Täällä päin nuo hoitokokoukset ovat todella olleet salaisia kun en ole niistä koskaan ennen kuullut ennen kuin tällä palstalla.
Nyt ymmärrän miksi lestaihmiset vieroksuvat minua sekä kouluissa, kursseilla ja työpaikoilla. He varmaat pelkäävät, että joutuvat selvittämään hoitokokouksessa miksi he ovat olleet minun kanssani esim. koulun ruokasalissa samassa pöydässä syömässä.
Onko niitä kokouksia edelleenkin?
Pitääkö niihin pukeutua? Miten?
Onko pakko mennä jos ei taho?
Entä jos on synnyttämässä ja pitäis mennä?
Entä jos on liian vanha eikä jaksa?
Entä jos on liian hullu ja on hoidossa?
Entä jos on umpilisäkkeen poistossa?
Entä jos on liian viisas?
Voiko väittää vastaan?
Voiko antaa oman lausunnon asioista?
Voiko ottaa asianajajan mukaan?
Toinen asia. mihin haluaisin myöskin vastauksen, että eikö vl-uskovaisen tarvitse pyytää anteeksi tekemäänsä pahuutta jos pahuuden kohteeksi joutunut ei ole vl-lahkolainen?
Eikö tämä ole ulkokultaisuutta.
Sain sellaisen käsityksen eräästä mielipiteestä että vain uskonveljeltä ja -sisarelta pyydetään anteeksi.
Nyt ymmärrän miksi lestaihmiset vieroksuvat minua sekä kouluissa, kursseilla ja työpaikoilla. He varmaat pelkäävät, että joutuvat selvittämään hoitokokouksessa miksi he ovat olleet minun kanssani esim. koulun ruokasalissa samassa pöydässä syömässä.
Onko niitä kokouksia edelleenkin?
Pitääkö niihin pukeutua? Miten?
Onko pakko mennä jos ei taho?
Entä jos on synnyttämässä ja pitäis mennä?
Entä jos on liian vanha eikä jaksa?
Entä jos on liian hullu ja on hoidossa?
Entä jos on umpilisäkkeen poistossa?
Entä jos on liian viisas?
Voiko väittää vastaan?
Voiko antaa oman lausunnon asioista?
Voiko ottaa asianajajan mukaan?
Toinen asia. mihin haluaisin myöskin vastauksen, että eikö vl-uskovaisen tarvitse pyytää anteeksi tekemäänsä pahuutta jos pahuuden kohteeksi joutunut ei ole vl-lahkolainen?
Eikö tämä ole ulkokultaisuutta.
Sain sellaisen käsityksen eräästä mielipiteestä että vain uskonveljeltä ja -sisarelta pyydetään anteeksi.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Et ehkä ollut tarkoittanut kysymyksiäsi mitenkään huvittaviksi, mutta minua ne jollakin tapaa kuitenkin hauskuuttivat. Mutta asiaan.
Syy siihen, että et ole hoitokokouksista kuullut ennenkuin täällä palstalla, ei välttämättä johdu siitä, että ne olisivat olleet niiiin salaisia. Tällä palstalla on vain taipumus lietsoa joitakin asioita sellaisiin mittasuhteisiin, että ne eivät enää välttämättä vastaa todellisuutta. Hoitokokouksien pito siihen aikaan kun niitä pidettiin, vaihteli varmasti suuresti eri paikkakunnilla. Toisilla niistä ei juuri tiedetty mitään ts. niitä ei pidetty. En todellakaan puolustele hoitokokouksia, ne olivat julmia ja kovia aikoja monille ihmisille, jotka potkittiin pois ilman mitään omaa syytä tai osallisuutta tapahtumaan.
Hoitokokouksia ei enää siis pidetä. Enkä ainakaan minä menisi paikalle mikäli sellaisia joku yrittäisi järjestää. Joten siis en ala vastailemaan kysymyksiisi yksityiskohtaisesti, koska asia ei ole ajankohtainen.
Jos todella koet, että "lestaihmiset" välttelevät sinua, se on todella surullista. Syy ei kuitenkaan ole siinä että he eivät voisi olla kanssasi tekemisissä. Ikävä kyllä olen todennut, että varsinkin tietyillä alueilla "lestaihmiset" ovat ikäänkuin tynnyrissä kasvaneita ja suojattua elämää eläviä, että erilailla elävien ja ajattelevien ihmisten kanssa ei osata olla.
Samaan kategoriaan menee kysymyksesi siitä eikö muilta kuin "lestaihmisiltä" tarvitse pyytää anteeksi. Joka näin ajattelee ja toimii, tekee ainakin minun ajatusmaailmani mukaan väärin. Eri asia sitten on, että "lestaihminen" voi ajatella, että muilla ihmisillä ei ole ehkä tapana pyytää anteeksi eikä ehkä koe sitä sen takiakaan tarpeellisena. "Lestaihmisillähän" anteeksipyyntö on niin oleellinen osa elämää, että se voi olla sitä jopa ahdistavuuteen asti.
En tiedä saitko mitään valaistusta vastauksestani, enkä voi puhua kuin omasta puolestani, mutta minulla on hyviä ystäviä esimerkiksi entisissä ja nykyisissä naapureissa, opiskelukavereissa enkä koe kumminkaan puolin yhteydenpidossa ongelmaa. Molemmat osapuolet tietävät toisen ajattelun ja arvomaailman, kumpikaan ei tyrkytä näkemyksiään ellei niitä kysytä. Mutta - tunnen aivan liiaksi "lestaihmisiä", jotka kyllä tyrkyttävät ajatuksiaan ja pitävät erilailla ajattelivia jotenkin alempiarvoisina. Ja mielestäni SE on synti, mitä taas monet "lestaihmisten" ihmisjärjellä aikaansaamat syntikäsitteet eivät ole. Lestadiolaisuudessa on paljon hyvää ja kaunista, mutta avoimuudessa se elää vielä kivikautta, vaikka toista yritetään väittää. Erilaisuuden sietokyky on huono. Onneksi elän itse henkisesti vapaassa ilmapiirissä ja voin puhua ajatuksiani ts. olla oma itseni myös nettimaailman ulkopuolella.
En voinut olla poissa tästä keskustelusta, kun luin Rebekan kirjoituksen. Todella mukava lukea noin raikkaasti ajattelevan uskovaisen ihmisen suhtautumisesta kristillisyytemme ongelmakohtiin.
Olen itse pannut merkille aivan saman ilmiön: uskovaiset käyttäytyvät etenkin täällä pohjoisessa, kauempana kasvukeskuksista, todella epäkunnioittavasti liikkeen ulkopuolella olevia kohtaan. Tai siis ei-vl kokee varmasti monesti vl-ihmisten keskinäisen käyttäytymisen, sekä käyttäytymisen suhteessa ulkopuolisiin, jopa loukkaavana.
En näe, että nämä vl-ihmiset itse olisivat suoraan syyllisiä toimiessaan siten. He eivät monesti tule edes ajatelleeksi loukkaavansa ns ulkopuolista. He ovat kasvaneet tähän kulttuuriin ja useimmat heistä (kuten myös ei vl:lät täällä) liikkuvat kovin vähän kotiseutunsa ulkopuolella. Valtaosa löytää tästä syystä puolison aivan läheltä, monesti heti raja-aidan takaa. Siksi sukulaissuusuhteetkin ovat kaikki omalla paikkakunnalla. Kauemmas ei ole juuri mitään syytä lähteä.
Kun tällainen kulttuuri on vallinnut monia kymmeniä vuosia, koko yhteisön käyttäytymistavat ovat muotoutuneet ikään kuin "oman piirin sisäisiksi". Ihmiset ovat nurkkakuntaisia ja siten myös itsekeskeisiä. Rebekka totesi, että tynnyrissä kasvaneita.
Kun tämän kulttuurin sisällä toimii lisäksi vielä kiinteämpi, hengellinen yhteisö, jonka toimintatapoja määräävät monet tapakulttuurin sanelemat seikat, sekä ylhäältä ohjatut, kuuliaisuuden velvoitteet, yhteisössä toimivan ihmisen on varsin vaikea tajuta, miten liikkeen ulkopuolinen kokee ja näkee asiat.
Monet vl-ihmiset myös häpeilevät uskonnollista taustaansa. Näin varsinkin nuoret ja lapset. Siksi ulkopuolisen on vaikea saada oikeaa tietoa liikkeestä. Kuten Rebekka totesi, avoimuus on vielä kaukana tästä yhteisöstä.
Yhdyn täysin Rebekan esille ottamaan ongelmaan niistä vl-ihmisistä, jotka ns. tyrkyttvät oikeita ohjeita ja syntikäsityksiä liikkeen ulkopuolisille. Heitäkin siis on olemassa, vaikka edellä puhuin hiljaa olevista häpeilijöistä.
Tässä hengellisyydessä vallitsee ja on kai vallinnut jo pitkään monia ristiriitaisuuksia. Ihmisiä hallitaan pelolla ja auktoriteeteilla. Sanoma verhoutuu iankaikkisen elämän, taivasosuuden menettämisen pelon ja kuuliaisuuden vaatimuksen alle. Tämä aiheuttaa erityisesti liikkeen sisällä oleville monia ongelmia. Sen lisäksi se aiheuttaa vähintäänkin rauhattomuutta liikettä läheltä seuraaville.
Monille tämä yhteisö on koti, jossa ihminen kokee olevansa turvassa. Asiat ovat totuttuja ja tuttuja, vaikka ulkopuolinen niitä kummastelee. Suuri suku ja samalla tavalla ajattelevia ihmisiä löytyy ihan lähipiireistä. Asioita ei koskaan joudu kyseenalaistamaan (se on yksi synneistä ja osoitus tottelemattomuudesta). Tästä joukosta erilleen joutuminen olisi monelle katastrofi. Siksi siinä halutaan pysyä mukana, vaikka "säännöt ja ohjeet" tuntuisivat vähän vaikelle noudattaa.
Ehkä tässä on joitakin selityksiä ihmisten arkipäivän käyttäytymisen syistä.
Myös minulla "vastasi aamenta" lukiessani sinun kirjoitustasi, Perttu. Moni "lestaihminen" (avaaja lanseerasi kirjoituksessaan uuden termin, joten käytetään nyt sitten sitä) tuskin ilkeyksillään ja tarkoitushakuisesti käyttäytyy ikävästi eri lailla elävää ja ajattelevaa kohtaan. Vähän kärjistetysti voisi todeta, että kun ei ole kuin lusikalla saanut, ei voi kauhalla ammentaa...Eri puolilla tätä armasta isänmaatamme asuneena voin nähdä hyvin suuria eroavaisuuksia ihmisten käyttäytymisessä. Kaikella kunnioituksella pohjoissuomalaisia kohtaan on pakko todeta, että varsinkin lestadiolaisuuden valta-alueilla erilaisuuden sietokyky on erittäin huono. Poikkeuksia toki löytyy, mutta kärjistäen voisi asian näin todeta. Mielestäni syy on aivan inhimillinen: Kun on varaa valita seuransa, seurustelee samaa arkea ja elämää elävien ihmisten kanssakäymisen. Tuo on mielestäni luonnollista, saa olla oma itsensä eikä tarvitse kokea erilaisuutta ja ehkä jopa ihmettelyäkin.
Tynnyrissä eläminen on sitten se hinta, jonka tuosta elämästä joutuu maksamaan. Kaikki erilainen pelottaa ja kauhistuttaa, on helpompi sulkea tynnyrinkansi ja jättää kaikki erilaisuus näkö -ja vaikutuspiirin ulkopuolelle kokonaan. Näköalat ovat tuolloin kovin kapeita ja on helppo tuomita kaikki mikä ei kosketa omaa elämää ja arjen kuvioita. Sääli, sillä erilaiset ihmissuhteet ovat todellinen rikkaus.
Se, jos näistä kaikista lestadiolaisuuden kipukohdista pystyttäisiin oikeasti ja avoimesti keskustelemaan, on asia, jonka toteutumiseen ei tahdo usko riittää. En ymmärrä miksi eri lailla asioita ajatteleva on automaattisesti väärässä ja hänen pitäisi kiireesti unohtaa epäilyksensä ja uskoa ne anteeksi. Toinen asia josta haluaisin puhua on kaiken tapahtuvan hengellistäminen.
Kuten Perttu totesi, se, että tuolloin surullisen kuuluisalla 80- luvulla hallittiin pelolla, heijastuu vielä monen sukupolven elämään. Se on ikävää mutta totta.
Miksi epäkohdista puhuminen yleensä mielletään vikomiseksi? Elämä ilman epäkohtia ei ole todellista elämää, niinpä tuntuu epäaidolta, mikäli lestadiolaisuuteen liittyvistä epäkohdista ei pystytä asiallisesti ja rakentavasti keskustelemaan. Sanotaan, että näitä nettipalstoja ei tarvita, vaan esim. seurakuntapäivillä voi kaikista mieltä painavista asioista avoimesti puhua? Kysynpä vaan missäpäin tätä maata tuollaisia seurakuntapäiviä pidetään? Lähden seuraavalla postiautolla, jos saan paikkakunnan selville. Kyllähän ne puheenvuorot ovat niin ennalta-arvattavia että mitään odotuksia ei niiden suhteen ole. Mielenkiintoista olisi tietää, mitä muiden penkissä istuvien päässä liikkuu...
Sanotaan, että seurakunta ei voi erehtyä eikä mennä vikaan. Vaikka sanotaankin, että naiset vaietkoon seurakunnassa minä olen sitä mieltä, että voi. Elämäntapasäännösten noudattamisen nostaminen autuuden ehdoksi yhä näkyvämmin on mielestäni juuri sitä. Jos siitä suuni aukaisisin saisin luultavasti kuulla miten maailmanmielisyys on minutkin voittanut ja syntielämä viekoittelee... Tosin omassa piirissäni näistä asioista pystytään puhumaan avoimesti ja hyviä keskusteluja on joskus syntynytkin. Mutta yleisellä tasolla ja suuremmissa puitteissa tilanne on tämä. Joten todellisesta avoimuudesta voidaan vain puhua.
On mielenkiintoista miten erilailla ihmiset reagoivat mikäli ottaa puheeksi nämä mieltä askarruttavat asiat. Jotkut vetävät herneen nenään niin kiivaasti, että asiallisesta keskustelusta voi sen jälkeen vain haaveilla. He eivät pysty perustelemaan ajatuksiaan eivätkä voi mitenkään hyväksyä toisenlaisia näkökohtia. Se on näin ja piste. Siinä se keskustelu.
ei kummemmin erotella , onko lesta vai muu. Täällä kanssakäyminen on luonnollista, eikä kukaan mitään tuputa. Täällä tiedetään , missä lestat kokoontuvat ja miten he ajattelevat mistäkin asiasta. Luulen, että täällä lestadiolaisuus ei ole mikään ongelma. Varmaan isot lapsiperheet tuovat ympäristöönsä elämää. Kyllä elämästä aina ääntä tulee, kuolleet ei ääntele.
Onko niitä kokouksia edelleenkin?
-on, ne pidetään kodeissa saarnamiehen toimesta ja käännytyskohteena useimmiten maallistuva nuori
Sitten vanhasta muistista vastaamaan:
Pitääkö niihin pukeutua? Miten?
-aina parhaimpiinsa
Onko pakko mennä jos ei taho?
-oli
Entä jos on synnyttämässä ja pitäis mennä?
-synnytyslaitoksella sai olla rauhassa
Entä jos on liian vanha eikä jaksa?
-tuli noutaja ja tarjosi hoitokyydit
Entä jos on liian hullu ja on hoidossa?
-hoidosta ei tarvinnut / voinut tulla, mutta avopotilaan kyllä
Entä jos on umpilisäkkeen poistossa?
-sai sairastaa rauhassa
Entä jos on liian viisas?
-viisas ei ollut / ei ole vl!!
Voiko väittää vastaan?
-ehdottomasti ei, tee vaan parannusta
Voiko antaa oman lausunnon asioista?
-vain "suuhunlaitetut" sanat ja synnit lausuttiin
Voiko ottaa asianajajan mukaan?
-mihin asianajajaa tai –tuntijaa tarvi, me olimme ja olemme ME!
Jotenkin tuli tunne, että olet nuori ihminen, etkä ole ollut kovin lähellä vl-ihmisiä. Voin olla väärässäkin. Eikä sillä ole merkitystä paljonkaan.
Hoitovuosina ole tarkkaa siinäkin mielessä, ettei puhunut tai kavereerannut liikaa eiveeällien kanssa. Vielä nykysin siitä on jäänteenä esim. SRK-julkaisussa ollut epäilys, että syvälliset ystävyyssuhteet 'epäuskoisten' kanssa voivat olla vaaraksi uskonelämälle! Siispä niitä on hyvä välttää (minun lisäys).
Mitä tarkoittaa, että on vara valita ystävät ja tuttavat? Tarkoittaa, että on vaihtoehtoja. Kun kyseessä on vl, hän valitsee automaattisesti mieluummin vl:n ystäväkseen kuin jonkun muun.
Mutta jos tuota varaa ei ole, niin on 'pakko paremman puutteessa' tyytyä meihin 'epäuskoisiin'. Se voi olla ihan hyväksi ja avartaa ajatuksia, pääsee siitä tynnyristä, jossa muuten eläisi. Vl ei tehne sitä mielellään, koska siellä tynnyrissä on mukavampaa? Mutta kun on pakko, niin huomaa sen, että tuollaisella elämälläkin on hyviä puolia. Voi olla kiitollinen siitä, ettei ole saanut elää sellaisella paikkakunnalla, missä on vara ja halu valita vain omia hengenheimolaisia.
Onneksi elämä johdattaa joskus eri tietä ja huomaa, että ei niin huonoa olekaan kuin pelotellaan...
Sain paljon tietoa vastauksistanne.
Olenko nuori vai vanha riippuu siitä mihin vertaa.
Mieli on vielä sanoisimpa nuoren tasolla, joskus tuntuu että pahin murrosikä, kroppa vähän reistaa ja tuntuu joskus aamulla ettei lähde käyntiin ollenkaan ja tunnen olevani 100 vuotias.
Onhan mulla toki ollut lestakontakteja, ja mukaviin ihmisiin, mutta mieluummin ovat olleet kahden kesken kanssani ja sitten kun on tultu jossakin yleisellä paikalla vastakkain, niin juuri ja juuri päivää sanovat. Mutta ei se minua enää haittaa joskus kyllä vähän hämmennyin.
Työpaikoilla vain on joskus kyllä hankalia tilanteita mutta kyllä silloin yleensä vaikenen ja siirryn takavasemmalle, ovat meinaan sellaisia jyriä.
Sääliksi käy, menettävät minussa hyvän puolustajan ja mukavan kaverin.