Maha pystyssä ilman sormusta nimettömässä

Ota asia esille, äläkä narise foorumilla. Suosittelen lisäksi kihlauksen sijaan naimisiin menoa. Helpottaa paperisotaa, ei tarvitse arpoa lapsen tunnustamisen ja muun säätämisen kanssa. Naimisiin pääsee kätevästi maistraatissa.

Eihän se pelkkä sormus mitään kerro. Siis ilman sitoumuksia voi käyttää sormusta nimettömässä, jos tuntuu ettet kehtaa liikkua julkisesti ilman sitä. Ja jotkut naimisissa olevatkaan eivät käytä sormuksia.

Itse olen viimeisillään raskaana ja naimisissa, enkä ole rv30 jälkeen pystynyt turvotusten takia käyttämään mitään sormuksia, eikä asia ole minua tai miestäni sen kummemmin häirinnyt. Meillä naimisissa olo ei ole vaan pelkkien sormusten käyttöä.

on oltu kihloissa jo pari vuotta ennen raskautta.
Ja naimisiin ei mikään hengenhätä, vaikka mukavaahan se olisi.

Itsekkin olen maha ei tosin vielä kovin pystyssä odotellut sormusta mutta ei ole lupaavalta näyttänyt. Ja minä jopa otin asian esille mutta poikaystäväni vaikutti aivan haluttomalta puhumaan koko asiasta.. Mutta jos kärsivällisesti odottelee niin ehkä se sormus sieltä vielä ilmestyy :) ainakin toivottavasti.

Ei kai sillä väliä oo onko kihloissa tai naimisissa? Itse olen kihloissa, mutta ei kai se sen kummallisempaa ole kuin olemattomuuskaan?

Mä en oikein ymmärrä, mitä merkitystä kihlasormuksella on. Itse en aikoinani kihloista välittänyt tuon taivaallista, koska se "instituutio" on kärsinyt aikamoisen inflaation. Eihän sillä sormuksella ole kai muuta virkaa kuin että se on lupaus avioliitosta. Useimmille se ei ole enää sitäkään, kenties joku ulkonäköseikka sitten.

Naimisiin ja häät kuitenkin halusin sekä tunne- että järkisyistä. Voisitko perustella miehellesi, että jo leskeneläke ja perintöasiat ovat hyvä syy mennä naimisiin. Eikä myöskään tarvitse lähteä roikottamaan pientä vauvaa isyyden tunnustukseen.

edes ajatellut asiaa tuolta kantilta "että olis kiva kulkea sormus nimettömässä" kun odotin esikoista.

Että ei meillä toimittu mitenkään kun plussaa tuli. Elettiin niinkuin ennenkin.
Mun mielestä se maha oli paljon suurempi juttu ja vauva suurempi rakkaudentunnustus kuin sormus.

Kihloihin mentiin kun vauva oli 2,5kk ja naimisiin kun hän oli 7kk. Kakkonen syntyi esikoisen ollessa 1v1kk.

Mä olen toivonut jo monta vuotta, että mentäis kihloihin ja naimisiinkin. Mies vaan ei oo halunnut, joten enhän mä pakottaakaan voi.
Mua loukkaa asiassa vielä se, että erään toisen naisen kanssa hän on kyllä halunnut aikanaan mennä kihloihin. Mun ei kuitenkaan :(

Mutta sitten päätin, että tuollasella en rupea surkuttelemaan. Pääasia että ollaan yhdessä ja meillä on monta hyvää yhdistävää tekijää muuten. Ei ne korut todellakaan mitään merkkaa.

Mua on lisäksi riittävästi ärsyttänyt kun sukulaiset ja tuttavat on kyselly meidän kihlautumattomuutta. Niinkuin se niille kuuluis. Sukulaiset on jopa painostaneet! Se kieltämättä nostaa karvat pystyyn, ja ajatuksena tulee että ei ikinä ihan piruuttaankaan!

Nyt kun meille on tulossa lapsi olen lähinnä nimi- ja perintöasian takia hiukan elätellyt toivoa uudelleen. Ja tällä kertaa jopa mieskin lupaili, että naimisiin voitais mennä kunhan vauva vähän kasvaa :)Mä ite oon sikäli vanhanaikainen, että mielelläni menisin naimisiin kun kerran yhdessä aiotaan olla.

on meilläkin joskus puhuttu.. voishan se tietenki olla että kastajaisten yhteydessä mutta ukkeli on niin hidas.. että ei kannata miettiä semmosia.. ihan turhaan kyl se sit joskus kun ei mieti asiaa on ihan kiva kuulla se siltä itseltään..

kesäkuun lopussa entisen mukaan jos menee 2-3vkoa
=)