Valtakunnansovittelijaa haastateltiin tv-uutisissa. Hän näytti olevan hieman pahoillaan, että Tehyn joukkoirtisanomisuhkan jälkeen näyttää sovitteluun tulevan muitakin työriitoja, joissa todellinen riidan syy ei olekaan työnantaja, vaan ammattiliittojen keskinäiset kiistat.
Tehyn työtaisteluhan johtui siitä, että se halusi irti kunta-alan ammattiliittojen yhteiskartellista, koska tämä kartelli ei suostunut siihen, että tehyläiset saisivat muita katrelliin kuuluvia liittoja suuremmat palkankorotukset.
Nyt näyttäisi muitakin SAK:n STTL:n ja Akavan liittojen työehtosopimuksia ajautuvan sovittelijan pöydälle vain siksi, että ammattiliitot vaativat itselleen sellaista sopimisoikeutta omissa asioissaan, jota toiseen keskusjärjestöön kuuluva saman alan ammattiliitto ei halua tälle antaa.
Minun mielestäni olisi paikallaan, jos keskustalainen elinkeinoministeri ja vihreiden työministeri panisivat mietintämyssyt päihinsä ja kutsuisivat palkansaajajärjestöt yhteiseen pöytään.
Tavoitehan pitäisi olla se, että palkansaajajärjestöjen keskinäisistä rajasodista sovitaan niiden kesken, joita se koskee, eli palkansaajajärjestöjen sisällä eikä työnantajaa vastaan riidellen ja viime kädessä vasta sovittelijan kanssa kompromissia kahien.
Tehyn paljastamasta kunta-alan työmarkkinajärjestelmän vanhanaikaisuudesta pitäisi osata ottaa opiksi ja ratkoa ongelmat ammattiliittojen välillä ja sovussa. Työnantajalla ja valtakunnansovittelijallahan ei ole asiaan osaa eikä arpaa, jos kaksi eri keskusjärj4estöihin kuuluvaa ammattiliittoa taistelee keskenään saman alan työntekijöistä ja siitä, kummalla on oikeus sopia koko alan työehdoista.
Keskustan apua tarvittaisi. Onhan pääministerikin perehtynyt työmarkkinakysymyksiin kirjoittaessaan työreformia, jossa jo kymmenen vuotta sitten ryhdyttiin viitoittamaan tietä kohti liitto- ja työpaikkakohtaisia sopimuksia.
Tehyn työtaisteluhan johtui siitä, että se halusi irti kunta-alan ammattiliittojen yhteiskartellista, koska tämä kartelli ei suostunut siihen, että tehyläiset saisivat muita katrelliin kuuluvia liittoja suuremmat palkankorotukset.
Nyt näyttäisi muitakin SAK:n STTL:n ja Akavan liittojen työehtosopimuksia ajautuvan sovittelijan pöydälle vain siksi, että ammattiliitot vaativat itselleen sellaista sopimisoikeutta omissa asioissaan, jota toiseen keskusjärjestöön kuuluva saman alan ammattiliitto ei halua tälle antaa.
Minun mielestäni olisi paikallaan, jos keskustalainen elinkeinoministeri ja vihreiden työministeri panisivat mietintämyssyt päihinsä ja kutsuisivat palkansaajajärjestöt yhteiseen pöytään.
Tavoitehan pitäisi olla se, että palkansaajajärjestöjen keskinäisistä rajasodista sovitaan niiden kesken, joita se koskee, eli palkansaajajärjestöjen sisällä eikä työnantajaa vastaan riidellen ja viime kädessä vasta sovittelijan kanssa kompromissia kahien.
Tehyn paljastamasta kunta-alan työmarkkinajärjestelmän vanhanaikaisuudesta pitäisi osata ottaa opiksi ja ratkoa ongelmat ammattiliittojen välillä ja sovussa. Työnantajalla ja valtakunnansovittelijallahan ei ole asiaan osaa eikä arpaa, jos kaksi eri keskusjärj4estöihin kuuluvaa ammattiliittoa taistelee keskenään saman alan työntekijöistä ja siitä, kummalla on oikeus sopia koko alan työehdoista.
Keskustan apua tarvittaisi. Onhan pääministerikin perehtynyt työmarkkinakysymyksiin kirjoittaessaan työreformia, jossa jo kymmenen vuotta sitten ryhdyttiin viitoittamaan tietä kohti liitto- ja työpaikkakohtaisia sopimuksia.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.