Salaisien Nato-päätösten

kirjasta.

Edellisestä käy ilmi, että Suomi antautui ehdoitta - neuvottelematta - EU:n yhteiseen puolustukseen.

Seuraavassa jatkoa edelliselle lainaukselle Antti Kuosmasen tuhotusta kirjasta, sitaatti luvusta

28.1. Käsitteistön erot

” Tilanne muuttui vuonna 1993 Maastrichtin sopimuksen tullessa voimaan, mutta muutos oli enemmän periaatteellinen kuin käytännön ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan vaikuttava. Maastrichtin sopimuksessa perustettu yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka tuli osaksi perustamissopimuksilla määriteltyä unionia, mutta ei osaksi Euroopan yhteisöä, johon rajoittuu unionin ylikansallinen luonne.

Yhteisen ulkopolitiikan alalla ei yhteisön toimielimille tullut samanlaista toimivaltaa kuin yhteispolitiikan aloilla. Komissio sai aloiteoikeuden, mutta ei aloitemonopolia. Ulkopoliittisten toimien täytäntöönpanosta päättäminen määräenemmistöllä tuli mahdolliseksi, jos siitä ensin tapauskohtaisesti yksimielisesti sovittiin.

Tällaista ei koskaan tapahtunut ennen Amsterdamin sopimuksen voimaantuloa, joten yksimielisyyssääntö pysyi käytännössä kaikissa tapauksissa voimassa. Yhteisön tuomioistuimelle ei edelleenkään annettu mitään toimivaltaa tällä alalla. Euroopan parlamentille ei annettu mitään varsinaista toimivaltaa päätösvallasta puhumattakaan. Siten kaikki ne osatekijät, joista Euroopan yhteisön ylikansallinen luonne käytännössä koostuu, puuttuivat Maastrichtin sopimuksella määritellystä yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta.

Maastrichtin sopimuksen mukaan yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka (YUTP) on periaatteessa kaikenkattava. Jäsenvaltiot sitoutuivat omassa toiminnassaan tukemaan sitä ja sovittamaan omat toimensa sen mukaisiksi. Jopa puolustusulottuvuus oli mukana, mutta vain hyvin yleisen, toivomusluonteisen lausuman muodossa, ja yhteisen puolustuksen osalta teksti oli vielä vähemmän velvoittava: YUTP:n todettiin aikanaan voivan johtaa yhteiseen puolustukseen. ”

--

Tilanne on kymmenessä vuodessa kehittynyt.

Yhteisen puolustuksen toivomusluonteinen lauseke on kirjoitettuna omaksi luvukseen EU:n perustuslakiluonnokseen.

Perustuslain velvoite on, että jäsenmaa osallistuu solidaarisuus-lausekkeen mukaan sotilaallisiin toimiin, toisen jäsenmaan puolustamiseen.

Satakunnan mies kirjoitti:

kirjasta.

Edellisestä käy ilmi, että Suomi antautui ehdoitta - neuvottelematta - EU:n yhteiseen puolustukseen.

Seuraavassa jatkoa edelliselle lainaukselle Antti Kuosmasen tuhotusta kirjasta, sitaatti luvusta

28.1. Käsitteistön erot

” Tilanne muuttui vuonna 1993 Maastrichtin sopimuksen tullessa voimaan, mutta muutos oli enemmän periaatteellinen kuin käytännön ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan vaikuttava. Maastrichtin sopimuksessa perustettu yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka tuli osaksi perustamissopimuksilla määriteltyä unionia, mutta ei osaksi Euroopan yhteisöä, johon rajoittuu unionin ylikansallinen luonne.

Yhteisen ulkopolitiikan alalla ei yhteisön toimielimille tullut samanlaista toimivaltaa kuin yhteispolitiikan aloilla. Komissio sai aloiteoikeuden, mutta ei aloitemonopolia. Ulkopoliittisten toimien täytäntöönpanosta päättäminen määräenemmistöllä tuli mahdolliseksi, jos siitä ensin tapauskohtaisesti yksimielisesti sovittiin.

Tällaista ei koskaan tapahtunut ennen Amsterdamin sopimuksen voimaantuloa, joten yksimielisyyssääntö pysyi käytännössä kaikissa tapauksissa voimassa. Yhteisön tuomioistuimelle ei edelleenkään annettu mitään toimivaltaa tällä alalla. Euroopan parlamentille ei annettu mitään varsinaista toimivaltaa päätösvallasta puhumattakaan. Siten kaikki ne osatekijät, joista Euroopan yhteisön ylikansallinen luonne käytännössä koostuu, puuttuivat Maastrichtin sopimuksella määritellystä yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta.

Maastrichtin sopimuksen mukaan yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka (YUTP) on periaatteessa kaikenkattava. Jäsenvaltiot sitoutuivat omassa toiminnassaan tukemaan sitä ja sovittamaan omat toimensa sen mukaisiksi. Jopa puolustusulottuvuus oli mukana, mutta vain hyvin yleisen, toivomusluonteisen lausuman muodossa, ja yhteisen puolustuksen osalta teksti oli vielä vähemmän velvoittava: YUTP:n todettiin aikanaan voivan johtaa yhteiseen puolustukseen. ”

--

Tilanne on kymmenessä vuodessa kehittynyt.

Yhteisen puolustuksen toivomusluonteinen lauseke on kirjoitettuna omaksi luvukseen EU:n perustuslakiluonnokseen.

Perustuslain velvoite on, että jäsenmaa osallistuu solidaarisuus-lausekkeen mukaan sotilaallisiin toimiin, toisen jäsenmaan puolustamiseen.

Onko Antti Kuosmasen kirjaa vielä saatavilla, kun tuntuvat kyselevän sitä eri foorumeilla. Löysin netistä ainakin englanninkielisen version, mutta en ole varma onko sekään enää myynnissä.

Tässä mm. yksi kyselijä.
-------------------------------------


Tervehdys!

Tietääkö joku miksi EU-neuvottelija ja diplomaatti Antti Kuosmanen osti
itse koko painoksen kirjastaan "Suomen tie EU:n jäseneksi" heti sen
ilmestyttyä ja tuhosi kaikki kappaleet??

(Viite: HS:n kuukausiliite 9/01).

Mitä arkaluontoista tuossa kirjassa oli? Ja mistä sen voisi saada
käsiinsä :-)??
-------------------------------------

Satakunnan mies kirjoitti:

kirjasta.

Edellisestä käy ilmi, että Suomi antautui ehdoitta - neuvottelematta - EU:n yhteiseen puolustukseen.

Seuraavassa jatkoa edelliselle lainaukselle Antti Kuosmasen tuhotusta kirjasta, sitaatti luvusta

28.1. Käsitteistön erot

” Tilanne muuttui vuonna 1993 Maastrichtin sopimuksen tullessa voimaan, mutta muutos oli enemmän periaatteellinen kuin käytännön ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan vaikuttava. Maastrichtin sopimuksessa perustettu yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka tuli osaksi perustamissopimuksilla määriteltyä unionia, mutta ei osaksi Euroopan yhteisöä, johon rajoittuu unionin ylikansallinen luonne.

Yhteisen ulkopolitiikan alalla ei yhteisön toimielimille tullut samanlaista toimivaltaa kuin yhteispolitiikan aloilla. Komissio sai aloiteoikeuden, mutta ei aloitemonopolia. Ulkopoliittisten toimien täytäntöönpanosta päättäminen määräenemmistöllä tuli mahdolliseksi, jos siitä ensin tapauskohtaisesti yksimielisesti sovittiin.

Tällaista ei koskaan tapahtunut ennen Amsterdamin sopimuksen voimaantuloa, joten yksimielisyyssääntö pysyi käytännössä kaikissa tapauksissa voimassa. Yhteisön tuomioistuimelle ei edelleenkään annettu mitään toimivaltaa tällä alalla. Euroopan parlamentille ei annettu mitään varsinaista toimivaltaa päätösvallasta puhumattakaan. Siten kaikki ne osatekijät, joista Euroopan yhteisön ylikansallinen luonne käytännössä koostuu, puuttuivat Maastrichtin sopimuksella määritellystä yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta.

Maastrichtin sopimuksen mukaan yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka (YUTP) on periaatteessa kaikenkattava. Jäsenvaltiot sitoutuivat omassa toiminnassaan tukemaan sitä ja sovittamaan omat toimensa sen mukaisiksi. Jopa puolustusulottuvuus oli mukana, mutta vain hyvin yleisen, toivomusluonteisen lausuman muodossa, ja yhteisen puolustuksen osalta teksti oli vielä vähemmän velvoittava: YUTP:n todettiin aikanaan voivan johtaa yhteiseen puolustukseen. ”

--

Tilanne on kymmenessä vuodessa kehittynyt.

Yhteisen puolustuksen toivomusluonteinen lauseke on kirjoitettuna omaksi luvukseen EU:n perustuslakiluonnokseen.

Perustuslain velvoite on, että jäsenmaa osallistuu solidaarisuus-lausekkeen mukaan sotilaallisiin toimiin, toisen jäsenmaan puolustamiseen.

niitä salaisia sitoumuksia sitten olekaan?

>kaikki ne osatekijät, joista Euroopan yhteisön ylikansallinen luonne
>käytännössä koostuu, puuttuivat Maastrichtin sopimuksella määritellystä
>yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta.

Olen hämentynyt. Suomi on salaisesti sitotunut sellaiseen jota ei ole?
Pitäisikö pyytää Harry Potter selvittämään?



>Tilanne on kymmenessä vuodessa kehittynyt.

Harvinaisen terävä havainto.

Jerry Falwell kirjoitti:

niitä salaisia sitoumuksia sitten olekaan?

>kaikki ne osatekijät, joista Euroopan yhteisön ylikansallinen luonne
>käytännössä koostuu, puuttuivat Maastrichtin sopimuksella määritellystä
>yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta.

Olen hämentynyt. Suomi on salaisesti sitotunut sellaiseen jota ei ole?
Pitäisikö pyytää Harry Potter selvittämään?



>Tilanne on kymmenessä vuodessa kehittynyt.

Harvinaisen terävä havainto.

Jerryltä jäi huomaamatta tämän siteerauksen sisältö:

" Maastrichtin sopimuksen mukaan yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka (YUTP) on periaatteessa kaikenkattava. Jäsenvaltiot sitoutuivat omassa toiminnassaan tukemaan sitä ja sovittamaan omat toimensa sen mukaisiksi. Jopa puolustusulottuvuus oli mukana, mutta vain hyvin yleisen, toivomusluonteisen lausuman muodossa, ja yhteisen puolustuksen osalta teksti oli vielä vähemmän velvoittava: YUTP:n todettiin aikanaan voivan johtaa yhteiseen puolustukseen. ”


Maastrichtin sopimuksen hyväksyessään jäsenmaat sitoutuivat yhteiseen tulevaan puolustukseen. Uudet jäsenmaat (Ruotsi, Norja, Suomi ja Itävalta) joutuivat antamaan yhteisen julistuksen sitoutumisestaan yhteiseen puolustukseen 21.12.1993.
Ulkoministeriön EUROOPPA-tiedotuksen kirjanen "Euroopan yhdentymisen kronologia" vaikenee 21. ja 22. joulukuuta tehdyistä Maastricht-aiheista.
Tuo yhteiseen puolustukseen sitoutuminen on Ulkoministeriössä 26.1.2000 salaiseksi määrätyssä pöytäkirjassa 16/93 20.12.1993 ja pöytäkirjan liitemuistiossa 1075.

Ulkoministeriön salassapito kestää 25 vuotta. Kuin ihmeen kaupalla EU-kriittinen Erkki Tuomioja vapautti paperit salassapidosta!
Tuosta ihmeellisyydestähän Helsingin Sanomien Kuukausiliite 9/2001 myös kertoi.


Jerryn ihmettely tekstistä
" >kaikki ne osatekijät, joista Euroopan yhteisön ylikansallinen luonne
>käytännössä koostuu, puuttuivat Maastrichtin sopimuksella määritellystä
>yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. "

selittyy sillä, että " >Tilanne on kymmenessä vuodessa kehittynyt. ":

1. Amsterdamin sopimuksessa tehtiin sopimukseen lisäyksiä, muistaakseni J 7 -artikla.

2. Tilanne kehittyi edelleen Helsingin huippukokouksessa. Suomalaiset uutiset eivät kuitenkaan kertoneet asiasta.

3. Edelleen tilanne kehittyi Nizzassa. Tuostakaan sopimuksesta ei kerrottu, Lipponen kuitenkin kiitteli hyvää sopimusta, josta oppositiojohtaja Anneli Jäätteenmäki olisi halunnut jotakin kuulla.

4. Seuraavana kehitysaskeleena oli "EU-tulevaisuuskonventin työ", jonka puolustussisällön konventin puheenjohtajisto kirjoitti.

Tähän kehitysaskeleeseen kuuluu ylikansallisen luonteen muodostaminen Saksan, Ranskan, Belgian ja Luxemburgin muodostamalla "puolustusytimellä", jossa määriteltiin myös EU:n yhteisen puolustuksen esikunta.

--

Kerrottakoon, että liittoutumattomuudesta kiinnipitävät Suomi ja Ruotsi esittivät "idean kriisinhallinnasta".

Kriisinhallinta oli sovittujen asioiden pehmentämistä kansalaisten silmissä.
Naton pääsihteeri Robertson vieraili runsaat kolme vuotta sitten (toukokuun 20. päivän aikoihin) Suomessa. Hän kertoi jommalle kummalle iltapäivälehdelle, että kriisinhallinnalla on mitalin toinenkin puoli. Robertson ihmetteli, miksei mitalin toista puolta kerrota Suomessa.


Keskustelun historiasta:

Kun tarkastellaan yhteiseen puolustukseen liittyvää keskustelua, mentiin maalisvaaleihin sammutetuin lyhdyin vedoten vuonna 2004 annettavaan Puolustusselontekoon.


Asiat kehittyvät hirmuista vauhtia. Tuo Puolustusselonteko 2004 pitääkin viimeisten uutisten mukaan antaa jo syksyllä ennen EU-perustuslaista päättävää Hallitusten välistä konferenssia.

On siinä selontekotyöryhmän jäsenillä kesäpuuhia.
Ehtiikö puheenjohtajana toimiva valtiovarainministeri Kalliomäki edes kalastelemaan Siikaisten Itäjärven huvilallaan?

On todella mielenkiintoista seurata entisen puolustusministeri ja nykyisen pääministeri Matti Vanhasen lausuntoja, sekä mielipiteiden käännöksiä puhemiehen peesissä.



Ei tilanteen kehittyminen seuraaminen vaadi mitään teräviä havaintoja.

Kansalaisten tulisi ehdottomasti tietää, mitä virkamiehet touko-kesäkuussa 1993 Maastricht-aiheista neuvottelivat ja mitä päätöksiä pieni ministeriryhmä teki joulukuun 20. päivänä vuonna 1993.

Satakunnan mies kirjoitti:

Jerryltä jäi huomaamatta tämän siteerauksen sisältö:

" Maastrichtin sopimuksen mukaan yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka (YUTP) on periaatteessa kaikenkattava. Jäsenvaltiot sitoutuivat omassa toiminnassaan tukemaan sitä ja sovittamaan omat toimensa sen mukaisiksi. Jopa puolustusulottuvuus oli mukana, mutta vain hyvin yleisen, toivomusluonteisen lausuman muodossa, ja yhteisen puolustuksen osalta teksti oli vielä vähemmän velvoittava: YUTP:n todettiin aikanaan voivan johtaa yhteiseen puolustukseen. ”


Maastrichtin sopimuksen hyväksyessään jäsenmaat sitoutuivat yhteiseen tulevaan puolustukseen. Uudet jäsenmaat (Ruotsi, Norja, Suomi ja Itävalta) joutuivat antamaan yhteisen julistuksen sitoutumisestaan yhteiseen puolustukseen 21.12.1993.
Ulkoministeriön EUROOPPA-tiedotuksen kirjanen "Euroopan yhdentymisen kronologia" vaikenee 21. ja 22. joulukuuta tehdyistä Maastricht-aiheista.
Tuo yhteiseen puolustukseen sitoutuminen on Ulkoministeriössä 26.1.2000 salaiseksi määrätyssä pöytäkirjassa 16/93 20.12.1993 ja pöytäkirjan liitemuistiossa 1075.

Ulkoministeriön salassapito kestää 25 vuotta. Kuin ihmeen kaupalla EU-kriittinen Erkki Tuomioja vapautti paperit salassapidosta!
Tuosta ihmeellisyydestähän Helsingin Sanomien Kuukausiliite 9/2001 myös kertoi.


Jerryn ihmettely tekstistä
" >kaikki ne osatekijät, joista Euroopan yhteisön ylikansallinen luonne
>käytännössä koostuu, puuttuivat Maastrichtin sopimuksella määritellystä
>yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. "

selittyy sillä, että " >Tilanne on kymmenessä vuodessa kehittynyt. ":

1. Amsterdamin sopimuksessa tehtiin sopimukseen lisäyksiä, muistaakseni J 7 -artikla.

2. Tilanne kehittyi edelleen Helsingin huippukokouksessa. Suomalaiset uutiset eivät kuitenkaan kertoneet asiasta.

3. Edelleen tilanne kehittyi Nizzassa. Tuostakaan sopimuksesta ei kerrottu, Lipponen kuitenkin kiitteli hyvää sopimusta, josta oppositiojohtaja Anneli Jäätteenmäki olisi halunnut jotakin kuulla.

4. Seuraavana kehitysaskeleena oli "EU-tulevaisuuskonventin työ", jonka puolustussisällön konventin puheenjohtajisto kirjoitti.

Tähän kehitysaskeleeseen kuuluu ylikansallisen luonteen muodostaminen Saksan, Ranskan, Belgian ja Luxemburgin muodostamalla "puolustusytimellä", jossa määriteltiin myös EU:n yhteisen puolustuksen esikunta.

--

Kerrottakoon, että liittoutumattomuudesta kiinnipitävät Suomi ja Ruotsi esittivät "idean kriisinhallinnasta".

Kriisinhallinta oli sovittujen asioiden pehmentämistä kansalaisten silmissä.
Naton pääsihteeri Robertson vieraili runsaat kolme vuotta sitten (toukokuun 20. päivän aikoihin) Suomessa. Hän kertoi jommalle kummalle iltapäivälehdelle, että kriisinhallinnalla on mitalin toinenkin puoli. Robertson ihmetteli, miksei mitalin toista puolta kerrota Suomessa.


Keskustelun historiasta:

Kun tarkastellaan yhteiseen puolustukseen liittyvää keskustelua, mentiin maalisvaaleihin sammutetuin lyhdyin vedoten vuonna 2004 annettavaan Puolustusselontekoon.


Asiat kehittyvät hirmuista vauhtia. Tuo Puolustusselonteko 2004 pitääkin viimeisten uutisten mukaan antaa jo syksyllä ennen EU-perustuslaista päättävää Hallitusten välistä konferenssia.

On siinä selontekotyöryhmän jäsenillä kesäpuuhia.
Ehtiikö puheenjohtajana toimiva valtiovarainministeri Kalliomäki edes kalastelemaan Siikaisten Itäjärven huvilallaan?

On todella mielenkiintoista seurata entisen puolustusministeri ja nykyisen pääministeri Matti Vanhasen lausuntoja, sekä mielipiteiden käännöksiä puhemiehen peesissä.



Ei tilanteen kehittyminen seuraaminen vaadi mitään teräviä havaintoja.

Kansalaisten tulisi ehdottomasti tietää, mitä virkamiehet touko-kesäkuussa 1993 Maastricht-aiheista neuvottelivat ja mitä päätöksiä pieni ministeriryhmä teki joulukuun 20. päivänä vuonna 1993.

"Jopa puolustusulottuvuus oli mukana, mutta vain hyvin yleisen, toivomusluonteisen lausuman muodossa,"
"Maastrichtin sopimuksen hyväksyessään jäsenmaat sitoutuivat yhteiseen tulevaan puolustukseen"

Jäsenmaat ovat siis sitoutuneet toivomusluontoiseen lausumaan yhteisestä tulevasta puolustuksesta, joka mahdollisesti saattaa tulla päätettäväksi vasta tulevassa HVK:ssa. Sen sisällöstä, siis siitä mitä se tarkoittaa, ei vielä kukaan tiedä mitään, joten Suomi ei ole vielä sitoutunut yhtään mihinkään toistaiseksi olemattomassa puolustusyhteistyössä. Silkkaa vainoharhaa on kaikki todistelut, että Suomi ei jatkossakaan saisi sopia jostakin sellaisesta, mistä ei ollut päätetty jo liittymissopimuksessa.

Voisikohan Satakunnan mies lopultakin armahtaa meidät ja lopettaa tuon olemattomille ja omasta likaisesta mielikuvituksestaan tempaisemilleen "toidisteille" perustuvan salaliittoteoriansa tehdasmaisen tuputtamisen näillä kanaville.

Se on varmasti tullut kaikille jo selväksi, että Satakunnan mies ei haluaisi hyväksyä puolustusyhteistyön laajentamista tulevassa HVK:ssa. Okei, olet sanonut sen jo niin monta kertaa, että ainakin minä uskon. Voisitko todellakin viimein lopettaa tuon mielipiteesi yhtämittaisen jauhamisen?

Lainaus Masi Merenkulkijan hyvästä alustuksesta, osoitteesta:

http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=114&conference=1000000000000008&posting=22000000000729235


" Asia on tutkittava, koska

1. Julkisuusperiaate on Suomessa julkishallintoa ohjaava keskeinen periaate. Se merkitsee oikeutta saada tietoja viranomaisen toiminnasta muussakin kuin itseään välittömästi koskevassa asiassa.

2. Julkisuusperiaatteen samoin kuin ministerien parlamentaarisen vastuun toteutumisen varmistamiseksi pitää noudattaa mahdollisimman suurta avoimuutta.

3. OIKEUSMINISTERIÖN MUISTIOSSA VALTIONEUVOSTON PÄÄTÖS SÄÄDÖSVALMISTELUN JULKISUUDEN TURVAAMISEKSI EU-JÄSENYYDEN AIKANA (13.12.1994 Matti Niemivuo), kohdassa

”Suomen kannanotot ja niiden julkistaminen” perustellaan salassapitoasetuksen muutosta sanoilla:

”Salassapidon tarve liittyy toisten jäsenvaltioiden kannanottoihin ja ehdotuksiin, sekä mahdollisesti neuvottelujen loppuvaiheisiin.”

Mitä neuvottelujen loppuvaiheissa on sovittu?

On tutkittava EU-ministeriryhmän kokouspöytäkirjan 16/93 liitemuistio 1075 19.12.1993 ”STRATEGIA NEUVOTTELUJEN LOPPUUN SAATTAMISEKSI”, kohta 7 ULKO- JA TURVALLISUUSPOLITIIKKA, sivut 3 ja 4.

Sivulla 4 on EHDOTUS:
” … VARMISTETAAN, ETTEI JULISTUKSEN HYVÄKSYMINEN MERKITSE PITEMMÄLLE MENEVIÄ VELVOITTEITA KUIN MIHIN JÄSENMAAT OVAT SITOUTUNEET.”

Muistion kirjoitti Veli Sundbäck.

Muistio löytyy osoitteesta

http://www.satanen.com/kuva.php3?sivu=pitka

Erkki Liikanen kertoo kirjassaan Brysselin päiväkirjat samalta päivältä tiedon, että Veli Sundbäck soitti ja kertoi, ettei YUTP (yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka) menekään niin kuin olemme ajatelleet.
Yhteiseen julistukseen oli siis osallistuttava.

Pöytäkirjassa 16/93 20.12.1993, pykälässä 7 sivulla 3 todetaan, ettei acquisin hyväksyminen aiheuta Suomelle ongelmia, eli Suomi sitoutui velvoitteisiin, joihin jäsenmaatkin olivat jo sitoutuneet.

Pöytäkirjan kirjoitti lähetystöneuvos Kare Halonen

Pöytäkirja löytyy osoitteesta

http://www.satanen.com/kuva.php3?sivu=poytakirja


Ulkoministeriö ryhtyi salamaan kyseisiä asiakirjoja 21.1.2000.
Ulkoministeriön epäämisilmoitus HELT 001-4 löytyy osoitteesta

http://www.satanen.com/kuva.php3?sivu=poytakirja2

Epäämispäätöksen allekirjoittajat ovat tietohallintojohtaja Martti Favorin ja tutkija Pertti Nummela


Ulkoministeriön Korkeimmalle hallinto-oikeudelle antama lausunto HELT 001-5 15.2.2000 on mielenkiintoista tekstiä.

Lausunto löytyy osoitteesta

http://www.satanen.com/kuva.php3?sivu=poytakirja3

Allekirjoittajat ovat osastopäällikkö Charles Murto ja tietohallintojohtaja Martti Favorin.

Ulkoministeriön salaisiksi määräämillä asiakirjoilla päätettiin Suomen sitoutumisesta mm. Euroopan unionin yhteiseen puolustukseen. Suomi antoi kyseisten asiakirjojen sisällöstä deklaraation 21.12.1993.


Toimivatko kyseiset Ulkoministeriön virkamiehet päätöstä ja lausuntoja antaessaan yksin?

Informoivatko nämä virkamiehet presidentti Martti Ahtisaarta, pääministeri Paavo Lipposta ja/tai ulkoministeri Tarja Halosta? "

Kuosmanen kirjoittaa tuhotussa kirjassaan, että Suomen EY-hakemuksen jättäminen oli koruton tilaisuus.

Miksi?

Tämä asia selvinnee kirjasesta "EY-KOMISSION LAUSUNTO SUOMEN JÄSENYYSHAKEMUKSESTA 4.11.1992, Eurooppa-tietoa 129/1993, Ulkoasiainministeriö 571993, sivu 6:

"Suomen jäsenyyttä Euroopan yhteisössä koskevassa tiedonannossaan parlamentille 27.2.1992 Suomen hallitus esitti selvästi liittymishakemuksen syyt".

Suora siteeraus Kuosmasen kirjasta välittömästi seuraavasta kappaleesta

"3.1. Komission lausunto":

"Vaikka lausunto oli Suomelle tärkeä asiakirja, se ei ollut vastaus Suomelle, vaan EY:n neuvostolle, jonka tuli päättää, haluaisiko se aloittaa jäsenyysneuvottelut Suomen kanssa. Päätös tehtiin ja jäsenyysneuvottelut aloitettiin."

Kommentti: On aiheellista kysyä:

Mistä lausuntoon tuli päiväys 27.2.1992?

Oliko Suomen hallitus jo tuolloin osoittanut jäsenyyshakemuksen EY:lle ilman, että asiaa olisi käsitelty edes eduskunnassa?


Oliko eduskunnan äänestys 18.3.1992 liittymishakemuksen jättämisestä teatteria?

koskien Suomen liittymishakemusta.



Luku 3.1. Komission lausunto, sivu 23:

" Ruotsin lausunnon valmistumisen jälkeen komissio keskittyi Suomen hakemuksen käsittelyyn. Lausunnon laatiminen oli tietenkin kokonaan EY:n sisäinen asia, eikä sen sisältöön ollut hakijamaalla oikeutta puuttua. Lausuntoa varten komissio kuitenkin tarvitsi suurenmäärän tietoja Suomesta. Näitä tietoja se alkoi pyytää heti työt aloitettuaan. Siitä tuli suuri urakka Suomen hallinnolle, ensimmäinen varoitus siitä, mitä jäsenyysneuvottelut toisivat tullessaan. ETA-neuvottelut olivat kyllä jo opettaneet paljon, mutta oli monia hallinnonaloja, jotka olivat niiltä säästyneet. Ennen kaikkea haaste koski maataloushallintoa, mutta ei ainoastaan sitä. Esimerkiksi Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka kiinnosti komissiota kovasti.

Myöhemmin oli eräillä jäsenyysneuvotteluihin osallistuneilla tilaisuus seurata, kuinka seuraavan aallon hakijamaat valmistautuivat omiin neuvotteluihinsa ja vastasivat komission lausunnon johdosta esitettyihin kysymyksiin. Havaitsimme oppimisprosessin tuottaneen tulosta myös komission puolella. Keski- ja Itä-Euroopan maille osoitetut kysymykset lähetettiin yhdellä kertaa toki muhkeassa ja mutta selkeässä paketissa. Meille kysymyksiä virtasi usean kuukauden ajan suoraan komission eri osastoilta ja yksityisiltä ilman selkeästi havaittavaa koordinointia. EY-edustustolla oli melkoinen työ pysytellä ajan tasalla ja valvoa, että kaikki pyynnöt tulivat täytetyiksi. Epäilen, että emme siihen täysin pystyneetkään."

sivulta 24, (tekstistä puuttuu välistä kolme kappaletta):

" Komission lausunnon sisällön suhteen kannoimme etukäteen suurinta huolta ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, maataloudesta ja aluepolitiikasta. Vuonna 1992 oli tosin koko Euroopan tilanne muuttunut kylmän sodan ajoista. Suomen aseman kannalta ratkaisevaa oli Neuvostoliiton hajoaminen, YYA-sopimuksen kumoaminen ja sen korvaaminen ETYKin periaatteiden mukaisella yhteistyösopimuksella Venäjän kanssa. Oma määritelmämme kansainvälisestä asemastamme oli vakiintumassa liittoutumattomaksi ja uskottavaksi itsenäiseksi puolustukseksi.

Vielä vuonna 1992 kylmän sodan muovaamat käsitykset Suomesta ja sen asemasta vaikuttivat pinnan alla monien mielipiteisiin. Tämä täytyi nähdä myös EY:n omassa piirissä käydyn, sen tulevaisuutta eli "poliittista finaliteettia" koskevan keskustelun taustaa vasten. Tietynlainen puolueettomuuden vierastaminen oli varsin yleistä niiden keskuudessa, jotka haaveilivat tulevalle Euroopalle merkittävää ulko- ja turvallisuuspoliittista identiteettiä, eritoten myös sotilaallista.

Puolueettomien maiden arveltiin olevan joko haluttomia tai kyvyttömiä tämänsuuntaisiin velvoitteisiin ja siten estävän tuon toivotun kehityksen jäseniksi tullessaan.

Maatalous- ja aluepolitiikka herättivät huolta siksi, että ymmärrettiin hyvin, miten suuri muutos EY-jäsenyys olisi maatalouselinkeinolle, joka toimi ankarimmissa olosuhteissa ja jota tuettiin enemmän kuin EY:ssä ennen kaikkea korkean hintatason kautta. Suomi on muutenkin varsin erilainen kuin vanhat jäsenmaat. Maamme sijaitsee kaukana pohjoisessa osittain arktisella vyöhykkeellä, väestöntiheys on kymmenennes EY:n keskimääräisestä, ulkorajat ovat pitkät paitsi Venäjän myös Ruotsin ja Norjan kanssa. Nämä tekijät olivat uusia EY:lle aluepoliittisesti."

MINIPAKETTI

Kuosmasen kirja, sivu 38 viimeinen kappale:

"Vuoden vaihduttua alkoi takaraja painaa neuvottelijoiden mielissä yhä raskaammin, mutta avainkysymyksiksi valikoituneissa maataloudessa sekä alue- ja rakennepolitiikassa oli aluksi edelleen odotettava EU:n virallisia positioita. Jotta maratonistunnossa, jonka pitäminen vahvistui neuvottelujen loppuunsaattamisen välineeksi, ei olisi aivan liian paljon kysymyksiä pöydällä, kehitettiin ajatus niin sanotusta minipaketista, jolla siivottaisiin tilaa avainkysymyksille. EU suostui ideaan. Paketti rakennettiin viidestä asiasta: kalastuksesta, Suomen kuljetusyhteyksiä koskevasta julistuksesta, Ahvenanmaasta, vapaa-ajan asuntojen hankintaa koskevasta siirtymäajasta sekä matkustajatuomisista."

Minipakettiin liittyy salaiset pöytäkirjat 3 ja 4 /1994, joissa käsiteltiin Kuosmasen kirjassa mainittuja viittä keskeistä asiaa.
Maataloutta ei niissä mainittu, koska positiota ei vielä ollut tullut. Nämä muut asiat olivat maataloutta tärkeämmät.

Loppuneuvottelujen (maratonistunnon 1.3.1993) yhteydessä Saksan liittokansleri Helmut Kohl oli soittanut ja sanonut, että Klaus Kinkel hoitaa Suomen maatalousneuvottelut. Niinpä Kinkel tuli ja oli sanonut (Kuosmanen sivu 117), että "tämä basaari on siivottava".

Tuona samana päivänä, viimeisenä päivänään presidenttinä ollessaan, Mauno Koivisto oli soittanut Brysseliin ja sanonut, että neuvottelut on tänään saatava päätökseen.

Eräs maratonistunnossa mukana ollut henkilö kertoi, että samana päivänä presidentin valan vannonut Martti Ahtisaari oli soittanut Brysseliin, että sopimus on tänään saatava valmiiksi.

Satakunnan mies kirjoitti:

Kuosmanen kirjoittaa tuhotussa kirjassaan, että Suomen EY-hakemuksen jättäminen oli koruton tilaisuus.

Miksi?

Tämä asia selvinnee kirjasesta "EY-KOMISSION LAUSUNTO SUOMEN JÄSENYYSHAKEMUKSESTA 4.11.1992, Eurooppa-tietoa 129/1993, Ulkoasiainministeriö 571993, sivu 6:

"Suomen jäsenyyttä Euroopan yhteisössä koskevassa tiedonannossaan parlamentille 27.2.1992 Suomen hallitus esitti selvästi liittymishakemuksen syyt".

Suora siteeraus Kuosmasen kirjasta välittömästi seuraavasta kappaleesta

"3.1. Komission lausunto":

"Vaikka lausunto oli Suomelle tärkeä asiakirja, se ei ollut vastaus Suomelle, vaan EY:n neuvostolle, jonka tuli päättää, haluaisiko se aloittaa jäsenyysneuvottelut Suomen kanssa. Päätös tehtiin ja jäsenyysneuvottelut aloitettiin."

Kommentti: On aiheellista kysyä:

Mistä lausuntoon tuli päiväys 27.2.1992?

Oliko Suomen hallitus jo tuolloin osoittanut jäsenyyshakemuksen EY:lle ilman, että asiaa olisi käsitelty edes eduskunnassa?


Oliko eduskunnan äänestys 18.3.1992 liittymishakemuksen jättämisestä teatteria?

Kuosmasen tuhottu kirja;

Ahon acquis 16.3.1992, sivu 18:

"Pääministeri Ahon puhe eduskunnalle 16.3. 1992 tiedonannon johdosta käydyn keskustelun aluksi oli yksi jäsenyysprosessin virstanpylväitä. Sitä ei ollut suunnattu vain eduskunnalle, vaan mitä suurimmassa määrin myös tuleville neuvottelukumppaneille EY:ssä.
Siinä viestittiin, että Suomi jäsenyyttä hakiessaan hyväksyi Maastrichtin sopimuksen samoin kuin EY:n "acquis'n" ja "finalité politique'n" (näiden termien sisällöstä tulee enemmän puhetta tuonnempana)."

(Lyhyesti määriteltynä acquis tarkoittaa saavutettu - hyväksyttyä – säännöstöä ja finalite politique tulevia tavoitteita, Satakunnan miehen huomautus.)

Satakunnan mies kirjoitti:

Kuosmasen tuhottu kirja;

Ahon acquis 16.3.1992, sivu 18:

"Pääministeri Ahon puhe eduskunnalle 16.3. 1992 tiedonannon johdosta käydyn keskustelun aluksi oli yksi jäsenyysprosessin virstanpylväitä. Sitä ei ollut suunnattu vain eduskunnalle, vaan mitä suurimmassa määrin myös tuleville neuvottelukumppaneille EY:ssä.
Siinä viestittiin, että Suomi jäsenyyttä hakiessaan hyväksyi Maastrichtin sopimuksen samoin kuin EY:n "acquis'n" ja "finalité politique'n" (näiden termien sisällöstä tulee enemmän puhetta tuonnempana)."

(Lyhyesti määriteltynä acquis tarkoittaa saavutettu - hyväksyttyä – säännöstöä ja finalite politique tulevia tavoitteita, Satakunnan miehen huomautus.)

Acquisin tutkinta

” Acquis-sanasta en ole nähnyt kunnollista käännöstä mihinkään muihin kieliin, enkä varsinkaan suomeen. Se on partisiipin perfektimuoto ranskan kielen verbistä "acquerir", saavuttaa. Kyse on siis kaikesta siitä, mitä EY ja sittemmin EU on saavuttanut.

Acquis'n tutkinta tarkoitti käytännössä EY:n koko lainsäädännön läpikäyntiä, jonka tarkoituksena oli saada selville, missä kohdin sen soveltaminen hakijamaihin olisi ongelmallista tai missä se vaatisi muutoksia, vaikka ongelmia ei sinänsä olikaan. Jäsenyysneuvottelujen asialuettelon muodostaisivat kaikki ne kohdat acquis'ta, joiden soveltamista hakijamaihin ne itse tai EY eivät voisi sellaisenaan hyväksyä ja joista ne siten vaatisivat siirtymäkausia tai pysyviä erityisjärjestelyjä. Myöhemmin selviää, että tällä laajentumiskierroksella niitä halusivat vain jäsenmaat; EY ei halunnut niitä esittää tai ei siihen pystynyt.

Tutkinta oli avajaisistuntoa lukuun ottamatta ainoa osuus jäsenyysneuvotteluista, joka suoritettiin yhteisesti kaikkien jäsenmaiden kanssa. Se alkoi eräillä aloilla jo hieman ennen virallisten neuvottelujen alkamista. (Jo ennen kuin presidentti Koivisto oli edes asettanut neuvotteluvaltuuskuntaa, Satakunnan miehen huomautus)

Käytännössä toimittiin siten, että järjestettiin suuri joukko kokouksia komission ja hakijamaisen kanssa. Näissä käytiin läpi kyseisen alan säädökset kohta kohdalta. Tässä oli eroja sen mukaan, miten komission eri osastot olivat sisäistäneet tehtävän ja siihen valmistautuneet. Hakijamaiden asiana oli ilmoittaa, mitkä kohdat säännöksistä aiheuttivat niille vaikeuksia.

Säädökset tai niiden osat luokiteltiin sitten kolmeen kategoriaan: ongelmattomat, teknisiä mukautuksia vaativat ja neuvotteluja vaativat. Ylimalkaiset viittaukset vaikeuksiin eivät riittäneet; ne olivat jo tässä vaiheessa voitava osoittaa mahdollisimman täsmällisesti kyseisistä säädöksistä. Toisaalta hakijamailta ei tässä vaiheessa odotettu asiasisällöllisiä kuvauksia ongelmistaan, niiden ratkaisuista puhumattakaan. Ne kuuluivat myöhempään vaiheeseen, neuvottelupositioiden esittämiseen.

Kun säädöstöä oli noin 60 000 painosivua, tehtävä ei ollut vähäinen. Jo kokousohjelman laatiminen ja ylläpitäminen oli suuri työ puhumattakaan raportoinnista ja esille tulleiden neuvottelukysymysten rekisteröinnistä. Tätä varten oli luotava melkoinen organisaatio.

Varsinainen ponnistus oli tietenkin tutustua säädösteksteihin niin hyvin, että Suomelle ongelmalliset ja mukautuksia vaativat kohdat pystyttiin osoittamaan. Myöhäisherännäisyys ongelmien osoittamisessa oli tosin periaatteessa mahdollista, mutta neuvottelujen tiukka tahti ja oma uskottavuus asetti kynnyksen korkealle.

Rasitus jakaantui hyvin epätasaisesti eri hallinnonaloille. Kovimpaan helteeseen joutui maataloushallinto, mutta myös esimerkiksi alue- ja rakennepolitiikka, kalastus, verotus ja EY:n ulkosuhteet ovat aloja, joihin aikaisemmat sopimussuhteemme tai ETA-neuvottelut eivät olleet pakottaneet tutustumaan ja joissa EY:llä oli runsaasti säädöksiä. ”

Satakunnan mies kirjoitti:

MINIPAKETTI

Kuosmasen kirja, sivu 38 viimeinen kappale:

"Vuoden vaihduttua alkoi takaraja painaa neuvottelijoiden mielissä yhä raskaammin, mutta avainkysymyksiksi valikoituneissa maataloudessa sekä alue- ja rakennepolitiikassa oli aluksi edelleen odotettava EU:n virallisia positioita. Jotta maratonistunnossa, jonka pitäminen vahvistui neuvottelujen loppuunsaattamisen välineeksi, ei olisi aivan liian paljon kysymyksiä pöydällä, kehitettiin ajatus niin sanotusta minipaketista, jolla siivottaisiin tilaa avainkysymyksille. EU suostui ideaan. Paketti rakennettiin viidestä asiasta: kalastuksesta, Suomen kuljetusyhteyksiä koskevasta julistuksesta, Ahvenanmaasta, vapaa-ajan asuntojen hankintaa koskevasta siirtymäajasta sekä matkustajatuomisista."

Minipakettiin liittyy salaiset pöytäkirjat 3 ja 4 /1994, joissa käsiteltiin Kuosmasen kirjassa mainittuja viittä keskeistä asiaa.
Maataloutta ei niissä mainittu, koska positiota ei vielä ollut tullut. Nämä muut asiat olivat maataloutta tärkeämmät.

Loppuneuvottelujen (maratonistunnon 1.3.1993) yhteydessä Saksan liittokansleri Helmut Kohl oli soittanut ja sanonut, että Klaus Kinkel hoitaa Suomen maatalousneuvottelut. Niinpä Kinkel tuli ja oli sanonut (Kuosmanen sivu 117), että "tämä basaari on siivottava".

Tuona samana päivänä, viimeisenä päivänään presidenttinä ollessaan, Mauno Koivisto oli soittanut Brysseliin ja sanonut, että neuvottelut on tänään saatava päätökseen.

Eräs maratonistunnossa mukana ollut henkilö kertoi, että samana päivänä presidentin valan vannonut Martti Ahtisaari oli soittanut Brysseliin, että sopimus on tänään saatava valmiiksi.

Lukijalle:
Neuvottelujen loppuunsaattaminen 1.3. 1994 oli vähällä jäädä tekemättä. Siksi tehtiin luonnos puheeksi, jota ei kuitenkaan tarvinnut pitää, koska saksalaiset pelastivat tilanteen! Kuosmanen kertoo kirjoittaneensa sanat, joilla maatalous olisi uhrattu jäsenyyden saamiseksi!

Kuosmanen sivu 118:

Luku 21.26. Katkeamispiste saavutetaan ja ohitetaan

"Tämän paperin kanssa suomalaiset ministerit saattueineen menivät uudelleen EU:n puheille ja joutuivat taas Pangaloksen höykytettäväksi pystymättä vastaamaan samalla mitalla, vaikka se ehkä olisikin ollut siinä tilanteessa oikea taktiikka. Ministereidemme taktista asemaan heikensi yhä liian pitkä ongelmalistamme. Erityisesti scrapien ilmestyminen siihen uudestaan sai Pangaloksen tolaltaan. Kaaoksen tuntu syveni, ja ehkä se olisi päässyt kokonaan niskan päälle, elleivät saksalaiset sekä komission virkamiesjohto olisi yön tunteina onnistuneet jotenkin ohjailemaan prosessia eteenpäin.

Vähän kerrallaan avointen kysymysten listaa saatiinkin lyhennetyksi. LFA:ssa myönnyimme jo EU:n tarjoukseen 85%:n katteesta, kun saimme – mielestämme – pitävän lupauksen siitä, että se olisi kokonaan LFA:ta. Jäljellä oli tärkeimpänä jäljelle jäävien vaikeuksien kattamiseen tarkoitettu tuki.

Olimme kaikki tässä vaiheessa nälkäisiä ja valvotun yön ja useita päiviä kestäneen yhtämittaisen hermojännityksen takia uupuneita. Jo sovitut ja vielä sopimatta olevat asiat alkoivat mennä sekaisin ja maltti papereiden valmistelussa jälleen kadota. Maaliskuun ensimmäisen aamun sarastaessa pidetyssä kokouksessa EU:n troikan kanssa ministerimme eivät saaneet enää aloitetta käsiinsä Pangaloksen kanssa, mutta eivätpä näyttäneet saavan enää Saksa ja Belgiakaan.

Näytti, että pää oli tullut vetävän käteen. Jopa Pertti Salolainenkin oli jo valmis tunnustamaan, että neuvottelutulosta ei tällä yrittämällä syntyisi. Neuvoston vanhassa rakennuksessa meille osoitettu rähjäinen toimistohuone oli täydellisessä sopusoinnussa vallinneen tunnelman kanssa.

Norjan neuvottelijoiden yhtä ankeat toimistotilat vastapäätä omiamme olivat siinä vaiheessa jo tyhjentyneet heidän neuvottelujensa keskeydyttyä. Ne olivat kolkko, konkreettinen todiste epäonnistumisesta, joka näytti olevan meidänkin kohtalomme.

Veli Sundbäck'in pyynnöstä olin laatinut lyhyen puheen pidettäväksi siinä istunnossa, jossa tämä jouduttaisiin toteamaan. Se oli parin kappaleen pituinen. Siinä olisi sanottu, että Suomi on kuluneiden päivien aikana osoittanut päättäväisyytensä pyrkiä positiiviseen lopputulokseen tekemällä maatalouteensa ja elintarviketeollisuuteensa syvällisesti vaikuttavia myönnytyksiä. Se hetki oli nyt tullut, ja ellei EU hyväksyisi sillä hetkellä pöydällä olevaa viimeisintä kompromissitekstiä, olisi pakko todeta neuvotteluissa tällä yrittämällä epäonnistutun.

Sain luonnoksesta Veliltä hyvän arvosanan: "Euroopan parhas draftaaja". Sitä on pidettävä todisteena hänenkin kestokykynsä rajallisuudesta, sillä ei tuo teksti jälkeenpäin arvioiden kovin ihmeellisen puhetaidon muistomerkki olisi ollut.

Sitä puhetta ei kuitenkaan tarvinnut koskaan pitää. Saksalaisilta tuli viesti, että he halusivat vielä kerran tavata suomalaiset katsoakseen, voitaisiinko kuitenkin päästä eteenpäin. Kun palaveriin menneitä ei kuulunutkaan takaisin, arvasimme me muutkin, että neuvottelut olivat lähteneet uudelleen liikkeelle.

Se oli oikea arvaus, sillä siitä hetkestä alkoikin lopullisten kompromissien etsintä, jonka tuloksena löytyivät pohjoisen tuen luvallisuutta koskevat sanonnat, joiden varaan ratkaisu voitiin rakentaa. ”

Satakunnan mies kirjoitti:

MINIPAKETTI

Kuosmasen kirja, sivu 38 viimeinen kappale:

"Vuoden vaihduttua alkoi takaraja painaa neuvottelijoiden mielissä yhä raskaammin, mutta avainkysymyksiksi valikoituneissa maataloudessa sekä alue- ja rakennepolitiikassa oli aluksi edelleen odotettava EU:n virallisia positioita. Jotta maratonistunnossa, jonka pitäminen vahvistui neuvottelujen loppuunsaattamisen välineeksi, ei olisi aivan liian paljon kysymyksiä pöydällä, kehitettiin ajatus niin sanotusta minipaketista, jolla siivottaisiin tilaa avainkysymyksille. EU suostui ideaan. Paketti rakennettiin viidestä asiasta: kalastuksesta, Suomen kuljetusyhteyksiä koskevasta julistuksesta, Ahvenanmaasta, vapaa-ajan asuntojen hankintaa koskevasta siirtymäajasta sekä matkustajatuomisista."

Minipakettiin liittyy salaiset pöytäkirjat 3 ja 4 /1994, joissa käsiteltiin Kuosmasen kirjassa mainittuja viittä keskeistä asiaa.
Maataloutta ei niissä mainittu, koska positiota ei vielä ollut tullut. Nämä muut asiat olivat maataloutta tärkeämmät.

Loppuneuvottelujen (maratonistunnon 1.3.1993) yhteydessä Saksan liittokansleri Helmut Kohl oli soittanut ja sanonut, että Klaus Kinkel hoitaa Suomen maatalousneuvottelut. Niinpä Kinkel tuli ja oli sanonut (Kuosmanen sivu 117), että "tämä basaari on siivottava".

Tuona samana päivänä, viimeisenä päivänään presidenttinä ollessaan, Mauno Koivisto oli soittanut Brysseliin ja sanonut, että neuvottelut on tänään saatava päätökseen.

Eräs maratonistunnossa mukana ollut henkilö kertoi, että samana päivänä presidentin valan vannonut Martti Ahtisaari oli soittanut Brysseliin, että sopimus on tänään saatava valmiiksi.

Luku 21.27. Maratonin tulokset

"Jäsenyysneuvottelujen tärkein asiakirja ei ollut pituudella pilattu: vajaat kaksi liuskaa.
Tästä seurannut väistämätön ylimalkaisuus ja epämääräisyys aiheutti myöhemmin vaikeuksia.

Toisaalta: tällaisia ovat hyvin usein tulokset kovimmista neuvotteluista.

Meillä oli sentään paperi. Eräillä hakijamailla maratonistunnon tärkeimmät tulokset olivat pelkästään suulliset.”

--

Ydinasia epämääräisestä sopimuksesta on seuraavassa sitaatissa:

”LFA-alueeksi tuli 85 % Suomen maatalousmaasta, ja paperissa vahvistettiin, että kyse olisi vuoristo-LFA:sta.
Tuonnempana ilmenee, että EU yritti livetä tästä sitoumuksesta, mutta kyllä se selvästi oli paperiin näin kirjoitettu.

Suomen EU-jäsenyyden kohtalon kannalta tärkeimmät kolme lausetta määrittelivät pohjoisen tuen alueen ja sen, mitä voitiin tehdä mikäli pohjoinen tuki ja EY:n maatalouspolitiikan välineet yhdessä eivät riittäisi. Pohjoisen tuen alueen määrittely ei muuttunut siitä, mitä EU oli jo tarjonnut maratonistunnon alla. Se ulottuisi 62. leveyspiiriin asti ja pieneen siihen liittyvään alueeseen etelämmäksikin. Myös tuen ehdot pysyivät sen viimeisen tarjouksen mukaisina: kaikki 62. leveyspiirin yläpuolella olevat alueet luvattiin mukaan. Seuraavaksi tulivat avainasemassa olevat kaksi lausetta.

Ensimmäisessä sanottiin: "Jäljelle jääviä vakavia vaikeuksia varten harkitaan turvautumista kansalliseen suoraan tukeen."

Toisessa sanottiin: "Suomen maatalouden yhteiseen maatalouspolitiikkaan integroitumisen helpottamiseksi koko maa saa pohjoista, kansallista JA/TAI yhteisön tukea."

Kaikilla sanoilla ja välimerkeilläkin oli raskaasti ladattu merkityssisältö edellä olevissa lauseissa.

Oikeastaan pitäisi tarkastella alkukielistä tekstiä, jotta vivahteet tulisivat esille. ("For the remaining serious difficulties, recourse to national direct aid will be considered. In order to facilitate the integration of Finland into the common agricultural policy, the whole of Finland will be eligible for Nordic, national and/or Community support.").

"For the…" merkitsi, että kyse ei ollut teoreettista vaan määritellyistä ja siis tunnustetuista vaikeuksista (tämä nyanssi ei ole helposti käännettävissä).

Ilmaisu "will be" merkitsi, että harkinta tullaan suorittamaan; valinnanvaraa ei siis ollut. Parempi olisi kannaltamme ollut sanoa "permitted" (sallitaan) eikä "considered" (harkitaan), mutta näin pitkälle ei EU taipunut. Toisessa lauseessa avainilmaisut olivat "integroimisen" (the intedration) ja "JA/TAI" (and/or).

Yritimme vaihtaa "integroimisen" "osallistumiseksi" (participation), mutta se ei onnistunut. Kautta ja- ja tai-sanojen välissä oli kaikkein tärkein yksityiskohta.

Tällä kieliopillisesti kyseenalaisella tempulla nimittäin kierrettiin tulkintaongelma siitä, voiko koko Suomessa soveltaa vakavien vaikeuksien voittamiseen tarkoitettua tukea. Edellähän totesin, että EU-puolella oli syntynyt väärinkäsitys, jonka mukaan emme tavoitelleetkaan Etelä-Suomeen muuta kuin joko LFA- tai pohjoista tukea.

Kun lopulta jouduimme luopumaan tästä vaatimuksesta, olisi Etelä-Suomi ilman vakavien vaikeuksien tukea jäänyt vain EY:n maatalouspolitiikan tavanomaisten tukien varaan. Ilmaisu "JA/TAI" salli tulkinnan, että vakavien vaikeuksien tukea voitiin maksaa koko maassa, ja siten siitä tuli viimeinen puolustuslinja, josta Etelä-Suomen maatalouden kohtalo jäi riippumaan."

--

Isot kirjaimet kohtiin JA/TAI on kirjoittanut Satakunnan mies.

Satakunnan mies kirjoitti:

MINIPAKETTI

Kuosmasen kirja, sivu 38 viimeinen kappale:

"Vuoden vaihduttua alkoi takaraja painaa neuvottelijoiden mielissä yhä raskaammin, mutta avainkysymyksiksi valikoituneissa maataloudessa sekä alue- ja rakennepolitiikassa oli aluksi edelleen odotettava EU:n virallisia positioita. Jotta maratonistunnossa, jonka pitäminen vahvistui neuvottelujen loppuunsaattamisen välineeksi, ei olisi aivan liian paljon kysymyksiä pöydällä, kehitettiin ajatus niin sanotusta minipaketista, jolla siivottaisiin tilaa avainkysymyksille. EU suostui ideaan. Paketti rakennettiin viidestä asiasta: kalastuksesta, Suomen kuljetusyhteyksiä koskevasta julistuksesta, Ahvenanmaasta, vapaa-ajan asuntojen hankintaa koskevasta siirtymäajasta sekä matkustajatuomisista."

Minipakettiin liittyy salaiset pöytäkirjat 3 ja 4 /1994, joissa käsiteltiin Kuosmasen kirjassa mainittuja viittä keskeistä asiaa.
Maataloutta ei niissä mainittu, koska positiota ei vielä ollut tullut. Nämä muut asiat olivat maataloutta tärkeämmät.

Loppuneuvottelujen (maratonistunnon 1.3.1993) yhteydessä Saksan liittokansleri Helmut Kohl oli soittanut ja sanonut, että Klaus Kinkel hoitaa Suomen maatalousneuvottelut. Niinpä Kinkel tuli ja oli sanonut (Kuosmanen sivu 117), että "tämä basaari on siivottava".

Tuona samana päivänä, viimeisenä päivänään presidenttinä ollessaan, Mauno Koivisto oli soittanut Brysseliin ja sanonut, että neuvottelut on tänään saatava päätökseen.

Eräs maratonistunnossa mukana ollut henkilö kertoi, että samana päivänä presidentin valan vannonut Martti Ahtisaari oli soittanut Brysseliin, että sopimus on tänään saatava valmiiksi.

Luku 21.29. Korttitalo huojuu (s. 122)

"Ennen minkäänlaisen liittymissopimuksen aikaansaamista oli kuitenkin päästävä monen esteen yli.

Maratonistunnon tulos oli paperille pantunakin kuin korttitalo huteralla pöydällä, jonka jalkoja potkittiin joka puolelta. Suomessa näkyi selvästi, että varsinkin Heikki Haavisto oli äärimmäisen kovassa paineessa omassa puolueessaan, maatalouspiireistä puhumattakaan.

EU:n puolella taas alkoivat operaatiot sen tekemien myönnytysten vesittämiseksi.

Ensimmäinen hälyttävä asia tuli tietoomme pari päivää maratonistunnon jälkeen. Kävi ilmi, että komissio oli EU:n neuvostossa maratonistunnon aikana luvannut, että kaikki Suomelle sallitut kansalliset maataloustuet olisivat alenevia ja siirtymäkauden tukia. Tämä lupaus oli tiettävästi tehty, jotta eräät vastahakoiset jäsenmaat saataisiin suostumaan maratonistunnon tulokseen.

Mistään tällaisesta ei suomalaisille ollut hiiskuttu sanaakaan neuvottelujen aikana, ja jos olisi hiiskuttu, neuvottelutulos olisi varmaan jäänyt syntymättä, sillä tuo lupaushan näytti vesittävän täydellisesti saavutetun kompromissin ytimen.

Asia ei onneksi päässyt koskaan julkisuuteen, mutta se hermostutti pahasti suomalaisia aina pääministeriä myöten.

Selitykseksi saatiin komissiosta, että kyseinen komission julistus ei sitonut Suomea; se oli EU:ssa tyypillinen tapa päästä yli hankalasta tilanteesta.

Niinpä se päätettiin jättää tarkoituksellisesti huomiotta. Episodi ennakoi kuitenkin omalla tavallaan, että poliittisten sopimusten muuntaminen liittymisasiakirjojen lakitekstiksi tulisi olemaan valppautta vaativa tehtävä."

Satakunnan mies kirjoitti:

Luku 21.29. Korttitalo huojuu (s. 122)

"Ennen minkäänlaisen liittymissopimuksen aikaansaamista oli kuitenkin päästävä monen esteen yli.

Maratonistunnon tulos oli paperille pantunakin kuin korttitalo huteralla pöydällä, jonka jalkoja potkittiin joka puolelta. Suomessa näkyi selvästi, että varsinkin Heikki Haavisto oli äärimmäisen kovassa paineessa omassa puolueessaan, maatalouspiireistä puhumattakaan.

EU:n puolella taas alkoivat operaatiot sen tekemien myönnytysten vesittämiseksi.

Ensimmäinen hälyttävä asia tuli tietoomme pari päivää maratonistunnon jälkeen. Kävi ilmi, että komissio oli EU:n neuvostossa maratonistunnon aikana luvannut, että kaikki Suomelle sallitut kansalliset maataloustuet olisivat alenevia ja siirtymäkauden tukia. Tämä lupaus oli tiettävästi tehty, jotta eräät vastahakoiset jäsenmaat saataisiin suostumaan maratonistunnon tulokseen.

Mistään tällaisesta ei suomalaisille ollut hiiskuttu sanaakaan neuvottelujen aikana, ja jos olisi hiiskuttu, neuvottelutulos olisi varmaan jäänyt syntymättä, sillä tuo lupaushan näytti vesittävän täydellisesti saavutetun kompromissin ytimen.

Asia ei onneksi päässyt koskaan julkisuuteen, mutta se hermostutti pahasti suomalaisia aina pääministeriä myöten.

Selitykseksi saatiin komissiosta, että kyseinen komission julistus ei sitonut Suomea; se oli EU:ssa tyypillinen tapa päästä yli hankalasta tilanteesta.

Niinpä se päätettiin jättää tarkoituksellisesti huomiotta. Episodi ennakoi kuitenkin omalla tavallaan, että poliittisten sopimusten muuntaminen liittymisasiakirjojen lakitekstiksi tulisi olemaan valppautta vaativa tehtävä."

Pääministerin ilmoitus, eduskunnan pöytäkirja 4.3.1994, sivu 215:

"Pääministerin ilmoitus Euroopan unionin kanssa saavutetusta neuvottelutuloksesta

Ensimmäinen varapuhemies:

Ulkopuolella päiväjärjestyksen annetaan valtiopäiväjärjestyksen 36a §:ssä tarkoitettu pääministerin ilmoitus Euroopan unionin kanssa saavutetusta neuvottelutuloksesta.

Pääministeri Aho:

Arvoisa rouva puhemies! Kun eduskunta maaliskuussa 1992 päätti tukea jäsenyyden hakemista Euroopan yhteisössä, tiesimme, että teimme kauaskantoisen ja historiallisen kansallisen valinnan. Nyt kaksi vuotta myöhemmin voin ilmoittaa, että Suomen ja Euroopan unionin välillä on saavutettu yhteisymmärrys liittymissopimuksen sisällöstä.

Viime tiistain neuvottelutulos maataloutta sekä alue- ja rakennepolitiikkaa koskevissa kysymyksissä tekee mahdolliseksi sen, että lopullinen liittymissopimus voidaan nyt laatia. Tällä tänään annettavalla pääministerin ilmoituksella hallitus haluaa selostaa saavutetun neuvottelutuloksen sisältöä sekä tarjota eduskunnalle tilaisuuden keskustella siitä. Tämä ilmoitus on jatkoa sille vuoropuhelulle, johon ovat kuuluneet mm. valtioneuvoston selonteko ja tiedonanto ja jolla on haettu yhteisymmärrystä tässä kansallisesti tärkeässä kysymyksessä.

Arvoisa rouva puhemies! Jäsenyys Euroopan unionissa koskettaa lähes kaikkia elämän aloja. Eta-sopimus, joka astui voimaan kuluvan vuoden alusta, toi meille erityisesti sisämarkkinoihin liittyvät oikeudet ja velvollisuudet. Euroopan unionin jäsenyysneuvotteluissa on kuluneen vuoden aikana käsitelty ja sovittu lukuisia muita asiakokonaisuuksia.

Kun haimme jäsenyyttä, arvioimme kannaltamme tärkeimmiksi neuvottelukysymyksiksi ulko- ja turvallisuuspolitiikan, elintarviketalouden sekä aluepolitiikan. Haluan tässä puheenvuorossani keskittyä erityisesti näihin kolmeen, joista kaksi viimeksi mainittua ratkaistiin tämän viikon alussa aikaansaadun neuvottelutuloksen yhteydessä (ei ratkaistu lopullisesti, vaan jäi kesken, Satakunnan miehen huomautus). Erikseen on kansanedustajille jaettu tai jaetaan laajempi selostus neuvottelujen tuloksista. Toivon, että se on jo kansanedustajien käytössä."

--


Kun Aho oli tuon lausunut kuului Eduskunnan suuressa salissa monesta suusta: ”Ei ole käytössä, ei ole jaettu”.

Sitten jotkut edustajista sanoivat: ”Hei, nyt jaetaan jotakin!”


Mitä jaettiin?

Millainen oli laajempi selostus neuvottelujen tuloksesta?

Eduskunnan pöytäkirja eduskuntakeskustelusta kertoo, että kaiken kaikkiaan Ahon puhe oli viisi liuskaa pitkä ja "laajempi" selostus neuvottelujen tuloksista oli yksi liuska!

Laajempaa ei voinut jakaa, koska siitä ei voinut kertoa.

Kumpi tapahtui ensin;

Pääministerin ilmoitus vaiko se, että EU pyörsi neuvottelutuloksen; "Ensimmäinen hälyttävä asia tuli tietoomme pari päivää maratonistunnon jälkeen".

Pääministerin ilmoitus annettiin 4. maaliskuuta, ”sopimus” tehtiin 1. maaliskuuta.

Merkittävää on:

"Asia ei onneksi päässyt koskaan julkisuuteen, mutta se hermostutti pahasti suomalaisia aina pääministeriä myöten."?



Maatalousministeri Juha Korkeaoja tietää Maratonistunnon epämääräisestä tuloksesta.

Viime syksynä eduskuntatyön alkamista edeltävänä päivänä soitin Korkeaojalle, voisinko käväistä näyttämässä hänelle erästä paperia. Tuo käväisy venyi puolitoistatuntiseksi jutusteluksi, koska Korkeaoja haastatteli minua Kuosmasen kirjasta. Korkeaoja nimittäin tiesi ennestään, että olen lukenut Antti Kuosmasen tuhotun kirjan.

Kuosmasen kirja kiinnosti Korkeaojaa erityisesti siksi, että hän tavannut Kuosmasen vähän aikaisemmin ja heidän oli tarkoitus tavata piakkoin.

Tämän vuoden alussa lähetin Korkeaojalle Kuosmasen kirjan Alkukirjoituksen.


Eikös jo olisi aika tutkia mitä oli "sovittu"?

Pistetäänpä painetta keskusteluun.

Satakunnan mies kirjoitti:

Luku 21.29. Korttitalo huojuu (s. 122)

"Ennen minkäänlaisen liittymissopimuksen aikaansaamista oli kuitenkin päästävä monen esteen yli.

Maratonistunnon tulos oli paperille pantunakin kuin korttitalo huteralla pöydällä, jonka jalkoja potkittiin joka puolelta. Suomessa näkyi selvästi, että varsinkin Heikki Haavisto oli äärimmäisen kovassa paineessa omassa puolueessaan, maatalouspiireistä puhumattakaan.

EU:n puolella taas alkoivat operaatiot sen tekemien myönnytysten vesittämiseksi.

Ensimmäinen hälyttävä asia tuli tietoomme pari päivää maratonistunnon jälkeen. Kävi ilmi, että komissio oli EU:n neuvostossa maratonistunnon aikana luvannut, että kaikki Suomelle sallitut kansalliset maataloustuet olisivat alenevia ja siirtymäkauden tukia. Tämä lupaus oli tiettävästi tehty, jotta eräät vastahakoiset jäsenmaat saataisiin suostumaan maratonistunnon tulokseen.

Mistään tällaisesta ei suomalaisille ollut hiiskuttu sanaakaan neuvottelujen aikana, ja jos olisi hiiskuttu, neuvottelutulos olisi varmaan jäänyt syntymättä, sillä tuo lupaushan näytti vesittävän täydellisesti saavutetun kompromissin ytimen.

Asia ei onneksi päässyt koskaan julkisuuteen, mutta se hermostutti pahasti suomalaisia aina pääministeriä myöten.

Selitykseksi saatiin komissiosta, että kyseinen komission julistus ei sitonut Suomea; se oli EU:ssa tyypillinen tapa päästä yli hankalasta tilanteesta.

Niinpä se päätettiin jättää tarkoituksellisesti huomiotta. Episodi ennakoi kuitenkin omalla tavallaan, että poliittisten sopimusten muuntaminen liittymisasiakirjojen lakitekstiksi tulisi olemaan valppautta vaativa tehtävä."

Antti Kuosmanen kertoo kirjassaan, sivu 39:

"Maratonistunto oli neuvottelujen ehdoton huipentuma, vaikka neuvottelut eivät siihen päättyneetkään. Niiden jälkeinen vaihe oli taas laskusuhdannetta kahdestakin syystä. Ensinnäkin EU juuttui sisäisiin kiistoihin määrävähemmistökynnyksen takia (siitä on enemmän luvussa 32) ja toiseksi jouduttiin sopimustekstien laadinnan yhteydessä yllättäen käymään tiukka taisto jo kerran sovittujen asioiden puolustamiseksi EU:n avaamisyrityksiä vastaan. Neuvottelujen lopullinen päättäminen 12.4.1994 tapahtuikin vähemmän sydämellisissä merkeissä, kuten myös käy vielä ilmi.

Maatalouteen liittyvät ongelmat eivät jättäneet neuvottelijoita rauhaan varsinaisten neuvottelujen päätyttyäkään, sillä aina vuoden loppuun saakka jouduttiin käymään tiukkaa vääntöä niin sanotun kansallisen paketin hyväksymisestä. Sitä vääntöä tehtäessä oli maataloudesta vastannut Esa Härmälä siirtynyt MTK:n puheenjohtajaksi, eikä elämäämme helpottanut se, että hän joutui järjestöjohtajana vastustamaan itse keskeisesti valmistelemiaan ja neuvottelemiaan ratkaisuja. Mutta ei kai se helppoa ollut Esalle itselleenkään."

Poiminta tekstistä:
"Maatalouteen liittyvät ongelmat eivät jättäneet neuvottelijoita rauhaan varsinaisten neuvottelujen päätyttyäkään, sillä aina vuoden loppuun saakka jouduttiin käymään tiukkaa vääntöä niin sanotun kansallisen paketin hyväksymisestä."

Satakunnan mies kirjoitti:

Luku 21.29. Korttitalo huojuu (s. 122)

"Ennen minkäänlaisen liittymissopimuksen aikaansaamista oli kuitenkin päästävä monen esteen yli.

Maratonistunnon tulos oli paperille pantunakin kuin korttitalo huteralla pöydällä, jonka jalkoja potkittiin joka puolelta. Suomessa näkyi selvästi, että varsinkin Heikki Haavisto oli äärimmäisen kovassa paineessa omassa puolueessaan, maatalouspiireistä puhumattakaan.

EU:n puolella taas alkoivat operaatiot sen tekemien myönnytysten vesittämiseksi.

Ensimmäinen hälyttävä asia tuli tietoomme pari päivää maratonistunnon jälkeen. Kävi ilmi, että komissio oli EU:n neuvostossa maratonistunnon aikana luvannut, että kaikki Suomelle sallitut kansalliset maataloustuet olisivat alenevia ja siirtymäkauden tukia. Tämä lupaus oli tiettävästi tehty, jotta eräät vastahakoiset jäsenmaat saataisiin suostumaan maratonistunnon tulokseen.

Mistään tällaisesta ei suomalaisille ollut hiiskuttu sanaakaan neuvottelujen aikana, ja jos olisi hiiskuttu, neuvottelutulos olisi varmaan jäänyt syntymättä, sillä tuo lupaushan näytti vesittävän täydellisesti saavutetun kompromissin ytimen.

Asia ei onneksi päässyt koskaan julkisuuteen, mutta se hermostutti pahasti suomalaisia aina pääministeriä myöten.

Selitykseksi saatiin komissiosta, että kyseinen komission julistus ei sitonut Suomea; se oli EU:ssa tyypillinen tapa päästä yli hankalasta tilanteesta.

Niinpä se päätettiin jättää tarkoituksellisesti huomiotta. Episodi ennakoi kuitenkin omalla tavallaan, että poliittisten sopimusten muuntaminen liittymisasiakirjojen lakitekstiksi tulisi olemaan valppautta vaativa tehtävä."

21.32. Kansallinen tukipaketti kasataan (s. 124)

"Kansalliset toimet maatalouden hyväksi kuuluivat Ahon hallituksen EU-jäsenyystavoitteisiin alusta lähtien. Jäsenyysneuvottelutulos merkitsi, että pohjoinen ja muu kansallinen tuki, jonka tavoitteidemme mukaan piti olla osa EY:n maatalouspoliittista välineistöä, muodostui täysin ratkaisevaksi maatalouden selviytymisen kannalta. Sitä kautta kansallisesta tukipaketista tuli myös hallituksen pystyssä pysymisen kannalta ratkaiseva.

Hallituksen kaatuminen taas olisi todennäköisesti johtanut jäsenyyden kaatumiseen kansanäänestyksessä. Paketin merkitys muuttui siten jäsenyysneuvottelutuloksen selvittyä kokonaan toisenlaiseksi kuin oli alun perin ajateltu."

Poiminnat tekstistä:
"Sitä kautta kansallisesta tukipaketista tuli myös hallituksen pystyssä pysymisen kannalta ratkaiseva."

"Paketin merkitys muuttui siten jäsenyysneuvottelutuloksen selvittyä kokonaan toisenlaiseksi kuin oli alun perin ajateltu".

Niinpä! Luottamuslauseäänestyksellä paketin puolesta Aho sai Keskustan äänestämään myös EU:n puolesta (Andersonin välikysymys toukokuussa 1994).

Mitä vielä oli tulossa!


Luku 21.33. Kansallista tukipakettia myydään (s. 125)

"Kun paketti sitten saatiin pääministerin virka-asunnossa 26.-27.5. 1994 pidetyssä kiihkeätunnelmaisessa yöistunnossa kokoon, oli sitä ryhdyttävä myymään komissiolle, jonka liittymissopimuksen mukaan hyväksyttävä kansalliset tuet.”


Luku 21.38. Lisähinnat (s. 129-)

Kursorisesti:
Maatalouskomissaari Renè Steichenin kirje ministeri Pesälälle syyskuun puolivälissä 1994 tulkittiin myönteiseksi arvioksi, että lisähinnat tulisivat hyväksytyiksi.

Suora sitaatti:
"Tältä pohjalta valmisteltiin tarvittavat kansalliset lakiesitykset, joissa pääasiallisiksi tukimuodoiksi siirtymäkaudella todellakin valittiin lisähinnat. Maatalousministeriö saattoi lokakuun alkupuolella 1994 julkisuuteen tämän aikomuksen samoin kuin muut keskeiset kansallista pakettia koskevat suunnitelmat."

Kursorisesti:
Ja sitten tuli tieto, että komissio hyväksyykin lisähintojen muodossa maksetun tuen vain maidolle.

Suora sitaatti:
"Pahaksi tilanne pääsi, kun tieto komission kielteisestä kannasta tuli julkisuuteen. Joko komissaari Steichen tai joku hänen virkamiehensä oli puhunut ohi suunsa suomalaiselle lehtimiehelle. Kotimaassa nousi kova häly siitä, että komissio ei hyväksyisikään kansallista pakettia, vaikka maatalousministeriö oli juuri tiedottanut, että kaikki on hyvällä mallilla. Kansanäänestys lähestyi ja tunteet kävivät kuumina."

Sitaatti toisesta kappaleesta s.130:

"Suomessa ei kuitenkaan voitu tässä vaiheessa hyvitellä Steichenia. Hallitus ei voinut kasvojaan menettämättä perua julkisuuteen toimitettua suunnitelmaa kansallisen paketin täytäntöönpanosta. Erkki Liikanen onnistui taivuttelemaan komission kiistämään, että julkisuuteen päässyttä väitettyä lausuntoa olisi annettu. Komissio totesi keskustelujen paketista jatkuvan ja uskovansa, että myönteiseen ratkaisuun päästään.

Hallitus ilmoitti, että tukipaketin vaatimien toimenpiteiden valmistelu jatkuisi suunnitellulla tavalla."


Kuosmanen puolestaan matkusti Suomeen. Maatalousministeri Pesälän eronpyyntö oli kirjoitettuna. Pesälän huoneessa oli muutama hermostunut ministeri.
Kuosmanen kertoo neuvoneensa Pesälää jatkamaan, koska erolla olisi haitallisia vaikutuksia!

Suomi lähti hakemaan Brysselistä vihreätä valoa. Suomalaiset osallistuivat huomioitsijoina neuvoston kokoukseen, johon Pesälä ei osallistunut.

Suora sitaatti:
" Tuon kokouksen yhteydessä näet saivat Brysseliin Pesälän sijasta matkustaneet suomalaisvirkamiehet selvää vihreää valoa lisähinnoille. Lähestyvä kansanäänestys taisi taas säikäyttää.

Tämän kummempaa selvyyttä ei komissiolta ennen kansanäänestystä saatu kansallisen paketin hyväksyttävyydestä. Jos olisi tiedetty, millainen prosessi asiasta nousee, ei selvyyttä ehkä olisi alettu hakeakaan. Voi kysyä, olisiko keskustan enemmistöä saatu jäsenyyden kannalle, jos etukäteen olisi tiedetty, miten hankalaksi tämä asia muodostuu. Kansanäänestyksen tulos olisi ehkä ollut toisenlainen, jos hallitus olisi kaatunut kesällä 1994 tai jos sen rivit olisivat pahasti rakoilleet myöhemmin syksyllä."

Satakunnan mies kirjoitti:

21.32. Kansallinen tukipaketti kasataan (s. 124)

"Kansalliset toimet maatalouden hyväksi kuuluivat Ahon hallituksen EU-jäsenyystavoitteisiin alusta lähtien. Jäsenyysneuvottelutulos merkitsi, että pohjoinen ja muu kansallinen tuki, jonka tavoitteidemme mukaan piti olla osa EY:n maatalouspoliittista välineistöä, muodostui täysin ratkaisevaksi maatalouden selviytymisen kannalta. Sitä kautta kansallisesta tukipaketista tuli myös hallituksen pystyssä pysymisen kannalta ratkaiseva.

Hallituksen kaatuminen taas olisi todennäköisesti johtanut jäsenyyden kaatumiseen kansanäänestyksessä. Paketin merkitys muuttui siten jäsenyysneuvottelutuloksen selvittyä kokonaan toisenlaiseksi kuin oli alun perin ajateltu."

Poiminnat tekstistä:
"Sitä kautta kansallisesta tukipaketista tuli myös hallituksen pystyssä pysymisen kannalta ratkaiseva."

"Paketin merkitys muuttui siten jäsenyysneuvottelutuloksen selvittyä kokonaan toisenlaiseksi kuin oli alun perin ajateltu".

Niinpä! Luottamuslauseäänestyksellä paketin puolesta Aho sai Keskustan äänestämään myös EU:n puolesta (Andersonin välikysymys toukokuussa 1994).

Mitä vielä oli tulossa!


Luku 21.33. Kansallista tukipakettia myydään (s. 125)

"Kun paketti sitten saatiin pääministerin virka-asunnossa 26.-27.5. 1994 pidetyssä kiihkeätunnelmaisessa yöistunnossa kokoon, oli sitä ryhdyttävä myymään komissiolle, jonka liittymissopimuksen mukaan hyväksyttävä kansalliset tuet.”


Luku 21.38. Lisähinnat (s. 129-)

Kursorisesti:
Maatalouskomissaari Renè Steichenin kirje ministeri Pesälälle syyskuun puolivälissä 1994 tulkittiin myönteiseksi arvioksi, että lisähinnat tulisivat hyväksytyiksi.

Suora sitaatti:
"Tältä pohjalta valmisteltiin tarvittavat kansalliset lakiesitykset, joissa pääasiallisiksi tukimuodoiksi siirtymäkaudella todellakin valittiin lisähinnat. Maatalousministeriö saattoi lokakuun alkupuolella 1994 julkisuuteen tämän aikomuksen samoin kuin muut keskeiset kansallista pakettia koskevat suunnitelmat."

Kursorisesti:
Ja sitten tuli tieto, että komissio hyväksyykin lisähintojen muodossa maksetun tuen vain maidolle.

Suora sitaatti:
"Pahaksi tilanne pääsi, kun tieto komission kielteisestä kannasta tuli julkisuuteen. Joko komissaari Steichen tai joku hänen virkamiehensä oli puhunut ohi suunsa suomalaiselle lehtimiehelle. Kotimaassa nousi kova häly siitä, että komissio ei hyväksyisikään kansallista pakettia, vaikka maatalousministeriö oli juuri tiedottanut, että kaikki on hyvällä mallilla. Kansanäänestys lähestyi ja tunteet kävivät kuumina."

Sitaatti toisesta kappaleesta s.130:

"Suomessa ei kuitenkaan voitu tässä vaiheessa hyvitellä Steichenia. Hallitus ei voinut kasvojaan menettämättä perua julkisuuteen toimitettua suunnitelmaa kansallisen paketin täytäntöönpanosta. Erkki Liikanen onnistui taivuttelemaan komission kiistämään, että julkisuuteen päässyttä väitettyä lausuntoa olisi annettu. Komissio totesi keskustelujen paketista jatkuvan ja uskovansa, että myönteiseen ratkaisuun päästään.

Hallitus ilmoitti, että tukipaketin vaatimien toimenpiteiden valmistelu jatkuisi suunnitellulla tavalla."


Kuosmanen puolestaan matkusti Suomeen. Maatalousministeri Pesälän eronpyyntö oli kirjoitettuna. Pesälän huoneessa oli muutama hermostunut ministeri.
Kuosmanen kertoo neuvoneensa Pesälää jatkamaan, koska erolla olisi haitallisia vaikutuksia!

Suomi lähti hakemaan Brysselistä vihreätä valoa. Suomalaiset osallistuivat huomioitsijoina neuvoston kokoukseen, johon Pesälä ei osallistunut.

Suora sitaatti:
" Tuon kokouksen yhteydessä näet saivat Brysseliin Pesälän sijasta matkustaneet suomalaisvirkamiehet selvää vihreää valoa lisähinnoille. Lähestyvä kansanäänestys taisi taas säikäyttää.

Tämän kummempaa selvyyttä ei komissiolta ennen kansanäänestystä saatu kansallisen paketin hyväksyttävyydestä. Jos olisi tiedetty, millainen prosessi asiasta nousee, ei selvyyttä ehkä olisi alettu hakeakaan. Voi kysyä, olisiko keskustan enemmistöä saatu jäsenyyden kannalle, jos etukäteen olisi tiedetty, miten hankalaksi tämä asia muodostuu. Kansanäänestyksen tulos olisi ehkä ollut toisenlainen, jos hallitus olisi kaatunut kesällä 1994 tai jos sen rivit olisivat pahasti rakoilleet myöhemmin syksyllä."

Seuraava siteeraus muistelee kansanäänestyksen edellä tapahtunutta episodia.
Uusi Aika 15.12.1994; Tapio Tuuri,
politiikan viikko, otsikolla:

"Pesälä ei ymmärtänyt mitään

Maatalousministeri Mikko Pesälä uhkasi erota ja perui uhkauksensa samana päivänä, jolloin hän oli kadoksissa. Seuraavana päivänä hän ilmaantui Kymenlaakson Maaseutukeskuksen 100-vuotisjuhlaan ja toivoi asiallisuutta maatalouskeskusteluun.

Asiallisuus on ollut varsin kaukana maatalouskeskustelussa. Pitkin syksyä Pesälä on vakuutellut EU:nkin kanssa sovitun, että viljelijät saavat lisähintoja maataloustuotteisiin koko viisivuotisen siirtymiskauden ajan.

EU-neuvottelijasta MTK:n puheenjohtajaksi siirtynyt Esa Härmälä epäili Pesälän puheita. Vähän ennen EU-kansanäänestystä Pesälän alainen Maatalousministeriön virkamies Ilkka Ruska kertoi TV-keskustelussa, että lisätuen saanti on epävarmaa. Härmälä oli mukana samassa keskustelussa ja suorastaan riehaantui Ruskan paljastuksesta. Pesälä ennätti vielä ennen kansanäänestystä kävellä virkamiehensä yli ja väittää, että lisähinta-asia on selvä. Ruska oli siis Pesälän mukaan puhunut apulantaa.

Maatalousministeriön virkamiehet neuvottelivat sitten maataloustulosopimuksen MTK:n kanssa siltä pohjalta, että EU maksaa lisähintoja vain vuodeksi ja sen jälkeen suoraa tukea.
Myös EU-maatalouskomissaari Renè Steichen ilmaantui kertomaan, ettei hän ainakaan ole luvannut 5-vuotisia lisähintoja.

Pesälä uhkasi erota, mutta lopulta koko jupakka pantiin virkamiesten syyksi. Virkamiehet olivat muka ymmärtäneet väärin ja antaneet väärää tietoa kunnian miehelle Mikko Pesälälle.

Loppuvaikutelmaksi jäi, että Pesälä saattaa olla kunniallinen ja mukava mies, mutta tärkeistä työasioistaan hän on pihalla kuin lumiukko."

Satakunnan mies kirjoitti:

Luku 21.29. Korttitalo huojuu (s. 122)

"Ennen minkäänlaisen liittymissopimuksen aikaansaamista oli kuitenkin päästävä monen esteen yli.

Maratonistunnon tulos oli paperille pantunakin kuin korttitalo huteralla pöydällä, jonka jalkoja potkittiin joka puolelta. Suomessa näkyi selvästi, että varsinkin Heikki Haavisto oli äärimmäisen kovassa paineessa omassa puolueessaan, maatalouspiireistä puhumattakaan.

EU:n puolella taas alkoivat operaatiot sen tekemien myönnytysten vesittämiseksi.

Ensimmäinen hälyttävä asia tuli tietoomme pari päivää maratonistunnon jälkeen. Kävi ilmi, että komissio oli EU:n neuvostossa maratonistunnon aikana luvannut, että kaikki Suomelle sallitut kansalliset maataloustuet olisivat alenevia ja siirtymäkauden tukia. Tämä lupaus oli tiettävästi tehty, jotta eräät vastahakoiset jäsenmaat saataisiin suostumaan maratonistunnon tulokseen.

Mistään tällaisesta ei suomalaisille ollut hiiskuttu sanaakaan neuvottelujen aikana, ja jos olisi hiiskuttu, neuvottelutulos olisi varmaan jäänyt syntymättä, sillä tuo lupaushan näytti vesittävän täydellisesti saavutetun kompromissin ytimen.

Asia ei onneksi päässyt koskaan julkisuuteen, mutta se hermostutti pahasti suomalaisia aina pääministeriä myöten.

Selitykseksi saatiin komissiosta, että kyseinen komission julistus ei sitonut Suomea; se oli EU:ssa tyypillinen tapa päästä yli hankalasta tilanteesta.

Niinpä se päätettiin jättää tarkoituksellisesti huomiotta. Episodi ennakoi kuitenkin omalla tavallaan, että poliittisten sopimusten muuntaminen liittymisasiakirjojen lakitekstiksi tulisi olemaan valppautta vaativa tehtävä."

Liittymislaki HE 135

MILLOIN SUOMEN LIITTYMISNEUVOTTELUT PÄÄTTYIVÄT MAATALOUDEN OSALTA?

Vastaus on mielenkiintoinen. Lukekaa.

Neuvottelutuloksenhan piti olla kovan väännön jälkeen valmis jo Ahtisaaren virkaan astumispäivänä 1.3.1994.


Valtiopäivät 1994 A4, HE 135, sivu 9 kertoo asiasta:

"Viimeiset ja ratkaisevat neuvottelut maataloutta, rakennepolitiikkaa ja budjettia koskevista kysymyksistä käytiin ministeritasolla vuoden 1994 helmikuun viimeisinä päivinä. Neuvottelut voitiin katsoa asiallisesti päättyneiksi 1. maaliskuuta 1994.

Neuvottelukonferenssin päätösistunto pidettiin 12 päivänä huhtikuuta, jolloin osapuolet hyväksyivät yksimielisesti tekstit.

Eduskunnalle annettiin pääministerin ilmoitus liittymisneuvottelujen tuloksista 4 päivänä maaliskuuta 1994.

Euroopan parlamentin hyväksyttyä liittymisneuvottelujen tulokset selkeällä ääntenenemmistöllä 4. päivänä toukokuuta 1994 päätettiin liittymissopimuksen allekirjoittamispäivästä."

Satakunnan mies kirjoitti:

Liittymislaki HE 135

MILLOIN SUOMEN LIITTYMISNEUVOTTELUT PÄÄTTYIVÄT MAATALOUDEN OSALTA?

Vastaus on mielenkiintoinen. Lukekaa.

Neuvottelutuloksenhan piti olla kovan väännön jälkeen valmis jo Ahtisaaren virkaan astumispäivänä 1.3.1994.


Valtiopäivät 1994 A4, HE 135, sivu 9 kertoo asiasta:

"Viimeiset ja ratkaisevat neuvottelut maataloutta, rakennepolitiikkaa ja budjettia koskevista kysymyksistä käytiin ministeritasolla vuoden 1994 helmikuun viimeisinä päivinä. Neuvottelut voitiin katsoa asiallisesti päättyneiksi 1. maaliskuuta 1994.

Neuvottelukonferenssin päätösistunto pidettiin 12 päivänä huhtikuuta, jolloin osapuolet hyväksyivät yksimielisesti tekstit.

Eduskunnalle annettiin pääministerin ilmoitus liittymisneuvottelujen tuloksista 4 päivänä maaliskuuta 1994.

Euroopan parlamentin hyväksyttyä liittymisneuvottelujen tulokset selkeällä ääntenenemmistöllä 4. päivänä toukokuuta 1994 päätettiin liittymissopimuksen allekirjoittamispäivästä."

Euroopan parlamentin lainsäädännöllinen päätöslauselma annettiin siis 4.5.1994 Suomen tasavallan Euroopan unionin jäsenyyttä koskevasta hakemuksesta.

Em. hallituksen esityksessä HE 135 vp ei kerrota, että Euroopan unionin neuvoston päätös Suomen ottamiseksi Euroopan unionin jäseneksi tehtiin 16.5.1994.

Kommentti:
Euroopan unionin neuvoston päätös Suomen ottamiseksi Euroopan unionin jäseneksi tehtiin 16.5.1994, lähde "Asiakirjat Itävallan tasavallan, Suomen tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan liittymisestä Euroopan unioniin", ISBN 92-824-1410-8.

Hallituksen eduskunnalle antama lakiesitys HE 135 vp oli kansallisen tukipaketin osalta tulkinnanvarainen, sillä kiista sen sisällöstä nousi mediaan lokakuussa 7. päivä 1994.

Kuosmanen kertoo, suora sitaatti:

"Pahaksi tilanne pääsi, kun tieto komission kielteisestä kannasta tuli julkisuuteen. Joko komissaari Steichen tai joku hänen virkamiehensä oli puhunut ohi suunsa suomalaiselle lehtimiehelle. Kotimaassa nousi kova häly siitä, että komissio ei hyväksyisikään kansallista pakettia, vaikka maatalousministeriö oli juuri tiedottanut, että kaikki on hyvällä mallilla. Kansanäänestys lähestyi ja tunteet kävivät kuumina."

Satakunnan mies kirjoitti:

21.32. Kansallinen tukipaketti kasataan (s. 124)

"Kansalliset toimet maatalouden hyväksi kuuluivat Ahon hallituksen EU-jäsenyystavoitteisiin alusta lähtien. Jäsenyysneuvottelutulos merkitsi, että pohjoinen ja muu kansallinen tuki, jonka tavoitteidemme mukaan piti olla osa EY:n maatalouspoliittista välineistöä, muodostui täysin ratkaisevaksi maatalouden selviytymisen kannalta. Sitä kautta kansallisesta tukipaketista tuli myös hallituksen pystyssä pysymisen kannalta ratkaiseva.

Hallituksen kaatuminen taas olisi todennäköisesti johtanut jäsenyyden kaatumiseen kansanäänestyksessä. Paketin merkitys muuttui siten jäsenyysneuvottelutuloksen selvittyä kokonaan toisenlaiseksi kuin oli alun perin ajateltu."

Poiminnat tekstistä:
"Sitä kautta kansallisesta tukipaketista tuli myös hallituksen pystyssä pysymisen kannalta ratkaiseva."

"Paketin merkitys muuttui siten jäsenyysneuvottelutuloksen selvittyä kokonaan toisenlaiseksi kuin oli alun perin ajateltu".

Niinpä! Luottamuslauseäänestyksellä paketin puolesta Aho sai Keskustan äänestämään myös EU:n puolesta (Andersonin välikysymys toukokuussa 1994).

Mitä vielä oli tulossa!


Luku 21.33. Kansallista tukipakettia myydään (s. 125)

"Kun paketti sitten saatiin pääministerin virka-asunnossa 26.-27.5. 1994 pidetyssä kiihkeätunnelmaisessa yöistunnossa kokoon, oli sitä ryhdyttävä myymään komissiolle, jonka liittymissopimuksen mukaan hyväksyttävä kansalliset tuet.”


Luku 21.38. Lisähinnat (s. 129-)

Kursorisesti:
Maatalouskomissaari Renè Steichenin kirje ministeri Pesälälle syyskuun puolivälissä 1994 tulkittiin myönteiseksi arvioksi, että lisähinnat tulisivat hyväksytyiksi.

Suora sitaatti:
"Tältä pohjalta valmisteltiin tarvittavat kansalliset lakiesitykset, joissa pääasiallisiksi tukimuodoiksi siirtymäkaudella todellakin valittiin lisähinnat. Maatalousministeriö saattoi lokakuun alkupuolella 1994 julkisuuteen tämän aikomuksen samoin kuin muut keskeiset kansallista pakettia koskevat suunnitelmat."

Kursorisesti:
Ja sitten tuli tieto, että komissio hyväksyykin lisähintojen muodossa maksetun tuen vain maidolle.

Suora sitaatti:
"Pahaksi tilanne pääsi, kun tieto komission kielteisestä kannasta tuli julkisuuteen. Joko komissaari Steichen tai joku hänen virkamiehensä oli puhunut ohi suunsa suomalaiselle lehtimiehelle. Kotimaassa nousi kova häly siitä, että komissio ei hyväksyisikään kansallista pakettia, vaikka maatalousministeriö oli juuri tiedottanut, että kaikki on hyvällä mallilla. Kansanäänestys lähestyi ja tunteet kävivät kuumina."

Sitaatti toisesta kappaleesta s.130:

"Suomessa ei kuitenkaan voitu tässä vaiheessa hyvitellä Steichenia. Hallitus ei voinut kasvojaan menettämättä perua julkisuuteen toimitettua suunnitelmaa kansallisen paketin täytäntöönpanosta. Erkki Liikanen onnistui taivuttelemaan komission kiistämään, että julkisuuteen päässyttä väitettyä lausuntoa olisi annettu. Komissio totesi keskustelujen paketista jatkuvan ja uskovansa, että myönteiseen ratkaisuun päästään.

Hallitus ilmoitti, että tukipaketin vaatimien toimenpiteiden valmistelu jatkuisi suunnitellulla tavalla."


Kuosmanen puolestaan matkusti Suomeen. Maatalousministeri Pesälän eronpyyntö oli kirjoitettuna. Pesälän huoneessa oli muutama hermostunut ministeri.
Kuosmanen kertoo neuvoneensa Pesälää jatkamaan, koska erolla olisi haitallisia vaikutuksia!

Suomi lähti hakemaan Brysselistä vihreätä valoa. Suomalaiset osallistuivat huomioitsijoina neuvoston kokoukseen, johon Pesälä ei osallistunut.

Suora sitaatti:
" Tuon kokouksen yhteydessä näet saivat Brysseliin Pesälän sijasta matkustaneet suomalaisvirkamiehet selvää vihreää valoa lisähinnoille. Lähestyvä kansanäänestys taisi taas säikäyttää.

Tämän kummempaa selvyyttä ei komissiolta ennen kansanäänestystä saatu kansallisen paketin hyväksyttävyydestä. Jos olisi tiedetty, millainen prosessi asiasta nousee, ei selvyyttä ehkä olisi alettu hakeakaan. Voi kysyä, olisiko keskustan enemmistöä saatu jäsenyyden kannalle, jos etukäteen olisi tiedetty, miten hankalaksi tämä asia muodostuu. Kansanäänestyksen tulos olisi ehkä ollut toisenlainen, jos hallitus olisi kaatunut kesällä 1994 tai jos sen rivit olisivat pahasti rakoilleet myöhemmin syksyllä."

Tukipaketti oli uskotellussa muodossa ollut Eduskunnan Maa- ja metsätalousvaliokunnan Liittymissopimuskäsittelyssä.

Myös maataloustulolaki oli tehty siltä pohjalta, mitä liittymissopimuksessa oli "sovittu"

Maa- ja metsätalousvaliokunta antoi lausuntonsa nro 5 Suomen EU-liittymissopimuksesta perjantaina 7.10.1994, samana päivänä, jolloin Yleisradio kertoi uutisen, jossa maatalouskomissaari Steichen oli puhunut sivu suunsa.

Perjantaina 14.10., kansanäänestyksen aattona puolestaan Brysselistä kiistettiin (Satakunnan Kansa 15.10.1994, lähde: Bryssel/STT):

"EU:n komissio kiisti tiedot tukipaketin keskeneräisyydestä"

Samana päivänä maatalousministeri Pesälä puhui eduskunnan täysistunnossa (Satakunnan Kansa 15.10.1994):

"Maatalousministeri Pesälä:

Ei epäselvyyksiä lisähinnoista"

Kirjoituksessa tekstit:

"Hän vetosi EU:n komission perjantaina Brysselissä antamaan lausuntoon, jossa todetaan, että siirtymäkausijärjestelyistä on Suomen kanssa sovittu."

"Hän sanoi, että Suomi jatkaa valmisteluja sovitulta pohjalta."

--

Näin kertoi eduskunnassa kunnian mies maatalousministeri Mikko Pesälä.

Satakunnan mies kirjoitti:

21.32. Kansallinen tukipaketti kasataan (s. 124)

"Kansalliset toimet maatalouden hyväksi kuuluivat Ahon hallituksen EU-jäsenyystavoitteisiin alusta lähtien. Jäsenyysneuvottelutulos merkitsi, että pohjoinen ja muu kansallinen tuki, jonka tavoitteidemme mukaan piti olla osa EY:n maatalouspoliittista välineistöä, muodostui täysin ratkaisevaksi maatalouden selviytymisen kannalta. Sitä kautta kansallisesta tukipaketista tuli myös hallituksen pystyssä pysymisen kannalta ratkaiseva.

Hallituksen kaatuminen taas olisi todennäköisesti johtanut jäsenyyden kaatumiseen kansanäänestyksessä. Paketin merkitys muuttui siten jäsenyysneuvottelutuloksen selvittyä kokonaan toisenlaiseksi kuin oli alun perin ajateltu."

Poiminnat tekstistä:
"Sitä kautta kansallisesta tukipaketista tuli myös hallituksen pystyssä pysymisen kannalta ratkaiseva."

"Paketin merkitys muuttui siten jäsenyysneuvottelutuloksen selvittyä kokonaan toisenlaiseksi kuin oli alun perin ajateltu".

Niinpä! Luottamuslauseäänestyksellä paketin puolesta Aho sai Keskustan äänestämään myös EU:n puolesta (Andersonin välikysymys toukokuussa 1994).

Mitä vielä oli tulossa!


Luku 21.33. Kansallista tukipakettia myydään (s. 125)

"Kun paketti sitten saatiin pääministerin virka-asunnossa 26.-27.5. 1994 pidetyssä kiihkeätunnelmaisessa yöistunnossa kokoon, oli sitä ryhdyttävä myymään komissiolle, jonka liittymissopimuksen mukaan hyväksyttävä kansalliset tuet.”


Luku 21.38. Lisähinnat (s. 129-)

Kursorisesti:
Maatalouskomissaari Renè Steichenin kirje ministeri Pesälälle syyskuun puolivälissä 1994 tulkittiin myönteiseksi arvioksi, että lisähinnat tulisivat hyväksytyiksi.

Suora sitaatti:
"Tältä pohjalta valmisteltiin tarvittavat kansalliset lakiesitykset, joissa pääasiallisiksi tukimuodoiksi siirtymäkaudella todellakin valittiin lisähinnat. Maatalousministeriö saattoi lokakuun alkupuolella 1994 julkisuuteen tämän aikomuksen samoin kuin muut keskeiset kansallista pakettia koskevat suunnitelmat."

Kursorisesti:
Ja sitten tuli tieto, että komissio hyväksyykin lisähintojen muodossa maksetun tuen vain maidolle.

Suora sitaatti:
"Pahaksi tilanne pääsi, kun tieto komission kielteisestä kannasta tuli julkisuuteen. Joko komissaari Steichen tai joku hänen virkamiehensä oli puhunut ohi suunsa suomalaiselle lehtimiehelle. Kotimaassa nousi kova häly siitä, että komissio ei hyväksyisikään kansallista pakettia, vaikka maatalousministeriö oli juuri tiedottanut, että kaikki on hyvällä mallilla. Kansanäänestys lähestyi ja tunteet kävivät kuumina."

Sitaatti toisesta kappaleesta s.130:

"Suomessa ei kuitenkaan voitu tässä vaiheessa hyvitellä Steichenia. Hallitus ei voinut kasvojaan menettämättä perua julkisuuteen toimitettua suunnitelmaa kansallisen paketin täytäntöönpanosta. Erkki Liikanen onnistui taivuttelemaan komission kiistämään, että julkisuuteen päässyttä väitettyä lausuntoa olisi annettu. Komissio totesi keskustelujen paketista jatkuvan ja uskovansa, että myönteiseen ratkaisuun päästään.

Hallitus ilmoitti, että tukipaketin vaatimien toimenpiteiden valmistelu jatkuisi suunnitellulla tavalla."


Kuosmanen puolestaan matkusti Suomeen. Maatalousministeri Pesälän eronpyyntö oli kirjoitettuna. Pesälän huoneessa oli muutama hermostunut ministeri.
Kuosmanen kertoo neuvoneensa Pesälää jatkamaan, koska erolla olisi haitallisia vaikutuksia!

Suomi lähti hakemaan Brysselistä vihreätä valoa. Suomalaiset osallistuivat huomioitsijoina neuvoston kokoukseen, johon Pesälä ei osallistunut.

Suora sitaatti:
" Tuon kokouksen yhteydessä näet saivat Brysseliin Pesälän sijasta matkustaneet suomalaisvirkamiehet selvää vihreää valoa lisähinnoille. Lähestyvä kansanäänestys taisi taas säikäyttää.

Tämän kummempaa selvyyttä ei komissiolta ennen kansanäänestystä saatu kansallisen paketin hyväksyttävyydestä. Jos olisi tiedetty, millainen prosessi asiasta nousee, ei selvyyttä ehkä olisi alettu hakeakaan. Voi kysyä, olisiko keskustan enemmistöä saatu jäsenyyden kannalle, jos etukäteen olisi tiedetty, miten hankalaksi tämä asia muodostuu. Kansanäänestyksen tulos olisi ehkä ollut toisenlainen, jos hallitus olisi kaatunut kesällä 1994 tai jos sen rivit olisivat pahasti rakoilleet myöhemmin syksyllä."

Suomen EU-maatalousneuvottelusopimus oli illuusio, jota pidettiin yllä.

Pesälä valehteli eduskunnalle antaen kuvan, ettei Suomella ole maatalousneuvottelujen suhteen mitään epäselvyyksiä. Tehdään siltä pohjalta kuin on sovittu.


Mitä ennen kansanäänestystä olikaan sovittu?


Suomi ei ollut jättänyt edes lopullista ehdotusta tukipaketista.

Seuraava linkitys osoittaa oikeudellisesti pitävän todisteen - evidenssin - siitä, että neuvottelut olivat kesken, ja siitä taas seuraa, että kansanäänestys oli vaalipetos.

LOPULLINEN EHDOTUS KANSALLISESTA TUKIPAKETISTA viisi päivää kansanäänestyksen jälkeen:

http://www.satanen.com/index.php?k=yleista&sivu=lopullinenpaatos

Satakunnan mies kirjoitti:

21.32. Kansallinen tukipaketti kasataan (s. 124)

"Kansalliset toimet maatalouden hyväksi kuuluivat Ahon hallituksen EU-jäsenyystavoitteisiin alusta lähtien. Jäsenyysneuvottelutulos merkitsi, että pohjoinen ja muu kansallinen tuki, jonka tavoitteidemme mukaan piti olla osa EY:n maatalouspoliittista välineistöä, muodostui täysin ratkaisevaksi maatalouden selviytymisen kannalta. Sitä kautta kansallisesta tukipaketista tuli myös hallituksen pystyssä pysymisen kannalta ratkaiseva.

Hallituksen kaatuminen taas olisi todennäköisesti johtanut jäsenyyden kaatumiseen kansanäänestyksessä. Paketin merkitys muuttui siten jäsenyysneuvottelutuloksen selvittyä kokonaan toisenlaiseksi kuin oli alun perin ajateltu."

Poiminnat tekstistä:
"Sitä kautta kansallisesta tukipaketista tuli myös hallituksen pystyssä pysymisen kannalta ratkaiseva."

"Paketin merkitys muuttui siten jäsenyysneuvottelutuloksen selvittyä kokonaan toisenlaiseksi kuin oli alun perin ajateltu".

Niinpä! Luottamuslauseäänestyksellä paketin puolesta Aho sai Keskustan äänestämään myös EU:n puolesta (Andersonin välikysymys toukokuussa 1994).

Mitä vielä oli tulossa!


Luku 21.33. Kansallista tukipakettia myydään (s. 125)

"Kun paketti sitten saatiin pääministerin virka-asunnossa 26.-27.5. 1994 pidetyssä kiihkeätunnelmaisessa yöistunnossa kokoon, oli sitä ryhdyttävä myymään komissiolle, jonka liittymissopimuksen mukaan hyväksyttävä kansalliset tuet.”


Luku 21.38. Lisähinnat (s. 129-)

Kursorisesti:
Maatalouskomissaari Renè Steichenin kirje ministeri Pesälälle syyskuun puolivälissä 1994 tulkittiin myönteiseksi arvioksi, että lisähinnat tulisivat hyväksytyiksi.

Suora sitaatti:
"Tältä pohjalta valmisteltiin tarvittavat kansalliset lakiesitykset, joissa pääasiallisiksi tukimuodoiksi siirtymäkaudella todellakin valittiin lisähinnat. Maatalousministeriö saattoi lokakuun alkupuolella 1994 julkisuuteen tämän aikomuksen samoin kuin muut keskeiset kansallista pakettia koskevat suunnitelmat."

Kursorisesti:
Ja sitten tuli tieto, että komissio hyväksyykin lisähintojen muodossa maksetun tuen vain maidolle.

Suora sitaatti:
"Pahaksi tilanne pääsi, kun tieto komission kielteisestä kannasta tuli julkisuuteen. Joko komissaari Steichen tai joku hänen virkamiehensä oli puhunut ohi suunsa suomalaiselle lehtimiehelle. Kotimaassa nousi kova häly siitä, että komissio ei hyväksyisikään kansallista pakettia, vaikka maatalousministeriö oli juuri tiedottanut, että kaikki on hyvällä mallilla. Kansanäänestys lähestyi ja tunteet kävivät kuumina."

Sitaatti toisesta kappaleesta s.130:

"Suomessa ei kuitenkaan voitu tässä vaiheessa hyvitellä Steichenia. Hallitus ei voinut kasvojaan menettämättä perua julkisuuteen toimitettua suunnitelmaa kansallisen paketin täytäntöönpanosta. Erkki Liikanen onnistui taivuttelemaan komission kiistämään, että julkisuuteen päässyttä väitettyä lausuntoa olisi annettu. Komissio totesi keskustelujen paketista jatkuvan ja uskovansa, että myönteiseen ratkaisuun päästään.

Hallitus ilmoitti, että tukipaketin vaatimien toimenpiteiden valmistelu jatkuisi suunnitellulla tavalla."


Kuosmanen puolestaan matkusti Suomeen. Maatalousministeri Pesälän eronpyyntö oli kirjoitettuna. Pesälän huoneessa oli muutama hermostunut ministeri.
Kuosmanen kertoo neuvoneensa Pesälää jatkamaan, koska erolla olisi haitallisia vaikutuksia!

Suomi lähti hakemaan Brysselistä vihreätä valoa. Suomalaiset osallistuivat huomioitsijoina neuvoston kokoukseen, johon Pesälä ei osallistunut.

Suora sitaatti:
" Tuon kokouksen yhteydessä näet saivat Brysseliin Pesälän sijasta matkustaneet suomalaisvirkamiehet selvää vihreää valoa lisähinnoille. Lähestyvä kansanäänestys taisi taas säikäyttää.

Tämän kummempaa selvyyttä ei komissiolta ennen kansanäänestystä saatu kansallisen paketin hyväksyttävyydestä. Jos olisi tiedetty, millainen prosessi asiasta nousee, ei selvyyttä ehkä olisi alettu hakeakaan. Voi kysyä, olisiko keskustan enemmistöä saatu jäsenyyden kannalle, jos etukäteen olisi tiedetty, miten hankalaksi tämä asia muodostuu. Kansanäänestyksen tulos olisi ehkä ollut toisenlainen, jos hallitus olisi kaatunut kesällä 1994 tai jos sen rivit olisivat pahasti rakoilleet myöhemmin syksyllä."

Turkulainen Viljo Vuoristo oli ollut ajan hermolla tehdessään neuvoteltujen asioiden epämääräisyydestä kantelun oikeuskanslerille.


Lopullisesta ehdotuksesta kansallista tukipakettia koskien tiesi tuskin edes oikeuskansleri Vuoristolle vastausta antaessaan.

Oikeuskaslerin vastaus:

http://www.satanen.com/index.php?k=yleista&sivu=oikeus

Neuvoteltu sopimus oli epämääräinen.


Turkulainen Viljo Vuoristo oli ollut ajan hermolla tehdessään asiasta kantelun oikeuskanslerille.

LOPULLISESTA EHDOTUKSESTA kansallista tukipakettia koskien VIISI PÄIVÄÄ KANSANÄÄNESTYKSEN JÄLKEEN tiesi tuskin edes oikeuskansleri Vuoristolle vastausta antaessaan.

Oikeuskaslerin vastaus löytyy osoitteesta:

http://www.satanen.com/index.php?k=yleista&sivu=oikeus

Satakunnan mies on intoutunut täysipäiväisesti jahtaamaan salaliittoa sopimuksesta, josta ei ole vielä edes päätöstä olemassa.
"Todisteet" löytyvät yksittäisten henkilöitten yksittäisistä mielipiteistä ja käsityksistä. Huomioimatta jää, että lain mukaan päätöksen tekee eduskunta. Jos se päätös ei miellytä Satakunnan miestä, niin hän julistaa salaliittoteoriansa toteennäytetyksi. Perimmäisenä argumenttinä on TAAS, että eduskunta ei käyttänyt laillista päätäntävaltaansa Satakunnan miehen haluamalla tavalla.
Ilmeisesti tuota kohellusta saadaa (lue: joudutaan)seurata vielä vastaisuudessakin.

Tane kirjoitti:

Satakunnan mies on intoutunut täysipäiväisesti jahtaamaan salaliittoa sopimuksesta, josta ei ole vielä edes päätöstä olemassa.
"Todisteet" löytyvät yksittäisten henkilöitten yksittäisistä mielipiteistä ja käsityksistä. Huomioimatta jää, että lain mukaan päätöksen tekee eduskunta. Jos se päätös ei miellytä Satakunnan miestä, niin hän julistaa salaliittoteoriansa toteennäytetyksi. Perimmäisenä argumenttinä on TAAS, että eduskunta ei käyttänyt laillista päätäntävaltaansa Satakunnan miehen haluamalla tavalla.
Ilmeisesti tuota kohellusta saadaa (lue: joudutaan)seurata vielä vastaisuudessakin.

kommentoit...

Kun tekstit lukee rauhassa läpi - huomaa, ettei kysymyksessä ole kirjoittajan henkilökohtainen mielipide - vaan asiakokonaisuus, joka perustuu olemassaoleviin asiakirjaviitteisiin.

Satakunnanmies on tehnyt merkittävän työn kootessaan ja taltioidessaan aineistoa kansamme lähemenneisyydessä tapahtumista epäselvyyksistä jopa - petoksista. Väitetyt epäselvyydet on tutkittava, sehän on selvää,

vaikka

dokumenttien päivänvaloontuominen ei luonnollisestikaan miellytä asianosaisia eikä heidän "hoviaan".

ennen kuin kirjoitti:

kommentoit...

Kun tekstit lukee rauhassa läpi - huomaa, ettei kysymyksessä ole kirjoittajan henkilökohtainen mielipide - vaan asiakokonaisuus, joka perustuu olemassaoleviin asiakirjaviitteisiin.

Satakunnanmies on tehnyt merkittävän työn kootessaan ja taltioidessaan aineistoa kansamme lähemenneisyydessä tapahtumista epäselvyyksistä jopa - petoksista. Väitetyt epäselvyydet on tutkittava, sehän on selvää,

vaikka

dokumenttien päivänvaloontuominen ei luonnollisestikaan miellytä asianosaisia eikä heidän "hoviaan".

Satakunnan miehellä on käsitteet sekaisin. Tuolla toisessa ketjussa yrittää väittää, ettei hallituksella olisi oikeutta edes valmisdtella sellaista, mitä eduskunta ei ole vielä päättänyt.

Tosiasisaa eduskunta ei valmistele mitään. Se vain käsittelee hallituksen esityksiä ja tekee niistä päätöksiä.Hallitus saa valmistella vaikka koko valtakunnan laukkausttamista. Eduskunta vain päättää siitä, samoin siitä, nauttiiko tuollaista valmisteleva hallitus sen luottamusta.

Tane kirjoitti:

Satakunnan miehellä on käsitteet sekaisin. Tuolla toisessa ketjussa yrittää väittää, ettei hallituksella olisi oikeutta edes valmisdtella sellaista, mitä eduskunta ei ole vielä päättänyt.

Tosiasisaa eduskunta ei valmistele mitään. Se vain käsittelee hallituksen esityksiä ja tekee niistä päätöksiä.Hallitus saa valmistella vaikka koko valtakunnan laukkausttamista. Eduskunta vain päättää siitä, samoin siitä, nauttiiko tuollaista valmisteleva hallitus sen luottamusta.

Väittämääsi ei löydy. Muistanet väärin?

ei löydy kirjoitti:

Väittämääsi ei löydy. Muistanet väärin?

olla tämä
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=110&conference=4500000000000104&posting=22000000000829040

Tane kirjoitti:

Satakunnan miehellä on käsitteet sekaisin. Tuolla toisessa ketjussa yrittää väittää, ettei hallituksella olisi oikeutta edes valmisdtella sellaista, mitä eduskunta ei ole vielä päättänyt.

Tosiasisaa eduskunta ei valmistele mitään. Se vain käsittelee hallituksen esityksiä ja tekee niistä päätöksiä.Hallitus saa valmistella vaikka koko valtakunnan laukkausttamista. Eduskunta vain päättää siitä, samoin siitä, nauttiiko tuollaista valmisteleva hallitus sen luottamusta.

niinkuin sanoit, koko valtakunnan lakkauttamista, tai jotain vastaavaa, niin siihenkin on olemassa lakeja, lainaus tuolta edestäpäin:

Lakeja maanpetosrikoksista
Kirjoittanut: Suomi: Ei EU, 2.8.2003 klo 22.31
Maamme alistaminen vieraiden valtojen ja sotilasliittojen alaisuuteen ei siis ole pelkästään poliittisesti turhaa, taloudellisesti kallista ja turvallisuuden kannalta vaarallista, vaan myöskin vastoin lakia.

1 § 21.4.1995/578
Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantaminen.

Joka tarkoituksenaan väkivaltaa käyttämällä tai sillä uhkaamalla taikka vieraan valtion sotilaallisen tai taloudellisen painostuksen tai tuen avulla

1. saattaa Suomi tai osa Suomea vieraan valtion alaiseksi,

2. irrottaa osa Suomea muusta valtakunnasta tai

3. muulla vakavuudeltaan näihin rinnastettavalla tavalla rajoittaa Suomen valtiollista itsemääräämisoikeutta tekee teon, josta aiheutuu sanotun tarkoituksen toteutumisen vaara, on tuomittava Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantamisesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.

2 § (21.4.1995/578) Sotaan yllyttäminen. Jos joku Suomessa tai Suomen kansalainen Suomen ulkopuolella Suomea koskevan sotilaallisen tai kansainvälisen poliittisen kriisin aikana tai sellaisen välittömästi uhatessa, tarkoituksenaan saattaa Suomi sotaan tai sotatoimen kohteeksi,

1. julkisesti kehottaa vierasta valtiota hyökkäystekoon Suomea vastaan tai

2.Suomea hyökkäystekoon vierasta valtiota vastaan,

3.julkisesti levittää lausumia tai muita ilmaisuja, joiden tarkoituksena on vaikuttaa yleisen mielipiteen kehittymiseen hyökkäystekojen käyttöä puoltavaksi,

4.järjestelmällisesti levittää ilmeisen perättömiä tai harhaanjohtavia tietoja Suomen puolustuksesta tai sotilas- tai puolustuspoliittisista aikomuksista taikka
oikeudettomasti suorittaa vieraaseen valtioon, sen edustajaan, alueeseen tai omaisuuteen kohdistuvan väkivaltaisen teon
siten, että teko selvästi lisää Suomen sotaan tai sotatoimen kohteeksi joutumisen vaaraa, hänet on tuomittava sotaan yllyttämisestä vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.

3 § käsittelee sodan aikana tapahtuneita maanpetosrikoksia.

4 § (21.4.1995/578) Törkeä maanpetos.

Jos maanpetoksessa

1. aiheutetaan vaara valtakunnan tai sen osan joutumisesta vieraan vallan alaiseksi tai

2. muuten aiheutetaan Suomelle erityisen suurta vahinkoa

ja maanpetos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä maanpetoksesta vankeuteen vähintään neljäksi vuodeksi tai elinkaudeksi.

valmistelisi kirjoitti:

niinkuin sanoit, koko valtakunnan lakkauttamista, tai jotain vastaavaa, niin siihenkin on olemassa lakeja, lainaus tuolta edestäpäin:

Lakeja maanpetosrikoksista
Kirjoittanut: Suomi: Ei EU, 2.8.2003 klo 22.31
Maamme alistaminen vieraiden valtojen ja sotilasliittojen alaisuuteen ei siis ole pelkästään poliittisesti turhaa, taloudellisesti kallista ja turvallisuuden kannalta vaarallista, vaan myöskin vastoin lakia.

1 § 21.4.1995/578
Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantaminen.

Joka tarkoituksenaan väkivaltaa käyttämällä tai sillä uhkaamalla taikka vieraan valtion sotilaallisen tai taloudellisen painostuksen tai tuen avulla

1. saattaa Suomi tai osa Suomea vieraan valtion alaiseksi,

2. irrottaa osa Suomea muusta valtakunnasta tai

3. muulla vakavuudeltaan näihin rinnastettavalla tavalla rajoittaa Suomen valtiollista itsemääräämisoikeutta tekee teon, josta aiheutuu sanotun tarkoituksen toteutumisen vaara, on tuomittava Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantamisesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.

2 § (21.4.1995/578) Sotaan yllyttäminen. Jos joku Suomessa tai Suomen kansalainen Suomen ulkopuolella Suomea koskevan sotilaallisen tai kansainvälisen poliittisen kriisin aikana tai sellaisen välittömästi uhatessa, tarkoituksenaan saattaa Suomi sotaan tai sotatoimen kohteeksi,

1. julkisesti kehottaa vierasta valtiota hyökkäystekoon Suomea vastaan tai

2.Suomea hyökkäystekoon vierasta valtiota vastaan,

3.julkisesti levittää lausumia tai muita ilmaisuja, joiden tarkoituksena on vaikuttaa yleisen mielipiteen kehittymiseen hyökkäystekojen käyttöä puoltavaksi,

4.järjestelmällisesti levittää ilmeisen perättömiä tai harhaanjohtavia tietoja Suomen puolustuksesta tai sotilas- tai puolustuspoliittisista aikomuksista taikka
oikeudettomasti suorittaa vieraaseen valtioon, sen edustajaan, alueeseen tai omaisuuteen kohdistuvan väkivaltaisen teon
siten, että teko selvästi lisää Suomen sotaan tai sotatoimen kohteeksi joutumisen vaaraa, hänet on tuomittava sotaan yllyttämisestä vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.

3 § käsittelee sodan aikana tapahtuneita maanpetosrikoksia.

4 § (21.4.1995/578) Törkeä maanpetos.

Jos maanpetoksessa

1. aiheutetaan vaara valtakunnan tai sen osan joutumisesta vieraan vallan alaiseksi tai

2. muuten aiheutetaan Suomelle erityisen suurta vahinkoa

ja maanpetos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä maanpetoksesta vankeuteen vähintään neljäksi vuodeksi tai elinkaudeksi.

Edellinen lyhyesti:

Jos hallitus valmistelee toimia Suomen itsemääräämisoikeudesta luopumiseksi, on kysymyksessä lainvastainen teko.

--

Kenen tehtävänä on valvoa hallituksen toimien lainmukaisuutta?

Oikeuskanslerin nimenomaisena tehtävänä on valvoa hallituksen ja presidentin toimien lainmukaisuutta.

Oikeuskansleri Jorma S Aalto ei valvonut hallituksen toimia. Eikä Aallon seuraaja Paavo Nikulakaan.

--

Asiasta on dokumentteja:

Ulkoministeriö määräsi 26.1. 2000 EU-ministeriryhmän kokouspöytäkirjan 16/93 20.12.1993 salaiseksi.
Pöytäkirjassa on kysymys Euroopan yhteisön unionimääräysten kansallisesta hyväksymisestä:

- Yhteinen raha
- Yhteinen puolustus
- Yhteinen sisä- ja oikeuspolitiikka, toisin sanoen yhteinen perustuslaki


Ulkoministeriön antama kyseisen pöytäkirjan salassapidon peruste näkyy kotisivulle www.satanen.com skannatussa turkulaisen Viljo Vuoriston saamassa asiakirjassa:

Pöytäkirjan julkistaminen heikentää Suomen toimia kansainvälisessä yhteistyössä. Lisäksi julkistaminen saattaa haitata jäsenmaiksi haluavien maiden jäsenyysneuvotteluja.

Vuoristo valitti päätöksestä Korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka muutti salassapitoa koskevat perusteet:

Salassapidon tarve liittyykin taloudellisten suhteiden järjestämiseen muiden maiden kanssa.

Eli:
Tässä tapauksessa on kysymyksessä maanpetosrikos, jossa kysymyksessä ei ole sotilaallinen painostus, vaan kysymyksessä on TALOUDELLISELLA PAINOSTUKSELLA, siis talous- ja rahaliitolla, tapahtuva itsemääräämisoikeuden rajoittaminen.

Kysymyksessä on Suomen liittäminen osaksi epäitsenäistä yhteisöä, josta muodostetaan EU:n perustuslailla liittovaltio.


Tässä kertaus maanpetoslaista (21.4.1995/578):

1 § Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantaminen.

Joka tarkoituksenaan väkivaltaa käyttämällä tai sillä uhkaamalla taikka vieraan valtion sotilaallisen tai taloudellisen painostuksen tai tuen avulla

1. saattaa Suomi tai osa Suomea vieraan valtion alaiseksi,

2. irrottaa osa Suomea muusta valtakunnasta tai

3. muulla vakavuudeltaan näihin rinnastettavalla tavalla rajoittaa Suomen valtiollista itsemääräämisoikeutta tekee teon, josta aiheutuu sanotun tarkoituksen toteutumisen vaara,
on tuomittava Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantamisesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.

--

3. kohdassa tuo rikos on ytimekkäästi sanottu.


Kaikki salatun pöytäkirjan 16/93 kulkuun liittyvät asiakirjat ovat kotisivulla www.satanen.com. Vasen alareuna, painike
"Salaiset EU-pöytäkirjat".

valmistelisi kirjoitti:

niinkuin sanoit, koko valtakunnan lakkauttamista, tai jotain vastaavaa, niin siihenkin on olemassa lakeja, lainaus tuolta edestäpäin:

Lakeja maanpetosrikoksista
Kirjoittanut: Suomi: Ei EU, 2.8.2003 klo 22.31
Maamme alistaminen vieraiden valtojen ja sotilasliittojen alaisuuteen ei siis ole pelkästään poliittisesti turhaa, taloudellisesti kallista ja turvallisuuden kannalta vaarallista, vaan myöskin vastoin lakia.

1 § 21.4.1995/578
Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantaminen.

Joka tarkoituksenaan väkivaltaa käyttämällä tai sillä uhkaamalla taikka vieraan valtion sotilaallisen tai taloudellisen painostuksen tai tuen avulla

1. saattaa Suomi tai osa Suomea vieraan valtion alaiseksi,

2. irrottaa osa Suomea muusta valtakunnasta tai

3. muulla vakavuudeltaan näihin rinnastettavalla tavalla rajoittaa Suomen valtiollista itsemääräämisoikeutta tekee teon, josta aiheutuu sanotun tarkoituksen toteutumisen vaara, on tuomittava Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantamisesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.

2 § (21.4.1995/578) Sotaan yllyttäminen. Jos joku Suomessa tai Suomen kansalainen Suomen ulkopuolella Suomea koskevan sotilaallisen tai kansainvälisen poliittisen kriisin aikana tai sellaisen välittömästi uhatessa, tarkoituksenaan saattaa Suomi sotaan tai sotatoimen kohteeksi,

1. julkisesti kehottaa vierasta valtiota hyökkäystekoon Suomea vastaan tai

2.Suomea hyökkäystekoon vierasta valtiota vastaan,

3.julkisesti levittää lausumia tai muita ilmaisuja, joiden tarkoituksena on vaikuttaa yleisen mielipiteen kehittymiseen hyökkäystekojen käyttöä puoltavaksi,

4.järjestelmällisesti levittää ilmeisen perättömiä tai harhaanjohtavia tietoja Suomen puolustuksesta tai sotilas- tai puolustuspoliittisista aikomuksista taikka
oikeudettomasti suorittaa vieraaseen valtioon, sen edustajaan, alueeseen tai omaisuuteen kohdistuvan väkivaltaisen teon
siten, että teko selvästi lisää Suomen sotaan tai sotatoimen kohteeksi joutumisen vaaraa, hänet on tuomittava sotaan yllyttämisestä vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.

3 § käsittelee sodan aikana tapahtuneita maanpetosrikoksia.

4 § (21.4.1995/578) Törkeä maanpetos.

Jos maanpetoksessa

1. aiheutetaan vaara valtakunnan tai sen osan joutumisesta vieraan vallan alaiseksi tai

2. muuten aiheutetaan Suomelle erityisen suurta vahinkoa

ja maanpetos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä maanpetoksesta vankeuteen vähintään neljäksi vuodeksi tai elinkaudeksi.

Luehan pykälien alkulauseet:
"väkivaltaa käyttämällä tai sillä uhkaamalla taikka vieraan valtion sotilaallisen tai taloudellisen painostuksen tai tuen avulla"
ja
"tarkoituksenaan saattaa Suomi sotaan tai sotatoimen kohteeksi,"

Oletetaan, että hallitus valmistelisi eduskunnan päätettäväksi esitettävää Suomen lakkauttamista, niin millä tavalla nuo pykälien premissit täyttyisivät?

Tane kirjoitti:

Luehan pykälien alkulauseet:
"väkivaltaa käyttämällä tai sillä uhkaamalla taikka vieraan valtion sotilaallisen tai taloudellisen painostuksen tai tuen avulla"
ja
"tarkoituksenaan saattaa Suomi sotaan tai sotatoimen kohteeksi,"

Oletetaan, että hallitus valmistelisi eduskunnan päätettäväksi esitettävää Suomen lakkauttamista, niin millä tavalla nuo pykälien premissit täyttyisivät?

varmaan on kaikille jo selviö, eri luottoluokituslaitokset ja muu globaalin pääoman hallinnoimat instanssit, jotka pääsivät maahan isännöimään rahamarkkinoiden vapauduttua ja joita jotkut valtiot yleisesti myös käyttävät mieleiseensä painostukseen ja säätelyyn, esim.
http://gamma.nic.fi/~otammile/Chossudovsky.htm

Mitä suomen lakkauttaminen sitten muuta merkitsisi, kuin sotatoimien kohteeksi joutumista, vieraat vallat täyttäisivät sotilaallisen tyhjiön melko nopeasti.

painostus kirjoitti:

varmaan on kaikille jo selviö, eri luottoluokituslaitokset ja muu globaalin pääoman hallinnoimat instanssit, jotka pääsivät maahan isännöimään rahamarkkinoiden vapauduttua ja joita jotkut valtiot yleisesti myös käyttävät mieleiseensä painostukseen ja säätelyyn, esim.
http://gamma.nic.fi/~otammile/Chossudovsky.htm

Mitä suomen lakkauttaminen sitten muuta merkitsisi, kuin sotatoimien kohteeksi joutumista, vieraat vallat täyttäisivät sotilaallisen tyhjiön melko nopeasti.

Millähän tavalla tuo "taloudellinen painostus" täyttää maanpetoslakien soveltamisehdon
"väkivaltaa käyttämällä tai sillä uhkaamalla"?
Esittämäsi "luottoluokituslaitokset ja muu globaalin pääoman hallinnoimat instanssit" eivät täytä "vieraan valtion sotilaallisen tai taloudellisen painostuksen tai tuen" ehtoa.
Et myöskään esitä, millä tavalla olisi "tarkoituksenaan saattaa Suomi sotaan tai sotatoimen kohteeksi"

Esim. kauppasopimuksen irtisanominen tai sellaisen solmimatta jättäminen ei minkään kriteeristön mukaan täytä tuota ehtoa, tuskin edes kauppasaarto.

Tane kirjoitti:

Millähän tavalla tuo "taloudellinen painostus" täyttää maanpetoslakien soveltamisehdon
"väkivaltaa käyttämällä tai sillä uhkaamalla"?
Esittämäsi "luottoluokituslaitokset ja muu globaalin pääoman hallinnoimat instanssit" eivät täytä "vieraan valtion sotilaallisen tai taloudellisen painostuksen tai tuen" ehtoa.
Et myöskään esitä, millä tavalla olisi "tarkoituksenaan saattaa Suomi sotaan tai sotatoimen kohteeksi"

Esim. kauppasopimuksen irtisanominen tai sellaisen solmimatta jättäminen ei minkään kriteeristön mukaan täytä tuota ehtoa, tuskin edes kauppasaarto.

ymmärtämättä, joltain kuitenkin,


1 § 21.4.1995/578
Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantaminen.
Se on tehty jo liittymällä EU:hun

Uuden perustuslain 96 §:

" Eduskunnan osallistuminen Euroopan unionin asioiden kansalliseen valmisteluun

Eduskunta käsittelee ehdotukset sellaisiksi säädöksiksi, sopimuksiksi tai muiksi toimiksi, joista päätetään Euroopan unionissa ja jotka muutoin perustuslain mukaan kuuluisivat eduskunnan toimivaltaan."

Taloudellinen painostus taas oli helppoa rahamarkkinoiden vapauttamisen jälkeen velkaantuneen maan kohdalla, lainkohta:
"vieraan valtion sotilaallisen tai_taloudellisen_ painostuksen tai tuen avulla"

Seuraus=valtion määräysvallan menetys talouspolitiikassa ulkoisen painostuksen alla;

"joita jotkut valtiot yleisesti myös käyttävät mieleiseensä painostukseen ja säätelyyn, esim.
http://gamma.nic.fi/~otammile/Chossudovsky.htm "

Lopputulos, Suomea viedään kuin pässiä narussa, ulkopuolisten taholta, eikä valtio enään voi sille yhtään mitään, nämä taannoisen politiikan seurauksen monet päättelivät jo yli 20 vuotta sitten, myös työttömyyden tulemisen pysyväksi ilmiöksi halpapalkkatöiden rinnalle.

tai sitten kirjoitti:

ymmärtämättä, joltain kuitenkin,


1 § 21.4.1995/578
Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantaminen.
Se on tehty jo liittymällä EU:hun

Uuden perustuslain 96 §:

" Eduskunnan osallistuminen Euroopan unionin asioiden kansalliseen valmisteluun

Eduskunta käsittelee ehdotukset sellaisiksi säädöksiksi, sopimuksiksi tai muiksi toimiksi, joista päätetään Euroopan unionissa ja jotka muutoin perustuslain mukaan kuuluisivat eduskunnan toimivaltaan."

Taloudellinen painostus taas oli helppoa rahamarkkinoiden vapauttamisen jälkeen velkaantuneen maan kohdalla, lainkohta:
"vieraan valtion sotilaallisen tai_taloudellisen_ painostuksen tai tuen avulla"

Seuraus=valtion määräysvallan menetys talouspolitiikassa ulkoisen painostuksen alla;

"joita jotkut valtiot yleisesti myös käyttävät mieleiseensä painostukseen ja säätelyyn, esim.
http://gamma.nic.fi/~otammile/Chossudovsky.htm "

Lopputulos, Suomea viedään kuin pässiä narussa, ulkopuolisten taholta, eikä valtio enään voi sille yhtään mitään, nämä taannoisen politiikan seurauksen monet päättelivät jo yli 20 vuotta sitten, myös työttömyyden tulemisen pysyväksi ilmiöksi halpapalkkatöiden rinnalle.

"Eduskunta käsittelee ehdotukset..."
Miltähän osin tuo EU-liittyminen on jäänyt eduskunnassa käsittelemättä?
Ja kuka on ylipäätään syyllistynyt Suomen _taloudelliseen_ painostamiseen?

Jos joku haluaa nähdä mörköjä, se varmasti näkee niitä ja varmasti myös löytää toisen hurahtaneen, joka ilomielin antaa "todistuksen" mörköjen olemassaolosta.

Tane kirjoitti:

"Eduskunta käsittelee ehdotukset..."
Miltähän osin tuo EU-liittyminen on jäänyt eduskunnassa käsittelemättä?
Ja kuka on ylipäätään syyllistynyt Suomen _taloudelliseen_ painostamiseen?

Jos joku haluaa nähdä mörköjä, se varmasti näkee niitä ja varmasti myös löytää toisen hurahtaneen, joka ilomielin antaa "todistuksen" mörköjen olemassaolosta.

lainaa, tällä kertaa EU sivuilta, suomen laista

perustuslain säätämisjärjestys
Kirjoittanut: K.K., 11.8.2003 klo 21.32

On olemassa sellainen asia kuin perustuslain säätämisjärjestys. Jos perustuslakiin kirjattua asiaa halutaan eduskunnassa muuttaa laillisella tavalla, se on tehtävä perustuslain säätämisjärjestyksessä. Eduskunta voi muuttaa perustuslakia ilman että välillä käydään eduskuntavaalit vain 5/6 enemmistöllä.
No, tämähän ei ole tahtia haitannut kun EU- ja EMU-päätöksiä on tehty. Aikanaan kun oikeutta jaetaan, noita päätöksiä sanotaan valtiopetoksiksi. Siis kertauksena vielä: eduskuntakaan ei saa rikkoa perustuslakia.
Eikä hallitus, eikä presidentti.
Mutta ne tekivät sen silti.


Syyllinen, sitä kysyit, lakkaa naurattamasta.

Tane kirjoitti:

"Eduskunta käsittelee ehdotukset..."
Miltähän osin tuo EU-liittyminen on jäänyt eduskunnassa käsittelemättä?
Ja kuka on ylipäätään syyllistynyt Suomen _taloudelliseen_ painostamiseen?

Jos joku haluaa nähdä mörköjä, se varmasti näkee niitä ja varmasti myös löytää toisen hurahtaneen, joka ilomielin antaa "todistuksen" mörköjen olemassaolosta.

tottahan päätetään asioista itse, eikö?

MTV3 KOTIMAA Maanantai

Suomeen muiden ydinjätettä?

Suomea saatetaan tulevaisuudessa
painostaa ottamaan vastaan ydinjätettä
muista EU-maista, mikäli EU:n komission
ajamat ajatukset menevät läpi.

Komissio pyrkii luomaan yhteiset
ydinvoiman käyttöä koskevat säännöt.
Suomessa katsotaan, että komissio on
liikkeellä ennen muuta lisätäkseen omaa
valtaansa.

Kolmasosa EU:ssa käytetystä energiasta
tulee ydinvoimasta. Jokainen maa vastaa
itse laitostensa turvallisuudesta. EU:n
uusien jäsenmaiden ydinturvallisuus on
vanhojen jäsenten tasolla muutamaa
poikkeusta lukuun ottamatta.

lisää kirjoitti:

lainaa, tällä kertaa EU sivuilta, suomen laista

perustuslain säätämisjärjestys
Kirjoittanut: K.K., 11.8.2003 klo 21.32

On olemassa sellainen asia kuin perustuslain säätämisjärjestys. Jos perustuslakiin kirjattua asiaa halutaan eduskunnassa muuttaa laillisella tavalla, se on tehtävä perustuslain säätämisjärjestyksessä. Eduskunta voi muuttaa perustuslakia ilman että välillä käydään eduskuntavaalit vain 5/6 enemmistöllä.
No, tämähän ei ole tahtia haitannut kun EU- ja EMU-päätöksiä on tehty. Aikanaan kun oikeutta jaetaan, noita päätöksiä sanotaan valtiopetoksiksi. Siis kertauksena vielä: eduskuntakaan ei saa rikkoa perustuslakia.
Eikä hallitus, eikä presidentti.
Mutta ne tekivät sen silti.


Syyllinen, sitä kysyit, lakkaa naurattamasta.

Tämä asia on kelattu jo monta kertaa, mutta aina näyttää löytyvän uusia höynäytettyjä, joten kelataan vielä kerran:
Mitä perustuslain säädöstä muutettiin ilman perustuslain säätämisjärjestystä? Vastaus: EI MITÄÄN.
Päättikö eduskunta EU- ja EMU-liittymisistä? Vastaus PÄÄTTI.
Oliko eduskunnalla laillinen oikeus päättää EU- ja EMU-liittymisestä? Vastaus: OLI
Säädettiinkö 1.3.2000 voimaan tullut perustuslaki perustuslain säätämisjärjestyksessä? Vastaus: SÄÄDETTIIN.
Onko siinä säädöstä rahayksiköstä? Vastaus: EI
Pitikö rahayksiköstä tehdä säädöstä ennen markkoista luopumista 1.3.2002? Vataus: EI

Onko tuossa liittymisessä enää mitään epäselvää? Vastaus: EI
Yrittävätkkö EU:ta fanaattisesti vastustavat kehittää salaliittoteorioita päätösten kyseenalaistamiseksi? Vastaus: YRITTÄVÄT
Löytävätkö ne aina uusia höynäytettäviä teorioittensa avulla? Vastaus: LÖYTÄVÄT
Voidaanko noitten höynäytettyjen älyllisistä ominaisuuksista päätellä jotakin? Vastaus KANADA

Tane kirjoitti:

Tämä asia on kelattu jo monta kertaa, mutta aina näyttää löytyvän uusia höynäytettyjä, joten kelataan vielä kerran:
Mitä perustuslain säädöstä muutettiin ilman perustuslain säätämisjärjestystä? Vastaus: EI MITÄÄN.
Päättikö eduskunta EU- ja EMU-liittymisistä? Vastaus PÄÄTTI.
Oliko eduskunnalla laillinen oikeus päättää EU- ja EMU-liittymisestä? Vastaus: OLI
Säädettiinkö 1.3.2000 voimaan tullut perustuslaki perustuslain säätämisjärjestyksessä? Vastaus: SÄÄDETTIIN.
Onko siinä säädöstä rahayksiköstä? Vastaus: EI
Pitikö rahayksiköstä tehdä säädöstä ennen markkoista luopumista 1.3.2002? Vataus: EI

Onko tuossa liittymisessä enää mitään epäselvää? Vastaus: EI
Yrittävätkkö EU:ta fanaattisesti vastustavat kehittää salaliittoteorioita päätösten kyseenalaistamiseksi? Vastaus: YRITTÄVÄT
Löytävätkö ne aina uusia höynäytettäviä teorioittensa avulla? Vastaus: LÖYTÄVÄT
Voidaanko noitten höynäytettyjen älyllisistä ominaisuuksista päätellä jotakin? Vastaus KANADA

Jos en olisi aikoinaan tullut katsoneeksi Kummeleita, niin tuon viimeisen heiton voisi ottaa jopa loukkauksena.
Muilta osin olet kyllä aivan oikeassa, mutta veikkaan, että et pysty kaikkia tuon jutun uudelleenlämmityksiä oikomaan. Satakunna nmies on pystynyt kokonaisen päivänkin suoltamaan yksinpuheluna teorioitaan verkkoon kuuden tekstin tuntivauhdilla...

O-J kirjoitti:

Jos en olisi aikoinaan tullut katsoneeksi Kummeleita, niin tuon viimeisen heiton voisi ottaa jopa loukkauksena.
Muilta osin olet kyllä aivan oikeassa, mutta veikkaan, että et pysty kaikkia tuon jutun uudelleenlämmityksiä oikomaan. Satakunna nmies on pystynyt kokonaisen päivänkin suoltamaan yksinpuheluna teorioitaan verkkoon kuuden tekstin tuntivauhdilla...

aikoinaan aivan hauska ohjelma ja Kanada hyvä vastaus kaikkeen, se naurattikin meitä juntteja kovasti;) Kanadassa ja kuin myös Australiassa käydään todella hyvää keskustelua globalisaatiosta ja sen vaikutuksista, aivan toista kuin meidän kotoinen juupas eipäs pelleily, sitä käydään, yllättävää kyllä myös tunnetuissa yliopistoissa, kuten Harvardissa yms.

Kenen se pitäisi tutkia? Poliisinko?
Mikset kysy Kuosmaselta itseltään?
Tuokin teksti osoittaa vainoharhaisuutesi:
"Kiitän ministeriötä siitä, että se hyväksyi valitsemani linjan eikä pyrkinyt sensuroi maan mitään, mitä olen halunnut sanoa."

Olisiko sittenkin tuhoamisen syy tuossa:
"Olisiko syynä o1lut, että muidenkin kuin minun muistikuvat alkavat haalistua?"
"Minun onkin helpompi määritellä mitä kirjani ei ole kuin mitä se on. Se ei ensinnäkään ole tieteellinen tutkimus."
Eräs mahdollinen johtopäätös: Kuosmasen pamflettiin tuli joitakin hämärtyneistä muistikuvista johtuvia ylilyöntejä, joista olisi voinut joutua syytteeseen ja korvausvelvoitteeseen. Ainakin siihen sopisi sekin, että kustantajakin näyttää luopuneen tyytyväisenä "odotettavissa olevista voitoista" korvausriskinsä alentamiseksi.