioliitto ei ole toisaalta pelkkää hormoonejen hyrräämistä, vaan vastuuta ja antavaa rakkautta. Todellinen rakkaus pääsee valloilleen silloin kun hormoonitoiminta vähenee - silloin siteenä toimii aito Jumalallinen rakkaus tai muu yhteenkuuluvuuden tunnekin.

Ymmärrän silti avioeroja ja en missään tapauksessa halua pitää eronneita alempi-arvoisena. Tämä on tärkeä pointti.

Toki seurakunnan johtajalta raamattu vaatisi kuitenkin sitä että hän on yhden puolison puoliso.

Avioero ei ole sen ihmeellisempi synti, mutta raamatun mukaan uudelleen naiminen on jo kielteisempi asia, jota ei pitäisi tapahtua.

Vaikka raamattu ei kehota eroamaan, silti ero voi olla väistämätön elämän pelastus, silloin se ei mielestäni ole syntiä. Haureus on syntiä.

Minun mielestäni hyljätyksi tullut yksinhuoltaja on enemmän kuin tervetullut seurakuntaan. Jeesus sanoo: "Tulkaa minun tyköni kaikki työtätekevät ja raskautetut, minä annan teille levon"

Mielestäni hyljätyksi tullut yksinhuoltaja on samassa asemassa kuin lesket ja orvot. Ja todellinen Jumalanpalvelushan on leskien ja orpojen läsnäolollinen tukeminen.

Missään tapauksessa ei kannata ajatella, että ruoho olisi vihreämpää aidan toisella puolen. Jumala vihaa hylkäämistä. Puolisoaan ei hylkää yksikään, jossa on vähänkin Pyhää Henkeä.

Mutta avioeroja on tullut ja aina se ei ole edes oma syy.

Mutta joka tapauksessa avioeron synnin saa anteeksi, se on siis haureuden synti sekin. Ja jos entisen puolison kanssa ei ole mitään meneillään tai ei kerta kaikkiaan ole mahdollista palata entiseen liittoon, on silloin mahdollista mennä uusiin naimisiin ja pitää sitten se liitto entistä paremmin, ettei se hajoa! Pitää "kynsin ja hampain" mutta tietenkin ilman väkivaltaa kiinni siitä toisesta liitosta eli rukoilemalla ja hoitamalla sitä liittoa! Haureuden kierre on katkaistava, ettei aina vain uudelleen tule eroa.

Jeesus todellakin antaa kaikki synnit anteeksi, eikä ihmisen tarvitse yrittää täyttää vanhan testamentin lakia olemalla naimaton loppuelämänsä. Se ei ole Jumalan tarkoitus, vaan hän on uusien mahdollisuuksien Jumala.

8 LUKU AVIONRIKKOJA NAINEN...
1. Jeesus meni Öljymäelle.

2.Varhain aamulla Jeesus tuli jälleen temppeliin, ja ihmisiä kerääntyi suurin joukoin hänen luokseen. Hän istuutui ja opetti heitä.

3.Kirjanoppineet ja fariseukset toivat hänen luokseen naisen, joka oli joutunut kiinni aviorikoksesta. Asettaen hänet keskelle

4.he sanoivat Jeesukselle: "Opettaja, tämä nainen on tavattu itse teosta, aviorikosta tekemästä.

5.Mooses on laissa antanut meille säädöksen, että tuollaiset on kivitettävä*. Mitäs sinä sanot?"

6.He sanoivat tämän kiusaten häntä, päästäkseen syyttämään häntä. Jeesus kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan*.

7.Heidän jatkaessaan kysymistään Jeesus ojentautui ja sanoi heille: "Joka teistä on synnitön, heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä."

8.Hän kumartui jälleen ja kirjoitti maahan.

9.Kuullessaan tämän (heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi)*. He menivät pois toinen toisensa jälkeen, alkaen vanhimmista. Siihen jäi vain Jeesus ja nainen keskelle.

10.Kun Jeesus ojentautuessaan ei nähnyt ketään muuta kuin naisen, hän kysyi: "Nainen, missä ovat sinun syyttäjäsi? Eikö kukaan ole sinua tuominnut?"

11.Hän vastasi: "Herra, ei kukaan." Niin Jeesus sanoi hänelle: "En minäkään sinua tuomitse. Mene, äläkä tästedes enää tee syntiä." [JKR: Joh. 8:1-11]

Alaviitteet:
[Joh. 8:5] 3Moos.20:10 ja 5Moos.22:22 säätivät, että "heidät, sekä avionrikkoja mies että nainen, rangaistakoon kuolemalla." Nämä fariseukset toivat vain naisen, jättäen miehen tuomatta, niin toimien tätä säädöstä vastaan.
[Joh. 8:6] Mahdollisesti hän kirjoitti tämän Mooseksen säädöksen?
[Joh. 8:9] Suluissa olevat sanat ovat monissa myöhemmissä käsikirjoituksissa.

Jeesus sanoi, mene äläkä enää syntiä tee.

http://www.jeesusonherra.se

ja jos joku ei vielä tunne Paltalkin hengellisiä äänikokouksia tai huoneita, niin tässä on pieni pikaohje!

Voi myös saada rukouspalvelua ja apua nimettömästi, tai siis keksityllä nimellä.
Paltalk huoneissa häiriköt voidaan laittaa pois, joten se on paljon parenmpi kuin s24.


http://www.jeesusonherra.se/paltalk1.htm

Tämän sanoi yksi Vapaakirkon Pastorin Valtakirjan omaava kristillisessä Radio DEissä jokin viikko sitten, kun jokin eronnut ja uudelleen naimisiinmenoa tai seurustelua aikova kysyi häneltä puhelinkysymysohjelmassa. Saako mennä uudelleen naimisiin.

"Aiotko täyttää lain?"

Se on armotonta Mooseksen lain täyttämisyritystä, jos henkilö joka on ollut naimisissa tai avoliitossa ja sitten tulee ero, eikä hän muka saisi mennä uudelleen naimisiin.

Se on lain täyttämistä. Lain täyttämisellä ei pääse taivaaseen.

Täytyy aina ymmärtää että raamatulla ei sa lyödä.

Kun on tullut ero, siinä hylätyksi tullut ihminen joutuu todella lujille, ja hän tarvitseee ymmärtäjiä ja auttajia, eikä raamatulla päähänlyöjiä. Mitä Jeesus sanoi siitä naisesta, joka saatiin kiinni itse teosta, aviorikosta tekemästä. Hän sanoi. Mene äläkä enää syntiä tee!

Jeesus todellakin antaa kaikki synnit anteeksi, eikä ihmisen tarvitse yrittää täyttää vanhan testamentin lakia olemalla naimaton loppuelämänsä. Se ei ole Jumalan tarkoitus, vaan hän on uusien mahdollisuuksien Jumala.

Ihmisen elämä ei ole täydellistä, eikä se pelasta ihmistä taivaaseen, että hän jäisi naimattomaksi loppuiäkseen. Päin vastoin, kun ihminen on tottunut avioelämään, naimattomaksi jäämisessä voi tulla haureuden syntejä, kun ei ole sitä kumppania.

Olen todella lukenut Raamattuni Uuden Testamentin, joka on Jumalan ansiota. Jumala sai kutsussaan sen janon aikaiseksi, ja se oli hyvä.
Olen lukenut UT:n 25 kertaa 10 vuoden aikana, ja se on tapahtunut, kun tulin Jumalan kutsumaksi julistajaksi. Pyhä Henki on mukana siinä mitä kirjoitan. Armo on ymmärrettävä. Ei se pelasta eikä tuo syntisiä tai ns. tavallisia ihmisiä uskoon, jos uskova lakihenkinen sellainen alkaa lyömään heitä raamatulla päähän. Jeesuksen luo saa tulla sellaisena kuin on ja hän sitten ottaa vastaan ja ohjaa uuteen elämään.

Maailmalla on yksi pastoripariskunta, jonka molemmat puolisot ovat pastoreita ja uudelleen naimisiin menneitä ja Jumala päätti antaa länsimaita 1990 luvulla suuresti muuttaneen ja koskettaneen herätyksen sen seurakunnan kautta ja se on toiminnassa vielä tänäkin päivänä. Jumala antoi herätyksen sieltä, niiden kautta, jotka eivät mitään olleet toisten silmissä, uskonnollisten ihmisten silmissä.

Ohje, jos on tullut ero ja haluaa uudelleen naimisiin.

Pyydä Jeesukselta anteeksi avioeron synti, niin pöytä on puhdas. Jos edellinen liitto vielä pyörii mielessä, niin sano Jeesukselle, että annan sinule edellisen puolisoni, huolehdi sinä hänestä.

Joskus voi olla myös hyvä ottaa luotettava kuuntelija, jolle voi kertoa kaikki asiat edellisestä liitosta ja unohtaa ne sitten. Sielunhoitoa.

Ja sitten voi mennä uusiin naimisiin.

Sitten aivan hyvä keino voi olla sekin, että jos menet seurustelukumppanisi kanssa voideltuun kokoukseen, voi todella käydä niin, että jos kumppani ei ole jumalan tarkoittama ja sinä et usko sitä, niin se voi tulla Jumalalta profeetan tai paimenen kautta puheessa, "ettei nyt täällä vain joku tekisi huorin". Jumala voi varoittaa palvelijoidensa kautta. Tiedän että näin on tapahtunut. Sitten taas toisen kerran sama henkilö meni kokoukseen sen puolisoehdokkaan kanssa, jonka Jumala on valinnut niin he vain saivat siunauksen.

9.Mutta jos he eivät voi hillitä itseään, menkööt naimisiin. Onhan parempi mennä naimisiin kuin palaa [himon tulessa]. [JKR: 1Kor. 7:9]

Mutta avioliitosta on siis todella pidettävä kiinni. Ei ero ole mitään leikkiä, vaan asia on niin, että jos eroa ottava henkilö tuntee Jumalan sanan uuden Testamentin, niin hänen elämänsä romahtaa joksikin aikaa, koska häneltä edellytetään sen noudattamista!

Huorinteko tapahtuu uudelleen naimisiin mennessä, mutta kuitenkin on niin että jos jumala on heidät johdattanut yhteen ei Pyhän Hengen voitelu katoa elämästä sen tähden. Me ihmiset ei vain olla täydellisiä. Mutta Jeesus on täydellinen. Tärkeätä on pysäyttää se avioeron kierre, ettei uudessa liitossa enää tapahdu eroa.

Sitten on huomattava ja anteeksi annettava että netissä on sellaisia jokamiesevankelistoja, jotka ovat valmiita tuomitsemaan nekin ihmiset jotka jo ovat siinä uudessa liitossa! Ja siinähän ei ole mitään järkeä. Kun he ovat uskovia, he ovat jo 1000 kertaa kaikki syntinsä anteeksi saaneita, koska he osaavat rukoilla itse. Jeesus anna kaikki syntini anteeksi.

On siis järkyttävän värin, että ilman Pyhän Hengen voitelua Jumalan sanaa käytetään toisten jo uudelleen naimisiin menneiden lyömiseen tai yritetään lyödä. EIhän lyöjä itsekään ole synnitön. Joka on synnitön heittäköön hän ensimmäisen kiven, sanoi Jeesus avioerikoksesta kiinni otetulle naiselle, eikä yhtäkään kiveä tullut ja niin Jeesus siltäkin osin muutti Mooseksen lain.

Jumalan sanaa täytyy julistaa rakkaudessa, samoin kuin armolajoja täytyy käyttä rakkaudessa. Muuten armolahjat ovat kuin helisevä vaski tai kilisevä kulkunen ts. arvotonta.

Täytyy siis todeta että eräällä tavalla eräskin evankelistana kiertävä, joka vielä vuosien jälkeen heti minut tavatessaan jaksoi muistuttaa heti ensimmäisenä "että niin sinä olet uudelleen naimisiin mennyt", että tavallaan tuolla ihmisellä oli ehkä anteeksiantamattomuutta minua kohtaan, joka olin mennyt naimisiin uudelleen. Meidän ihmisten ei siis pitäisi olla toistemme tuomareita. Nykyisin asun Ruotsissa, eikä ole mahdollisuutta ottaa yhteyttä tuohon mieheen. JOskus kun häntä mietin, niin tuli mieleenni, että miten hän sitten voi julistaa maailmasta uskoon tulevalle ihmiselle kaikki synnit anteeksi, jos hän ei kykene antamaan anteeksi uskovan veljen uudelleen naimisiin menoa.

Minä kuitenkin nyt sydämestäni annan hänelle anteeksi, enkä muutenkaan ole tätä asiaa pohtinut. Se vain nyt tuli esille tätä kirjoittaessani. Eli siis kaikki synnit saadaan anteeksi Jeesuksen nimessä, eikä esim uudelleen avioitumisesta tule mitään tuomiota ihmisen elämään. Mutta puoliso kannattaa valita rukoillen. Ei niin että "nyt joku pitää saada" tai "ensimmäien vastaantuleva pitää saada puolisoksi." vanhempana kun ihmiset eivät ole niin taipuvaisia kuin nuorena, on parempi, että Jumala saa ohjata puolison valinnan. niin avioliitto on sitten helpompi. IHmisen on vaikeampi muuttua 40...50 vuotiaana, kuin 18 vuotiaana, jos puolisolla onkin erilaiset tavat.

Todellakin siis jos joku avioituu uudelleen ei siitä mitenkään joudu jumalan vihaamaksi loppuiäkseen, eikä siitä joudu helvettiin. Siinä kyllä tulee huorinteon synti, joka nai hylätyn tekee huorin. Mutta kuitenkin se synti saadaa anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Tärkeää on että puoliso valitaan huolellisesti rukoillen. Ettei tule jatkuvasti eroja!

Jumala kyllä auttaa uuden puolison valinnassa.
Jumala ei siis todellakaan ole eronneen ihmisen vihollinen, vaan auttaja. Vapahtaja. Eronnnekin vapahtaja. Laki muuttui Jeesuksessa. Sen mitä ihmien tekee syntiä eläessään tai uudelleen naimsiin mennessään, jeesus on jo kaiken sen kantanut Golgatan ristille.

Pyhä Henki on eronneidenkin puollustaja!

Kun minä menin eron jälkeen naimisiin nykyisen vaimoni kanssa ei Pyhän Hengen voitelu lähtenyt eikä notkahtanut kummankaan elämässä. Mutta kuten on sanottu, avioliiton pitäminen on erittäin tärkeää!


Voi yksinäistä jos hän lankeaa...

9.Kahden on parempi kuin yksin, sillä heillä on vaivannäöstään hyvä palkka.

10.Jos he lankeavat, niin toinen nostaa ylös toisen. Mutta voi yksinäistä, jos hän lankeaa! Ei ole toista nostamassa häntä.

11.Ja jos kaksi makaa yhdessä, heillä on lämmin. Mutta kuinka voisi yksinäisellä olla lämmin?

12.Yksinäisen kimppuun voi joku käydä, mutta kaksi pitää hänelle puolensa. Eikä kolmisäikeinen lanka pian katkea. [JKR: Saarn. 4:9-12]

Pyhä Henki on se kolmas säie uskovien uudelleenkin naimisiin menneiden elämässä!

Mitä paavali sanoo siitä, että voiko eronnut olla seurakuntapalvelia, se sana tarkoitta sitä, että sellainen jolla on yhtäaikaa monta vaimoa tai miestä, ei voi olla seurakunnan pastori, tai seurakuntapalvelija.

Monissa seurakunnissakin on vääriä tapoja synnin tunnustamiseen. Jos on sattunut haureude synti pitää erässä seurakunnassa kaikkien läsnäollessa tunnustaa se kaikille, joka ei suinkaan ole Uuden Testamentin mukaista. Synnin saa anteeksi, pyytämällä se anteeksi Jeesuselta, tai sitten vaikka siten että kertoo asian ja toinen uskova julistaa sen synnin anteeksi.

http://www.jeesusonherra.se

Jos aiot lukea tämän viestin, niin lupaa minulle sitä ennen yksi asia:

Silloin kun muut lopettavat ajattelemisen niin tee sinä päin vastoin. Silloin kun muut lopettavat ajattelemisen, ala sinä ajattelemaan. Kun muut lakkaavat ajattelemasta, rupea sinä ajattelemaan. Se on vaikea, mutta supertärkeä asia! Linssiinviilaajat ehkä tykkäävät kyttyrää siitä, mutta Herra pitää sitä hyvänä, Herra!


Alkajaisiksi lue:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000117&posting=22000000031935379

Niimpä niin. Sama asia yksinkertaisemmin ilmaistuna: Älkää tuoko huoneeseen pyhiä kirjoja jos huoneessa on tarkoitus raiskata Herran Sanaa - muuten saatatte Sanan häpeään, naurunalaiseksi.

Edelläoleva vaikuttaa aika jyrkältä kielenkäytöltä, mutta tämä Toinen Käsky on myös aika jyrkkä, jyrkin mitä Raamatusta löytyy. Toinen käsky sanoo: "Älä käytä väärin Herran sinun Jumalasi nimeä, sillä Herra ei anna sitä anteeksi".
-Miksi tällainen mi-tä-tön käsky on jo toisena? Harva edes muistaa että tämä on yksi Kymmenestä Käskystä. Niin, peräti Toinen Käsky.


Kielitieteilijät ymmärtävät varmaan mitä nyt tarkoitan: Jos joku vaikkapa Espoossa sanoo sanan, se vaikuttaa siihen, mitä toinen ihminen samalla hetkellä sanoo vaikkapa Helsingissä. Jos Espoossa oleva henkilö olisi jättänyt sanan sanomatta, Hesassa olija olisi sanonut eri sanan.

Ero ei ole kovin merkittävä, mutta tärkeää on ymmärtää, että se ilmiö on kuitenkin olemassa. Jokaisella sanalla on oma sielu. Me luonnosta vieraantuneet ihmiset käytämme enää lähinnä näitä sanoja välineenä kommunikoidessamme eli pyrkiessämme välittämään ajatuksia mielestä1 mieleen2, oli vastapuolena sitten toinen ihminen tai toinen eläin. Se, millainen sielu kullakin sanalla on, riippuu hänestä joka kuuntelee, vastaanottajasta. Esimerkiksi puhuessamme toiselle eläimelle, sanalla on usein hyvin erilainen sielu kuin puhuessamme toiselle ihmiselle.

Sanojen sielut ovat valtavan pyhiä siitä syystä, että paitsi että ihminen käyttää sanoja kommunikoidessaan, ihminen käyttää sanoja myös ajatellessaan. Sanojen sielut MÄÄRITTELEVÄT sitä, mitä ihminen ajattelee. Jos jollekkin asialle ei ole sanaa, ihmisen tuskin ajattelee kyseistä asiaa milloinkaan elämänsä aikana.

Ihminen on sanojensa vanki toisin sanoen. Se, että ihminen oppi puhumaan, merkitsi kommunikoinnin kätevöitymisen lisäksi myös sitä, että ihminen rupesi "raivaamaan polkuja mieleensä" ja pystyi nopeasti ja vaivattomasti "liikkumaan" eri paikkoihin omassa mielessään. Ihminen kuitenkin samalla jättäytyi omien polkujensa vangiksi. Ihminen muuttui jääviksi hyppäämään pois valmiilta polulta ja astumaan uusiin koskemattomiin paikkoihin.

Inspiraatio, taiteellisuus, abstrakti ajattelu, meditointi, flow-tila yms asiat ovat sitä, että unohtaa olemassaolevat kuluneet polut ja ikäänkuin "hyppää ilmaan". Kun ajattelee asioita tällä tavalla "autenttisesti", pystyy "lentämään" minne tahansa. Ajattelemaan mitä tahansa. Pystyy ajattelemaan uusia asioita.

Lähes kaikki eläimet ajattelevat mindflowna. Sen takia esimerkiksi eläinten älykkyyden tutkiminen joidenkin IQ -sovellutuksien avulla, kuten tunnistaako eläin lajikumppaninsa valokuvasta, on vähän naiivia. Samoin tietoisuuden tason arviointi sen seikan nojalla että "tiedostaako eläin olevansa olemassa", siis osaako eläin ajatella että hän itse ajattelee, yleisemmin: onko eläimellä omanarvontuntoa. Eikö muka vähintään kaikilla laumaeläimillä ole omanarvontunto! Se, moniko pysähtyy ajattelemaan että hän itse ajattelee, se on minusta ihan sivuseikka tietoisuuden arvioinnissa, tosin sillä SAATTAA olla jotain korrelaatiota. Epäilen, että moni meidän lajilaistakaan ei ole koskaan ruvennut todella ajattelemaan, että "hei, minä olen ihminen ja minä ajattelen!".

Ihmiset kuitenkin käyttävät sanojen pohjalle tallattuja polkuja ajatellessaan, ajattelevat enimmäkseen "vanhoja ajatuksia" kulkevat ehkä eri reittejä, mutta samoja moneen kertaan tallattuja polkuja. Muka-uudet reititkin useimmiten ovat vain yhdistelmä vanhoja tuhanteen kertaan tallattuja polkuja. Sen takia sanojen "sielut" ovat pyhiä. Jos sanan sielu revitään rikki, polut, jotka ennen johtivat johonkin paikkaan, kääntyvätkin johtamaan johonkin toiseen paikkaan, johon yleensä on jo ennestään polku. Ihminen ei enää pääsekkään mistään siihen paikkaan mihin ennen johti polku. On täysin luonnollista, ettei polut metsässä pysy aina samassa kohtaa vaan tänä vuonna ne kiertävät puun vasemmalta puolen ensi vuonna oikealta puolen, jne. Se ei ole vaarallista, mutta jos polut alkavat kiemurrella pahoin, voi käydä yllättäen niin, että polku ei enää johdakaan sinne minne piti, vaan se yksinkertaisesti risteää johonkin toiseen polkuun.

Jos sanojen sieluja revitään rikki, sanat alkavat vähitellen muistuttaa toisiaan, sanojen merkitykset alkavat hämärtyä. Ihminen ei enää pysty kulkemaan paikasta toiseen, kun moniin paikkoihin, joihin ennen pääsi, ei johda enää yhtäkään polkua. Ihminen alkaa tuntea olonsa ahdistavaksi pienen mielensä "vankilassa", "ajattelun vankilassa". Ahdistushan on juuri sitä, ettei ihminen pääse niihin paikkoihin, joihin tahtoisi päästä. Siis mielessään. Ihmisestä tekee onnellisen se, että hän pääsee niihin paikkoihin, mihin tahtoo. On hyvin tärkeää pitää sanojen ja muidenkin asioiden sielut ehjinä. Niiden repeytyminen aiheuttaa ahdistusta, mielettömyyttä, mielisairautta, rikollisuutta, murhia, holtittomuutta, pahuutta. Sitä mitä nykyaikana esiintyy paljon vaikka kaikki on muka-hyvin.


Ihmiset ja sanat eivät ole ainoita olemuksia, joilla on sielu. Maailma on täynnään asioita, joilla on oma sielunsa. Ei maailmassa oikeastaan ole asioita, joilla ei olisi sielua. Mitä oikeampia ja ehjempiä nuo sielut ovat, sitä onnellisempia ihmiset ovat. Jos sieluja on revitty rikki, siitä seuraa ahdistusta ja mielettömyyksiä. Jos taas sielut eivät ole oikeita vaan vääriä, siitä seuraa mielettömyyttä ja väärämielisyyksiä. Mutta jos rikot Toista Käskyä, siitä seuraa väärämielisyyttä ja Polku, joka alunperin johti Totuuteen, alkaakin mutkitella ja lopulta vain risteää johonkin toiseen polkuun. Totuuteen ei johda enää ainuttakaan polkua.

Tämän takia älkää tuoko huoneeseen Pyhiä Kirjoja, jos huoneessa on tarkoitus raiskata Herran Sanaa. Muistakaa, että vaikka Itse Korkein, olisi se ketä/mitä/jota palvelette, niin kaikki sanat, joita lausutte, kaikki teot, joita teette, jopa se, että synnyitte: te olette lopulta itse niistä 100% vastuussa! Yksin! Herralle.

Jos on asioita, joita ei voi tehdä, tehkää. Jos on asioita, joita voi jättää tekemättä, jättäkää tekemättä. Kun muut lopettavat ajattelemisen, jatkakaa ajattelemista.


Myös ihmisellä, puolisona, on oma sielunsa, oma "puolison sielunsa". Varsinkaan nykyään ihmiset eivät enää kiinnitä huomiota tähän sieluunsa, vaan repivät sitä suvereenisti hajalle pitkin elämäänsä. Esimerkiksi se 'edetään hitaasti' -periaate ei ole ainoastaan kunnioitusta suhdetta kohtaan, vaan myös kunnioitusta omaa ja puolison omaa 'puolison sielua' kohtaan. Lisäksi se on kunnioitusta puolison elämänkumppania kohtaan: joskus tosiaan KÄY niin, että puolison varsinainen elämänkumppani onkin lopulta joku toinen kuin mitä olisi itse olettanut.


Puhuin alussa ilmiöstä, että Espoossa henkilön sanoma sana, vaikuttaa siihen, mitä Helsingissä toinen henkilö sanoo. Tarkoitan siis sitä, että nyt olen sanonut esimerkiksi sanan "raiskaus": Nyt jos kaksi minulle ehkä tuntematonta tuttavaasi juttelevat, niin ei pelkästään sanan 'raiskaus', vaan eivät muidenkaan sanojen sielut ole enää samat, vaan ne ovat aavistuksen muuttuneet, olkoonkin ettet olisi vielä ehtinyt puhua heidän kanssaan. Se on juuri näin: kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Eiköhän tuo ole syntiä. Minkä jumala yhdistää, ei pidä ihmisten eroittaa. Tuntuu, että noilla ihmisillä jotka ei ole uskossa, tuolla papin aamenella ja ylipäätään tuolla toimituksella ei ole sitä samaa tärkeyttä, kun uskovan parin elämässä. Minun vanhempani on eronnut, en tiedä mikä sai heidät eroamaan. Enkä enään halua puuttua asiaan koska kummatkin elää sitä omaa elämäänsä.

Ennen kun naimisiin mennään, niin pitäisi olla jo ihan varma, että haluaa tosissaan viettää kumppaninsa kanssa koko loppuelämänsä. Turha enään sen jälkeen arpoa, että oliko nytten ihan viisasta vai ei. Kyllä jokainen tuntee sen oman kumppaninsa niin hyvin, että tietää onko hän se oikea. Tuossa asiassa ei kannata tosissaan hötkyillä, ettei joudu ottamaan avioeroa. Siitä kärsii etenkin lapset jotka jäävät ilman isää. Eihän tämä elo aina mitään juhlaa ja ruusuillatanssimista ole ja jotkut kriisit parisuhteessa pystyy ratkomaan ilman eroakin.

Itse yritän rakentaa jotakin kestävää, vaikka se tahtoo olla vaikeaa toisinaan. Jätän sen muijien kusettamisen, niille viiden euron kusipäille, joita tuolla baaraissa on. Tietenkin on sellaisia muijiakin jotka ei etsi mitään vakavaa, joten heitä ei voi ottaakkaan vakavastikkaan. Tietenkin se on jätkistä kivaa lentää kukasta kukkaan, mutta itse nykyään pelaan niillä korteilla mitkä luoja suo. Sitäpaitsi se on haastavampaa rakentaa jotain kestävää tällaisessa maailmassa, jossa tahtoo olla kaikki vain määräaikaista vaan.

Hei!
Olen erovaihetta kulkeva lasten äiti, toimin kirkon työntekijänä. En ole seurakuntalaisille tilivelvollinen eron syistä, exä ja lapset tulee ottaa huomioon. Tiedän tulevani joidenkin taholta tuomituksi, osa ymmärtää ettei elämä ole helpompaa kristityllä.
Olet tervetullut keskustelemaan ajatuksistasi seurakunnan työntekijän, esim. papin tai diakonin kanssa. Meillä on vaitolovelvollisuus ja monipuolinen elämänymmärrys. Nettipapit löytyvät myös.
Kutsuessaan mukaan toimintaan kirkko ei kysy, oletko millaisessa ihmissuhteessa, kuulutko kirkkoon, tms.
Jumala armahtaa jokaisen, jokainen on Hänelle rakas. Tervetuloa kotiseurakuntasi yhteyteen.

Kyllähän se avioero on synti. Näkisin asian sillä tavalla että jos mies ja vaimo ovat eriytyneet toisistaan ja eikä ole mitään yhteistä ja rakkaus on kuollut, niin silloin olisi syytä erota.

Kyllä monesti koko avioliitto on synti sekä siihen joutuneelle että sitä kiivaasti puolustaneelle. Osa meistähän on "aviorajotteisia" Hosaista vaan ja joka "pimaukseen" olisi avioon mentävä. Esimerkkejähän noista "pikasidoksista" on runsaasti. Jos meno on kuin "Lieksan markkinoilla" ja lapsetkin alkavat oirehtia on parempi että jo "mielenterveysssyistä" lusikat pannaan jakoon. Ensin pitää lukea lakikirjaa ja tehdä avioehto ja vasta sitten kääntyä vihkijän puoleen. Silloin ei ainakaan kumpikaan joudu "maantielle" nyytteineen. Ja kukas käskee tehdä noita pienokaisia nurkat täyteen meitähän on jo muutenkin riittävästi !!

Kyllä monesti koko avioliitto on synti sekä siihen joutuneelle että sitä kiivaasti puolustaneelle. Osa meistähän on "aviorajotteisia" Hosaista vaan ja joka "pimaukseen" olisi avioon mentävä. Esimerkkejähän noista "pikasidoksista" on runsaasti. Jos meno on kuin "Lieksan markkinoilla" ja lapsetkin alkavat oirehtia on parempi että jo "mielenterveysssyistä" lusikat pannaan jakoon. Ensin pitää lukea lakikirjaa ja tehdä avioehto ja vasta sitten kääntyä vihkijän puoleen. Silloin ei ainakaan kumpikaan joudu "maantielle" nyytteineen. Ja kukas käskee tehdä noita pienokaisia nurkat täyteen meitähän on jo muutenkin riittävästi !!

Kyllä monesti koko avioliitto on synti sekä siihen joutuneelle että sitä kiivaasti puolustaneelle. Osa meistähän on "aviorajotteisia" Hosaista vaan ja joka "pimaukseen" olisi avioon mentävä. Esimerkkejähän noista "pikasidoksista" on runsaasti. Jos meno on kuin "Lieksan markkinoilla" ja lapsetkin alkavat oirehtia on parempi että jo "mielenterveysssyistä" lusikat pannaan jakoon. Ensin pitää lukea lakikirjaa ja tehdä avioehto ja vasta sitten kääntyä vihkijän puoleen. Silloin ei ainakaan kumpikaan joudu "maantielle" nyytteineen. Ja kukas käskee tehdä noita pienokaisia nurkat täyteen meitähän on jo muutenkin riittävästi !!

Kyllä monesti koko avioliitto on synti sekä siihen joutuneelle että sitä kiivaasti puolustaneelle. Osa meistähän on "aviorajotteisia" Hosaista vaan ja joka "pimaukseen" olisi avioon mentävä. Esimerkkejähän noista "pikasidoksista" on runsaasti. Jos meno on kuin "Lieksan markkinoilla" ja lapsetkin alkavat oirehtia on parempi että jo "mielenterveysssyistä" lusikat pannaan jakoon. Ensin pitää lukea lakikirjaa ja tehdä avioehto ja vasta sitten kääntyä vihkijän puoleen. Silloin ei ainakaan kumpikaan joudu "maantielle" nyytteineen. Ja kukas käskee tehdä noita pienokaisia nurkat täyteen meitähän on jo muutenkin riittävästi !!