Onko kellään kokemuksia? On se varmaan hyvä kisoissa kun vene on täynnä miestä kun pipoa. Mutta kun kryssii pienellä miehistöllä kapeita saaristoväyliä? Kun puuska tulee niin melkeen pitäs ensin ottaa kampi pois ennenkun saa köyden irti st vinssiltä ja sillon ollaan jo aika pahasti myöhässä.
saksalainen isopurjeen
jalusjärjestelmä?
325307
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Jalusjärjestelmä riippuu tietenkin isopurjeen koosta ja paljon muustakin. Tässä käypiä vaihtoehtoja: http://www.harken.com/rigtips/mainsheet.php
nykyaikaa on myös se jotta sekä levanki että isopurjeen jalus köysilukkoineen ovat katolla - tosi kaukana ruorimiehestä.
Sen verran olen tätä saksalaista (ison jalus kahdelle puolelle) pruuvannut, jotta olen toiselle ppuolelle tulevaa jalusta käyttänyt kiristämiseen ja toiselle puolelle tulevaa jalusta löysäämiseen. Toki usein levangilla on ne puuskat hoidettu - siis sitloodassa olevalla levangilla. Jos levanki on katolla niin taitaa jäädä väliin?
"Sen verran olen tätä saksalaista (ison jalus kahdelle puolelle) pruuvannut, jotta olen toiselle ppuolelle tulevaa jalusta käyttänyt kiristämiseen ja toiselle puolelle tulevaa jalusta löysäämiseen."
Eikö sinulla köysi lopu jo alkukesästä, jos noin teet :)
Siis tuohon kannattaa laittaa päättymätön köysi, ei tule pää vetävän käteen ikinä. Jos et itse osaa tehdä liitosta aja veneesi vaikka Marnelan laituriin.
lyhyeksi on köydet jäänyt - eikun kaudet.
Toimii per buugi/helssi. käännöksen jälkeen voi vaikka vaihtaa puolia. Oleellista taisi olla tuo riittävä löysäämismahdollisuus siltä puolelta jossa skuuttiköysi ei ole vinssillä ja kammen kera. Voi olla vaikeatakin mutta näin on toimeen tultu:)
Pitää varmasti paikkansa, että puuskat täytyy ottaa levankia päästämällä. Kaikista mahdottomin järjestely yksinpurjehduksen kannalta on kuitenkin nämä katolle sijoitetut jaluspisteet ja jalusvinssi. Jos kryssin saaristossa tehden lyhyitä halsseja, on aika turhauttavaa vendan tullessa:
1. sitoa ruori tai kytkeä autopilotti päälle
2. siirtyä avotilan eteen (mahdollisesti ratin ohitse ensin kompuroiden)
3. jalustaa iso
4. siirtyä takaisin.
Tuuli kun shiftailee pirusti saarten keskellä, on isoa jalustettava kuitenkin lähes koko ajan. Varsinkin kun ikää alkaa olemaan jo riesaksi asti, tämä lisää entisestään halukkuutta koneella ajeluun, jolloin kyse ei enää ole purjehduksesta.
Osasta ongelmaa päästäisiin eroon vetämällä ison skuutti parin plokin avulla alas katolta ylimääräiselle vinssille, joka on ohjaajan vieressä tai takana. TÄssäkin tapauksessa levanki jää silti katolle.
Saksalainen syteemi vaikuttaa myös ihan hyvältä, mutta minuakin arveluttaa sen tuoma vinssien "käyttöpakko". Mielummin sitä kuitenkin jalustaa isoa taljan avulla.
ei ongelma, kun on kiinteä hyvä autopilotti, joka menee päälle nappia painamalla ja tekee myös vendan nappia painamalla. Gyrokompassi pilotissa vakauttaa ihmeesti sen toimintaa.
Levanki on minullakin katolla, sen säätököysien erilliset köysilukot on katon / avotilan etureunan lähellä. Ei tuo minusta ole ongelma, vaikka olisikin ehkä vielä helpompaa ruorin edessä olevalla levangilla. Se taas hankaloittaisi turhaan avotilassa oloa ym.
Sen verran on tullut kryssittyä erilaisilla rattiveneillä sekä kilpaa että retkillä, että autopilotin nappuloiden painelu tiedetään.
Ehdottomasti paras pienen miehistön tai yksinpurjehtijan kannalta on sittenkin pinnaohjaus. On tosi helppo styyrata ja samaan aikaan säädellä käden ulottuvilla olevaa levangin säätöä ja skuutteja, sekä ison että jennin.
Iso ratti tai kaksi rattia ja levanki mökin katolla on muotia, trendi-ilmiö, samoin kuin riippuvuus elektroniikasta. Olisikohan se yksi syy, että niin moni ajelee koneella?
Ratti tulee siinä vaiheessa kyseeseen, kun peräsinpane alkaa olla liian suuri pinnamiehelle. Tosin oikein suunnitellussa veneessä tämä raja on paljon korkeammalla, mitä huonosti suunnitellussa veneessä, jossa on balanssi hukassa. Monessa halpisveneessä yritetään ratin avulla antaa mielikuva isosta "jahdista" ja tämä on sangen hupaisaa.
on tämä 80-luvun halpisveneiden omistajien kateus tätä nykyajan suuntausta kohtaan.
"
Kaikista mahdottomin järjestely yksinpurjehduksen kannalta on kuitenkin nämä katolle sijoitetut jaluspisteet ja jalusvinssi. Jos kryssin saaristossa tehden lyhyitä halsseja, on aika turhauttavaa vendan tullessa:
1. .......
Tuuli kun shiftailee pirusti saarten keskellä, on isoa jalustettava kuitenkin lähes koko ajan.
"
Vaan eihän luoviessa tarvitse isopurjeen jalukseen koskea, vaikka tuuli kääntääkin suuntaansa - nostetaan tai lasketaan kurssia tuulen käännnöksen mukaisesti. Vai ymmärsinkö jotain väärin?
(Katolla oleva jalus on purjehduksen kannalta älytön, siitä olen samaa mieltä)
kun 2000-luvun halpisrattiveneiden kipparit näin kuvittelevat...
noista "halpisveneistä" ratti ja vielä levanki jossain siellä kaukana katolla:
Baltic 56
Baltic 66
Bavaria 46
Bavaria 49
Hanse 400
Hanse 430
Island Packet 370
Island Packet 440
Malö 40
Malö 43
Swan 66S
Swan 75S
Sweden Yachts 42
Sweden Yachts 45
Listaa voisi jatkaa ties kuinka pitkälle, eri kokoisia ja merkkisiä, monien arvostamia matkapursia.
On se harmi, ettei noidenkaan suunnittelijat ymmärrä tämän palstan asiantuntijoiden tavoin pinnan paremmuutta tai edes sitäkään, missä sen levangin pitää olla.
Rattiohjaus on välttämätön isoihin veneisiin, joissa pinnaohjauksesta tulisi liian raskas. Tuskinpa luetteloimasi yli 60-jalkaiset veneet ovat pinnaohjaukseen riittävän pieniä. Ehkä tämän tiesitkin, mutta halusit jostain syystä ottaa provosoivan asenteen rattien puolesta.
Palstalle kirjoittaneet pinnaohjauksen puoltajat ovat varmaankin tarkoittaneet sellaisia veneitä, joissa kokonsa puolesta voisi yhtä hyvin olla pinna tai ratti. Näitä voisivat minun mielestäni olla vaikkapa alle 35-jalkaiset purret. Niissä ratti voi hyvinkin olla pelkkä imagokysymys ja kaupallisista syistä tehty ratkaisu. Ehkä ison porukan charter-käytössä on enemmän tilaa istuinlaatikossa, kun vielä levanki sijoitetaan katolle. Helpottaa varmaankin biminin asennusta, vaikka onkin purjehtimisen kannalta edäedullinen.
Pinnaohjaus saattaisi kuitenkin olla fiksumpi jo pelkästään luotettavamman ja yksinkertaisemman rakenteensa takia. (Turvavarusteena uusissakin rattiveneissä sentään on peräsinakseliin yhdistettävä hätäohjauspinna, joka tosin voi olla hankalakäyttöinen ohjauspedestaalin ollessa tiellä - Oletko testannut omassa veneessäsi?).
Yleensä rattiohjaus on melko tunnoton verrattuna pinnaan - sitäkään ominaisuutta ei voi tietää eikä osaa arvostaa, ellei ole itse purjehtinut molemmilla ohjauksilla.
Kaikkien ei tietenkään tarvitse olla samaa mieltä edes pinnaohjauksesta tai veneiden rakenteista ja heloituksesta yleensä. Eikö silti ole hyvä, että asioista voidaan esittää erilaisia näkökohtia? Harrastuksen aloittajat eivät kenties tule ajatelleeksi tällaisia, jos näkemys perustuu lähinnä venemessuihin ja venemainoksiin tai vain siihen omaan ´rakkaaseen´ veneeseen.
Mun mielestäni tää alle 40-jalkaisten asuntovaunuveneilijöiden rattihuuma johtuu yksinkertaisesti siitä, että he ovat aloittaneet purjehduksen aikuisiällä ja heistä ratti on jotenkin fiini juttu. En näe yhtään syytä siihen, miksi jotain 33-jalkaista bajamajaa ei voisi tehdä ensinnäkin pinnaohjauksella ja siten, että isopurjetta jalustettaisiin istumalaatikosta. Tällöin veneellä olisi mukava _purjehtia_.
Hyvä esimerkki rattikysymykseen oli moottoriveneilytaustan omaavan vaimoni suhtautuminen 80-luvulla silloiseen H-323 -veneeseeni. Hänellä oli suuria vaikeuksia totutella pinnaan, koska oli tottunut ajamaan autoa ja appiukon moottorivenettä.
huomioon ja vaihtanut kunnon rattiveneeseen?
Omasta 29 käpäläisestä ratti tolppineen päätyi kierrätykseen ekan koeajon jälkeen ja ohjailu jatkui varapinnalla.
Mutta kuinkahan moni on tarkastanut suurempien paattien varapinnoja? Ainakin Swan 57 oli varustettu varapinnalla, jonka mitta oli lähemmäs pari metriä ja tuli siis ratin yli. Kuitenkin kyseinen yksilö oli helppo trimmata purjeilla kulkemaan haluttuun suuntaa, joten lyhyemmälläkin olisi kenties pärjännyt? Levankikin kyseisessä haisevassa skandissa oli kioskin katolla.
Kyseistä paattia oli mahdollista, muttei järkevää purjehtia myös yksin. Kahdella se oli jopa helppoa, kisakäyttöön tehty varustelu 15 vinssin myötä antoi soveltamisvaraa.
Rattia oli helpointa pyöritellä jaloilla, tulikin pohdittua sanonnan; jaloilla tehty, merkitystä. Aika usein tuli ohjattua vasenta jalkaa käyttäen ;-)
Luonnollisesti rattiohjaus sopiikin hieman kookkaampaan charter- ja kisaveneeseen, jossa sitloodaa tarvitaan isomman porukan nautintoihin.
Cruisingpaattia ajaa poka mielellään lyhyissä pätkissä kiertävällä vuorolla, mutta privavastavaa yleensä Helminen. Senkin hommia ajattelin vähentää ensi kesänä rakentamalla tuuliperäsimen.
Kenties tuohon Swaniinkin se olisi tarpeen autopilotin lisäksi?
Ketjun aloittaja kysyy asiaa n:s SAKSALAISESTA jalus systeemistä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Eikä mitään eipäs joopas väittelyä eri ohjaus systeemeistä!
Venelehdessä perusteltiin nimitystä sillä, että saksalaiset kilpapurjehtijat olisivat käyttäneet sitä Admirals Cupissa 90-luvulla. Kuitenkin samanlaista isopurjeen skuuttaussysteemiä olen nähnyt joissakin 70-80-luvun jenkkiveneissä. Myös joissakin vanhemmissa Swaneissa on "saksalaista" jopa fiksumpi versio: skuutin toinen pää on tavanomaisesti taljan skuuttilukossa nopeaa käyttöä varten. Vain skuutin toinen pää menee vinssinvapauttajan kautta vinssille.
Riippuu tietenkin isopurjeen pinta-alasta, kannattaako skuuttausta järjestää pelkästään vinsseillä hoidettavaksi. Omaan veneeseeni en sellaista järjestelmää haluaisi.
Kyllä luovilla pyritään kurssi säilyttämään, etenkin kapeissa paikoissa. Jos kurssia muuttelee (yleensä se tarkoittaa laskemista tuuleen...), joutuu todennäköisesti tekemään ylimääräisiä vendoja..
Kun ajaa pitkää ja kapeaa ränniä vastatuulen kryssien,niin hyvällä tuurilla toinen halssi on lähes väylän suuntainen. Ongelmia alkaa tulla silloin, kun tuulen puoleisella reunalla onkin aukko ja tuuli tuleekin suoraan sivulta ja usein myöskin voimakkaampana kuin kuljettavalla väylällä. Tästä seuraa usein se, että vene kallistuu voimakkaasti ja kääntyy nopeasti tuuleen. Voimat on joskus niin kovat että peräsimestä loppuu teho ja voitaneen puhua "mini broutsista". Tällöin olisi hyvä jos voisi löysätä ison jalusta nopeasti. Itse olen esim. kryssinyt em. tilanteessa vm.-49 folkkarilla ja pysynyt varsin hyvin n.36 jalkaisten matkaveneiden vauhdissa, kun ovat kääntyneet poikittain tuuleen.
Ratti vs. Pinna keskusteluun, sen verran, että pinnasta tuntee em. tilanteessa huomattavasti aikaisemmin mitä tapahtuu. Muuten olen "vanhan" kannan miehiä ja pidän pinnaa parempana alle 35-40 jalkaisiin veneisiin. On paljolti makuasia/käyttötarkoitus/veneneen luonne, kohtainen asia kumman valitsee. Ainakin Venelehdessä kehuttiin Elan 340:n ohjaustuntumaa, jossa on ruoriohjaus. Rikkonee säännön. Ohjaustuntumaan vaikuttaa aika paljon peräsinlavan tasapainotus(paljonko lapaa on akselin etupuolella). Pinnaohjaukselle optimoitu lapa ei ole välttämättä hyvä ruoriohjauksessa, jossa ruorikoneiston mekaniikka hukkaa osan lapaan kohdistuvasta voimasta. Aloittelijoille suosittelen kyllä pinnaohjausta, koska se kertoo onko purjeet edes suunnilleen oikein trimmattu, eli oppivat purjehtimaan. Ruorissa on kyllä yksi etu ylitse pinnan: Peruutettaessa koneella satamassa, ei tarvitse pitää kiinni ohjaimesta peläten, että vene kääntyy yhtäkkiä holtittomasti johonkin suntaan, vaan kipparikin voi tasapuolisesti osallistua es. poijuhaan irroirukseen.
Itsellä kokemusta useistä sekä matka että kisakäytöstä.
näkemäni toteutus oli toissa kesänä vuokramassanin Dufour 40. Siinä oli ns "puolikas" saksalainen järjestelmä. Veneessä oli iso ratti jonka edessä pitkä levanki. Isopurje oli varustettu taljalla sitlooran pohjalle, ja jalusköyden toinen pää meni puomia pitkin mastolle josta se johdettiin paapurin puolen vinssille. Järjestelmässä jalus ei ollut missään varsinaisesti kiinni vaan se oli aina lukittu sekä vinssiin että jalukseen, joista kummassakin oli riittävästi varaa. Eli kevyella tuulella isoa säädettiin taljalla, kovalla tuulella vinssistä ja puuskassa pystyi kipparikin helposti vapauttamaan levankia. Homma toimi hyvin. Suosittelen.
Tätä minäkin olen ajatellut,että eikös tuo sakusysteemi juuri helpota hommaa kun ajelee yksin! Ja erityisesti kun ajelee pinnaohjauksella varustetulla paatilla.Silloinhan istut aina "yläpuolella" ja vinssi on vieressä!Ei tarvi häslätä kyykkyryssyssä kämmenet verellä.Voit pitää pinnaa toisella kädellä ja toinen on silloin vapaana vinssille.
Ei kryssillä puuskan iskiessä mitään jaluksia auki revitä,vaan nostetaan kurssia hiukan ylemmäs ja puuskan mentyä lasketaan takaisin sopivalle luovikulmalle!
mikäli aiot pitää suuntasi tai haluat päästä tosiaan perille, etkä käytä yhden mailin matkaan kahta mailia. On myös kapeita väytliä jossa ei ole mahdollista ohjata tuuleen puuskan tullessa. Eli kyllä isoa on löysättävä ja keulapurjettakin mikäli aiot säilyttää matkavauhdin kohtuullisena.
Olen samaa mieltä,en haluaisi istua siinä paatissa joka kapeikossa puuskan iskiessä vetelee menemään jalusta löysäämättä.. Niinkö siellä käymässäsi koulussa opetettiin?
puuskat pois, jolloin kallistuma pysyisi kohtalaisen vakiona ja veneen ajettavuus ja vauhti säilyy mukavasti. kyllä puuskan voi napata nostamallakin jos ei ole viitseliäisyyttä säädellä ison skuttikulmaa:)
Olen lähtökohtaisesti samaa mieltä, mutta joissain tilanteissa veneen kurssia ei voi nostaa esim. tilan ahtauden vuoksi. Tässähän oli kyse juuri purjehduksesta saaristoväylällä.
No pian joku tietysti kirjoittaa, ettei saaristossa saisi muutenkaan purjehtia...
Puuskassa lasketaan ensin levankia, vasta kallistuksen ollessa liian suuri löysätään skuuttia, kiertymän 'twistin' lisäämiseksi.
Tosin säätöjen täytyy olla hyvin hallittavissa.
'Saksalainen' skuuttisysteemi on paljon parempi kuitenkin kuin 'skuutti ruffin katolla', joka ei yksinpurjehtijalla toimi mitenkään.
toi on jo vahan vanhanaikanen ja raskas systeemi Enaa kaytossa lahinna sarjatuotanto veneissa.
Systeemin etu on etta mastomies voi bouncata merkinkierroissa seka jiipeissa eika ison skuutaja tarvii kampea kun trimmaukseen.
se toimii optimaalisesti kun ollaan kisassa hyvällä jengillä. Yksin tai pienellä porukalla seilatessa toimii myös hyvin. Kampea ei tarvitse pitää kuin toisella vinssillä trimmaamista varten. Toinen vinssi vapaana nopeita käännöksiä varten.
Mikä siitä systeemistä tekee vanhanaikaisen?
...siina on about 5 x puominmitta turhaa koytta(painoa) kolme (tai enemman) turhaa plokia (painoa taysin vaarassa paikassa).
Nykyaikaisessa systeemissa on mekaaninen levanki ja vain yksi ploki puomissa joka roikku vectran tampissa puomin paasta. Nain ploki saadaan kaytannossa levankiin kiinni kryssilla.
"End-boom sheeting" on ainoa oikea ratkaisu. Kaikissa muissa ratkaisuissa on ajateltu jotain muuta kuin purjehdusominaisuuksia.
Alle 45ft veneissa edeleen 2 vinssia "recessed" ja isommissa yksi keskusvinssi.