Hei! Minun piti kirjoittaa tämä viesti jo uutena vuotena, mutta en ehtinyt, koska unohdin! :) Kuitenkin, tästä lähtee...
Viime vuonna, uudenvuoden aattona, kirjoitin tänne viestin, jossa lupasin tappaa itseni seuraavana vuonna, jos en saa ystäviä vuoden aikana. Nyt on vuosi mennyt, ja tilanne ei ole oikeastaan niin hirveästi muuttunut. Mutta kuitenkin tietyllä tavalla on, koska olen työstänyt hirveästi heikkouksiani ja sosiaalisia taitojani, enkä ole itsetuhoinen enää. Siitä olen tyytyväinen! Olen vuodenkin jälkeen elossa, ja olen iloinen siitä!
Viime vuonna olin yksinäinen, koska minulla ei ollut kuin yksi kaveri ylä-asteajoilta, ja hänen kanssaan en tee muuta kuin katson leffoja. Hän on edelleen hyvä kaverini, enkä halua hylätä häntä. Minulla on kuitenkin lopultakin uusiakin kavereita koulusta. He eivät ole oikeastaan vieläkään kovinkaan läheisiä, koska emme aina syystä tai toisesta ehdi nähdä niin usein, mutta kuitenkin, he ovat kavereita, olen saanut kutsuja bileisiin, mutta en ole ehtinyt mennä sinne henk.koh.syistä. Ei siksi etten olisi halunnut! Olen myös kerran, monen vuoden tauon jälkeen, käynyt tekemässä jotain hauskaa kaveriporukalla! Toivon mukaan pystyn tekemään saman jutun uudestaan samojen tyyppien kanssa piakkoin! :D
Minulla on edelleen ongelmia tyttöjen kanssa, mutta yritän koko ajan hoidella niitäkin ongelmia. Itse asiassa, olen huomannut, että yksi isoimpia ongelmia, miksi minulla ei ole vieläkään paljoa sosiaalisia kontakteja, on ajanpuute! Lukiossakäynti on säntillisesti tehtynä aika aikaavievää, läksyt mukaanluettuna. Viikonloputkin menee lukiessa! Lisäksi on salillakäyntini, jonka jälkeen olen aika puhki. Tiedän, tiedän, tekosyitä, tekosyitä, mutta kuitenkin, tehtävää on niin paljon.
Yksi asia, mikä auttaa minua eteenpäin elämässä, on uusi asenteeni ongelmaani: ennen aina valitin ja kärsin hiljaa yksinäisyydestäni, enkä tehnyt mitään rakentavaa asian korjaamiseksi! Nyt yritän koko ajan keksiä keinoja parantaa itseäni ja sosiaalisia taitojani. Olen tullut mm. sillä tavalla pitkälle, että olen lopultakin saanut ensisuudelmani! Se oli lyhyt romanssi, mutta sen arvoinen! Sen muiston avulla pystyn jatkamaan ties kuinka pitkään! Se antoi minulle toivoa, että en olekaan niin toivoton tapaus. Että minä todellakin pystyn muuttumaan, jos vain yritän tosissani. Itseluottamukseni on parantunut huimasti viime vuodesta, enkä voisi olla siitä iloisempi!
Kuitenkin, minulla on edelleen paljon tehtävää, jotta voisin lopultakin sanoa, että minulla on terve määrä sosiaalisia kontakteja, ystäviä ja tyttöystävä. En ole vieläkään kaikkein paras keskustelija maailmassa, enkä vieläkään aina muista ilmaista itseäni rohkeasti muille ihmisille. Mutta nyt ainakin työstän ongelmiani ja saan tuloksia! En enää tunne itseäni niin yksinäiseksi aina. Minulla on, onneksi, toivoa. Valoa tunnelin päässä.
Halusin kirjoittaa tämän ehkä hieman sekalaisen tekstin, koska halusin purkaa tämän edistyksen jollekulle. En ole puhunut kenellekään yksinäisyydestäni vuoteen, ja nyt halusin kertoa edes jonnekin (vaikka sitten tänne) että edistystä voi tapahtua. Elämä voi muuttua parempaan, onneksi!
Kiitos huomiostanne.
Viime vuonna, uudenvuoden aattona, kirjoitin tänne viestin, jossa lupasin tappaa itseni seuraavana vuonna, jos en saa ystäviä vuoden aikana. Nyt on vuosi mennyt, ja tilanne ei ole oikeastaan niin hirveästi muuttunut. Mutta kuitenkin tietyllä tavalla on, koska olen työstänyt hirveästi heikkouksiani ja sosiaalisia taitojani, enkä ole itsetuhoinen enää. Siitä olen tyytyväinen! Olen vuodenkin jälkeen elossa, ja olen iloinen siitä!
Viime vuonna olin yksinäinen, koska minulla ei ollut kuin yksi kaveri ylä-asteajoilta, ja hänen kanssaan en tee muuta kuin katson leffoja. Hän on edelleen hyvä kaverini, enkä halua hylätä häntä. Minulla on kuitenkin lopultakin uusiakin kavereita koulusta. He eivät ole oikeastaan vieläkään kovinkaan läheisiä, koska emme aina syystä tai toisesta ehdi nähdä niin usein, mutta kuitenkin, he ovat kavereita, olen saanut kutsuja bileisiin, mutta en ole ehtinyt mennä sinne henk.koh.syistä. Ei siksi etten olisi halunnut! Olen myös kerran, monen vuoden tauon jälkeen, käynyt tekemässä jotain hauskaa kaveriporukalla! Toivon mukaan pystyn tekemään saman jutun uudestaan samojen tyyppien kanssa piakkoin! :D
Minulla on edelleen ongelmia tyttöjen kanssa, mutta yritän koko ajan hoidella niitäkin ongelmia. Itse asiassa, olen huomannut, että yksi isoimpia ongelmia, miksi minulla ei ole vieläkään paljoa sosiaalisia kontakteja, on ajanpuute! Lukiossakäynti on säntillisesti tehtynä aika aikaavievää, läksyt mukaanluettuna. Viikonloputkin menee lukiessa! Lisäksi on salillakäyntini, jonka jälkeen olen aika puhki. Tiedän, tiedän, tekosyitä, tekosyitä, mutta kuitenkin, tehtävää on niin paljon.
Yksi asia, mikä auttaa minua eteenpäin elämässä, on uusi asenteeni ongelmaani: ennen aina valitin ja kärsin hiljaa yksinäisyydestäni, enkä tehnyt mitään rakentavaa asian korjaamiseksi! Nyt yritän koko ajan keksiä keinoja parantaa itseäni ja sosiaalisia taitojani. Olen tullut mm. sillä tavalla pitkälle, että olen lopultakin saanut ensisuudelmani! Se oli lyhyt romanssi, mutta sen arvoinen! Sen muiston avulla pystyn jatkamaan ties kuinka pitkään! Se antoi minulle toivoa, että en olekaan niin toivoton tapaus. Että minä todellakin pystyn muuttumaan, jos vain yritän tosissani. Itseluottamukseni on parantunut huimasti viime vuodesta, enkä voisi olla siitä iloisempi!
Kuitenkin, minulla on edelleen paljon tehtävää, jotta voisin lopultakin sanoa, että minulla on terve määrä sosiaalisia kontakteja, ystäviä ja tyttöystävä. En ole vieläkään kaikkein paras keskustelija maailmassa, enkä vieläkään aina muista ilmaista itseäni rohkeasti muille ihmisille. Mutta nyt ainakin työstän ongelmiani ja saan tuloksia! En enää tunne itseäni niin yksinäiseksi aina. Minulla on, onneksi, toivoa. Valoa tunnelin päässä.
Halusin kirjoittaa tämän ehkä hieman sekalaisen tekstin, koska halusin purkaa tämän edistyksen jollekulle. En ole puhunut kenellekään yksinäisyydestäni vuoteen, ja nyt halusin kertoa edes jonnekin (vaikka sitten tänne) että edistystä voi tapahtua. Elämä voi muuttua parempaan, onneksi!
Kiitos huomiostanne.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Onpa todella ihanaa, sanoinkuvaamattoman upeaa. Tämä sinun valoisa, suorastaan elämää pursuava tekstiti pitäisi kyllä jokaisen masentuneen lukea. Olet todella tähti! Onnea ja Taivaan Isän siunausta sinulle ja iloa ja ilonjakamista edelleen toisille. Ps. Voisit laittaa vaikka johonkin lehteen tuon tai vastaavan kokemuksesi, on se niin hieno ja myönteinen. Olen suorastaan lähes mykistynyt ja iloinen.
jollakin on asiat edennyt. itse olen kokenut kihlauksen, saanut pojan, ja menettänyt molemmat. poika meni sossulle ja muijan jätin sen takia.
nyt ei oo enää mitään jäljellä ku tää pirun keskustelu palsta ja reenaaminen kotona.
ja vielä ihastunu naapurin tyttöön joka vaikuttaa mukavalta vaan en uskalla ees kunnolla puhua ja sitten kun uskaltautuu puhumaan tulee pitkä ja ikävä hiljasuus...
nii ja miten tytöt tai muijat sanoo sitte ku sanon että hei mulla on muuten pieni poika tuolla huostaanotettuna! kaikki lähtee viimestään siinä karkuun, että kivat vaan kaikille...
Mikset itse huolehdi pienestä pojastasi boredlonelywolf? Eikö sekin toisi elämään aika paljoa sisältöä ja rikkautta? Sä olet meitä muita nyssyköitä paljon rikkaampi, jos sulla on lapsi.